Tervetuloa Mikan reissublogiin. Jaan täällä kokemuksiani paikallismatkailun tiimoilta.
Tarkoituksena on esitellä sekä parhaiksi kokemiani paikkoja että vähemmän tunnettuja
paikkoja Suomesta Pohjanmaalta, Kokkolan ympäristöstä muutaman kuvan
voimin, pienen arvostelutekstin ja tarinan kera. Jaan täällä fiiliksiäni niistä kohteista,
joissa olen viime vuosina sattunut käymään pyöräily- ja luontoretkeilyvillitykseni
vauhdittamana.
Teen reissublogia huvikseni. Retkiblogeja on jo varmaankin paljonkin,
mutta voisin silti tehdä omani. Tämä on rento reissublogi ja tarkoitettu otettavaksi
rennosti. Toivon tästä olevan ideaa ja inspiraatiota kaikelle kansalle.
Lisään kuvia ja tietoja tänne pikku hiljaa.
Hyvää reissua!









Uusimpaan postaukseen tästä


















Södra Trutklippan, Kokkola


Aloitin uuden harrastuksen, reissublogin joulukuussa 2022 alun perin facebookissa yksityisenä kuvagalleriana. Tämä Södra Trutklippanin kuva ponnahti ensimmäisenä arkistoistani, joissa materiaalia on jonkin verran kertynyt sähköpyöräharrastuksen saatua elämässäni melko yllättäenkin ihan kärkisijan harrastusteni joukossa. Luontoretkeily ja tavallinen pyöräily on toki ollut mukana jo pitkäänkin. Yllä olevassa paikassa kävin harvinaista kyllä jalan, jäätä pitkin vajaa vuosi sitten. Södra Trutklippan on joka tapauksessa mielenkiintoinen retkikohde, jos tänne sattuu pääsemään. Paikka on merellä muutaman kilometrin päässä rantaviivasta.

Södra Trutklippan on suurelta osin asumaton pikku saari, mutta on siellä muutama kesämökkikin. Kuvassa on yleisessä käytössä oleva autiotupa, joka on tosin lukossa ja ollut kaupungin taholta varatavissa. Talo on varsin erikoinen ja muistuttaa myös hieman Suomen rautatiearkkitehtuuria. Talo on muuten myös vanha majakka tai oikeammin linjaloisto, huomaa yläkerran erikoinen ikkuna, majakan valo on loistanut sieltä. Saaressa on ollut myös aikoinaan toinenkin linjaloisto, kaunis valkoinen majakka, Tankarin majakan näköinen.

Kuvan linjaloistorakennuksen vieressä on ilmeisesti vanhoja majakanvartioiden asuintaloja, hienoja vanhoja rakennuksia nekin. Saaressa on toisen, uudemman, linjaloiston kehikko kaakkoisrannalla, josta saaren helposti tunnistaakin lähestyttäessä kaupungin puolelta. Tänne ei mene tietääkseni mitään virallista veneliikennettä, joten tänne on mentävä omin avuin, vaikka veneellä tai hiihtämällä talvisin. Talon edustalla on kunnon laituri mihin on helppo saapua, lisäksi kiva eväidensyöntipaikka opasteineen ja vanhoine kuvineen on heti talon portaiden edessä. Saaressa asuu kokemukseni mukaan syväkin rauha, jota ei löydä paikallisesti Kokkolan rannoilta tai edustalta kovin helposti. Södra Trutklippan on kuitenkin jo ylittänyt sen maagisen rajan milloin saariston ainutlaatuinen viehätys ja rauha puhkeaa esiin. Paikka tuntuukin hieman Tankarilta!

Ei niin vakavasti otettavia pisteitä tälle kohteelle antaisin 4/5. Miinuksena vaikea pääsy mutta toisaalta paikka on niin uniikki ja hiljainen, että elämys on lähes koettava ja kutsuu puoleensa. Ulkovessat eivät olleet parhaasta päästä ja olivat lisäksi lukossa, joka ei varmaankaan innosta kaikkia kulkijoita. Alue on pysynyt kuitenkin harvinaisen siistinä ja luonnontilaisena.


Lisää kuvia (joita voi klikata suuremmiksi):


  

  




















Storsand, Fäbåda, Pietarsaari

Tämä on reissublogin kuva numero 2. Kuvilla ei ole tiettyä lisäysjärjestystä tässä blogissa, vaan olen valinnut ne suunnilleen intuitiivisesti sillä fiiliksellä minkä paikan tahdon seuraavaksi esitellä.

Fäbåda on naapurikaupungin helmi. Kun kävin siellä ensi kerran niin suuni loksahti auki. Paikka oli syrjässä keskustasta ja suunnattoman kaunis. Lisäksi se oli huippusuosittu; ruuhkainen ja autoja niin paljon ettei meinannut mahtua ajamaan seassa. Leirintäalue oli täynnä ihmisiä asuntovaunuineen. Alueella oli vireä kahvila ja muuta aktiviteettia. Esteettömät pitkospuut ja useita priima hiekkarantoja ja myös kalliota. Miten tämä avomeren äärellä oleva paratiisi ja selvästi pitemmältä ulkomailtakin vaeltelevien turistien lomakohde oli pysynyt piilossa koko elämäni?

Kuvan Storsand ei ole paikan päärantoja, vaan vähän pidemmällä Fäbådasta Uusikaarlepyyhyn päin kivan luontopolun varrella. Siellä on myös autiotupa. Storsandissa oli hieman vähemmän väkeä, joten siellä oli kiva uida. Storsand ja koko Fäbåda on hyvin suositeltava paikka joka tuskin koskaan unohtuu! Storsandista tuli minun suosikkirantojani. Kuvaa zoomaamalla voi nähdä horisontissa myös Hällgrundetin majakan (pooki) Uusikaarlepyyn edustalla. Jäin miettimään pääsenköhän käymään siellä koskaan? Hällgrundetilla näyttää olevan oma facebook-sivukin.

Pisteitä ropsahtelee tälle paikalle kokonaisuudessaan 5/5. Plussapuolia toinkin jo esille ja tuskin olen kolunnut aluetta edes kylliksi tietääkseni siitä vielä tarpeeksi. Miinuksena voisi halutessaan pitää ruuhkaisuutta ja ehkä tietynlaista snobahtavuutta. Paikka on kuitenkin niin esimerkillisen hieno ja ikimuistoisen pysäyttävä että on kyllä pisteensä ansainnut kun ei kerran tarvitse aluella välttämättä ruuhkankaan keskellä olla.



