Valoisia runoja, osa 3.


Tämä valoisien runojen kolmososa käsittelee samaa teemaa kuin aiemmat osat;
olemassaolo, elämän tarkoitus, pelkojen käsittely, paraneminen ja henkisyys.
Kolmososa purkaa ulos vielä loput ajatelmat suuresta elämän kokoisesta aiheesta
muistuttaen ja kerraten tärkeää sanomaansa meissä olevasta sisäisestä voimasta.
Tässä osassa runot ovat kaikki nimettyjä, sillä tahdoin irtautua vanhoista kaavoista
myös sen osalta. Runot ovat varjojen ja valon yhteensovittamisen kirjallista ja
henkistä tutkimista. Jokainen runo on lopulta myönteinen, valoisa. Seassa on
tässäkin osassa mietelauseiden kaltaista pohdintaa. Osa runoista on pieniä tarinoita.
Tahdoin säilyttää ilmaisuni yksinkertaisena ja yleistajuisena, silti tuoreena ja
omintakeisena myös näissä runoissa. Konstailemattomana ja silti ei liian kliseisenä.
Annoin tässä osassa tekstin tulla ulos vieläkin vapaammin, en tarkistanut toistanko
aiemmin kirjoittamaani. Tein runoista osittain myös hitusen aiempia rosoisempia
huomaten, että niissä on silti kenties eniten positiivisuutta tähän astisista. Mukana on
lisäksi hieman ironiaa, sarkasmia, huumoria. Lukija kuitenkin päättää mitä runot ovat
hänelle. Runot kertovat vain kirjoittajan ajatuksia. Lukija päättää kuinka toimii elämässään.
Runot eivät yritä kävellä kenenkään yli, vaan niiden tarkoitus on rohkaista; antaa toivoa ja
hymyn pilkahduksia. Valoisat runot on jaettu näihin kolmeen osaan toisaalta niiden runsaan
määrän vuoksi ja toisaalta lukija voi vertailla mikä osa soi hänelle parhaiten. Halusin myös
seurailla kuinka kehityn kirjallisesti ja henkisesti osa osalta.


tämä sivu mustavalkoisena




Kaikki:

Elämän ydin on selitettävissä lyhyesti:
Rakkaus, rauha, luottamus.
Jos sen täysin ymmärtää, on ymmärtänyt kaiken.

++++

Investointi:

Kielteisyys on kuin punainen vaate, joka houkuttaa lisää kielteisyyttä.
Pelko on magneetti, joka vetää puoleensa pelkoa.
Siltä kannalta kielteisyys on maailman kannattamattomin sijoitus.

Myönteisyys on kuin valkoinen valo, joka sytyttää loputkin valot.
Rakkaus on kaiken valaisija, joka kutsuu ja laajentaa Rakkautta.
Siksi myönteisyys on maailman kannattavin sijoitus.


++++

Tinkimättömän tyyni:

Varjele sisäistä rauhaa pysymällä siinä.
Lähtemällä sisäisestä rauhasta harhateille järjestät kaaoksen, jota harmittelet.
Voit lakata harmittelemasta siirtymällä takaisin sisäiseen rauhaasi.
Ylläpidä sisäistä rauhaa sisäisellä rauhalla.
Pysy sisäisessä rauhassa.

++++

Avoimet ovet:

Kuumeisesti etsimällä unelmat pakoon luikkivat.
Aina vaan.
Luottavaisena ovet avaamalla unelmat tervetulleiksi toivotat.
Elo iloa tulvillaan.

++++

Niinkuin se on:

Ei se mene niin, että ottaa toisen alemmuudentunteeseensa suojaksi.
Ei se mene niin, että ottaa toisen ylemmyydentunteeseensa maalitauluksi.
Eikä se mene niin, että toinen on tunteiden sylkykuppina.
Eikä se mene niin, että toinen on mielenmaiseman tukipilarina.
Yritti käyttää muita itsensä jatkeena kuinka tahansa, elää kuvitelmassa.
Näki itsensä muiden ikeen alla miten hyvänsä, vaeltaa usvassa.
Tyrannian leka taas heilahtaa.
Loppuvat uhri-vallankäyttäjä asetelmat, kissa-hiirileikit ja lopunajan uhkakuvat,
kun hoksaa herruutensa, murtaa myyttinsä ja uusii maailmankuvansa.
Tekee elämästään näköisensä.
Tarpeetta piiloutumiseen, nöyrtymiseen tai jyräämiseen.
Ammentaa aidosta voimastansa.
Se menee niin.

++++

Maailman matkaaja:

Vaikka seilaisit sä merten taa, kääntäisit ympäri maan,
et rauhaa sä saa.
Mieles aallokko ei tyynny, jalkojes alla polte ei tainnu,
vaikka sul ois nurmet kaikkien aitojen takaiset.
Vaik ois sulla paikka omista omin, soppi somista somin,
et selkeää taivasta sä nää.
Nälkääs ei mikään voi tyydyttää.
Sisälles kun uskallat kurkistaa ja tilaasi tarkastaa,
tyynen onnen voit sieltä tavoittaa.
Silloin palo tarpeen kaikkoaa
ja sulaa maailmasi jää.

++++

Kurssikirja universumin:

Elämä on oppikurssi, jossa opiskelemme tietämättömyyteemme
aikoimuksenamme tietää.
Tästä lähtökohdasta johtuen ja sen sanelemana
opiskelumme on ankaraa.
Se on niin kuluttava opinahjo, että se lopulta saa meidät polvilleen
itsemme eteen.
Tuolta kyykyttyneen alttarilta, antautuneen mielentilasta
poimimme sen valmiin viisauden:
meissä olevan valmiin tiedon eteen on turha kamppailla.
Tämä tieto säilyy, hiljaa rauhassa.
Tyynen mielen peilipinnassa.

++++

Käsissäsi:

Nurinaa. Se jokin jäi taas puuttumaan.
Tohinaa. Se jokin jälleen jäi uupumaan.
Puhinaa. Et kai koskaan mitään tule saamaankaan.
Antautuminen. Hyödytöntähän tässä on taistellakaan.
Löytäminen. Saitkin sen ja kaiken.
Et huomannut katsoa sinne missä se on,
suoraan edessäsi, aina sisälläsi, aivan käsissäsi.

++++

Irtipäästön voima:

Kun joutuu toisten kielteisyyden kohteeksi, on ainoa ulospääsytie tunnustaa mielensä olevan
järjestäytynyt siihen sopivaksi, ja tehdä periaatepäätös olla reagoimatta kielteisyyteen
muuten kuin ohitten sen irtipäästön voimalla. Tällä tavoin julistautuu vapaaksi kielteisyydestä
niin itsen kuin muun maailman osalta. Ei tarvitse halailla kielteisyyttä ja sen harjoittajia,
ei tarvitse edes huomioida. Neutraali eteenpäin jatkaminen riittää. Se takaa, että jossain
vaiheessa kielteisyyden on yksinkertaisesti vain poistuttava elämästä, kun sille ei ole
energiaa.

++++

Kielteisyys myönteisyydeksi:

Kieltäymyksen voima on ainoa käytännöllinen kielteisyyden hyöty silloin,
kun kieltäydytään kielteisyydestä.
Kieltäytykäämme kielteisyydestä niin kauan, että mielemme ja maailma uskoo,
ettemme tarvitse kielteisyyttä,
koska negatiivisuuden ja tuhoisuuden opetukset ovat pelkästään sitä,
kuinka olla olematta negatiivinen ja tuhoisa.
Negatiivisuuden pyrkiessä tuhovoiman kautta kuviteltuun kukoistukseen
se ei voi olla kovin realististakaan.
Ja me rakastamme realismia.
Olkaamme siis realistisia ja kieltäytykäämme kielteisyydestä
sanoen KYLLÄ myönteisyydelle ja aidolle kukoistukselle.

