|
|
|
|
|
|
|
|
|
Södra Trutklippan, Kokkola
Aloitin uuden harrastuksen, reissublogin joulukuussa 2022 alun perin
facebookissa yksityisenä kuvagalleriana. Tämä Södra Trutklippanin kuva
ponnahti ensimmäisenä arkistoistani, joissa materiaalia on jonkin
verran kertynyt sähköpyöräharrastuksen saatua elämässäni melko
yllättäenkin ihan kärkisijan harrastusteni joukossa. Luontoretkeily ja
tavallinen pyöräily on toki ollut mukana jo pitkäänkin. Yllä olevassa
paikassa kävin harvinaista kyllä jalan, jäätä pitkin vajaa vuosi
sitten. Södra Trutklippan on joka tapauksessa mielenkiintoinen
retkikohde, jos tänne sattuu pääsemään. Paikka on merellä muutaman
kilometrin päässä rantaviivasta.
Södra Trutklippan on suurelta
osin asumaton pikku saari, mutta on siellä muutama kesämökkikin.
Kuvassa on yleisessä käytössä oleva autiotupa, joka on tosin lukossa ja
ollut kaupungin taholta varatavissa. Talo on varsin erikoinen ja
muistuttaa myös hieman Suomen rautatiearkkitehtuuria. Talo on muuten
myös vanha majakka tai oikeammin linjaloisto, huomaa yläkerran
erikoinen ikkuna, majakan valo on loistanut sieltä. Saaressa on ollut
myös aikoinaan toinenkin linjaloisto, kaunis valkoinen majakka,
Tankarin majakan näköinen.
Kuvan linjaloistorakennuksen vieressä on ilmeisesti vanhoja
majakanvartioiden asuintaloja, hienoja vanhoja rakennuksia nekin.
Saaressa on toisen, uudemman, linjaloiston kehikko kaakkoisrannalla,
josta saaren helposti tunnistaakin lähestyttäessä kaupungin puolelta.
Tänne ei mene tietääkseni mitään virallista veneliikennettä, joten
tänne on mentävä omin avuin, vaikka veneellä tai hiihtämällä talvisin.
Talon edustalla on kunnon laituri mihin on helppo saapua, lisäksi kiva
eväidensyöntipaikka opasteineen ja vanhoine kuvineen on heti talon
portaiden edessä. Saaressa asuu kokemukseni mukaan syväkin rauha, jota
ei löydä paikallisesti Kokkolan rannoilta tai edustalta kovin helposti.
Södra Trutklippan on kuitenkin jo ylittänyt sen maagisen rajan milloin
saariston ainutlaatuinen viehätys ja rauha puhkeaa esiin. Paikka
tuntuukin hieman Tankarilta!
Ei niin vakavasti otettavia pisteitä tälle kohteelle antaisin 4/5.
Miinuksena vaikea pääsy mutta toisaalta paikka on niin uniikki ja
hiljainen, että elämys on lähes koettava ja kutsuu puoleensa.
Ulkovessat eivät olleet parhaasta päästä ja olivat lisäksi lukossa,
joka ei varmaankaan innosta kaikkia kulkijoita. Alue on pysynyt
kuitenkin harvinaisen siistinä ja luonnontilaisena.
|
|
Lisää kuvia (joita voi klikata suuremmiksi):
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Storsand, Fäbåda, Pietarsaari
Tämä on reissublogin kuva numero 2. Kuvilla ei ole tiettyä
lisäysjärjestystä tässä blogissa, vaan olen valinnut ne suunnilleen
intuitiivisesti sillä fiiliksellä minkä paikan tahdon seuraavaksi
esitellä.
Fäbåda on naapurikaupungin helmi. Kun
kävin siellä ensi kerran niin suuni loksahti auki. Paikka oli syrjässä
keskustasta ja suunnattoman kaunis. Lisäksi se oli huippusuosittu;
ruuhkainen ja autoja niin paljon ettei meinannut mahtua ajamaan seassa.
Leirintäalue oli täynnä ihmisiä asuntovaunuineen. Alueella oli vireä
kahvila ja muuta aktiviteettia. Esteettömät pitkospuut ja useita priima
hiekkarantoja ja myös kalliota. Miten tämä avomeren äärellä oleva
paratiisi ja selvästi pitemmältä ulkomailtakin vaeltelevien turistien
lomakohde oli pysynyt piilossa koko elämäni?
Kuvan Storsand ei
ole paikan päärantoja, vaan vähän pidemmällä Fäbådasta Uusikaarlepyyhyn
päin kivan luontopolun varrella. Siellä on myös autiotupa. Storsandissa
oli hieman vähemmän väkeä, joten siellä oli kiva uida. Storsand ja koko
Fäbåda on hyvin suositeltava paikka joka tuskin koskaan unohtuu!
Storsandista tuli minun suosikkirantojani. Kuvaa zoomaamalla voi nähdä
horisontissa myös Hällgrundetin majakan (pooki) Uusikaarlepyyn
edustalla. Jäin miettimään pääsenköhän käymään siellä koskaan?
Hällgrundetilla näyttää olevan oma facebook-sivukin.
Pisteitä ropsahtelee tälle paikalle kokonaisuudessaan 5/5.
Plussapuolia toinkin jo esille ja tuskin olen kolunnut aluetta edes
kylliksi tietääkseni siitä vielä tarpeeksi. Miinuksena voisi
halutessaan pitää ruuhkaisuutta ja ehkä tietynlaista snobahtavuutta.
Paikka on kuitenkin niin esimerkillisen hieno ja ikimuistoisen
pysäyttävä että on kyllä pisteensä ansainnut kun ei kerran tarvitse
aluella välttämättä ruuhkankaan keskellä olla.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Luodon kalasatama
Tämäkin on Kokkolan lähiseudun
retkeilypaikoista mielestäni ihan kärkisijoilla. Mikä maisema ja paljon
rauhaa. Paikassa on jotakin mitä melkein haluaisi kuvailla
poikkeukselliseksi ja jopa taivaalliseksi. Hyvä paikka grillata, ottaa
aurinkoa ja myös uida jos on parempi uimataito. Varsinaisessa
kalasatamassa ei ole sinänsä mitään erikoista, mutta satamassa olevia portaita pääsee ylös kalliomaisemiin missä
saa yleensä olla aivan rauhassa. Kallio ja rannikkometsä
grillikatoksineen onkin se paikan juttu. Kieltomerkkejä ei näkynyt ainakaan
viime kesänä joten alue on myös yleisölle avoinna eikä
vain kalasataman käytössä. Alueella on ihmellisen paljon isoja
siirtolohkareita mikä lisää paikkaan oman merkityksellisyyden ja
vaikuttavuuden. Luodon kalasataman maisemassa ja rauhaisassa
meritunnelmassa silmä ja mieli lepää vaikka veneitä kulkee muutaman
minuutin välein. Retkeilypaikkana annan tällekin 5/5,
vaikkakin hienoinen yksityisalueen ilmapiiri saattaakin yrittää hiipiä
mieleen paikan päällä.
Koko Luodon (tunnetaan yleensä puhekielessä
ruotsinkielisellä nimellä Larsmo) alue on maisemallisesti kaunis ja
kannattaa koluta läpi huolellisesti jos retkeilyttää. Luoto on
saaristokunta, ja sijaitseekin oikeastaan isolla saarella. Luoto on
melko omintakeinen, oma maailmansa, johtuen paitsi ruotsinkielisyydestä
ja uskonnollisuudesta mutta myös jännällä tavalla syrjäisestä
sijainnista; kuin menisi Ruotsiin tai Ahvenanmaalle. Luodossa on paljon
erittäin hyväkuntoisia luontopolkuja. Myös siitä täydet pisteet.
Luodon kunnan nettisivuilla tämä paikka esitellään nimellä Inre
Bergskär ja siinä mainitaan virkistysalue grillikatoksineen ja
tuulensuojineen, joten kyllä tämä ihan yleinen nähtävyyskin on. Tätä paikkaa voi tulla ikävä.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Seljes, Alaveteli, Kruunupyy
Pohjanmaan
Punkaharjuksi legendaarisesti taannoin nimetty alue on
nykyään kovin hiljainen tai hiljennyt. Seljesin entinen lomakylä
kapeine sievine pikku asfalttiteineen sijaitsee kaukana kaikesta
yllättävänä ja ainutlaatuisena, jopa ällistyttävänä kohteena muuten
tavallisen metsä- ja peltomaisemien takana; suhteellisen pitkän,
mäkisen ja mutkaisen asfalttitieosuuden jälkeen.
Tämä paikka oli
vuosikymmeniä suosittu tanssi- ja festaripaikka leirintäalueineen ja
ravintoloineen. Nyt se on suurelta osin yksityisaluetta, mutta siellä
on vielä hylätyn oloinen hyvä uimaranta vessoineen ja pukukoppeineen.