Lisää kuvia:

  

    




















Luodon kalasatama

Tämäkin on Kokkolan lähiseudun retkeilypaikoista mielestäni ihan kärkisijoilla. Mikä maisema ja paljon rauhaa. Paikassa on jotakin mitä melkein haluaisi kuvailla poikkeukselliseksi ja jopa taivaalliseksi. Hyvä paikka grillata, ottaa aurinkoa ja myös uida jos on parempi uimataito. Varsinaisessa kalasatamassa ei ole sinänsä mitään erikoista, mutta satamassa olevia portaita pääsee ylös kalliomaisemiin missä saa yleensä olla aivan rauhassa. Kallio ja rannikkometsä grillikatoksineen onkin se paikan juttu. Kieltomerkkejä ei näkynyt ainakaan viime kesänä joten alue on myös yleisölle avoinna eikä vain kalasataman käytössä. Alueella on ihmellisen paljon isoja siirtolohkareita mikä lisää paikkaan oman merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden. Luodon kalasataman maisemassa ja rauhaisassa meritunnelmassa silmä ja mieli lepää vaikka veneitä kulkee muutaman minuutin välein. Retkeilypaikkana annan tällekin 5/5, vaikkakin hienoinen yksityisalueen ilmapiiri saattaakin yrittää hiipiä mieleen paikan päällä.

Koko Luodon (tunnetaan yleensä puhekielessä ruotsinkielisellä nimellä Larsmo) alue on maisemallisesti kaunis ja kannattaa koluta läpi huolellisesti jos retkeilyttää. Luoto on saaristokunta, ja sijaitseekin oikeastaan isolla saarella. Luoto on melko omintakeinen, oma maailmansa, johtuen paitsi ruotsinkielisyydestä ja uskonnollisuudesta mutta myös jännällä tavalla syrjäisestä sijainnista; kuin menisi Ruotsiin tai Ahvenanmaalle. Luodossa on paljon erittäin hyväkuntoisia luontopolkuja. Myös siitä täydet pisteet.

Luodon kunnan nettisivuilla tämä paikka esitellään nimellä Inre Bergskär ja siinä mainitaan virkistysalue grillikatoksineen ja tuulensuojineen, joten kyllä tämä ihan yleinen nähtävyyskin on. Tätä paikkaa voi tulla ikävä.



Lisää kuvia:

  

  





















Seljes, Alaveteli, Kruunupyy

Pohjanmaan Punkaharjuksi legendaarisesti taannoin nimetty alue on nykyään kovin hiljainen tai hiljennyt. Seljesin entinen lomakylä kapeine sievine pikku asfalttiteineen sijaitsee kaukana kaikesta yllättävänä ja ainutlaatuisena, jopa ällistyttävänä kohteena muuten tavallisen metsä- ja peltomaisemien takana; suhteellisen pitkän, mäkisen ja mutkaisen asfalttitieosuuden jälkeen.

Tämä paikka oli vuosikymmeniä suosittu tanssi- ja festaripaikka leirintäalueineen ja ravintoloineen. Nyt se on suurelta osin yksityisaluetta, mutta siellä on vielä hylätyn oloinen hyvä uimaranta vessoineen ja pukukoppeineen. Olettaisin uimarannan olevan vielä virallisesti yleisölle avoin kun siellä oli viralliset kyltit jne olemassa. Paikassa ei kuitenkaan viimeisinä käynteinäni näkynyt kuin pari kalastajaa. Alueen kupeessa on nykyään metsästysseuran maja, joka lienee melko yleisessä käytössä, mutta entinen ravintolakahvila esimerkiksi on jo yksityisalueen piirissä. Samoin on entinen mökkeilyaluekin.

Kun paikkaa lähestyy Alavetelistä päin niin voi aistia että aletaan olla erämaassa, vaikka ollaan vielä maaseudulla. Samoin voi aistia sen ilon ja meiningin kun väki on tullut tansseihin ja muihin tapahtumiin. Paikassa on nykyään toki vieläkin rauhaisampaa, mutta lakkautettu ilmapiiri on myös lähes käsin kosketeltava, eikä se varsinaisesti kohota paikan arvokkuutta tai houkuttelevuutta. On melkein kuin paikkaan ei olisi enää suotavaa mennä. Tämä voi vaikuttaa surulliselta ja ehkä häpeälliseltäkin, mutta Seljes itsessään on luonto- ja retkeilykohteena vertaansa vailla. Nykyään Seljes näyttää olevan satunnaisten pistäytyjien suosiossa ja sen virallinen matkailuarvo on ollut lähinnä pienimuotoisessa kalastuksessa.

Kuten sanottua, tämä oli ennen täynnä elämää, nyt se on muisto vain. Herää ajatus siitä voisiko paikka herätä vielä eloon ja iloon? Joka tapauksessa kapea mutta melko pitkäkin tieosuus harjun päällä jyrkähköine rinteineen on maisemallisesti näillä seuduilla poikkeuksellista. Tämä toki lisää paikan arvoa suuresti, mutta entisten yleisten rakennusten ollessa nykyään yksityisiä, hylättyinä tai muuten arveluttavia ei Seljes houkuttele enää kuten lapsuudessani. Itse harjua käy mielellään ihastelemassa ja tien varrella on pari levähdys- ja tulentekopaikkaa. Varsinaisia luontopolkuja ei ilmeisesti enää täällä ole, mutta on ollut vielä 1990-luvun alussa. Seljesjärven takana on lisää mielenkiintoisia erämaajärviä, mutta nämä ovat pääosin yksityisten mökkien valtaamia alueita, eivätkä siksi varteenotettavia.

Paikan käyttötarkoituksen muutos tekee siitä mielestäni hieman oudon, mutta kyllä ihan tutustumisen arvoisen. Puitteiden niukkuus, haamumaisuus ja hienoinen sekavuus laskee sen pisteet tässä blogissa arvosanaan 4/5 (riippuen näkökulmasta, 3/5 jos entinen julkinen alue otetaan laskuihin mukaan).




Lisää kuvia (jotka on otettu ymmärtääkseni yleiseltä julkiselta alueelta):

   

   



















Harjukarin lintutorni, Marinkainen, Kokkola

Marinkaisissa peltomaisemat kohtaavat meren paikoin saumattomasti ja kauniillla tavalla. Karhiin menevän paikallistien varrelta kääntyy pian Harjukarin kyltin kera jonkin verran labyrinttimainen ja heikko-opasteinen hiekkatie lintutornin maisemiin. Siellä on hieman rannikkometsää, pusikkoa, itse lintutorni sekä laavu tulentekopaikkoineen ja ulkovessoineen. Perille vievän tien varrella on iso pelto, jossa on näkynyt suuria määriä esimerkiksi joutsenia. Harjukari ja Marinkainen vaikuttaa todellakin erinomaiselta lintubongauspaikalta, myös ihan mukiinmenevältä eväidensyöntiin ja huolettomaan pikku samoiluun.