++++

Kohtaamisia:

Kohdatkaamme toki tunteemme.
Ottakaamme tietenkin vastuumme.
Se menee kuitenkin helposti rypemiseksi,
pohjattomaksi epätoivon kuiluksi,
kiinnipitämiseksi,
mikäli ei kyetä päästämään irti,
jos ollaan syvällä jo valmiiksi.
Voi silloin olla parempi laskea vain irti
sama mitä mieleen nousisi.
Sehän on tehtävä kuitenkin,
kaiken kohtaamisen päätteeksi.
Sehän on koko jutun ideakin,
päästä viimein vain vapaaksi.

++++

Synnittömyys:

Keho, mieli ja tunteet kykenevät kaikkeen mikä on oikein, tarkoitettua ja hyväksi.
Niin kutsuttu jumala ei olisi järjissään, jos loisi jotakin tarpeetonta ja väärää,
vastoin itseään.
Jumala on hyvinkin järjissään ja ikuisesti rakastava.
Synnin ja vääryyden pelko ja kitkentä voi päättyä tähän.

++++

Kuninkaallinen:

Kun oot lyöty, kaltoin kohdeltu ja miljoonittain ivattu, mitä tekee elämä;
kuramyrsky vain yltyy ja lisää sydämesi särkyy, raastuu.
Vaikka kaikin voiminesi koitat vain tilanteen korjata ja olla maailmalle, toisille hyvä,
on yhä pistävämpi herja ja kitkerämpi kalkki sun palkkasi.
Näyttää, tää elämä voi sut vain tappaa.
Ehditkö itse ensin?
Taistella, kostaakaan, et enää jaksa.
Ja juuri kun oot menettämässä otteesi, herää vielä viimeinen elämänhalun rippeesi.
Primitiivisin selviytymisvaistosi.
Nousee ajatus mahdottomasta, tämän tilanteen ihmeen kaupalla voittamisesta.
Tuolla voimalla alkaa uusi kahluu läpi tuon kaiken keräämäsi kuran.
Ainoana oppaanasi "minä selviän".
Ja sitä kuunnellen sinä selviät ja sääsi selkenee.
Huomaat, olet voimallinen.
Elämäsi taiteilijana luot siitä haluamasilaisen maalauksen.
Siihen voimaasi turvaten teet vielä elämästäsi mestariteoksen.
Olet kuninkaallinen.

++++

Mielen pyhyydestä:

Ajatellaan universumia.
Sen palaset loksahtavat paikoilleen kuin ohjelmoituina.
Sen solut tietävät mitä tekevät, uudestaan ja uudestaan.
Sen joka eleellä näyttää olevan hämmästyttävän tarkka tarkoitus.
Eikö se olekin itsessään pyhä mieli?
Mieli, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan,
muodossa tai toisessa.
Meidän mielemme on osa sitä ja riippumatta maailmankatsomuksesta
emme kykene sitä valehtelematta kiistämään.
Siksi mielemme on oltava yhtä pyhä kuin universumin mieli.
Siksi kehomme on yhtä mahtava kuin universumin olemus.
Tästä samasta syystä se mitä ihmiselle tapahtuu ja se mitä hänen mielensä on siihen luonut,
on yhtä pyhää.
Ja juuri tämän vuoksi jollakulla on "ongelmia, joihin mikään ei tepsi".
Jollakulla on onni, jota mikään ei vesitä.
Tilanne on kammottava hyvin kouriintuntuvasti ja aidontuntuisesti niin pitkään kuin
pyhässä mielessä sellaista luomusta ylläpidetään.
Onni kestää niin pitkään kuin onnea mielen tilana säilytetään.
Juuri siksi 'toivottoman' tilanteen muuttaminen vaatii niin paljon pyhän mielen muutosta ja
uskoa siihen.
Eikä mikään muu kuin pyhä mieli muuta pyhää mieltä.
Koska se on pyhä, se toimii oikein ja ajallaan, vaikka siinä olisi kaaosten kaaos.
Se muuttuu myös täsmällisesti ajallaan.
Käsitämme mielemme pyhyyden ja huojennumme heti kun pyhyydessämme niin tahdomme.

++++

Pahasta olosta:

Pahassa olossa ei aivan tiedä mikä vaivaa, muuten voisi hyvin.
Hyvän olon edellytys on itsetuntemus ja läpikäydyt pahan olon syyt.
Pysyvä hyvä olo tarkoittaa, ettei syitä pahalle ololle ole.
Pahassa olossa on hätä, mutta samalla aina jokin asia ärsyttää.
Tuo asia on useinkin näennäisesti erillään pahasta olosta.
Eikä ihan tajua mikä siinäkin oikeasti niin ärsyttää.
Pännivät asiat ovat ratkaisu.
Niissä on pahan olon syyt.
Mikä siis jurppii?
Esimerkiksi toisten käytös?
"En minä, mutta muut".
Mutta se olet juuri sinä, joka ärsyynnyt itsestäsi toisten kautta.
Syytämme toisia omista piilotelluista ja kiistetyistä varjopuolistamme.
Emme voi sietää itsessämme jotain piirrettä, joka joskus aiheutti tapahtuman,
joka järkytti hyvinvointiamme.
Kätkimme asian: "ei koskaan enää".
Asia ei silti kadonnut minnekään.
Samalla kadehdimme toisissa jotain piirrettä, koska kaipaamme vapauteen.
Paha olo on indikaattori.
Samoin on toisten käytös.
Tai mikä vaan muu asia, jonka kanssa emme ole sinut.
Sen siunaus on, että käsitellessämme sen rakkaudella vapaudumme
sekä ärtymyksestä että pahasta olosta.

++++

Kaikkinäkevä silmä:

Puhdas sydän, puhdas mieli, varmistaa, että sinua kohdellaan sen mukaisesti.
Jos sinua kohdellaan keljumaisesti vaikka olet tehnyt parhaasi,
on varmaa, että sydämelläsi, mielessäsi piilottelet tummentumia.
Nuo varjostumat vetivät keljuilun puoleesi,
koska universumilla on kaikennäkevä katse.
Universumin toiminta on peittelemätöntä.
Sen valossa emme voi kätkeä mitään.
Olipa tavallinen tallaaja, skeptikko, mystikko tai valaistunut
tiedostaen tai tiedostamattaan jokainen kykenee näkemään toisten varjot ja valon.
Kumpaan itsessämme keskitymme, sen toisissa näemme,
ja siten reagoimme.

++++

Porras portaalta:

Askel askeleelta eteenpäin.
Porras portaalta ylöspäin.
Kulkee reittimme tää.
Ei askelta voi väliin jättää.
Ei porrasta ohittaa.
Yksi kerrallaan.
Kompuroimatta.
Palapeli ei ole kokonainen,
jos paloja jää pois.
Hutera perusta horjuu.
Ei pääse koulussa hyppimään
tunnilta tunnille
ilman testien läpäisyä,
läksyjen suoritusta.
On maltti täällä oikeutetusti valtti.

++++

Ne hipit:

Tuskinpa on ketään "niitä".
Me ollaan meitä, yhdessä.
Etkö tahtoisi kukkien kukkivan?
Etkö tahtoisi syleillä maailmoja?
Etkö tahtoisi itseäsi syleiltävän?
Kun hyvinvoinnin lähtökohta on rakastaa
itseä ja sitä myötä muita,
sen seurauksena tulla rakastetuksi,
on hippeily aina paikallaan.
Maailman hoivaaminen on satsausta itseen,
itsensä hoivaaminen on maailman hoivaamista.
Me hipit.