Olettaisin uimarannan olevan vielä virallisesti yleisölle avoin kun
siellä oli viralliset kyltit jne olemassa. Paikassa ei kuitenkaan
viimeisinä käynteinäni näkynyt kuin pari kalastajaa. Alueen kupeessa on
nykyään metsästysseuran maja, joka lienee melko yleisessä käytössä,
mutta entinen ravintolakahvila esimerkiksi on jo yksityisalueen
piirissä. Samoin on entinen mökkeilyaluekin.
Kun paikkaa lähestyy
Alavetelistä päin niin voi aistia että aletaan olla erämaassa,
vaikka ollaan vielä maaseudulla. Samoin voi aistia sen ilon ja
meiningin kun väki on tullut tansseihin ja muihin tapahtumiin. Paikassa
on nykyään toki vieläkin rauhaisampaa, mutta lakkautettu ilmapiiri on
myös lähes käsin kosketeltava, eikä se varsinaisesti kohota paikan
arvokkuutta tai houkuttelevuutta. On melkein kuin paikkaan ei olisi
enää suotavaa mennä. Tämä voi vaikuttaa surulliselta ja ehkä
häpeälliseltäkin, mutta Seljes itsessään on luonto- ja retkeilykohteena
vertaansa vailla. Nykyään Seljes näyttää olevan
satunnaisten pistäytyjien suosiossa ja sen virallinen matkailuarvo on
ollut lähinnä pienimuotoisessa kalastuksessa.
Kuten sanottua, tämä oli
ennen
täynnä elämää, nyt se on muisto vain. Herää ajatus siitä voisiko paikka
herätä vielä eloon ja iloon? Joka tapauksessa kapea mutta melko
pitkäkin tieosuus harjun päällä jyrkähköine rinteineen on
maisemallisesti näillä seuduilla poikkeuksellista. Tämä toki lisää
paikan arvoa suuresti, mutta entisten
yleisten rakennusten ollessa nykyään yksityisiä, hylättyinä tai muuten
arveluttavia ei Seljes houkuttele enää kuten lapsuudessani. Itse harjua
käy mielellään ihastelemassa ja tien varrella on pari levähdys- ja
tulentekopaikkaa. Varsinaisia luontopolkuja ei ilmeisesti enää täällä
ole, mutta on ollut vielä 1990-luvun alussa. Seljesjärven takana on
lisää mielenkiintoisia erämaajärviä, mutta nämä ovat pääosin
yksityisten mökkien valtaamia alueita, eivätkä siksi varteenotettavia.
Paikan käyttötarkoituksen muutos tekee siitä mielestäni hieman oudon,
mutta kyllä ihan tutustumisen arvoisen. Puitteiden
niukkuus, haamumaisuus ja hienoinen sekavuus laskee sen pisteet tässä
blogissa arvosanaan 4/5 (riippuen näkökulmasta, 3/5 jos entinen julkinen alue otetaan laskuihin mukaan).
|
|
Lisää kuvia (jotka on otettu ymmärtääkseni yleiseltä julkiselta alueelta):
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Harjukarin lintutorni, Marinkainen, Kokkola
Marinkaisissa peltomaisemat kohtaavat meren paikoin saumattomasti ja
kauniillla tavalla. Karhiin menevän paikallistien varrelta kääntyy pian
Harjukarin kyltin kera jonkin verran labyrinttimainen ja
heikko-opasteinen hiekkatie lintutornin maisemiin. Siellä on hieman
rannikkometsää, pusikkoa, itse lintutorni sekä laavu
tulentekopaikkoineen ja ulkovessoineen. Perille vievän tien varrella on
iso pelto, jossa on näkynyt suuria määriä esimerkiksi joutsenia.
Harjukari ja Marinkainen vaikuttaa todellakin erinomaiselta
lintubongauspaikalta, myös ihan mukiinmenevältä eväidensyöntiin ja
huolettomaan pikku samoiluun.
Paikka on ehkä sopivin retkeilyfiilikseen
pääsemiseen ja pieneen arjesta irtiottoon ilman huiseja matkailullisia
elämyksiä. Näköala lintutornista on silti vaikuttava ja näyttää kuin
olisi paljon korkeammalla kuin mitä torni oikeasti on. Kyllä täällä
kelpaa oleskella ja nauttia auringonpaisteesta. Paikalla on yleensä
ollut muutamia seurueita, joten yksinoloa etsivälle Harjukarin
lintutorni ei ihan palvele tarkoitustaan eikä tätä kohdetta varten
kannata kaukaa lähteä vaivautumaan paikalle. Vaikkakin pelkkä
peltomaisema lintuineen ja tornin näköala voi olla toisaalta
tsekkaamisen arvoista kokeneemmallekin retkeilijälle.
Laavulla on ollut
aavistuksen nuhruinen ja juopotteluun vivahtava vaikutelma vaikkei sitä
sotkuiseksi ole voinutkaan sanoa. Alueen keväisissä tienpidollisissa
kunnossapitotoimissa on ollut toivomisen varaa, paikan päällä on joskus
liejuista ja minun kokemukseni mukaan paikka siinä suhteeessa on ollut
huono-onninen ja petollinenkin. Harjukarin lintutorni on ihan kiva
peruspaikka, joka saa arvosanan 3/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
|
|
|
|
|
|
|
|
Hästö, Kruunupyy
Hästö on minulla sarjassa verrattain ainutlaatuisia kohteita, vaikka
täällä ei mitään olleellisesti ainutlaatuista ehkä olekaan. Hästö on
hauskan soratieosuuden päässä kun tullaan Kruunupyyn keskustasta päin,
ja eipä tänne muualta päin pääsekään, paitsi veneellä. Kyseessä on
pieni venesatama veneklubilla ja ravintolalla, sisältäen yleisen
uimarannan heti kuvan laiturin kupeessa. Rauhallinen oli ilmapiiri
ainakin minun käydessäni paikalla. Nähtävästi jonkinlainen
leiriytymismahdollisuus on myös täällä.
Hästön ja ylipäätään Kruunupyyn kohteisiin on hieman vaikea päästä
autottomana suorinta tietä Kokkolasta, koska valtatie 8 ei toistaiseksi
ole saanut viereensä pyörätietä, vaan retkeilijä joutuisi polkea
vähintään usean kilometrin raskaan liikenteen seassa. Mutta jos ei ole
kiirettä ja on muuten mahdollisuuksia niin tännehän voi polkaista Öjan
tai Sokojan kautta, ja toki myös Överbyn soratie helpottaa joskus
matkantekoa.
Hästössä nähtävä vesistö on Luodonjärvi ja rannalta näkeekin itse
asiassa Luodon (Larsmon) kirkon vastarannalla jos katsoo sopivasta
kohtaa. Rannassa on minikokoisen hiekkarannan lisäksi tulentekopaikka
tai pieni laavumainen suoja opastetaulujen kera. Vessaan pääsystä ei
ole takeita, mikä on miinus. Alue näytti siistille ja roskattomalle.
Ravintola ei ole aina auki, eikä se auki käydessäni ollut, joten sitä
en pysty sen enempää arvostelemaankaan. Veneklubi näytti hiljaiselle
mutta melko hyvin hoidetun oloiselle. Paikassa sai olla ihan yksin
joten jäi mielikuva ettei tämä ainakaan runsain määrin ihmisiä ole enää
jostain syystä houkutellut. Näitä unholaan vaipuneita paikkoja tuntuu
näillä seuduilla valitettavasti olevan useampikin. Toivoisi tähänkin
paikkaan eloa ja pirteyttä.
Tunnelma rannalla oli kaiken kaikkiaan mielialaa kohottava ja
rauhoittava, mikä houkutteli tulemaan uudestaan piankin. Jostain syystä
mitä en osaa kuvailla tuli silti sellainen tunne ettei halunnut viipyä
rannalla pitkään. Ehkä lukija saa fiilistellä ja testata asiaa
itsenäisesti. Hästön rantaa edeltää ilahduttava pienen pieni Hästön
kylä josta lähtee käsittääkseni luontopolkukin. Sinne ohjasi
jonkinlainen kyltti. Polku jäi kuitenkin tällä kertaa käymättä, mutta
juuri siksi paikka voi houkutella uudelleen. Paikalliset pienet
luontopolut ovat sellaisia mille itse ainakin annan heti lisäpisteitä.
Hästön kylään saavuttaessa on kaunis koivumetsä joka kevään vihreänä
saa varmasti rentoutuneen hymyn kasvoille.