Paikka on ehkä sopivin retkeilyfiilikseen pääsemiseen ja pieneen arjesta irtiottoon ilman huiseja matkailullisia elämyksiä. Näköala lintutornista on silti vaikuttava ja näyttää kuin olisi paljon korkeammalla kuin mitä torni oikeasti on. Kyllä täällä kelpaa oleskella ja nauttia auringonpaisteesta. Paikalla on yleensä ollut muutamia seurueita, joten yksinoloa etsivälle Harjukarin lintutorni ei ihan palvele tarkoitustaan eikä tätä kohdetta varten kannata kaukaa lähteä vaivautumaan paikalle. Vaikkakin pelkkä peltomaisema lintuineen ja tornin näköala voi olla toisaalta tsekkaamisen arvoista kokeneemmallekin retkeilijälle.

Laavulla on ollut aavistuksen nuhruinen ja juopotteluun vivahtava vaikutelma vaikkei sitä sotkuiseksi ole voinutkaan sanoa. Alueen keväisissä tienpidollisissa kunnossapitotoimissa on ollut toivomisen varaa, paikan päällä on joskus liejuista ja minun kokemukseni mukaan paikka siinä suhteeessa on ollut huono-onninen ja petollinenkin. Harjukarin lintutorni on ihan kiva peruspaikka, joka saa arvosanan 3/5.




Lisää kuvia:

   





















Hästö, Kruunupyy

Hästö on minulla sarjassa verrattain ainutlaatuisia kohteita, vaikka täällä ei mitään olleellisesti ainutlaatuista ehkä olekaan. Hästö on hauskan soratieosuuden päässä kun tullaan Kruunupyyn keskustasta päin, ja eipä tänne muualta päin pääsekään, paitsi veneellä. Kyseessä on pieni venesatama veneklubilla ja ravintolalla, sisältäen yleisen uimarannan heti kuvan laiturin kupeessa. Rauhallinen oli ilmapiiri ainakin minun käydessäni paikalla. Nähtävästi jonkinlainen leiriytymismahdollisuus on myös täällä.

Hästön ja ylipäätään Kruunupyyn kohteisiin on hieman vaikea päästä autottomana suorinta tietä Kokkolasta, koska valtatie 8 ei toistaiseksi ole saanut viereensä pyörätietä, vaan retkeilijä joutuisi polkea vähintään usean kilometrin raskaan liikenteen seassa. Mutta jos ei ole kiirettä ja on muuten mahdollisuuksia niin tännehän voi polkaista Öjan tai Sokojan kautta, ja toki myös Överbyn soratie helpottaa joskus matkantekoa.

Hästössä nähtävä vesistö on Luodonjärvi ja rannalta näkeekin itse asiassa Luodon (Larsmon) kirkon vastarannalla jos katsoo sopivasta kohtaa. Rannassa on minikokoisen hiekkarannan lisäksi tulentekopaikka tai pieni laavumainen suoja opastetaulujen kera. Vessaan pääsystä ei ole takeita, mikä on miinus. Alue näytti siistille ja roskattomalle. Ravintola ei ole aina auki, eikä se auki käydessäni ollut, joten sitä en pysty sen enempää arvostelemaankaan. Veneklubi näytti hiljaiselle mutta melko hyvin hoidetun oloiselle. Paikassa sai olla ihan yksin joten jäi mielikuva ettei tämä ainakaan runsain määrin ihmisiä ole enää jostain syystä houkutellut. Näitä unholaan vaipuneita paikkoja tuntuu näillä seuduilla valitettavasti olevan useampikin. Toivoisi tähänkin paikkaan eloa ja pirteyttä.

Tunnelma rannalla oli kaiken kaikkiaan mielialaa kohottava ja rauhoittava, mikä houkutteli tulemaan uudestaan piankin. Jostain syystä mitä en osaa kuvailla tuli silti sellainen tunne ettei halunnut viipyä rannalla pitkään. Ehkä lukija saa fiilistellä ja testata asiaa itsenäisesti. Hästön rantaa edeltää ilahduttava pienen pieni Hästön kylä josta lähtee käsittääkseni luontopolkukin. Sinne ohjasi jonkinlainen kyltti. Polku jäi kuitenkin tällä kertaa käymättä, mutta juuri siksi paikka voi houkutella uudelleen. Paikalliset pienet luontopolut ovat sellaisia mille itse ainakin annan heti lisäpisteitä. Hästön kylään saavuttaessa on kaunis koivumetsä joka kevään vihreänä saa varmasti rentoutuneen hymyn kasvoille.

Hästön rannoilta nähtävässä Luodon järven saarimaisemassa on minun makuuni jotakin todella kaunista ja parantavaa, ja tämä on itselleni se pääsyy poiketa Hästössä. Täältä voi kuvitella olevan mahtavaa lähteä veneilemään, pienellekin veneretkelle. Mikä suurenmoinen onni on heillä joilla on oma mökki tuolla! Pienestä selittämättömästä taustalla olleesta tunteesta huolimatta Hästö pääsi harvinaisen onnistuneesti tsekkaamisen arvoisten kohteiden joukkoon pistein 4/5.




Lisää kuvia:

   




















Österörskroken, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola

Esittelen Öjan saaristoa tämän postauksen lisäksi myöhemmin vielä useammastakin paikasta, sillä alue on harvinaisen laaja ajatellen retkeilyä ja siellä on lukemattomia esiteltäviä hienoja paikkoja. Loputtomasti reissattavaa ja vaelleltavaa. Alueeseen ei kyllästy kovin helposti ja maastossa on haastavuutta sekä kilometrejä muille jakaa. Yksin saa myös aivan varmasti olla jos ei heti ensimmäisessä kohteessa niin ainakin muutaman kilometrin liikkumisen jälkeen. Jo virallisia merkittyjä vaellusreittejä löytyy Öjan saaristossa yhteensä kymmeniäkin kilometrejä jos ne lasketaan yhteen. Pisin reitti itsessään on parikymmentä kilometriä. Kun otetaan mukaan vielä Öjan saariston loputtoman oloiset pikku soratiet ja epävirallisemmat polut, niin rauhaisaa pyöräiltävää, vaeltamista ja nähtävää erämaan olosuhteissa on kyllä kaikelle kansalle ja koko elämän ajaksi Öjan alueella. Bergölandet on yleisnimitys jota käytän tässä blogissa Öjan saaristosta.