++++

Itsepäisyys, itsenäisyys:

Rangaisten toista
rankaisee itseään.
Vastaanottaen rangaistuksen
rankaisee itseään.
Armahtaen toisen
armahtaa itsensä.
Vastaanottaen armahduksen
armahtaa itsensä.
Aina sama.
Mikään ei koskaan muutu.
Alkuperäinen vapautemme ei kumoudu.
Niin kauan nahistelemme ja hakkaamme päätä seinään,
kunnes sen tajuamme.

++++

Tuhoutuva turhamaisuus:

Jos meissä jokin tuhoutuu, niin se on turhamaisuutemme.
Turha on tarpeetonta, epäpysyvää.
Se on jotakin, jolla yritämme korvata pysyvän.
Se on valhe, jolla koetamme kieltää totuuden.
Se on saivartelua, jolla kokeilemme kiertää olennaisen.
Harha on haihtuvaa.
Totuus, edelleen, on selkeää ja katoamatonta.
Se jaksaa meitä muistuttaa turhamaisuuksissamme.

++++

Pahimmat pelot:

Epäluottamuksesta elämään syntyvät pahimmatkin pelot.
Me lopettaisimme pelkäämisen heti, jos ymmärtäisimme, että ne toteutuvat,
tismalleen sellaisina kuin ne ovat, jos niitä elätämme.
Ne käyvät toteen erityisesti silloin, kun käsitämme niiden voivan toteutua,
kun pelkäämme pelkojamme emmekä uskalla luopua niistä siinä pelossa,
ettemme kykene luopumaan niistä ja että ne siksi toteutuvat.
"Mitä jos" -ajattelu on tehokas kauhuskenaarioiden ilmentäjä.
Ei ole liioittelua luonnehtia ihmistä nerokkaaksi itsensä ansoittajaksi.
Kun hän vain jaksaa luottaa itseensä ja elämään, hän yhtälailla kääntää
koko turmion tiensä voiton tieksi.
Mielemme toimii samalla tavalla kumpaankin suuntaan, samalla teholla.
Ihminen voi niin tuhota kuin pelastaakin elämänsä, milloin vaan.

++++

Ohituslupa:

Sinun ei pidä kuluttaa energiaasi analysointiin siitä mikä sinussa on
totuudenmukaista ja mikä ei.
Älä hermoile siitä mikä ajatuksesi tai tuntemuksesi edustaa mitäkin.
Jos totuus ja sinä olet hiljaisuudessa ja sitä tavoittelet, hiljenny kokonaan.
Ohita siis kaikki ajatukset ja tunteet.
Olethan jo nähnyt kaiken muun kuin tuon todellisen itsesi, jos olet apua hakemassa.
Löydät avun siksi hiljaisuudesta.

++++

Muistinvirkistys:

Moni meistä elää kahden vaiheilla. Meissä on erilaisia vaihtelevia mielentiloja, tunnetiloja.
Tasapainoilemme luottamuksen ja epäluottamuksen, "hyvän ja pahan" välillä.
Meidän psyykemme ei voi olla kovin tasapainoinen, kun aikamme kuluu asioiden arvottamiseen ja
tunneperäisiin reaktioihin. Riippumatta koulutuksesta ja asemasta. Maailmantilanteesta näemme
mielemme laadun. Jos ymmärtäisimme sen, emme olisi tässä tilanteessa, jossa olemme.
Nukumme syvästi. Nimitämme itseämme älykkäiksi, kehittyneiksi ja totuuden tiedostaviksi
olennoiksi. Olisiko meidän syytä arvioida itsemme uusiksi? Voisimmeko ensin tunnustaa, että
meillä on kehittymisen varaa? Saisiko se meidät yhdessä saman pöydän ääreen?
Oikeasti tasapainoisen ja viisaan ei tarvitse kutsua itseään sellaiseksi, koska todistelu on
epäuskoa. Olemme upeita jumalallisia olentoja, mutta olemme unohtaneet sen.
Unohduksemme saa meidät kilpailemaan paremmuudesta, ylpeilemään, tuomitsemaan,
erottelemaan ja kärsimään. Jos vain muistaisimme keitä olemme, tekisimme mittaamattomia
ihmeitä joka hetki. Muistimme tulee virkistymään päivä päivältä. Jokainen kohelluksemme
herättää.

++++

Neutraali:

Rakkaus on kaiken yllä ja sisällä.
Kaikki on Rakkautta.
Rakkaus on Rakkautta.
Ei muuta.
Silti tämä maailma on laadultaan paradoksaalinen.
Miksipä ei, jos Rakkaudelle mikä tahansa on mahdollista.
Maailmamme jokainen asia on ja ei ole yhtaikaa.
Maailmamme todellisuus on suhtautumiskysymys.
Toinen nauraa ja toista se itkettää jostain syystä.
Kumpi on oikeassa ja kumpi voitti?
Itku helpottaa, se olikin voitto.
Asioissa on kääntöpuolensa, mutta kukaan ei lopulta häviä, eikä väärin voi toimia.
Mistä perspektiivistä maailmaa tarkastelemme määrittää kokemuksemme ja mielipiteemme.
Siinä ei ole sen kummempaa takana, siksi se on vapauttavaa ja riidat hälventävää.
Maailma on uhkaava silloin, kun sen luonnetta ei ole tajuttu.
Viisain kysymys on: kuka kysyy?
Kysyjä on hukassa ja hortoilee ympäriinsä, kunnes tajusi vastanneensa itselleen kysymyksessään.
Kysymyksen esittäjä on epätietoinen mieli, joka on paennut tietoa.
Siksi tarvitsee kysyä.
Tieto on epätiedon harson takana.
"Ei kysyvä tieltä eksy" ja kysyvä on tieltä eksynyt, miten vaan.
Jokainen meistä löytää vastaukset ja perille.
Tämä maailma on neutraali.
Rakkaus on neutraali, koska se ei tuhoudu.
Se antaa vapauden tehdä elämällä mitä vaan.
Koska emme voi toimia väärin ollessamme kuitenkin yhä kiinni rakkaudessa.
Ihan miten vaan.

++++

Maan mittari:

Elämä mittailee meitä tarkasti. Palaute on mielemme mukaista.
Voidessa huonosti on toiminut huonosti.
Voidessa osittain hyvin on toiminut osittain elämää tukevasti.
Jos aikoo toipua, on pysähdyttävä ja muokattava elämää.
Jos sitä ei tee, kuolema tulee. Sillä tavalla elämä on ehdoton.
Vaihtoehdon se antaa. Aina voi mennä kohti hyvinvointia.
Jos ei tiedä miten, rentoutuu ja on.
Pian tietää.

++++

Stressi:

Salakavala stressi.
Luulet pystyväsi rajattomasti.
"No tämä vielä".
Seuraus seuraa aina, viiveellä.
Hälytystila käynnistyy vasta kun tilanne on jo kriittinen.
Saa laittaa kaikkensa peliin kääntääkseen vielä kelkan.
Saa todella näyttää mihin pystyy.
Ja me pystymme.
Me pystymme levätä.