Hästön rannoilta nähtävässä Luodon järven saarimaisemassa on minun
makuuni jotakin todella kaunista ja parantavaa, ja tämä on itselleni se
pääsyy poiketa Hästössä. Täältä voi kuvitella olevan mahtavaa lähteä
veneilemään, pienellekin veneretkelle. Mikä suurenmoinen onni on heillä
joilla on oma mökki tuolla! Pienestä selittämättömästä
taustalla olleesta tunteesta huolimatta Hästö pääsi harvinaisen
onnistuneesti tsekkaamisen arvoisten kohteiden joukkoon pistein 4/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
|
|
|
|
|
|
|
|
Österörskroken, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola
Esittelen
Öjan saaristoa tämän postauksen lisäksi myöhemmin vielä useammastakin
paikasta, sillä alue on harvinaisen laaja ajatellen retkeilyä ja siellä
on lukemattomia esiteltäviä hienoja paikkoja. Loputtomasti reissattavaa
ja vaelleltavaa. Alueeseen ei kyllästy kovin helposti ja maastossa on
haastavuutta sekä kilometrejä muille jakaa. Yksin saa myös aivan
varmasti olla jos ei heti ensimmäisessä kohteessa niin ainakin muutaman
kilometrin liikkumisen jälkeen. Jo virallisia merkittyjä
vaellusreittejä löytyy Öjan saaristossa yhteensä kymmeniäkin
kilometrejä jos ne lasketaan yhteen. Pisin reitti itsessään on
parikymmentä kilometriä. Kun otetaan mukaan vielä Öjan saariston
loputtoman oloiset pikku soratiet ja epävirallisemmat polut, niin
rauhaisaa pyöräiltävää, vaeltamista ja nähtävää erämaan olosuhteissa on
kyllä kaikelle kansalle ja koko elämän ajaksi Öjan alueella.
Bergölandet on yleisnimitys jota käytän tässä blogissa Öjan saaristosta.
Kuvan huikean kaunis paikka (jota myös humoristisesti ja hyvästä syystä
kutsun 'Pärjäilylandiaksi') sijaitsee pisimmän luontopolun
huipentumakohdassa ihan polun pohjoiskärjessä, missä polku kulkee
vajaan kilometrin kallioisen rantaviivan tuntumassa käppyräisten
rannikkomäntyjen lomassa. Bergölandet nimi tarkoittaa tässä
asiayhteydessä kuvien esittelemää paikkaa ainakin minun puheissani ja
teksteissäni. Bergölandet kartassakin osuu aika lähelle tätä kohtaa. Lähin karttamerkintä (vesistö) mikä tähän kohteeseen esimerkiksi Kansalaisen Karttapaikka -sivustolla viittaa on nimeltään Österörskroken. Luontopolulla
ei ole tälle paikalle tietääkseni mitään erityistä nimeä eikä täällä
siksi ole virallista laavua, tulentekopaikkaa, käymälää tai mitään
vastaavaa, mutta paikka on niin rauhallinen ja loistava, ettei
virallisia puitteita tule varmaankaan ikävä, vaan kaikki huomio voi
mennä hiljentymiseen, ulkosaariston rauhaan ja maisemien ihailuun.
Paikka on jo hyvinkin kaukana kaikesta asutuksesta joten ollaan aika
tavoin erämaan ja luonnon armoilla. Tämä kannattaa ottaa huomioon,
täältä ei pääse pois hetkessä jos sää muuttuu tai ruoka loppuu tmv.
Reissu on suunniteltava huolellisemmin kuin yleensä. Lähellä on vain
kesämökkejä. Toisaalta herää toive ettei tänne tulisi ihan lähelle
koskaan mitään virallista taukopaikkaa, koska se voisi osin viedä
alueelta rauhaa.
Täältä näkee siis lähisaarille ja avomerelle. Muun laivaliikenteen
lisäksi risteilyaluksen Tankariin näkee täällä kesäpäivisin yleensä
kulkevan läheltä ja Tankar onkin enää neljän kilometrin päässä tästä
paikasta, mutta itse majakka ei aivan näy. Tämä onkin lähin kohta
Tankaria minne pääsee ilman venettä. Joinakin talvina täältä voinee
hiihtää tai moottorikelkkailla Tankarin majakkasaarelle. Myös
lähisaarissa on virallisia retkeilypaikkoja ja autiotupia.
Rantakallio on sileä ja paikoin juuri sopivan kalteva rentoutua
kirjaimellisesti luonnon helmassa. Täällä pystyy uidakin varauksella,
hieman idempänä polulla on poukama jossa on matalampaakin, mutta
pääasiassa vedenrajassa on jo liian syvää vähänkin heikommalle
uimataidolle kallion ollessa joskus toki lisäksi petollisen liukas.
Kesäisin paikka on merituulista huolimatta metsän puolella
tukahduttavankin kuuma, joten pulahdus veteen voi olla päivän
pelastuskin. Toisaalta rantaviivalla merituulen (tai veden) kylmyys voi
yllättää.
Paikalla on paljon kyykäärmeitä ja mahdollisesti myös muita petoeläimiä
liikkuu alueella. Sen lisäksi että saa opetella hieman varuillaan oloa
(mikä luonnossa yleensä on kannattavaa ja hauskaakin, eikä välttämättä
stressaavaa, vaan osa erätaitoja) niin Bergölandet tarjoaa myös yleensä
paljon kaikenlaisia marjoja evääksi, kuten vaikkapa variksenmarjoja,
jotka piristävät ja auttavat ainakin minua janon sammuttamisessa
kuumalla.
Tänne saavutaan luontopolkua pitkin joko idästä tai lännestä. Patikoida
joutuu vähintään pari kilometriä jollei enemmänkin. Pyörällä tai edes
maastopyörällä perille paikan päälle ei juuri pääse, maasto on liian
vaativaa. Mökkiteitä on alueella mutta niitä en toki tässä virallisiksi
kulkureiteiksi määrittele ja kieltomerkkejä puomeineen teiden alussa
esiintyy. Luontopolkuun sopivimmat liittymäkohdat (mihin voi jättää
esimerkiksi auton tai pyörän) löytyvät Bergöflagantien luoteisimmasta
kulmasta ja toisaalta samalta tieltä noin 1,5 km kaakkoon päin.
Bergöflagantie näyttää olevan yleisesti ajettavissa oleva tie joka
kiertää hauskan idyllisen lenkin Bergölandetin ympäri.
Alue on sopivan etäällä kunnon rauhaan, irtiottoon ja eräretkeilyyn.
Voisin kuvitella olevan upea paikka telttailuun useaksikin yöksi,
joskaan en ole vielä sitä testannut. Yksityisalueet jäävät lähimmillään
sadan metrin päähän, joten toisten tontille ei vahingossa ilmeisesti
voi astua. Tästä paikasta voisi kirjoittaa pitemmästikin, mutta yritän
pitää tekstit melko lyhyinä. Paikalla on yleensä ollut vain yksittäisiä
retkeilijöiltä jos yhtäkään, joten yksinoloon ja viihtymiseen se voi
olla täysi kymppi. Ylevä tunnelma, rikkumattoman rauhaisa erämainen
kokemus ja erityisen vaikuttavat retkeilypuitteet takaavat paikalle
arvosanan 5/5 ja kunniamaininnan.
Täällä on hyvä harjoitella erämaataitoja ja kaukana kaikesta olemista,
jos ei vielä ole ihan valmis täysin extrememielessä erämaahan. Täällä
rentoutuu ja elävöityy hyvin.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Köykärinmäki, Kokkola
Seuraavana
esittelyssä hieman tavallisempi ulkoilualue, koska tahdon esitellä ja
hieman arvioida myös näitä eikä pelkästään kauempana olevia
erikoiskohteita. Lähiliikuntapaikat ovat elintärkeitä, vaikka niissä
yleensä ei ole mitään sen kummempaa nähtävää tai niissä ei yleensä voi
tai kannata viipyä kovin pitkään, koska ne on suunniteltu
urheilukäyttöön ja lenkkeilyyn varsinaisen virkistäytymisen ja
retkeilyn sijaan. Näin on myös Köykärinmäen laita. Tämä on ollut ennen
mielestäni viihtyisämpi, kun täällä oli vielä jopa hyppyrimäki ja
lasten pulkkamäki hieman eri paikassa kuin nykyään. Joskus
aktiviteettien lisääminen alueella voi ikävä kyllä karsia viihtyisyyttä
ainakin jollain kansanosalla. Näin on käynyt mielestäni Köykärinmäen
osalta. Paikka on melko profiloitunut vaikka sieltä lähtee myös
Kokkolan yksi tärkeimmistä vaellusreiteistä sisämaahan päin.
Köykärinmäellä on ainakin pururadat ja talvisin ammattimaiset ladut
(jos kelit sallii), frisbeegolf-rata, luistelukenttä, pulkkamäki ja
erillinen maastopyöräreitti. Siellä on myös tulentekopaikka ja laavu
heti parkkialueen vieressä, jonka siisteys tai viihtyisyys ei ole ollut
ihan parhaimmasta päästä.