Kuvan huikean kaunis paikka (jota myös humoristisesti ja hyvästä syystä kutsun 'Pärjäilylandiaksi') sijaitsee pisimmän luontopolun huipentumakohdassa ihan polun pohjoiskärjessä, missä polku kulkee vajaan kilometrin kallioisen rantaviivan tuntumassa käppyräisten rannikkomäntyjen lomassa. Bergölandet nimi tarkoittaa tässä asiayhteydessä kuvien esittelemää paikkaa ainakin minun puheissani ja teksteissäni. Bergölandet kartassakin osuu aika lähelle tätä kohtaa.
Lähin karttamerkintä (vesistö) mikä tähän kohteeseen esimerkiksi Kansalaisen Karttapaikka -sivustolla viittaa on nimeltään ÖsterörskrokenLuontopolulla ei ole tälle paikalle tietääkseni mitään erityistä nimeä eikä täällä siksi ole virallista laavua, tulentekopaikkaa, käymälää tai mitään vastaavaa, mutta paikka on niin rauhallinen ja loistava, ettei virallisia puitteita tule varmaankaan ikävä, vaan kaikki huomio voi mennä hiljentymiseen, ulkosaariston rauhaan ja maisemien ihailuun.

Paikka on jo hyvinkin kaukana kaikesta asutuksesta joten ollaan aika tavoin erämaan ja luonnon armoilla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, täältä ei pääse pois hetkessä jos sää muuttuu tai ruoka loppuu tmv. Reissu on suunniteltava huolellisemmin kuin yleensä. Lähellä on vain kesämökkejä. Toisaalta herää toive ettei tänne tulisi ihan lähelle koskaan mitään virallista taukopaikkaa, koska se voisi osin viedä alueelta rauhaa.

Täältä näkee siis lähisaarille ja avomerelle. Muun laivaliikenteen lisäksi risteilyaluksen Tankariin näkee täällä kesäpäivisin yleensä kulkevan läheltä ja Tankar onkin enää kuuden kilometrin päässä tästä paikasta, mutta itse majakka ei aivan näy. Tämä onkin yksi lähin kohta Tankaria minne pääsee ilman venettä. Joinakin talvina täältä voinee hiihtää tai moottorikelkkailla Tankarin majakkasaarelle. Myös lähisaarissa on virallisia retkeilypaikkoja ja autiotupia.

Rantakallio on sileä ja paikoin juuri sopivan kalteva rentoutua kirjaimellisesti luonnon helmassa. Täällä pystyy uidakin varauksella, hieman idempänä polulla on poukama jossa on matalampaakin, mutta pääasiassa vedenrajassa on jo liian syvää vähänkin heikommalle uimataidolle kallion ollessa joskus toki lisäksi petollisen liukas. Kesäisin paikka on merituulista huolimatta metsän puolella tukahduttavankin kuuma, joten pulahdus veteen voi olla päivän pelastuskin. Toisaalta rantaviivalla merituulen (tai veden) kylmyys voi yllättää.

Paikalla on paljon kyykäärmeitä ja mahdollisesti myös muita petoeläimiä liikkuu alueella. Sen lisäksi että saa opetella hieman varuillaan oloa (mikä luonnossa yleensä on kannattavaa ja hauskaakin, eikä välttämättä stressaavaa, vaan osa erätaitoja) niin Bergölandet tarjoaa myös yleensä paljon kaikenlaisia marjoja evääksi, kuten vaikkapa variksenmarjoja, jotka piristävät ja auttavat ainakin minua janon sammuttamisessa kuumalla.

Tänne saavutaan luontopolkua pitkin joko idästä tai lännestä. Patikoida joutuu vähintään pari kilometriä jollei enemmänkin. Pyörällä tai edes maastopyörällä perille paikan päälle ei juuri pääse, maasto on liian vaativaa. Mökkiteitä on alueella mutta niitä en toki tässä virallisiksi kulkureiteiksi määrittele ja kieltomerkkejä puomeineen teiden alussa esiintyy. Luontopolkuun sopivimmat liittymäkohdat (mihin voi jättää esimerkiksi auton tai pyörän) löytyvät Bergöflagantien luoteisimmasta kulmasta ja toisaalta samalta tieltä noin 1,5 km kaakkoon päin. Bergöflagantie näyttää olevan yleisesti ajettavissa oleva tie joka kiertää hauskan idyllisen lenkin Bergölandetin ympäri.

Alue on sopivan etäällä kunnon rauhaan, irtiottoon ja eräretkeilyyn. Voisin kuvitella olevan upea paikka telttailuun useaksikin yöksi, joskaan en ole vielä sitä testannut. Yksityisalueet jäävät lähimmillään sadan metrin päähän, joten toisten tontille ei vahingossa ilmeisesti voi astua. Tästä paikasta voisi kirjoittaa pitemmästikin, mutta yritän pitää tekstit melko lyhyinä. Paikalla on yleensä ollut vain yksittäisiä retkeilijöiltä jos yhtäkään, joten yksinoloon ja viihtymiseen se voi olla täysi kymppi. Ylevä tunnelma, rikkumattoman rauhaisa erämainen kokemus ja erityisen vaikuttavat retkeilypuitteet takaavat paikalle arvosanan 5/5 ja kunniamaininnan. Täällä on hyvä harjoitella erämaataitoja ja kaukana kaikesta olemista, jos ei vielä ole ihan valmis täysin extrememielessä erämaahan. Täällä rentoutuu ja elävöityy hyvin.


Lisää kuvia:

    

    




















Köykärinmäki, Kokkola

Seuraavana esittelyssä hieman tavallisempi ulkoilualue, koska tahdon esitellä ja hieman arvioida myös näitä eikä pelkästään kauempana olevia erikoiskohteita. Lähiliikuntapaikat ovat elintärkeitä, vaikka niissä yleensä ei ole mitään sen kummempaa nähtävää tai niissä ei yleensä voi tai kannata viipyä kovin pitkään, koska ne on suunniteltu urheilukäyttöön ja lenkkeilyyn varsinaisen virkistäytymisen ja retkeilyn sijaan. Näin on myös Köykärinmäen laita. Tämä on ollut ennen mielestäni viihtyisämpi, kun täällä oli vielä jopa hyppyrimäki ja lasten pulkkamäki hieman eri paikassa kuin nykyään. Joskus aktiviteettien lisääminen alueella voi ikävä kyllä karsia viihtyisyyttä ainakin jollain kansanosalla. Näin on käynyt mielestäni Köykärinmäen osalta. Paikka on melko profiloitunut vaikka sieltä lähtee myös Kokkolan yksi tärkeimmistä vaellusreiteistä sisämaahan päin. Köykärinmäellä on ainakin pururadat ja talvisin ammattimaiset ladut (jos kelit sallii), frisbeegolf-rata, luistelukenttä, pulkkamäki ja erillinen maastopyöräreitti. Siellä on myös tulentekopaikka ja laavu heti parkkialueen vieressä, jonka siisteys tai viihtyisyys ei ole ollut ihan parhaimmasta päästä.