++++

Mielikuvitusta:

Tosi on totta.
Kuvittelu on kuvittelua.
Tosi kirkastaa.
Kuvittelu sekoittaa.
Luottamus voimaannuttaa.
Epäilys lannistaa.
Nyt on nyt.
Tosi on nyt.
Muu ei ole nyt.
Epätosi ei ole nyt.
Epätosi on menneessä tai tulevassa.
Mielikuvitus asettuu viivalle pelon kanssa.
Todellisuudenpelon kylkeen.
Mielen kuvittelua.
Selkeän totuuden vääristnyt kuva.
"Arvaa mikä" -visailu.
Totuus on siellä.
Mielikuvituksen illuusiotuote selkiytyy aikanaan totuuden kuvaksi.
Kertoo tarinansa.
Ja niin.
Mielikuvituskin on totta.

++++

Mystiikan juoksuhiekka:

Mihin on kiinnittynyt arkitasolla sellaista on henkisyys.
Näin syntyy vainoharha.
Näin syntyy mystiikka.
Jos elää harhalle arkisesti elää sille myös henkisesti.
Niin luodaan henkiset uhkakuvat, suojautumistarve ja leirit.
Tämän vuoksi on verrattoman edukasta työstää ensin arkielämä perusarvoineen tasapainoon,
jottei henkisyydestä tule raskain harhojen tie tähän saakka,
niinkuin se yleisesti tuppaa menemään, maailma esimerkkejä pullollaan.
Aina silti selvitään.

++++

Nahanluontia:

Pelkoja ei kannata kuunnella.
Mutta nekin ovat lahja.
Ne pidättelevät vauhdikasta ja 'itsevarmaa' persoonan puolta ylilyönneiltä ja
suojelevat suuremmiltakin tuhoilta.
Nuo vauhdikkaat puoletkin ovat pelkoja.
Koko "alempi minä", koko persoona, on pelkoperäinen.
Niin sanottu ylempi minä on puhdas ja totuudessa, peloton.
Ylempi minä ohjaa alempaa minää, vaikkei sitä ymmärtäisi.
Ylempi minä, korkeampi minuus, tulee esiin kun alempi minuus, pelot, kuoriutuu pois.
Nahanluontia elämä on vaan.

++++

C:

Jokaisella on upeita taitoja.
Ne ovat jumalallisia.
Niin jumalallisia, ettei niitä ole tarpeen suojella.
Moni käyttää taitojaan esimerkillisesti, mutta lyö niille lopuksi egon leiman.
Jos jotakin on tarvetta suojata, puolustaa, selitellä sen arvostamisen ja kunnian vuoksi,
silloin pelko, alemmuudentunne, on läsnä.
Arvostus ja kunnia ei ole aitoa.
Sisimmän ytimestä kumpuava taito ja arvostus on niin vahvaa, ettei sen käsityspiirissä ole epäonnistumista.
Se jaetaan pyyteettömällä vilpittömällä ilolla.

++++

Kiltti idiootti:

Voisi ajatella,
kiltti tällaisessa paikassa missä kiltteys on alistumisen synonyymi,
missä päsmäröinti on ihmisyyttä,
niinkuin sanottukin,
on olla idiootti.
Aidosti kiltti; hyväntahtoinen, myötätuntoinen, viaton uskoo:
maailmassa ei ole pahuutta,
koettaa hoitaa asiat hymyllä, kauneudella.
Hän ei mene muiden ratoja.
Hän on siis uhkaava.
Muuta kuvausta ei löydy;
hän on idiootti,
lytättävä,
eliminoitava.
Miksi hän maailmaan tuli?
Hän tuli muille malliksi,
oppimaan ekstravahvaksi,
järkkymättömän rohkeaksi.
Tekemään tätä paikkaa valmiiksi,
tasa-arvoiseksi.
Kanssa muiden
hän on samanarvoinen.
Ei muiden mieliksi,
vaan kaiken parhaaksi.

++++

Sydänlinja:

Mihin uskoo se aiheuttaa mielihyvää,
vaikka se olisi ajan myötä sairastuttavaa.
Mihin ei usko aiheuttaa välitöntä mielipahaa ja sairastuttaa piankin,
jos sitä pakolla tehdään.
Kuka milloinkin, kuka mitäkin tietä,
oppii ja sisäistää saman asian.
Sydänlinjan.

++++

Intohimo ja varmuus:

Mene sinne minne tunnet eniten vetoa.
Tee sitä mihin tunnet kokonaisvaltaisinta varmuutta.
Jos jokin tuntuu vain osittain hyvältä, jätä väliin.
Jos jokin saa tuntemaan kalvavaa epävarmuutta, jää pois.
Shokkihoito on varmasti siistiä ja suositeltua, mutta turhaan rääkkäät ja riudutat sillä itseäsi.
Et pääse peloistasi väkisin.
Kerää voimia ja käsittele pelkojasi rauhassa.
Mieluiten hiljentyen.
Yritä uudestaan, kun tuntuu kyllin vahvalta.
Tai kenties sinulla on silloin jo uusi, ihan eri, oikea suunta ja roppakaupalla tuoreita ideoita.
Oikea suunta ja vahvuutesi tuntuvat aina niin hyviltä ja innostavilta, että unohdat loputkin pelkosi.

++++

Elämän tarkoitus:

Elämäntehtävämme yksinkertaistaen on kohota omaksuneeltamme matalammalta tietoisuudentasolta
unohtaneeseemme korkeampaan tietoisuuteen ymmärtämällä matalamman tietoisuudentason korkeuden.
Toisin sanoen nähdä pahassa hyvä, varjoissa valo. Nähdä valo.
Luottaa elämään. Oppia vaikeudet voitoiksi.

++++

Ponnistelematon paras:

Ei ole välttämätöntä uskoa mihinkään.
Ollakseen uskova.
Ei ole tarpeen olla jotakin ollakseen elossa.
Ei pidä olla henkinen ollakseen henkinen.
Ei kuulu pistää tikkua ristiin sen ylevän voiman eteen, joka on.
Ponnistelemattomuus on uljainta luottamusta.

++++

Absoluuttisen tärkeä:

Olemme kenttänämme universumin kentässä.
Jokainen voimakenttänään on tuikitarpeellinen osa universaalia kenttää.
Emme voi irrottautua siitä.
Emmekä voi repiä osia siitä pois.
Jokainen vain on absoluuttisen tärkeä.
Ilman sinua universumi ei toimi.
Rikkinäinen universumi on ainoa mahdoton asia.
Voi ajatella itsensä ja maailman olevan mitätön.
Korvaamattomuus silti pysyy.
Millään muulla voimalla emme olisi tässä.

++++

Näkemysvapaa:

Voi yhtä hyvin puhua tämän elämän menneisyydestä kuin edellisten elämien menneisyydestä,
ja setviä niitä. Ne ovat toisintoa. Uskominen jälleensyntymään tai mihin vaan on merkityksetöntä,
kun oleellista on kääntää katse tähän hetkeen ja aloittaa elämään vapaana elämänkatsomuksellisista
näkemyseroista. Usko tulevankaan osalta ei poikkea tästä. Löytääkseen totuuden ja elämänilon
täytyy katse siirtää sinne missä ne ovat.

++++

Merkki:

Pelko ylpeyden asussa pukee asioista monimutkaisuuksiin ja sivistyssanoihin.
"Tälle levelillepä kuka tahansa ei pääsekään, joudutpa ottamaan tästä ihan itse selvää, ähhähhää".
Monimutkaistaminen on merkkinä siitä, etteivät asiat ole ratkaisevimmilta osin selviä.
Yksinkertaisuus on selkeyden merkki.