Varsinaisena Köykärinmäkenä tunnetaan nykyään Kokkolan korkein kohta,
joutomaasta kasattu mäki, jonne pääsee lumettomana aikana kiipeämään
ylös (ainakin vielä). Sieltä onkin Kokkolan merkittävin näköala jos
ajatellaan korkeita paikkoja, vastaavaa ei Kokkolassa toista ole. Tämä
onkin Köykärinmäen mielestäni lähes ainoa matkailu- ja
retkeilyarvo. Muu osa alueesta jää melko laimeaksi ja aktiviteetit on
sekoitettu alueen käytössä ristiin rastiin niin että välillä ei kulkija
osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi mennä tai mistä saa kulkea.
Frisbee-golf radan kanssa varsinkin saa olla hyvinkin tarkkana, kun
yksi maaleista sijaitsee mäen päällä. Sinne siis heitetään frisbeetä
näköalapaikalle, jolloin tietämätön tai huolimaton kulkija voi joutua
ehkä vaaraankin. Mäen toinen reuna on lisäksi erittäin jyrkkä eikä
paikalla ole kaiteita.
Talvisin hiihto on vallannut alueen (jopa luontopolun) niin että
kieltomerkit kieltävät laduilla ja vaellusreitillä kävelyn koko
alueella ja sisämaahan menevällä vaellusreitillä. Tämä estää talvisen
retkeilyn jalkaisin ja voi kieltämättä tuntua masentavalta sekä
syrjivältä, varsinkin kun hiihtäjiä ei edes montaakaan laduilla näy.
Miksi ei yksinkertaisesti olla tehty hiihto- ja kävelyuraa rinnakkain?
Miksei talvella saisi kävellä sille varattua omaa mukavaa aurattua uraa
pitkin? Tai voisiko ainakin vaihtoehtoinen kävelyreitti talvisin olla
alueen suunnittelussa paikallaan?
Lumettomana aikana mäen päälle kiipeäminen ja pururatojen patikointi on
kiva ja urheilullinen kokemus kunhan varoo frisbee-golffareita ja
maastopyöräilijöitä. Luontopolkua en tässä kohtaa enempää arvioi, vaan
se on erillisen postauksen paikka. Maininnan arvoista on, että
yleisesti ottaen Köykärinmäen kaikki urheiluradat paitsi luontopolku
ovat varmasti kategoriassa haastava, joten energiaa täällä saa
kuntoiluun kyllä kulumaan. Maastopyöräilyyn on alueella nykyään oma
polkuverkostonsa jota voisi äkkiseltään luulla tavalliseksi
polkuverkostoksi, mutta yhteentörmäysten välttämiseksi niitä ei
kävelyyn kannata käyttää.
Maiseman kurkkaaminen ylhäältä on vilkaisun arvoista ja pienikin hetki
siellä varsinkin kauniiseen kesäaikaan voi olla piristävää.
Ennenhän, vielä muutama vuosi sitten, ylhäällä pystyi ihan oleskelemaan
tuntejakin ja paikka oli jopa meditatiivinen. Nykyään sekin arvo on
paikalta mennyt vaikka on ilahduttavaa toisaalta nähdä muiden
harrastusten kukoistavan. Alueen suunnittelu ja kaikkien huomioiminen
ei saa tässä blogissa hyviä pisteitä. Onneksi kuitenkin rennon
valppaalla asenteella sulassa sovussa liikkuminen kannattaa. Miksi
toisaalta mennä Köykärinmäelle kun voi mennä sata kertaa parempiin
paikkoihin pikkuvaivalla. Kuitenkin mainittakoon vielä, että ehkä paras
ja rauhaisin reitti ylhäälle kulkee hauskasti spiraalimaisesti mäen
takaa alkaen mäen länsipuolelta.
Köykärinmäki voisi olla kaikenlaisten ihmisten ja harrastusten iloinen
ja paremmin suunniteltu paikka, mutta siinä on aika pahasti varsinkin
nykyään epäonnistuttu. Lisäksi vessatkin ovat ilmeisesti vieläkin aina
lukossa. Vessojen lukossaolo aiheuttaa joka kerta ihmetystä,
ainakin minussa. Tietääkseni paikalla ei ole ollut pitkään aikaan edes
käymälää. Alueella on joskus isompia urheilutapahtumia,
jolloin retkeily luontopolullakin on käytännössä estetty niin ettei
sinne uskalla mennä polun ollessa linjattu urheilutoimintojen läpi.
Köykärinmäen piristävin elementti voikin olla entinen vanha kunnon
pulkkamäen paikka parkkialueen lähellä, joka on nykyäänkin
maisemallisesti lähes ennallaan korkeine kallioineen ja ihan hienoine
pohjoiseen avautuvine peltomaisemineen. Tuossa legendaarisessa kohdassa
saakin nykyään olla eniten rauhassa ilman että häiritisisi ketään
joskin vilkkaampi tie menee siinäkin suoraan mäen alla.
Paikka saa näin ollen arvosanan 2/5
eikä sillä varsinkaan nykyään ole muuta retkeilyllistä arvoa kuin
paremman puutteessa tai jos on tosi tylsää. Ainakaan rauhan ja
kauniiden maisemien yhdistelmää etsivälle retkeilijälle Köykärimäki ei
tarjoa juurikaan mitään. Ylhäältä voi sentään nähdä hämärällä Tankarin majakan
vilkkuvan ja päivänvalossa sieltä voi saada Kokkolasta hyvän yleiskäsityksen. Ylhäältä näkeekin yllättävän kauas.
Köykärinmäestä jää nykyisellään kaipuu niihin aikoihin kun täällä sai
vielä samoilla melko rauhassa omissa mietteissään kukkaisissa rinteissä.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Konginkari, Ruotsalo, Kokkola
Tällä
kertaa esittelen ehkä vähemmän tunnetun paikan, joita tulen
mahdollisuuksien mukaan myöskin esittelemään tässä blogissa, koska
joskus nämä ovat jopa helmiä, ja joitain toki ei pidäkään ehkä sen
takia netissä esitelläkään vaan jotain on hyvä pitää omana tietonaankin
vain.
Konginkari tunnetaan lähinnä paikallisesti kalastajakylänä,
venesatamana ja paikkana jossa on paljon kesämökkejä. Konginkarissa on
kuitenkin mökitön ja julkisemman oloinen kohta melko piilossa. Siellä
pystyy pulahtamaan veteenkin melko näppärästi ja nauttimaan upeista
merimaisemista poikkeuksellisen rauhassa. Tämä paikka on varsinaisesta
perinteisestä Konginkarin kalasatamasta vielä hieman eteenpäin
Tuomikarin sataman takana. Parkkialueen kyljestä menee pieni noin
kilometrin pituinen luontopolku jonne ohjasi ainakin toissa kesänä
vielä ilmeisesti paikallisten (?) asettama kyltti. Lähdin sitten
katsomaan minne se johtaa ja siellähän oli kuvan osoittama paikka
erillisellä "tuumauskivi ja pusupenkki" -kyltillä. Paikalla oli
todellakin penkki ja pöytä levähtämiseen ja eri harrasteisiin kuten
kuvista näkyy.
Tämä oli kovin ilahduttavaa ja täällä vietti mielellään aikaa eikä
ketään näkynyt paikan päällä polun varrella. Polku kiertää ympyrän
lähes paljaaksi hakatun niemen keskeltä ja rannalta missä ei siis ole
mökkejä. Rannassa puut on säästetty. Paikalla on paljon isoja kiviä
joiden päällä voi myös vaikka istahtaa. Täällä ei ole ollut muita
mukavuuksia, mutta ainakin itselleni tällaiset pikku nähtävyydet ovat
niin piristäviä ettei mukavuuksia kuten tulentekopaikkaa, laavua tai
ulkovessaa kaipaakaan. Olipa paikka sitten oikeasti tarkoitettu
yleiseen käyttöön tai ei niin se on silti sitä mitä todellakin soisi
olevan lisää. Vaihtoehtoisia ruohonjuuritason talkoovoimin tuunattuja
paikkoja missä vain levähtää ja olla, ja ehkä jopa tutustua ihmisiin.
Vähän niinkuin vapaa kaupunkitila tai olohuone. Tästä Konginkari saa
tässä lisäpisteet.
Kaikki on nimittäin niin yksityistä nykyään, että välillä ahdistaa. Yksityisalueita on maailma täynnä mutta
huolimatta jokamiehen oikeuksista ei luontoretkeilijälle jää siistejä,
mutkattomia tai muuten helppokulkuisia kohteita yleensä kovinkaan
montaa eikä varsinkaan jos tahtoisi olla jokseenkin rauhassa. Siksi
tällainen paikka on aarre ja jaan sen tässä siinä toivossa että se
pysyisi ja siitä voisi olla jollekulle iloa. Siitä pirteydestä
huolimatta mitä tällainen hauska retkipaikka aiheuttaa voi toisaalta
jäädä vaivaamaan lisäksi ajatus onko tämä ehkä liiankin hyvä paikka
ollakseen totta?