Varsinaisena Köykärinmäkenä tunnetaan nykyään Kokkolan korkein kohta, joutomaasta kasattu mäki, jonne pääsee lumettomana aikana kiipeämään ylös (ainakin vielä). Sieltä onkin Kokkolan merkittävin näköala jos ajatellaan korkeita paikkoja, vastaavaa ei Kokkolassa toista ole. Tämä onkin Köykärinmäen mielestäni lähes ainoa matkailu- ja retkeilyarvo. Muu osa alueesta jää melko laimeaksi ja aktiviteetit on sekoitettu alueen käytössä ristiin rastiin niin että välillä ei kulkija osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi mennä tai mistä saa kulkea. Frisbee-golf radan kanssa varsinkin saa olla hyvinkin tarkkana, kun yksi maaleista sijaitsee mäen päällä. Sinne siis heitetään frisbeetä näköalapaikalle, jolloin tietämätön tai huolimaton kulkija voi joutua ehkä vaaraankin. Mäen toinen reuna on lisäksi erittäin jyrkkä eikä paikalla ole kaiteita.

Talvisin hiihto on vallannut alueen (jopa luontopolun) niin että kieltomerkit kieltävät laduilla ja vaellusreitillä kävelyn koko alueella ja sisämaahan menevällä vaellusreitillä. Tämä estää talvisen retkeilyn jalkaisin ja voi kieltämättä tuntua masentavalta sekä syrjivältä, varsinkin kun hiihtäjiä ei edes montaakaan laduilla näy. Miksi ei yksinkertaisesti olla tehty hiihto- ja kävelyuraa rinnakkain? Miksei talvella saisi kävellä sille varattua omaa mukavaa aurattua uraa pitkin? Tai voisiko ainakin vaihtoehtoinen kävelyreitti talvisin olla alueen suunnittelussa paikallaan?

Lumettomana aikana mäen päälle kiipeäminen ja pururatojen patikointi on kiva ja urheilullinen kokemus kunhan varoo frisbee-golffareita ja maastopyöräilijöitä. Luontopolkua en tässä kohtaa enempää arvioi, vaan se on erillisen postauksen paikka. Maininnan arvoista on, että yleisesti ottaen Köykärinmäen kaikki urheiluradat paitsi luontopolku ovat varmasti kategoriassa haastava, joten energiaa täällä saa kuntoiluun kyllä kulumaan. Maastopyöräilyyn on alueella nykyään oma polkuverkostonsa jota voisi äkkiseltään luulla tavalliseksi polkuverkostoksi, mutta yhteentörmäysten välttämiseksi niitä ei kävelyyn kannata käyttää.

Maiseman kurkkaaminen ylhäältä on vilkaisun arvoista ja pienikin hetki siellä varsinkin kauniiseen kesäaikaan voi olla piristävää. Ennenhän, vielä muutama vuosi sitten, ylhäällä pystyi ihan oleskelemaan tuntejakin ja paikka oli jopa meditatiivinen. Nykyään sekin arvo on paikalta mennyt vaikka on ilahduttavaa toisaalta nähdä muiden harrastusten kukoistavan. Alueen suunnittelu ja kaikkien huomioiminen ei saa tässä blogissa hyviä pisteitä. Onneksi kuitenkin rennon valppaalla asenteella sulassa sovussa liikkuminen kannattaa. Miksi toisaalta mennä Köykärinmäelle kun voi mennä sata kertaa parempiin paikkoihin pikkuvaivalla. Kuitenkin mainittakoon vielä, että ehkä paras ja rauhaisin reitti ylhäälle kulkee hauskasti spiraalimaisesti mäen takaa alkaen mäen länsipuolelta.

Köykärinmäki voisi olla kaikenlaisten ihmisten ja harrastusten iloinen ja paremmin suunniteltu paikka, mutta siinä on aika pahasti varsinkin nykyään epäonnistuttu. Lisäksi vessatkin ovat ilmeisesti vieläkin aina lukossa. Vessojen lukossaolo aiheuttaa joka kerta ihmetystä, ainakin minussa. Tietääkseni paikalla ei ole ollut pitkään aikaan edes käymälää. Alueella on joskus isompia urheilutapahtumia, jolloin retkeily luontopolullakin on käytännössä estetty niin ettei sinne uskalla mennä polun ollessa linjattu urheilutoimintojen läpi.

Köykärinmäen piristävin elementti voikin olla entinen vanha kunnon pulkkamäen paikka parkkialueen lähellä, joka on nykyäänkin maisemallisesti lähes ennallaan korkeine kallioineen ja ihan hienoine pohjoiseen avautuvine peltomaisemineen. Tuossa legendaarisessa kohdassa saakin nykyään olla eniten rauhassa ilman että häiritisisi ketään joskin vilkkaampi tie menee siinäkin suoraan mäen alla.

Paikka saa näin ollen arvosanan 2/5 eikä sillä varsinkaan nykyään ole muuta retkeilyllistä arvoa kuin paremman puutteessa tai jos on tosi tylsää. Ainakaan rauhan ja kauniiden maisemien yhdistelmää etsivälle retkeilijälle Köykärimäki ei tarjoa juurikaan mitään. Ylhäältä voi sentään nähdä hämärällä Tankarin majakan vilkkuvan ja päivänvalossa sieltä voi saada Kokkolasta hyvän yleiskäsityksen. Ylhäältä näkeekin yllättävän kauas. Köykärinmäestä jää nykyisellään kaipuu niihin aikoihin kun täällä sai vielä samoilla melko rauhassa omissa mietteissään kukkaisissa rinteissä.