++++

Nössöt ja räväkät:

Hänestä, joka loistaa valovoimaa, muttei uskalla sitä varauksetta näyttää, voi tulla nössönä kiusattu.
Hänestä, joka huokuu valovoimaa ja uskaltaa sen varauksetta näyttää, voi tulla räväkkyyteensä riutunut.
Nössönä kiusattu tahtoisi räväköityä.
Räväkkyyteensä riutunut tahtoisi nössöillä.
Jokin osa-alue sisimmässä on tulpattu;
usein ankean kokemuksen (oppiläksyn) tiimoilta, jossa nössöä on rangaistu räväkkyydestä ja räväkkää nössöilystä.
Nössö houkuttelee räväkät nälvijät ja räväkkä joutuu ikävään valoon nössömpien silmissä.
Nälvijät ovat heille herätyssignaali.
Riuduttava elämä on heille kutsua itseen.
Elämä on mestari opettaja, joka saa nuo mestarit arvoiselleen tielle.

++++

Oudot tavat:

Elämän, maailman, tavat toimia ihmistä kohtaan ovat hänestä vähintäänkin merkillisiä,
useimmin nurinkurisia.
Jokseenkin epäreiluja.
Ihminen hämmentyy niin syvästi, että alkaa sen seurauksena käsittää.
"Tässä täytyy olla jotakin".
Vie häneltä aikaa ja voimia sisäistää kuinka hän voi olla sekä vastuussa kaikesta kohtaamastaan
että juuri siksi mahtava ilmentäjä, joka saa unelmat todeksi tuhatkertaisina ja enemmän.
Seulontaan ja uusintakäsittelyyn menee kaikki mitä hän on omaksunut.
Yhtäkkiä maailma onkin järjestyksessä ja looginen.
Elämän oudot tavat käyttäytyä ovatkin äkkiä hienostuneita ja kunnioitettavia.
Elämä ei ole vihainen ja julma.
Se vain toimii niinkuin se on, hymyillen.
Antaen sen mitä ihminen siltä pyytää.

++++

Valkeneminen:

Ihmiset elämiensä aikana riisuutuvat valeasuistaan.
Kaapivat pintaa.
Vähitellen.
Muuntavat kuortansa täsmäämään sisimpäänsä.
Koteloituvat ja kuoriutuvat.
Kunnes puhdas ydin esiin valkenee.

++++

Transformaatio:

Niin kutsuttu transformaatio on uudestisyntymä ja valaistuminen, jossa ihminen puhkeaa
täyteen kukkaan niin, ettei enää nuupahda.
Kaikki teeskennelty, kaikki pelko on läpikäyty muuntuneena viisaudeksi, jota jakaa.

++++

Myönteisyyden voima:

Ajattelehan, mitä parempia vaihtoehtoja sinulla koskaan olisi, kuin jättää kaikki
elämän, korkeimman, jumalan käsiin?
Mitä hyötyisimme huolehtimisesta sen miten tässä käy suhteen?
Tai minkään?
Onhan selvää, ettei se ainakaan selkiytä tai rauhoita,
saati säästä voimavaroja sen katastrofin varalle mihin niin kovasti valmistautuisimme
huolissaan olemisella.
Ottaessamme rauhallisesti luottavaisin mielin, voimme edes ottaa tulevat tilanteet vastaan
rauhan tilassa, elämästä nauttineena.
Kuten tiedämme, elämällä on tapana haastaa meitä liukuhihnatyylillä.
Hengähdetään ainakin se hetki, jonka elämä suo meille ilman haasteita.
Jos elämä on jo täynnä haasteita, iloitaan, jos yksikään asia on hyvin.
Myönteisyys, kuten kielteisyyskin, kasvaa keskittymällä siihen.
Pidetään se mielessä, vaikkei sitä uskottaisikaan.
Kaikki todennäköisyydet viittaavat siihen, että myönteisyys kannattaa.

++++


Selviytyjät:

Selviytyjien planeetta.
Tarkoitus opetella
elämään haasteissa
yksin yhdessä.
Ilman, että olisi
aivan selvillä
elämän ideasta,
matkan kulusta.
Roikkua kielekkeeltä
yhdellä kädellä.
Tanssia nuoralla
hullujen sirkuksessa.
Seistä miekan varassa
järistysten ytimessä.
Oppia lentämään siivittä.
Luottaa luottamus hukassa.
Olla se kuka onkin.
Olla selviytyjä.

++++

Karmasolmu:

Täytyy vain hoksata syy ja seuraus.
Täytyy vain muistaa olevansa ruorissa.
Tietää olevansa elämänsä luojajumala.
Sen enempää on turha perehtyä tai leikitellä
karmoilla ja termistöillä,
leiriytyä henkisyyden risukoissa,
jottei puno itseä lisää solmuun,
aja uusiin umpikujiin.
Karman vyö puristaa ja kiristää sitä,
joka siihen tuijottaa.
Vapaa, varma katse
suuntaa rennosti eteenpäin.

++++

Loukkaantuja:

Hyödytöntä on loukkaantuminen.
Sen ainut tien pää on anteeksiantaminen.
Käyt vain kivisen okaisen kiertotien.
Niin on laita jokaisen kielteisyyden.
Opit vain takaisin myönteisyyden.
Jumissa kipeänä pysyt sitä ennen.

Loukkaus ei ole mitään.
Loukkaantuminen on valinta loukkaantua.
Pelkkä oletus mahdollisuudesta olla haavoituksen kohteena.
Valitessa olla loukkaantuva, on se kohdalle tuleva.
Avokätisesti lahjana; olkoon niin oleva.
Ja kun loukkaus taas kohti singahtaa,
on oikeus itsensä armahtaa.

++++

Pahoillaan:

Ollessa pahoillaan potee syyllisyyttä, jota pahoillaan olon kohde haluaa tuntevan.
Syyllistäjä kanavoi syyllisyytensä (pahan olonsa, pahoillaan olonsa) siihen,
jota vaatii olemaan pahoillaan, potemaan syyllisyyttä, anelemaan armoa
syyttäjän armottomalla kurjuuden monumentilla.
Kateus toimii polttoaineena, joka ruokkii riitoja.
Täytyy nähdä toinen jotenkin parempana kuin itse (uhkana), jotta toimiin ryhtyy.
Arjen paine ja muotoseikat ovat kipinöitä, jotka roihauttavat riidat.
Odotuksena on, että tilit tasataan, mutta viha takaa sen, että mikään tuskin riittää
tilien tasaamiseen.
Vaihtoehtona se ei voi olla, kun viha tahtoo vain saada tahtonsa läpi ja
jättää kuitenkin toisen alakynteen.
Anteeksiantoihin ja -saamisiin liittyy aina ehtoja.
Tasa-arvoon ei päästä kuin ehdottomalla Rakkaudella.
Heti, kun Rakkaus (ikuinen hyvyys) on valittu, koko pahoillaanolon,
anteeksipyyntöjen ja -antojen loukku raukeaa.
Pahoillaanolo, anteeksipyyntö ja -anto eivät sinällään edusta pelon illuusiota enempää.
Syyllisyys ja syyllistäminen ovat toistensa vastakappaleet;
syyttäminen johtaa vain syyllisyyteen.

++++

Veitsien teroitus:

Ihmetyttää,
onko muuta päämäärää,
kuin teroittaa itsestään erityisen ilkeä.
Kuka sivaltaa ja pistää
kivuliaimmin ja sivistyneimmin;
vaivihkaa,
ulkokultaa kiillottaen,
intellektuellilta vaikuttaen,
tasapainoisen, normaalin,
hyväksyttävän mitat täyttäen.
Teriään hiova,
terve, vahva,
puolensa pitävä,
pystyvä ihminen.

Ihmetyttää,
onko muuta läpinäkyvämpää.
Haavoittuva sielu siinä teroittaa.
Veitsiään siellä kääntää haavoissaan.
Uutta iskua varoo kauhuissaan.
Paljastumistaan peittelee tuskissaan.
Kaunis sielu siellä odottaa
kevään valon koittoaan.