Konginkarissa on mielestäni muutoin häiritsevän paljon
yksityisalueen ilmapiiriä, vain varsinainen Konginkarin vanhempi ja
pienempi kalasatama on ihan kaunis ja poikkeamisen arvoinen
bongauskohde, mutta "tuumauskivi" menee kirkkaasti sen ohi. Muuta
Konginkaria en tässä kuvailekaan sen enempää, sillä siinä ei ollut
itselleni oikein mitään kiinnostavaa. Alue on minusta harvinaisen
labyrinttimainen ja vaikka minulla on yleensä pettämätön suuntavaisto,
niin täällä eksyin hetkeksi. Konginkari oli myös niitä
paikkoja, joissa on tullut kummallinen epäviihtyisyyden taustatunne.
Mutta tämä kyseinen ranta joka on kuvissa hälvensi tunteen. Mainitsen vielä,
että täältä on pystynyt hiihtämään (ja lapsuudessani jopa luistelemaan
aurattua uraa pitkin) lähialueen suurimpaan saareen eli Poroluotoon
hyvine retkeilymahdollisuuksineen.
Kuten oletan, niin esittelemäni paikka kyltteineen ei siis ole ainakaan
suoranaisesti yksityisalueella. Tuomikarin (Konginkarin isoin)
venesatama on ikävän modernin ja robotisoituneen oloinen
valvontakameroineen ja ainakin itselleni siksi hieman luotaantyöntävä.
Tämä seikka, sekä alueen pääasiallinen käyttötarkoitus ja vilkkaus
vähentää tässä reissublogissa paikan matkailu- ja retkeilyarvoa.
Paikkaan ei välttämättä kannata vaivautua vaan käydä ehkä joskus
tsekkaamassa, omalla vastuulla.
Maiseman kauneus jäi mieleen, paikassa pystyi rauhoittua ja penkki oli
nimensä veroinen. Penkistä hieman idemmäs on siis myös sopiva
epävirallinen uintipaikka, rauhallinen kohta sekin viime näkemältä.
Paljaaksi hakattu maisema laskee pisteitä ja saa pohtimaan miksi
tällainen maisema haluttiin radikaalisti muuttaa. Mainittakoon, että
paikalla herätti huomion myös terävärajaiset kohdat joissa oli pystyyn
kuolleita puita.
Yhtä kaikki tämä nimenomainen kohde pääsee minun mittapuulla arvosanaan 3/5
kun otetaan huomioon ympäröivän alueen vaikutus ja paikan
sijainti. Varsinainen Konginkarin kalastajakylä ei valitettavasti yllä
näihinkään pisteisiin minun seulonnassani vaan yllättävän hienosta
perille vievästä pitkästä kuusikujasta ja ihan kivasta koko perheen
pistäytymispaikasta huolimatta on paikkoja, jotka houkuttelevat monin
verroin enemmän. Mutta kuten kyltti sanoo: "nauti hetkestä ja
maisemista"!
(Ps. Jos tämä alue kuvineen sattuisikin olemaan sellainen jota joku
asiaan liittyvä henkilö perustellusti ei halua tässä esiteltävän, niin
voitte pyytää minulta tämän postauksen poistoa (mikanhuone [ät] gmail
piste com). Sanon tämän siksi etten halua tällä blogillani tietystikään
aiheuttaa vahinkoa tmv. Jaan näitä kohteita vain siksi että siitä olisi
iloa.)
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Skatören, Långöskatan, Öja, Kokkola
Tämä
iso syrjäinen autiotupamainen laavu on mielestäni Kokkolan parhaita
ellei helpostikin paras laavu ja retkeilypaikka. Se sijaitsee ihan
Kokkolan ja Kruunupyyn rajalla niin, että osa paikasta on Kruunupyyn
puolella. Täällä on hyvät jollei erittäin hyvät puitteet harjoittaa
rauhassa ja monipuolisesti paikallismatkailua ja eräretkeilyä. Paikka
sopii minusta niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin eränkävijälle.
Toivon vain, että kohde pysyisi sellaisena tai jopa paranisi
entisestään! Tänne pääsee autolla melkein perille, ja varsinkin
sähköpyörällä tämä on helpohkon ja hauskan matkan päässä. Laavulle
saavuttaessa polun varrella on erikoisennäköinen kuusimetsä isoine
siirtolohkareineen, joita alueella on muutenkin maastossa runsaasti.
Skatörenissä viettää mukavan retkipäivän ja pystyy hyvin myös uida.
Lisäksi Skatörenin laavulle pääsee veneellä. Periaatteessa tänne pääsee
myös hyvinkin kaunista reittiä Kruunupyyn puolelta, mutta se edellyttää
mökkiteiden (joissa ei ole ollut suoranaisia ainakaan pyöräilyä tai
jalankulkua kieltäviä merkkejä) kautta ajamista, joten en sitä
kuitenkaan suosittele tässä viralliseksi reitiksi. Sen sijaan tänne
saavutaan Öjasta Kokkolan puolelta Tjärun kautta. Samaan syssyyn voi
tsekata vaikka Öjan kotiseutumuseon pihapiirin. Laavulle käännytäänkin
heti sen jälkeen etelään päin hiekkatietä joka varsinkin alkukesästä
voi olla yllättävän sorainen (voi siis ehkä vahingoittaa sähköpyörää ja
muita kulkuvälineitä). Reitti sinänsä perille asti on oikein kaunis ja
varteenotettava sekä rentouttava ajaa hiljakseen laavulle
ainutlaatuisissa vehreissä järvimaisemissa. Skatören ei näin ollen
tietääkseni ole Öjan saariston merkittyjen vaellusreittien varrella
vaan on ihan erillään niistä, joskin lähellä niitä, mutta vesistöt ovat
välissä. Voisin kuvitella juuri vesistöjen takia laavun ympäristön
olevan lähes täydellinen paikka esimerkiksi melomiseen!
Laavulla on paitsi itse laavurakennus tulisijoineen ja isoine
makuualustoineen niin myös erillinen tulentekopaikka ulkona,
ulkovessat, venepaikka (ei laituria) ja selvästi myös telttailulle
varattu tasaisempi alue. Tänne mahtuu isompikin seurue telttailemaan
vaivatta. Matkaa soratien päästä laavulle on parisataa metriä ja polku
paikan päälle ei ole kunnoltaan paras mahdollinen. Paikka on
mielenkiintoisessa risteyskohdassa myös maaston suhteen, koska kuten
todettua etelän suunnalla on polkuja ja teitä, niin lisäksi täältä
pääsee veneellä lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Paikka yhdistää
vesiteitse kanaaleja ja salmia pitkin niin meren pohjoisesta käsin,
Kruunupyynjoen etelästä (laavu sijaitsee jokisuulla), Larsmonjärven
lännestä kuin Öjanjärven idästä. Laavulta heti pohjoiseen pääsee salmea
pitkin kauas pohjoiseen avomerelle asti. Voisi sanoa että Skatören
yhdistää kolme järveä, joen ja meren toisiinsa. Niistä kuvissa näkyy
kolmas pienempi järvi tai siihen rinnastettava vesialue nimeltä Jåksholmsfjärden.
Kruunupyynjokeen menee sekä kanaali laavun vierestä että itse
joensuukin. Pitkähkö kanaali Öjanjärveen lähtee idän suunnasta. Vielä
erillinen kanaali yhdistää Jåksholmsfjärdenin ja Larsmonjärven laavun
kohdalla. Laavulla kuulee ja näkee veneliikennettä joka kulkee tästä
kanaalista tahtiin muutama vene tunnissa. Kanaali on ihan kiven heiton
päässä ja voi teoriassa hieman häiritä rauhaa. Lähellä on paljon
kesämökkejä mikä tulee huomioida. Lähimmät mökit
ovat yleisesti ottaen noin parinsadan metrin päässä. Laavu mökkien
keskellä herättää sekä pientä kummastusta että myös ihastusta. Paikassa
on jotakin viihtyisää ja omintakeisenkin piristävää. Kokemukseni
mukaan paikka on ollut pääosin vähintäänkin riittävän rauhallinen ja
mökki- ja veneilykeskeisestä ympäristöstä huolimatta ristiriidaton.
Kuten kerroin aiemmissa postauksissa niin pidän Larsmonjärvestä tai
Öjan saaristosta erityisen paljon sellaisella positiivisella tavalla
mitä en osaa edes selittää. Ja en keksi syytä miksi tästä seudusta ei
joku pitäisi. Paikoin ruhtinaallisen hyvää, kaunista ja rauhallista
retkeilyseutua! Herääkin taas vain kysymys, miksi täälläkään ei ollut
koskaan ketään? Kuulin tästä paikasta vasta pari vuotta sitten
ensimmäisen kerran, vaikka olen retkeillyt Kokkolassa koko ikäni.