Lisää kuvia:

    

    























Konginkari, Ruotsalo, Kokkola

Tällä kertaa esittelen ehkä vähemmän tunnetun paikan, joita tulen mahdollisuuksien mukaan myöskin esittelemään tässä blogissa, koska joskus nämä ovat jopa helmiä, ja joitain toki ei pidäkään ehkä sen takia netissä esitelläkään vaan jotain on hyvä pitää omana tietonaankin vain.

Konginkari tunnetaan lähinnä paikallisesti kalastajakylänä, venesatamana ja paikkana jossa on paljon kesämökkejä. Konginkarissa on kuitenkin mökitön ja julkisemman oloinen kohta melko piilossa. Siellä pystyy pulahtamaan veteenkin melko näppärästi ja nauttimaan upeista merimaisemista miellyttävän rauhallisesti. Tämä paikka on perinteisestä Konginkarin kalasatamasta vielä hieman eteenpäin Tuomikarin sataman takana. Parkkialueen kyljestä menee pieni noin kilometrin pituinen luontopolku jonne ohjasi ainakin toissa kesänä vielä ilmeisesti paikallisten (?) asettama kyltti. Lähdin sitten katsomaan minne se johtaa ja siellähän oli kuvan osoittama paikka erillisellä "tuumauskivi ja pusupenkki" -kyltillä. Paikalla oli todellakin penkki ja pöytä levähtämiseen ja eri harrasteisiin kuten kuvista näkyy.

Tämä oli kovin ilahduttavaa ja täällä vietti mielellään aikaa eikä ketään näkynyt paikan päällä polun varrella. Polku kiertää ympyrän lähes paljaaksi hakatun niemen keskeltä ja rannalta missä ei siis ole mökkejä. Rannassa puut on säästetty. Paikalla on paljon isoja kiviä joiden päällä voi myös vaikka istahtaa. Täällä ei ole ollut muita mukavuuksia, mutta ainakin itselleni tällaiset pikku nähtävyydet ovat niin piristäviä ettei mukavuuksia kuten tulentekopaikkaa, laavua tai ulkovessaa kaipaakaan. Olipa paikka sitten oikeasti tarkoitettu yleiseen käyttöön tai ei niin se on silti sitä mitä todellakin soisi olevan lisää. Vaihtoehtoisia ruohonjuuritason talkoovoimin tuunattuja paikkoja missä vain levähtää ja olla, ja ehkä jopa tutustua ihmisiin. Vähän niinkuin vapaa kaupunkitila tai olohuone. Tästä Konginkari saa tässä lisäpisteet.

Kaikki on nimittäin niin yksityistä nykyään, että välillä ahdistaa. Yksityisalueita on maailma täynnä mutta huolimatta jokamiehen oikeuksista ei luontoretkeilijälle jää siistejä, mutkattomia tai muuten helppokulkuisia kohteita yleensä kovinkaan montaa eikä varsinkaan jos tahtoisi olla jokseenkin rauhassa. Siksi tällainen paikka on aarre ja jaan sen tässä siinä toivossa että se pysyisi ja siitä voisi olla jollekulle iloa. Siitä pirteydestä huolimatta mitä tällainen hauska retkipaikka aiheuttaa voi toisaalta jäädä vaivaamaan lisäksi ajatus onko tämä ehkä liiankin hyvä paikka ollakseen totta?

Konginkarissa on mielestäni muutoin häiritsevän paljon yksityisalueen ilmapiiriä, vain varsinainen Konginkarin vanhempi ja pienempi kalasatama on ihan kaunis ja poikkeamisen arvoinen bongauskohde, mutta "tuumauskivi" menee kirkkaasti sen ohi. Muuta Konginkaria en tässä kuvailekaan sen enempää, sillä siinä ei ollut itselleni oikein mitään kiinnostavaa. Alue on minusta harvinaisen labyrinttimainen ja vaikka minulla on yleensä pettämätön suuntavaisto, niin täällä eksyin hetkeksi. Konginkari oli myös niitä paikkoja, joissa on tullut kummallinen epäviihtyisyyden taustatunne. Mutta tämä kyseinen ranta joka on kuvissa hälvensi tunteen. Mainitsen vielä, että täältä on pystynyt hiihtämään (ja lapsuudessani jopa luistelemaan aurattua uraa pitkin) lähialueen suurimpaan saareen eli Poroluotoon hyvine retkeilymahdollisuuksineen.

Kuten oletan, niin esittelemäni paikka kyltteineen ei siis ole ainakaan suoranaisesti yksityisalueella. Tuomikarin (Konginkarin isoin) venesatama on ikävän modernin ja robotisoituneen oloinen valvontakameroineen ja ainakin itselleni siksi hieman luotaantyöntävä. Tämä seikka, sekä alueen pääasiallinen käyttötarkoitus ja vilkkaus vähentää tässä reissublogissa paikan matkailu- ja retkeilyarvoa. Paikkaan ei välttämättä kannata vaivautua vaan käydä ehkä joskus tsekkaamassa, omalla vastuulla.

Maiseman kauneus jäi mieleen, paikassa pystyi rauhoittua ja penkki oli nimensä veroinen. Penkistä hieman idemmäs on siis myös sopiva epävirallinen uintipaikka, rauhallinen kohta sekin viime näkemältä. Paljaaksi hakattu maisema laskee pisteitä ja saa pohtimaan miksi tällainen maisema haluttiin radikaalisti muuttaa. Mainittakoon, että paikalla herätti huomion myös terävärajaiset kohdat joissa oli pystyyn kuolleita puita.

Yhtä kaikki tämä nimenomainen kohde pääsee minun mittapuulla arvosanaan 3/5 kun otetaan huomioon  ympäröivän alueen vaikutus ja paikan sijainti. Varsinainen Konginkarin kalastajakylä ei valitettavasti yllä näihinkään pisteisiin minun seulonnassani vaan yllättävän hienosta perille vievästä pitkästä kuusikujasta ja ihan kivasta koko perheen pistäytymispaikasta huolimatta on paikkoja, jotka houkuttelevat monin verroin enemmän. Mutta kuten kyltti sanoo: "nauti hetkestä ja maisemista"!

(Ps. Jos tämä alue kuvineen sattuisikin olemaan sellainen jota joku asiaan liittyvä henkilö perustellusti ei halua tässä esiteltävän, niin voitte pyytää minulta tämän postauksen poistoa (mikanhuone [ät] gmail piste com). Sanon tämän siksi etten halua tällä blogillani tietystikään aiheuttaa vahinkoa tmv. Jaan näitä kohteita vain siksi että siitä olisi iloa.)