++++

Haastaminen:

Kiperimmät haasteet tulevat silloin,
kun niitä vähiten odottaa ja silloin,
kun niitä ei mitenkään pysty ennakoimaan.
Ne tulevat niin hämmentävällä tavalla,
että niistä näkee, kuinka maailma on ne järjestänyt
tapahtumaan millitarkasti.
Elämä on kuitenkin valmistanut ihmisen jo edeltä tilanteeseen.
Hänellä on juuri tarvittava voima ja kyky selvitä siitä,
vaikka lujalle se usein ottaakin.
Ihminen miettii yleensä pitkäänkin tapahtumien tarkoitusta ja syitä jälkikäteen.
Kun hän myöntää kokonaan vastuunsa ja tilanneensa tapahtumat universumilta,
hän voi antaa menneen mennä ja jatkaa eteenpäin.
Ärsyttävimmätkin ja raskaimmatkin tapahtumat ovat lahja.
Tilaus vaan on tullut perille.
Alitajuisesti tiedostamatta valittu elämänoppi vaan on toteutettu.

++++

Pelle:

Liikkeesi, eleesi,
puheesi, tekosi,
arvosi,
koko elämäsi ja olemuksesi;
luotaantyöntävä, naurettava
ja aina väärinpäin.
Miellytit tai olit vastahankaan
toimit aina vikasuuntaan.
Sillä olet sellainen.
Sun vain ei voida katsoa onnistuvan,
vaikka matkisit porukan päätä milli milliltä,
kun jostain sun ensivaikutelmasta on kerran niin joukolla havaittu.
Se on mielivaltaa, periaate.
Jokin sussa viestittää niin.
Mitä voit sanoa?
Annat olla.
Mitä sulla on hävittävää?
Päätät jatkaa elämää,
vaikka kävelisit takaperin käsillä.
Oot ainakin itsenäs esillä.
Jonkunhan on pellen rooli vedettävä.
Tai oot yksinäs ehkä.
Kukaan ei oo sulle silloin pistävä.
Teet tästä komediaa.
Alkaahan tää jo naurattaa.

++++

Vauhdissa:

Stressi ja haasteet on tehty asennoitumalla elämään stressin ja haasteen lailla.
Elämä ei tuputa niitä.
Stressi ja haasteet lisääntyvät entisestään toivoessa helpotusta,
sillä se on valittamista ja se lisää valittamisen aihetta.
Rukouskaan ei auta, jollei ihminen tartu elämän suomiin jatkuviin mahdollisuuksiin
hellittää otetta ja elää rauhassa.
Stressi ja haasteet -vuorolla ovat pysäkit harvassa.
On hypättävä pois vauhdissa.
Saattaa hieman sattua,
mutta on se rohkea ja viisas valinta.

++++

Puhdas rosoinen:

Sitä luulisi
elämällä kliinisesti,
elämällä henkisesti,
työntämällä lian ja varjot ulos,
olisi putipuhdas.
Tai tulisi sellaiseksi.
Voittaakin koko potin,
kun antaa rosoisuudenkin tulla.
Putsautuukin koko pöytä,
kun avaa verhot,
antaa Auringon näyttää pölyt.
Tuleehan olla kokonainen ja ehjä.
Tuleehan kauttaaltaan vaalia itseä.

++++

Vieraat pöydät:

Kun saavut sä piireihin pinttyneisiin
muassas aavistus arkuutta,
mut roima ripaus rohkeutta
oivaa originaaliutta,
mut hiven hiljaisuutta,
ja kapinoivuutta;
et tunne sä ketään ennestään.
Harteillas vielä taakka, toinenkin.
Saisit seuraa hyvää hengeltään.
Et oo vaativa, jalo paremminkin.
Tahtoisit vaan alkaa elämään.
Olla joskus kera toistenkin.
Heittää taakat menemään.

Vastassas juro kuppikunta,
kuin kerrassaan pahaa unta.
Professionaalia habitusta
odottavat he vain sulta,
naamoillaan hyistä hapatusta.
Suun avata viimein rohkenet.
Jonkun sanasen haastelet.
Vaikka tiedät: tähän maaliin osu et,
itses jotenkuten esittelet.
Alkaa nuiva sakki hikeentyä,
ilmeistänsäkin sen jo näet;
taitaa olla aikas väistyä.
"Eipä huudella vieraisiin pyötiin",
laukoo ensimmäinen.
Alkeiskurssille, kasvamaan kotiin",
parahtaa toinen.
Joskus ärähdät, joskus et,
yleensä hiljaa vain hymähtelet.
Vaeltaa kai täytyy taas tovi,
osaat asias yksinäskin toki.

Joidenkin on määrä mennä omin tein.
Jättää toiset nihkeilyineen yksin tein.
Josko joskus jännitteet laukeaa,
ja ovia sullekin aukeaa.
On elämäs ovi aina appoisen avoinna,
ei kukaan pysty sitä sulkea.

++++

Hyväksytty hetki:

Hyväksy, että mennyt ja tuleva eivät ole nyt, eivätkä totta,
ja etteivät ne tule sinulle elämäniloa suomaan mitään kautta,
paitsi hyväksymällä, että ne ja pelkosi ovat nykyisyyttäsi rajoittavat tekijät,
joista sen myöntäessäsi irrotat otteesi päästen vapaaksi tähän hetkeen ja totuuteen.

++++

Tsekkaillen:

Pikkumainen valitus epäolennaisuuksista
kantautuu puolustuskannalla olevan suusta.
Siltä, joka katseen välttäessä
olennaisesti ja sumeilematta 'tunaroi',
mutta jolle harvoin jaksetaan tai uskalletaan siitä huomauttaa.
Epäonnistumisen ja tuomitsemisen pelko kanavoituu
turhantarkkuutena ja reviiritietoisuutena.
Kärkäs tarkastaja ja komentelija ei huomaa puhuvansa itsestään.
Kukin voi sitä katkeransuloista nokkaisevaa sanontaa muistella,
ja sen peilin tsekkailla.
Jos se unohtuu, elämä tsekkauttaa kyllä.
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Jokainen oppii.
Muiden opeista ja suorituksista emme ole vastuussa,
vain omistamme.

++++

Padot auki:

Nurkkaan ahdettu mieli
pyörii häkissään
purren häntäänsä.
Kattila yli lorskahtelee,
kiinni kantta pitelee,
paine yhä kovenee.
Hyväksytyksi tullakseen koreilee,
koossapysyäkseen sinnittelee,
ulkokulta varisee,
korttitalo murenee.
Kuka itkua pisimpään pidättää,
ken hautaan ensin ennättää.
Murtaa padot kuka tohtii,
se elonsa riemuksi loihtii.

++++

Epäitsekäs itsekkyys:

Elämässä ei voi jäädä kumartelemaan ja nöyristelemään, jollei tahdo ikäänsä kärsiä.
Elä itsevarmana onnestasi pihistämättä olosuhteiden lävitse.
Huomioi muut, mutta jätä muiden vaateliaat ja aliarvostavat kommentit pois matkasta.

++++

Todisteluntarve ja muodollisuus:

Olette kaikki tosi tervetulleita.
Olkaa kuin kotonanne.
Vastaanotamme mielellämme palautetta.
Minä en panikoi.
Olen henkisesti korkealla.