Pakostikin hiipii ajatus siitä onko Kokkolassa kulttuurillisesti tai
muuten jotakin retkeilyä vastaan vai miksi täällä on niin paljon
hiljaisia ja autioituneita hienoja levähdyspaikkoja? Miksi näissä ei
käydä ja mahtavia puitteita hyödynnetä rentoutumiseen. Tämänkin paikan
pitäisi kuhista elämää. Siten Skatören on tällä hetkellä
ihanteellisimpia paikkoja erakkomaiselle tai rauhaa rakastavalle
ihmiselle lähteä pienelle luontoseikkailulle varsinkin jos on tottunut
kulkemaan liiaksi samoissa tutuissa lähimaisemissa.
Tämä on syrjässä muttei liian metsässä. Vaikkakin kannattaa huomioida
että kaupat jäävät kauaksi joten ruokaa ja tarvikkeita on varattava.
Öjassa ei ole tietääkseni enää kauppaa, vain kahvila. Lähin kyläkauppa
saattaa olla vielä olemassa Eugmossa, Öjasta Pietarsaareen päin. Täällä
ei ole ollut aina polttopuita, joten siitä miinusta. Vessat ovat olleet
siistit. Laavu ja ympäristö on ollut minun makuuni siisteydeltään ja
muutenkin lähes moitteeton. Tie ja polku paikalle jäävät tässä arviossa
miinuspuoliksi. Alue on suojaisa ja varjoinen jonka miinuspuolina voi
olla hyttyset ja auringonpaisteen puuttuminen, mutta eipähän tule liian
kuuma ainakaan. Järven pohja oli mutainen ja hieman upottava, joten
uiminen voi olla huonommalla onnella enemmänkin mutakylpy kuin
kirkasvetinen kokemus. Pulahdusmahdollisuus on silti myös helteellä
varsinkin tärkeä. Näillä eväillä Skatören yltää arvosanaan 4/5.
Paikan mottimaisuus, huonohkot tieyhteydet sekä järven mutapohja laskee
arvosanaa, mutta antaisin tälle kuitenkin poikkeuksellisesti kunniamaininnan, jota harva paikka tulee blogissani samaan.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
|
|
|
|
Haapakoski, Kokkola
Tässä
kohtaa esittelen ja arvioin hieman pitemmästikin Köykärinmäeltä
lähtevää luontopolkuverkostoa ja sen varrella olevaa yhtä Kokkolan
kenties parhaista laavuista. Haapakoski (tai hauskasti Hapkosk
ruotsiksi) on aika kaukana kaikesta siten että tänne pääseekin paremmin
Lahnakosken kautta kuin Kokkolasta päin. Köykärinmäeltä tänne onkin yli
10 km patikointi tai pyöräily riippuen hieman mitä kautta kulkee.
Kuvassa oleva laavu on muuten lähes samanlainen kuin edellisen
postauksen laavurakennus Skatörenissä.
Umpinainen laavu ulkovessoineen, puuvajoineen, tulentekopaikkoineen,
pöytineen ja penkkeineen on ihan Perhonjoen rannassa ja teoriassa tässä
on helpohko myös pulahtaa uimaan. Itse Haapakoski on tästä kohdasta
noin 150m merelle päin joten virtaus laavun kohdalla ei yleensä ole
ollut kovin voimakas. Kosken lähelle pääsee usein laavulta kävelemään
ihan rantaviivaa pitkin mutta aivan kosken äärelle ei pääse. Hienoinen
kosken kohina kuuluu kuitenkin jatkuvasti laavulle. Haapakosken laavu
on hiljainen ja erinomainen paikka syödä eväät ja varmaankin helpoimpia
paikkoja myös yöpyä.
Vielä 1990-luvun puolella tänne meni luontopolku eri kautta kuin
nykyään. Vanha luontopolun ura on vielä näkyvissä paikoitellen, mutta
tuskin enää helposti kuljettavissa. Vanhaa linjausta pitkin tuli
kuitenkin teininä vielä hiihdettyä tänne aktiivisestikin, joten
Haapakoski on hyvinkin muistoissani. Laavu on yhä samassa kohtaa ja
sama kuin silloin. Lahnakoskelle päin luontopolku on vanhalla
linjauksella mutta jatkuu sieltä yhä Sokojalle eikä enää Seljesiin
niinkuin vielä 1990-luvulla. Uusi luontopolun linjaus Köykärimäeltä ja
Vitsarista kulkee nykyään pitkälti Perhonjoen 'patosiltojen' päällä. Ne
ovat ilmeisesti tehtyjä eikä luonnollisia muodostelmia. Luontopolun
vanha linjaus kulki luonnollisia reittejä. On tietysti hienoa että
polku nykyään kulkee lähes kokoajan joen tai sen sivuhaarojen vieressä,
joten jokimaisemasta ei Kokkolassa jää paitsi.
Itse Haapakosken laavusta ei ole paljoakaan muuta kuin kehuja, paikka
on mieltä kohottava, melko siisti, ja puitteita on viime vuosina jopa
hieman ehostettu. Varsinkin kesän puhjetessa lehteen Haapakoski on
mielestäni todella ilahduttava ja piristävä kohde. Paikka on hyvä
hiljaisuutta etsivälle mutta kuitenkin sen verran mottimainen ja
niukka-alainen että jos joku saapuu paikalle voi tilanne olla ehkä
vaivaannuttavakin, koska tästä harva kulkee vain ohi. Haapakoskessa on
myös jotakin hieman arveluttavaa turvallisuuden kannalta, johtuneeko
siitä että tänne on helppo tulla piilossa rellestämään esimerkiksi
nuorisojengillä. Paikkaan jää juuri se pieni taka-alalla nakertava
mahdollinen ongelmallisuuden tunne. Tämä voisi saada hyvätkin pisteet
ja olla vielä tasokkaampikin retkeilypaikkana. Haapakosken laavu
ympäristöineen menee kuitenkin esimerkiksi Isokosken (josta postaan
tänne myöhemmin erikseen) ohi heittämällä.
Valitettavasti tie- ja polkuyhteydet Haapakoskelle madaltavat
arvosanaani tässä blogissa merkittävästi, vaikka luontopolkuverkostoa
tänne suuntaan onkin viime vuosina paranneltu paikoitellen ihan
hyvinkin. Mutta perustavanlaatuisia ja melkeinpä moitittaviakin
puutteita on edelleen Kokkolan Perhonjoen luontopolkujen kohteisiin
paikan päälle pääsemisessä. Tänne pääsee autolla lähinnä Korkeahuhdasta
ja Oivusta, mutta vain yksityisteitä pitkin ja niiden alussa on
kieltomerkkejä ja / tai puomi. Samoin on Isokoskelle vievän
yksityistien laita. Isokosken tietä pääsee Haapakoskelle yksityistien
päästä missä on myös luontopolun kyltit (polku risteää siellä tien
kanssa). Tässä blogissa en tokikaan suosittele näitä virallisiksi
reiteiksi paikan päälle, vaan totean että näihin kohteisiin ei ole
olemassa muita tieyhteyksiä.
Lisäksi monet mainitunlaiset pikkutiet ovat usein varsinkin
kevätkesällä erittäin soraisia ja tämä ei tosiaankaan ole esimerkiksi
sähköpyörälle hyväksi, vaan voi pahimmassa tapauksessa rikkoa
moottorin, jos sähköavustusta erehtyy soralla tai muuten vaikeassa
maastossa käyttämään. On ainakin minulle hieman epäselvää voiko
Haapakoskelle ja muihin kohteisiin ajaa näitä teitä hyvin mielin.
Käytännössä näihin kyllä ajetaan autolla ja pyörällä, koska näihin ei
vain muuten pääse ellei siis halua patikoida pitkästi. Kokkolan
luontopolkujen ja hienojen nähtävyysluonteisten matkailu- ja
retkeilykohteiden käytännön järjestelyissä on mielestäni ollut
kummallisia ja melkein häpeällisiä puutteita niin kauan kuin muistan.
Sorry, ei millään pahalla mutta tällainen ei vain niin sanotusti pääse
jatkoon. Ihmiset kulkevat sitten sieltä mistä paikalle pääsevät toivon
mukaan sulassa sovussa kaikkien kanssa tai pysyvät kotona.
Myöskään luontopolku ei valitettavasti ole kuin osaksi kuljettavissa
(sähkö)pyörällä tai jalan jos puhutaan normaalista ajamisesta tai
patikoinnista. Luontopolku Haapakoskelle päin on Kuivaksentien kohdilta
Isokoskentielle (Isokosken laavulle) asti parhaimmillaan jopa
hyväkuntoista, melkein esteetöntä, mistä kiitos. Mutta reitti varsinkin
Isokoskelta Haapakosken suuntaan edellämainittuun polun ja tien
risteyskohtaan on sangen vaikeakulkuista, kivikkoista, kosteaa ja
heinäistä jopa siinä määrin että sitä ei yleensä pysty ajaa tai kävellä
edes hyvällä kunnolla ja tahdolla ilman jonkin sortin ongelmia. Samoin
on asian laita Haapakoskelta Lahnakoskelle, paikoin polku on lähes
tukossa ja paikoin taas oikeinkin hyvässä kunnossa.