Lisää kuvia:

  

   





















Skatören, Långöskatan, Öja, Kokkola

Tämä iso syrjäinen autiotupamainen laavu on mielestäni Kokkolan parhaita ellei helpostikin paras laavu ja retkeilypaikka. Se sijaitsee ihan Kokkolan ja Kruunupyyn rajalla niin, että osa paikasta on Kruunupyyn puolella. Täällä on hyvät jollei erittäin hyvät puitteet harjoittaa rauhassa ja monipuolisesti paikallismatkailua ja eräretkeilyä. Paikka sopii minusta niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin eränkävijälle. Toivon vain, että kohde pysyisi sellaisena tai jopa paranisi entisestään! Tänne pääsee autolla melkein perille, ja varsinkin sähköpyörällä tämä on helpohkon ja hauskan matkan päässä. Laavulle saavuttaessa polun varrella on erikoisennäköinen kuusimetsä isoine siirtolohkareineen, joita alueella on muutenkin maastossa runsaasti. Skatörenissä viettää mukavan retkipäivän ja pystyy hyvin myös uida.

Lisäksi Skatörenin laavulle pääsee veneellä. Periaatteessa tänne pääsee myös hyvinkin kaunista reittiä Kruunupyyn puolelta, mutta se edellyttää mökkiteiden (joissa ei ole ollut suoranaisia ainakaan pyöräilyä tai jalankulkua kieltäviä merkkejä) kautta ajamista, joten en sitä kuitenkaan suosittele tässä viralliseksi reitiksi. Sen sijaan tänne saavutaan Öjasta Kokkolan puolelta Tjärun kautta. Samaan syssyyn voi tsekata vaikka Öjan kotiseutumuseon pihapiirin. Laavulle käännytäänkin heti sen jälkeen etelään päin hiekkatietä joka varsinkin alkukesästä voi olla yllättävän sorainen (voi siis ehkä vahingoittaa sähköpyörää ja muita kulkuvälineitä). Reitti sinänsä perille asti on oikein kaunis ja varteenotettava sekä rentouttava ajaa hiljakseen laavulle ainutlaatuisissa vehreissä järvimaisemissa. Skatören ei näin ollen tietääkseni ole Öjan saariston merkittyjen vaellusreittien varrella vaan on ihan erillään niistä, joskin lähellä niitä, mutta vesistöt ovat välissä. Voisin kuvitella juuri vesistöjen takia laavun ympäristön olevan lähes täydellinen paikka esimerkiksi melomiseen!

Laavulla on paitsi itse laavurakennus tulisijoineen ja isoine makuualustoineen niin myös erillinen tulentekopaikka ulkona, ulkovessat, venepaikka (ei laituria) ja selvästi myös telttailulle varattu tasaisempi alue. Tänne mahtuu isompikin seurue telttailemaan vaivatta. Matkaa soratien päästä laavulle on parisataa metriä ja polku paikan päälle ei ole kunnoltaan paras mahdollinen. Paikka on mielenkiintoisessa risteyskohdassa myös maaston suhteen, koska kuten todettua etelän suunnalla on polkuja ja teitä, niin lisäksi täältä pääsee veneellä lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Paikka yhdistää vesiteitse kanaaleja ja salmia pitkin niin meren pohjoisesta käsin, Kruunupyynjoen etelästä (laavu sijaitsee jokisuulla), Larsmonjärven lännestä kuin Öjanjärven idästä. Laavulta heti pohjoiseen pääsee salmea pitkin kauas pohjoiseen avomerelle asti. Voisi sanoa että Skatören yhdistää kolme järveä, joen ja meren toisiinsa. Niistä kuvissa näkyy kolmas pienempi järvi tai siihen rinnastettava vesialue nimeltä Jåksholmsfjärden.

Kruunupyynjokeen menee sekä kanaali laavun vierestä että itse joensuukin. Pitkähkö kanaali Öjanjärveen lähtee idän suunnasta. Vielä erillinen kanaali yhdistää Jåksholmsfjärdenin ja Larsmonjärven laavun kohdalla. Laavulla kuulee ja näkee veneliikennettä joka kulkee tästä kanaalista tahtiin muutama vene tunnissa. Kanaali on ihan kiven heiton päässä ja voi teoriassa hieman häiritä rauhaa. Lähellä on paljon kesämökkejä mikä tulee huomioida.
Lähimmät mökit ovat yleisesti ottaen noin parinsadan metrin päässä. Laavu mökkien keskellä herättää sekä pientä kummastusta että myös ihastusta. Paikassa on jotakin viihtyisää ja omintakeisenkin piristävää. Kokemukseni mukaan paikka on ollut pääosin vähintäänkin riittävän rauhallinen ja mökki- ja veneilykeskeisestä ympäristöstä huolimatta ristiriidaton.

Kuten kerroin aiemmissa postauksissa niin pidän Larsmonjärvestä tai Öjan saaristosta erityisen paljon sellaisella positiivisella tavalla mitä en osaa edes selittää. Ja en keksi syytä miksi tästä seudusta ei joku pitäisi. Paikoin ruhtinaallisen hyvää, kaunista ja rauhallista retkeilyseutua! Herääkin taas vain kysymys, miksi täälläkään ei ollut koskaan ketään? Kuulin tästä paikasta vasta pari vuotta sitten ensimmäisen kerran, vaikka olen retkeillyt Kokkolassa koko ikäni. Pakostikin hiipii ajatus siitä onko Kokkolassa kulttuurillisesti tai muuten jotakin retkeilyä vastaan vai miksi täällä on niin paljon hiljaisia ja autioituneita hienoja levähdyspaikkoja? Miksi näissä ei käydä ja mahtavia puitteita hyödynnetä rentoutumiseen. Tämänkin paikan pitäisi kuhista elämää. Siten Skatören on tällä hetkellä ihanteellisimpia paikkoja erakkomaiselle tai rauhaa rakastavalle ihmiselle lähteä pienelle luontoseikkailulle varsinkin jos on tottunut kulkemaan liiaksi samoissa tutuissa lähimaisemissa.