Tarve todistella ja muodolliset kohteliaisuudet kielivät epäilystä
ja sen poistamistarpeesta.
Aitoudesta ja rauhasta kielii rento oleilevuus,
jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen,
eikä liioin kehitystarpeita.
Miksi olisikaan, jos luottaa täysin hyvän itsestäänjärjestäytyvyyteen?
Miten muutenkaan täydellinen luottamus ja hyvä järjestäytyisi
kuin omalla painollaan?

++++

Henkevyys ja puhdas valo:
Monet 'henkevät' ihmiset puhuvat valosta ja uskostaan siihen. Samalla he palvonnan lailla vannovat
varjojen olemassaoloa ja niiden pysyvyyttä (välttämätöntä pahaa). He häätelevät pahaa ja suojautuvat.
He uskovat pahan kitkentään hyvyydellä, toisin sanoen henkisiin voimakeinoihin. Aina tuntuu silti olevan
uutta pahaa vastassa, eikä paha tunnu loppuvan. He uskovat hyvään, mutta heidän hyvyytensä ei
selvästikään ('vielä') riitä kaiken pahuuden karkottamiseen. He ovat siis jatkuvasti varuillaan.
Tätä ristiriitaa he eivät mielellään myönnä tai sano ääneen. He jakavat rakkautta ja hyviä neuvoja,
mutta kaupan päälle he tökkäisevät kielteisyyden piikeillä. He ovat jumissa oman varjonsa,
perustavanlaatuisimman illuusion kanssa. He eivät näe mitä vastaan työskentelevät. Koska heillä on
illuusio, heidän 'henkinen työnsä' tapahtuu harhoilla. Pelko on harha. Pelko on varjo. Kaikki muu kuin
puhdas valo on varjoa ja pelkoa. Rakkauden oppia.

Yksi asian haara ja äärilaita on, että henkisiin korkeuksiin kurkotellaan torjumalla ankarastikin maanpäällinen
todellisuus ja pelon varjojen hyvä tarkoitus voimakkaasti kieltäydytään näkemästä. Tällaista on pelon työ.
Pelosta yritetään päästä pelolla. Se on ymmärrettävää näissä olosuhteissa. Maa on haasteiden koulu.

Henkeviä ryhmittymiä ja energiahoitomuotoja on sen seitsemää sorttia. Ne eivät lopulta eroa toisistaan, sillä
totuus ei muutu, vaikka näkemyksiä ja tapoja olisi miljardeja erilaisia. Hoitaja ja hoidettava vain peilailevat
toisiaan heidän valon ja varjojensa määrän suhteen. Sillä tavoin he hoitavat tosiaan vaivihkaa. Hoitomuodot
ja henkevät näkemykset ovat siinä sivuseikka, pelinappula. Todellinen hoito tapahtuu yleensä tiedostamatta,
ja siis ilman hoitomuotojakin ihmisten kesken joka puolella maailmaa automaattisesti tavallisessa arkielämässä.

Meditaatio, yksinkertainen hiljentyminen tarkkaillen mieltänsä toimii parhaiten ja vie nopeimmin lähimmäs
totuutta. Se on riippumaton ja itsenäinen hoitomuoto, joka ei ole keltään pois olipa maailmankatsomus millainen
tahansa. Sitä voi pitää henkevimpänä kaikista henkevistä suuntauksista. Se on ilmaista ja sen periaate on
niin simppeli, että se tuskin aiheuttaa päänvaivaa. Hiljaisuudessa on se puhdas valo, jota etsit. Hiljaisuudessa
tavoitat sen ytimen. Tavoitat itsesi. Puhdas valo on kaikkialla...myös tekopyhyydessä.


++++

Mielihalu:

Tarkastellaan olemassaoloa. Jotain on. Olkoon se totuutemme. Jotta se on, niinkuin se on, siinä täytyy olla se tieto,
jota se on. Mekin olemme. Meissäkin täytyy siis olla se sama tieto. Silloinhan meissä, meillä, täytyy olla kaikki mitä
voimme tarvita. Me koemme, että meillä ei ole (tai ehkä ei ole) kaikkea ja että me emme tiedä. Mikä on silloin
mielihalu? Se on tuo ajatuksemme ja tunteemme vajavaisuudesta. Mikä saa meidät potemaan 'puutetta'? Se on tuo
samainen ajatusmallimme, johon uskomme niin lujasti, että huomaamattamme rakennamme konkreettisen puutteen
tilan. Jos meissä on kaikki ja sen täytyy olla totuus, millainen on silloin pohjimmiltaan mielihalu? Sen on oltava harhaa.
Sen on oltava pelkoa. Epäluottamus itsemme voimaan, tietoon ja kykyihin. Samalla sen on oltava epäluottamusta
universumiin ja sitä myötä kaikkiin ja kaikkeen. Emmekö voikin nyt helposti hahmottaa loputkin maailmastamme ja
sisäisestä tilastamme? Jos alamme luottaa itseemme ja universumiin saamme luonnostaan kaiken. Sitähän me haluamme.
Sitä paluuta lähteillemme mielihaluissamme vääristyneesti halajamme.

++++

Vivahteikas:

Tämä on siitä erikoinen paikka, että täällä asioista voidaan olla montaa mieltä.
Täysin vastakkaiset mielipiteet ovat arkea, jopa saman ihmisen taholta.
Kaikki on mielen mukaista.
Miten kukakin on asiaan asennoitunut, sitä mieltä on.
Jokainen tahtoo olla oikeassa ja tekee kaikkensa sen eteen.
Tämä kertoo paitsi kuinka hukassa olemme, mutta myös kuinka vivahteikas ja
kaiken kattava totuus on.

++++

Universumin siivin:

Universumin jäseniä ollessamme
universumi työskentelee kauttamme.
Sen loistokas viisaus toimii meissä.
Universumia katsellessa jo voimme tunnustaa,
sen turvin hätämme häviää.
Arvailumme päättyy.
Paras mahdollinen toteutuu.
Miten toimimmekaan,
se universumin tahtona rakentuu.
Voimme hengittää ja virtailla rauhassa
universumin rakkauden huomassa.
Universumin siivin.

++++

Vaaka:

Tasapainon tärkeyttä kuvaa, että hengittäminen ja eläminen onnistuu tasaisella sisään- ja ulosvirtauksella.
Ei pääse pitkälle puhaltamalla ulos, eikä hengittämällä vain sisään.
Tämä on käyttökelpoinen vertauskuva mihin vaan elämän yksityiskohtaan.
Todellisuus määräytyy huomion mukaan.
Mihin keskittyy sitä lisää.
Sen mukaan tasapaino säilyy tai horjuu.

++++

Luota vaan:

Alkaa ikävyydet tippua kyydistä
kun hymyillen kulkee ja uskoo vaan.
Matkan varrella sua toki koetellaan,
mut pysyy negaatiot poissa
kun iloiten etenee ja luottaa vaan.

++++

Jumaluus:

Jumaluus on mahtava voima, jonka perusluonne on luottamus.
Jumaluus takaa täydellisen pyhyyden ja ikuisen hyvinvoinnin, jos siihen luottaa.
Jumaluuden ominaisuus on armeliaisuus, joka ilmenee yhtä ehdottomana kuin jumaluuden Rakkaus.
Jumaluus antaa meidän siksi olla luottamatta itseensä, jolloin tulos on sen mukainen.
Jumaluuden ollessa pyhä se ei muutu sen kyseenalaistamisellakaan,
vaan epäluottamus saattaa takaisin luottamukseen,
koska epäluottamus ei pysy kasassa.
Jumaluus pysyy ehjänä.

++++

Vaikeuksien loppu:

Vaikeudet eivät lopu sillä, että varautuu niihin mielikuvalla siitä
kuinka hoitaa mahdolliset uudet vaikeat tilanteet myönteisesti.
Vaikeudet loppuvat ajattelemalla, että niitä ei enää tule,
että on vapaa.