Tämä on mielestäni hyvin ikävää koska pahimmillaan retkeilijä pyörän
kanssa kulkiessaan voi luulla pääsevänsä helpolla, mutta yhtäkkiä muta
voi jumittaa pyörän niin pahasti että sen joutuu jopa uittaa joessa
saadakseen taas rullaamaan tai kantaa monta sataa metriä. Itselleni on
nimittäin käynyt myös näin Haapakoski-Isokoski reitillä missä on ollut
havaittavissa myös muita lukuisiakin vaaran aspekteja polun varrella. Yllättävä
onneton skenaario sattuessaan tapahtuu kuitenkin kaukana kotoa ilman
että tänne
pääsisi välttämättä edes ambulanssi jos jotakin pahempaakin sattuisi
puhumattakaan että kukaan kuulisi avunhuutoja jos joutuisikin todella
pulaan. Polkujen kunnossapidon laiminlyönnillä voi mielestäni tämän
takia esimerkiksi tällä kyseisellä reitillä olla pahimmillaan
kohtalokkaitakin seurauksia. Itse tekisin jos voisin jokaisesta
luontopolusta varsinkin nykyään hyvinkin sileän ja helpon.
Miksi parantaa vain osa polusta ja jättää osa lähes mahdottomaksi
kulkea? Miksi ei ole selvää ja sileää reittiä näihin hienoihin
kohteisiin joista yksinkertaisesti saisi kävelijä tai pyöräilijä kulkea
ilman huolta yksityisteistä, kulkupelin rikkoutumisista, vammoista,
eksymisistä tmv? Ja lisäksi, talvisin tämä koko luontopolku on
käsittääkseni vain hiihtäjiä varten siten että jopa kävely polulla
(hiihtourilla) on kielletty näkyvin merkein eikä vaihtoehtoista reittiä
ole. Miksi sulkea luontopolkuverkosto niiltä jotka eivät halua tai voi
hiihtää enimmillään moneksi kuukaudeksi? Minun havaintojeni mukaan
tällä reitillä ei montaakaan hiihtäjää talvipäivinä näy. Asia on
lähinnä naurettava. Miksi ei tehdä kävelyuraa hiihtouran viereen niin
reitistä olisi iloa kaikille myös talvisin. Ilahtuisin suuresti jos
tämä reitti Haapakoskelle kokisi laadullisesti jotakin samaa kuin
Larsmon luontopolut tai mitä Kokkolassa on äskettäin tehty Trullevin
luontopoluilla (huom. tietenkin niin ettei pyöräilyä kielletä niinkuin
Larsmossa vaan luontopolku olisi kaikkien iloinen hengähdysreitti!).
Haapakoskelle menee myös mielenkiintoinen ja tosi hiljainen sivureitti
Ramsetin kautta (josta erillinen postaus myös myöhemmin). Tämäkin
reitti kaipaisi kipeästi ehostusta mutta on silti joskus jopa helpompi
kulkea kuin Isokoski-Haapakoski väli. Ainakin vielä Perhonjoen
luontopolut ovat nähtävästi suunniteltu kunnon patikointia ja
eräretkeilyä silmälläpitäen siten että kulkijan on itse osattava
arvioida epänormaalin hyvin omat voimavaransa, eväänsä, sääolot ja muut
vaikuttavat tekijät sekä osattava taitavasti estää itseä jäämästä
jumiin matkan varrelle. Ja kaiken lisäksi, Haapakosken laavun ympäristö
on armottomasti hakattu paljaaksi hakkuuaukioksi lähiaikoina, kuitenkin
laavun välittömässä läheisyydessä on vielä puusto tallella. Kyseisen
luontopolun varrella ei kunnollista metsää ole pystyssä ollut pitkään
aikaan kuin enää paikoin. Retkeilijä pohtiikin polun varrella milloin
tuo seuraava kohtakin on paljas. Sen huomaa, ettei Kokkola arvosta
retkeily-ympäristöään kovinkaan paljoa.
Kehittämistarpeista ja moitteista huolimatta Perhonjoen polkureitistö
ja Haapakoskikin on tarjonnut parhaimmillaan ihanat, korvaamattomat ja
rentouttavat ulkoilupuitteet ainakin itselleni! Kaikesta
vaivalloisuudesta huolimatta minulla on näistä seuduista lähinnä
valoisat ja iloiset muistot. Jokimaisemassa ja joen tunnelmassa on
jotakin fantastista. Haapakoski voisi saada tässä lähes täydet pisteet
mutta ajatellen kokonaiskuvaa polkujen ja teiden rempallaan oleminen,
kulkuväylien sekavuus, olosuhteiden oikukkuus ja metsien tuhoaminen
eivät nyt armoa anna tässä kohtaa vaan Haapakoski (polkuverkostoineen)
saa arvosanan 2/5. Voisin uskoa että polkuverkoston ja sen varren kohteiden laatu paranee lähivuosina ellei ole hiljattain jo parantunutkin.
Vaikka tämä on rento reissublogi niin ehkä minun on hyvä tässä vaikkapa
omaksi ilokseni tuoda kritiikkiäkin esille siitä miten tällaisia
kohteita ei mielestäni olla arvostettu niille kuuluvalla tavalla. Ja
ehkäpä tällaisen blogin tarkoituksena ei ole tuoda esille vain pelkkiä
plussapuolia vaan reilusti kertoa oma fiilis siitä oliko paikka hyvä
vaiko ei. Näin koen ainakin tällä hetkellä. Kun kritisoin niin teen sen
kuitenkin rakkaudella tai ainakin neutraalisti. Ehkä jotain kautta
jotakin positiivista kehitystä voisi sitten tapahtua
retkeily-ympäristömme suhteen. Katsotaanpa mihin kohteeseen reissumme
seuraavaksi vie. Palaan taas noin viikon päästä asian äärelle.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Vanha satama, Kittholmen, Pietarsaari
Seuraavaksi esittelyssä naapurikaupungin keskustan hienoja
maisemia. Tällaisia puistikkoja uimarantoineen, metsäisine
lenkkipolkuineen ja venevajoineen on ihan Pietarsaaren ydinkeskustan
kyljessä pienen kävelymatkan päässä. Paikkaa voi matkaaja mielellään
rauhassa silmäillä mitä alueelta löytyy, sillä täällä kiireen tuntu
häviää. Kittholmenissa on ainakin kuvan hieno uimaranta
jäätelökioskeineen, ulkovessoineen, laitureineen ja hyppytorneineen.
Sivummalla on hauska puusilta ja venevajoja. Lähellä on muun muassa
pursiseura. Alue vaikutti esimerkillisen mielenkiintoiselta, siistiltä
ja fiksulta ilman meteliä tai muita häiriötekijöitä, vaikka autotiekin
menee ihan uimarannassa kiinni. Täällä ei välttämättä ole sinänsä
mitään mitä luontoretkeilijä varsinaisesti etsii, mutta ihastuttava
pikku retki- ja seikkailupaikka silti. Tsekkaa myös lähiympäristö
saarineen!
Kun täällä kävi muutaman kerran jäi vaikutelma siitä että voisiko
paljoa parempaa, leppoisampaa ja rauhallisempaa paikkaa kaupungissa
olla virkistyskäyttöön. Pietarsaaren ja Kokkolan välillä on ollut aina
(varsinkin vielä noin nelisenkymmentä vuotta sitten) ymmärtääkseni
jonkinlainen kiivaskin kilpailu paremmuudesta mitä en koskaan ole ihan
käsittänyt. Tämä on ensimmäinen reissupostaukseni Pietarsaaren
keskustan nähtävyyksistä, ja kyllä naapurikaupunki vie vain kirkkaasti
voiton tässä suhteessa jo tällä Vanhan sataman tai Kittholmenin
alueella. Kokkolan vanhan sataman alue ei pärjää tälle, vaikka
Kokkolassa on nykyään enemmän aktiviteetteja ja kuhinaa vastaavassa
paikassa. Se on kuitenkin yksinkertaisuus, vanhan kulttuurimaiseman
arvostaminen, rauhallisuus, leppoisuus ja viihtyisyys mikä todellisen
voiton vie. Tämän Pietarsaari osaa todella monin eri tavoin.
Pietarsaari on paljon boheemimpi ja keskustaltaankin huomattavasti
viihtyisämpi kaupunki kuin Kokkola tarjoten paljon enemmän
vaihtoehtoisen kaltaisia putiikkeja jos matkaaja sellaisia etsii;
erilaisista pienistä hätkähdyttävistä nähtävyyksistä puhumattakaan. En
kuitenkaan hauku Kokkolaa, vaan päinvastoin, joka paikassa on omat
puolensa jotka täytyisi reissaajan löytää. Ilmapiirissä on
Pietarsaaressa mielestäni myös jotain paljon kohottavampaa kuin monessa
muussa vastaavassa kaupungissa, kuten vaikka Kokkolassa. Minulle käynti
naapurikaupungissa onkin kuin menisi lomalle, sillä tietynlainen
kulttuuriero on niin suuri 35km matkalla. Minun mielestäni Pietarsaari
piristää ja Kokkola kangistaa.
Vaikka lähellä on yksityiskoteja ja mökkejä, niin se ei jotenkin täällä
ollenkaan häirinnyt vaan alue hengitti ja oli ongelmattoman tuntuinen.
Täällä oli vain yksinkertaisesti miellyttävä ja huoleton uida
poikkeuksellisen hyvällä hiekkarannalla ja pelkästään viipyä vain
parikin tuntia. Hymy ja hyvä mieli jäi. Mielestäni retkikohde on
silloin tehnyt hienosti tehtävänsä. Ollessaan kuitenkin kiinni
asutuksessa ja kaupunki-infrassa tämä kohde ei sentään mikään
lomaparatiisien paratiisi varmasti ole, joten tässä blogissa se saa
pisteitä 4/5. Lisää postauksia Pietarsaaresta on tulossa myöhemmin, sillä tämä ei vielä ollut kaikki Pietarsaaren tarjonnasta.
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
 |
|
|
|
Alaveteli, Kruunupyy
(pyöräilyreitti: Kokkola-Linnusperä-Korkeahuhta-Oivu-Pelo-Alaveteli-Loulus-Merjärv-Sandbacka-Sokoja-Kokkola)
Tällä
kertaa esittelyssä Kruunupyyn alueelta Alaveteli yleispiirteisesti.
Esittelen samalla yhden kiinnostavimmista pyöräilyreiteistäni mitä
tiedän ja jota olen kulkenut usein Alavetelissä päin. Pyöräilyreitti
kulkee Kokkolasta vanhaa Jyväskyläntietä pitkin aina Alaveteliin
saakka. Alavetelin keskustassa voi pysähtyä esimerkiksi yllä olevan
kuvan hyväpuitteisella ja varsin siistin oloisella uimarannalla kosken
kupeessa. Kun jatketaan uimarannalta pyöräilyreittiäni Alavetelistä
vielä Kaustiselle päin (Loulus -kyltin opastamana) tulee vastaan vielä
jännittävä pieni levähdyspaikka puutarhamaisine istutuksineen teiden
risteyksessä josta kuvia alla. Olettaisin vahvasti kyseisen
levähdyspaikan penkkeineen olevan yleisessä käytössä.
Pieni kasvitieteellistä puutarhaa muistuttava istutus
eväidensyöntipöytineen oli yllättävä ja innostava näky. On hyvin
ihailtavaa jos tuo paikka on ihan yleisöä varten sinne vartavasten
rakennettu. Se sijaitsee aivan teiden risteyksessä ja niiden välissä
siten ettei se voine millään olla kenenkään tontilla. Mutta tsekatkaa
vaikka huvikseen. Miksei näitä rakenneta enemmän ja isommin? Tällaisia
todellakin itseään arvostava ja hengittävä kaupunki- ja kyläympäristö
kaipaisi kaikkialle. Tästä Alaveteli saa joka tapauksessa jo iloisesti
lisäpisteitä.
Pyöräilyreittiäni jatketaan kätevästi Louluksen soratielle josta
saavutaan järvimaisemista myöhemmin hyväkuntoiselle ja pitkälle
asfalttitieosuudelle jota voi jatkaa niin etelään kuin pohjoiseen.
Jatketaan sitä tällä kertaa pohjoiseen. Kotiin voi nimittäin koukata
Kruunupyyn ja Sokojan kautta mistä meneekin aika mielenkiintoinen ja
hyväkuntoinen pyöräilyreitti esimerkiksi sähköpyörää ajatellen.
Reitillä on vielä monia satunnaisia pikku taukopaikkoja. Siellä tulee
vastaan luontopolkuja laavuineen, lentokenttä ja myös monttuja joissa
voi uida.
Palataan vielä Alaveteliin joka on ollut aiemmin oma kuntansakin ja
joka nykyään kuuluu siis Kruunupyyhyn. Entisen kuntakeskuksen huomaa
Alavetelin melko idyllisestä kirkonkylän katukuvasta edelleen. Mäen
päällä on kirkko ja sen kulmilta avautuu hienot näkymät jokimaisemiin
(kuvat alla). Alaveteliin pyöräiltäessä Kokkolasta on matkan varrella
niin ikään yllättävän hienoja pistäytymispaikkoja joista ehkäpä
myöhemmin erikseen lisää. Alavetelissä on erikoisen paljon koskia jo
keskustan alueella ja joki on leveä. Alavetelissä on paitsi Seljes
jonka esittelinkin jo aiemmin tässä blogissa niin myös vaikkapa
voimalaitos tekojärvineen ja patoineen (sielläkin on tulentekopaikka,
laavu ja wc). Alueella on paljon puhtaanoloista luontoa retkeiltäväksi
ja Alavetelissä päin pyöräillessä tulee aina sama huoleton fiilis.
Saman kokee Kruunupyyn maisemissa. Lentokentän alue siellä on ehkä
mielenkiintoisin kun voi nähdä tuurilla laskevan tai nousevan
lentokoneenkin.
Edellä mainittu Alavetelin keskustan uimaranta sijaitsee hauskalla
paikalla aika korkealla mäenjyrkänteellä olevien vanhojenkin talojen
alla ja urheilukentän kyljessä. Hiekkaranta on erikoisesti joen
poukamassa ihan kosken vieressä. Uintikokemuksena voi olla omaa
luokkaansa kun voi välillä myös liottaa jalkoja vaikka koskikylvyssä.
Uimarannalla on näkynyt ainakin ulkovessat, tulentekopaikka, pukukopit,
laituri ja ilmeisti täällä on myös kunnalta vuokrattava sauna mikä
lienee melko poikkeuksellista. Saunaa testaamatta antaisin
järjestelylle tässä lisäpisteet. Ranta vaikutti siihen nähden
rauhalliselle ja siistille että tällaiset yleensä ovat helppoja
paikkoja rellestää ja juopotella mikä alentaa paikkojen
houkuttelevuutta. Lähellä on myös pururata.
Alaveteli lukemattomine helppoine pyöräilyreitteineen nousee minulla
kärkisijoille koko Kokkolan lähiseudun retkeily-ympäristöistä
kiitettävästi. Ainoana miinuksena tällä reitillä on toki opasteiden
puute (matkaaja joutuu selvittämään reitin ja sen mahdollisen kunnon
itse) niin myös se että reitillä on monta valtatie 13 ylitystä. Yleensä
ylityksistä selviää helpolla. En ajaisi valtatiellä raskaan ja vilkkaan
liikenteen seassa vaan käyttäisin nimenomaan vanhaa Jyväskyläntietä
mahdollisuuksien mukaan. Vanhan Jyväskyläntien linjaustahan voi käydä
tutkimassa vielä lisää sisämaahankin päin vaikka kuinka kauas. Vanhojen
valtatien linjausten bongaus voikin olla ihan uusi ja mielenkiintoinen
harrastus. Tätäkin on tullut tehtyä lapsesta asti.
Mainittakoon vielä pyöräilyreittini alkupäästä tarkemmin. Korkeahuhdan
ja Oivun välinen vanhan Jyväskyläntien osuus voi olla hyvä
meditatiivinen metsätieosuus mutta myös karhunpalvelus ollessaan
nykyään yksityisemmän oloinen sekä heikkokuntoinen. Ajatella että
tuokin oli joskus asfalttinen valtatie. Kyseisen pätkän voi parin
kilometrin matkalta ohittaa ajamalla uutta valtatietä pitkin kääntyen sitten
Oivuun Sokojantien risteyksestä vasemmalle. Matkan jatkuessa ennen
Alaveteliä on Åbackan riippusilta, jonka kautta pääsee Alaveteliin
Pelon kylän läpi paremminkin kuin valtatie 13 viertä ajamalla.
Riippusillasta myöhemmin oma postauksensa. Silta on mukana virallisessa
pyöräilyreittiverkostossa.
Alavetelin alue retkeiltävine ympäristöineen, tämä kyseinen lemppari
pyöräilyreittini, Alavetelin kylä kauppoineen ja muine palveluineen
(huomaa: enää aniharvoissa paikoissa on kauppoja auki esimerkiksi
eväitä tai juomaa varten!) ja retken pääpaikka eli edellä esittelemäni
uimaranta pääsee pisteisiin 4/5.
Uimarannalla on aina yleensä joku joten itse Alaveteli ei tokikaan
sovellu erakon ja yksinäisyyttä kaipaavan taukopaikaksi, mutta matkan
varrella on rauhaa ja potentiaalisia rauhoittumispaikkoja omasta takaa
melkoisen useissakin kohtaa. Suosittelen kokeilemaan!
|
|
Lisää kuvia:
|
|
 
 
|
|
|
|
Reissublogi jatkuu taas pian tahtia vähintään yksi kohde per viikko. |
|