++++


Vapaustaistelu:

Aina, kun joku tuntee vapautta jollain elämän osa-alueella
ärsyttää se heitä, jotka eivät vapaiksi itseään tunne.
Ja aina, jos vapautta tuntevalla on pelkoja
ja ärsyyntyjät tahtovat vapautua
tuo ilmiö käynnistyy.
Se ilmenee vain siksi,
että kaikki voisivat olla täysin vapaita.

++++

Hyvä:

Kukaan ei ole tehnyt pahaa,
mutta opettanut ja oppinut kyllä.

++++

Yhtä matkaa:

Täydellinen terveys, täydellinen rakkaus ja täydellinen vapaus
kulkevat yhtä matkaa.

++++

Katsaus (valoon):

Varjot katsovat varjoihin.
Valkeus katsoo valkeuteen.
Varjoista valoon siirtyvä katsoo valkeuteen.

++++

Keskity ikuisuuteen:

Jos keskityt siihen mikä on pielessä, tilanne ei korjaannu.
Se on niin, Rakas, vain siksi, että Sinulla olisi ikuinen elämä ja kyky kaikkeen.

++++

Elä siitä:

Minä en ole kiinnostunut siitä mitä minusta ajatellaan.
Minä en elä sille mihin muut tahtovat mukauttaa.
Minä olen kiinnostunut siitä, kuka oikeasti olen.
Minua innostaa se mitä maailma todella on.
Minä elän sille.

++++

Reilu peli:

Jos pelkäät
on sun syytäkin olla varuillaan,
pelata varman päälle.
Jos luotat
on sun syytäkin olla huoleton,
kulkien vailla esteitä.

++++

Aktivaatio:

Se mikä tehdään pelosta
aiheuttaa pelkoja.
Se mikä tehdään rakkaudesta
aiheuttaa rakkautta.
Se mikä aiheuttaa pelkoja
vie rakkauteen.
Se mikä aiheuttaa rakkautta
on jo rakkautta.

++++

Voimauttavuus:

'Ylitsepääsemättömät ongelmat' eivät kerro voimattomuudestasi,
vaan voimallisuudestasi.

++++

Tee se itse:

Ihan todessa;
sanoilla ei ole väliä.
Käytännöllä on.
Avustajilla ei ole merkitystä.
Teemme sen ihan itse.
Terveyden, rauhan ja onnen.
Tosiasiassa;
se ei vaadi meidän tekevän mitään.

++++

Hyväsydämisyys:

Anteeksiantamus on sitä, ettei haaskaa aikaansa sellaiseen mikä kuluttaa sen sijaan,
että olisi väkisin tekemisissä sellaisen kanssa hyväsydämisyyden tähden.

++++

Koko totuus:

Hän, joka tietää totuuden kokonaan
on kokonaan ja pysyvästi terve ja onnellinen.

++++

Toimiva menetelmä:

Parantuakseen on paras valita heti menetelmä, joka on mahdollisimman lähellä päämäärää,
eli terveyttä, koska vain sellainen hoitomenetelmä tulee toimimaan.

++++

Vapaa onni:

Vain liika yrittäminen voi johtaa pettymyksiin.
Vain pyöriminen ympäri voi alkaa pökerryttää.
Vain eläminen kuin olisi vapaa voi vapauttaa.
Vain olemalla onnellinen on onnellinen.

++++

Rakastamisen kyky:

Minkä kokee vastenmielisenä
se eniten itsessä vallitsee.
Sen problematiikan takana
suurin rakastamisen kyky sijaitsee.

++++

Nipo:

Turhamainen nipotus ei kahmi ihailijoita.
Se on menolippu yksin voivotteluun
ja surulliseen surkeuteen.
Se on lippu sieltä nousemiseen
ja suunnan muutokseen.

++++

Paremmaksi muuttuva:

Se mihin ei ota kantaa
ei ole elämässä vaikuttamassa.
Se mihin ei enää osallistu
on elämästä ja itsestä haihtuva.
Se minkä jättää
on joksikin paremmaksi muuttuva.

++++

Pohjalaisuus:

Pahin väkivallan laji on henkinen väkivalta,
ja sen pahin laji on hitaasti kytevä
harmaa pohjavire,
puiseva painostus,
vaitonainen viha,
selän takana sepustus,
vaivihkainen vahingonteko,
taustalta valvonta,
yrmistelevä ylenkatsonta,
lannistava luimistelu,
niskojen nakkelu,
ankeuttava angsti
ja hiljainen hapatus.
Se saa aikaan vaikeimmat kuviteltavissa olevat
mielentilat ja sairaudet.
Se pilaa koko elämänalan
kituvasti kuolettaen ja lamaten,
vaitonaisuudessa ja pidättyväisyydessä.
Sillä saa itsensä pohjalle.
Mitä myönteistä siinä on?
Pohjalta on matka ylöspäin.
Tasaiselta pohjan maalta voi nähdä kauas.

++++

Nollamies:

Oot pelin nollamies.
Sul on rooli viimeinen.
Joukkue nauruun purskahdellen.
Sä jäät roikkumaan,
sua kartellaan.
Sua vedätetään,
taas ämmitellään.
Sä nolaat tilanteet.
Luot laskusuhdanteet.
Et sille mitään voi.
Sä et kommentoi.

Sua hävettää,
mut tiedostat hyvin
mitä on meneillään.
Oot vihainen,
oot suruinen,
oot hämillään
ja hyvillään:
oot muita edellä,
muttet ylpeä.
Tähän et kajoa hevillä.
Annat muiden olla
hiekkalaatikolla.

Lyöt rattaisiin kapulaa,
uudistat ilmanalaa.
Sä paljon aikaan saat.
Sä tilanteet nollaat.

++++

Jalo sydän:

Voin tehdä mitä vaan sydämeni nimessä.
Jalous on sydämen ominaisuus.
Sen tähden vain hyvyys on sydämelle mahdollista.
Hyvyys käsittää kaiken.
Sydämelle kaikki on mahdollista.
Sydämelle hyvä on mahdollista.

++++

Vain hiljaisuus:

Sisimmän sisimmässä on hiljainen paikka.
Se on koti.
Todellinen minä.
Korkein Itse.
Siellä ovat totuudenmukaiset ajatukset.
Täydessä hiljaisuudessa.
Siellä on pyyteetön Rakkaus.
Täydessä luottamuksessa.
Siellä on järkkymätön rauha.
Täydessä tyyneydessä.
Siellä on yltäkylläinen elämänilo.
Täydessä hurmiossaan.
Siellä on kaikki tieto.
Ilmiselvänä.
Siellä on tämä hetki.
Ikuisuudessa.
Se mikä ei ole hiljaisessa paikassa,
on hälisevä mieli,
epäilyksen kieli.
Sen meteli peittää hiljaisen paikan kirkkauden
sankkoihin pilviverhoihin,
muttei voi koskaan sulkea sinne pääsyä.
Olemme eläneet verhossa suuren osan elostamme,
mutta ovi hiljaiseen paikkaan yhä meitä avoinna odottaa.
Voimme vain hiljaa astua sisään.
Hiljaisuuteen, kotiin johtaa
vain hiljaisuus.

++++

Autuus:

Höyhenenkevyt keho ja mieli.
Poissa vaivas.
Ilma raikas.
Kirkas taivas.

++++



*runoja tulee vielä lisää myöhemmin tälle sivulle*




valoisia runoja osa 1
valoisia runoja osa 2
taidesivukartta
etusivu