Tämä on syrjässä muttei liian metsässä. Vaikkakin kannattaa huomioida että kaupat jäävät kauaksi joten ruokaa ja tarvikkeita on varattava. Öjassa ei ole tietääkseni enää kauppaa, vain kahvila. Lähin kyläkauppa saattaa olla vielä olemassa Eugmossa, Öjasta Pietarsaareen päin. Täällä ei ole ollut aina polttopuita, joten siitä miinusta. Vessat ovat olleet siistit. Laavu ja ympäristö on ollut minun makuuni siisteydeltään ja muutenkin lähes moitteeton. Tie ja polku paikalle jäävät tässä arviossa miinuspuoliksi. Alue on suojaisa ja varjoinen jonka miinuspuolina voi olla hyttyset ja auringonpaisteen puuttuminen, mutta eipähän tule liian kuuma ainakaan. Järven pohja oli mutainen ja hieman upottava, joten uiminen voi olla huonommalla onnella enemmänkin mutakylpy kuin kirkasvetinen kokemus. Pulahdusmahdollisuus on silti myös helteellä varsinkin tärkeä. Näillä eväillä Skatören yltää arvosanaan 4/5. Paikan mottimaisuus, huonohkot tieyhteydet sekä järven mutapohja laskee arvosanaa, mutta antaisin tälle kuitenkin poikkeuksellisesti kunniamaininnan, jota harva paikka tulee blogissani samaan.


Lisää kuvia:

    

    





















Haapakoski, Kokkola

Tässä kohtaa esittelen ja arvioin hieman pitemmästikin Köykärinmäeltä lähtevää luontopolkuverkostoa ja sen varrella olevaa yhtä Kokkolan kenties parhaista laavuista. Haapakoski (tai hauskasti Hapkosk ruotsiksi) on aika kaukana kaikesta siten että tänne pääseekin paremmin Lahnakosken kautta kuin Kokkolasta päin. Köykärinmäeltä tänne onkin yli 10 km patikointi tai pyöräily riippuen hieman mitä kautta kulkee. Kuvassa oleva laavu on muuten lähes samanlainen kuin edellisen postauksen laavurakennus Skatörenissä.

Umpinainen laavu ulkovessoineen, puuvajoineen, tulentekopaikkoineen, pöytineen ja penkkeineen on ihan Perhonjoen rannassa ja teoriassa tässä on helpohko myös pulahtaa uimaan. Itse Haapakoski on tästä kohdasta noin 150m merelle päin joten virtaus laavun kohdalla ei yleensä ole ollut kovin voimakas. Kosken lähelle pääsee usein laavulta kävelemään ihan rantaviivaa pitkin mutta aivan kosken äärelle ei pääse. Hienoinen kosken kohina kuuluu kuitenkin jatkuvasti laavulle. Haapakosken laavu on hiljainen ja erinomainen paikka syödä eväät ja varmaankin helpoimpia paikkoja myös yöpyä.

Vielä 1990-luvun puolella tänne meni luontopolku eri kautta kuin nykyään. Vanha luontopolun ura on tänä päivänä näkyvissä paikoitellen, mutta tuskin enää helposti kuljettavissa. Vanhaa linjausta pitkin tuli kuitenkin teininä vielä hiihdettyä tänne aktiivisestikin, joten Haapakoski on hyvinkin muistoissani. Laavu on yhä samassa kohtaa ja sama kuin silloin. Lahnakoskelle päin luontopolku on vanhalla linjauksella mutta jatkuu sieltä nykyään Sokojalle eikä enää Seljesiin niinkuin vielä 1990-luvulla. Uusi luontopolun linjaus Köykärimäeltä ja Vitsarista kulkee nykyään pitkälti Perhonjoen 'patosiltojen' päällä. Ne ovat ilmeisesti tehtyjä eikä luonnollisia muodostelmia. Luontopolun vanha linjaus kulki luonnollisia reittejä. On tietysti hienoa että polku nykyään kulkee lähes kokoajan joen tai sen sivuhaarojen vieressä, joten jokimaisemasta ei Kokkolassa jää paitsi.

Itse Haapakosken laavusta ei ole paljoakaan muuta kuin kehuja, paikka on mieltä kohottava, melko siisti, ja puitteita on viime vuosina jopa hieman ehostettu. Varsinkin kesän puhjetessa lehteen Haapakoski on mielestäni todella ilahduttava ja piristävä kohde. Paikka on hyvä hiljaisuutta etsivälle mutta kuitenkin sen verran mottimainen ja niukka-alainen että jos joku saapuu paikalle voi tilanne olla ehkä vaivaannuttavakin, koska tästä harva kulkee vain ohi. Haapakoskessa on myös jotakin hieman arveluttavaa turvallisuuden kannalta, johtuneeko siitä että tänne on helppo tulla piilossa rellestämään esimerkiksi nuorisojengillä. Paikkaan jää juuri se pieni taka-alalla nakertava mahdollinen ongelmallisuuden tunne. Tämä voisi saada hyvätkin pisteet ja olla vielä tasokkaampikin retkeilypaikkana. Haapakosken laavu ympäristöineen menee kuitenkin esimerkiksi Isokosken (josta postaan tänne myöhemmin erikseen) ohi heittämällä.

Valitettavasti tie- ja polkuyhteydet Haapakoskelle madaltavat arvosanaani tässä blogissa merkittävästi, vaikka luontopolkuverkostoa tänne suuntaan onkin viime vuosina paranneltu paikoitellen ihan hyvinkin. Mutta perustavanlaatuisia ja melkeinpä moitittaviakin puutteita on edelleen Kokkolan Perhonjoen luontopolkujen kohteisiin paikan päälle pääsemisessä. Tänne pääsee autolla lähinnä Korkeahuhdasta ja Oivusta, mutta vain yksityisteitä pitkin ja niiden alussa on kieltomerkkejä ja / tai puomi. Samoin on Isokoskelle vievän yksityistien laita. Isokosken tietä pääsee Haapakoskelle yksityistien päästä missä on myös luontopolun kyltit (polku risteää siellä tien kanssa). Tässä blogissa en tokikaan suosittele näitä virallisiksi reiteiksi paikan päälle, vaan totean että näihin kohteisiin ei ole olemassa muita tieyhteyksiä.

Lisäksi monet mainitunlaiset pikkutiet ovat usein varsinkin kevätkesällä erittäin soraisia ja tämä ei tosiaankaan ole esimerkiksi sähköpyörälle hyväksi, vaan voi pahimmassa tapauksessa rikkoa moottorin, jos sähköavustusta erehtyy soralla tai muuten vaikeassa maastossa käyttämään. On ainakin minulle hieman epäselvää voiko Haapakoskelle ja muihin kohteisiin ajaa näitä teitä hyvin mielin. Käytännössä näihin kyllä ajetaan autolla ja pyörällä, koska näihin ei vain muuten pääse ellei siis halua patikoida pitkästi. Kokkolan luontopolkujen ja hienojen nähtävyysluonteisten matkailu- ja retkeilykohteiden käytännön järjestelyissä on mielestäni ollut kummallisia ja melkein häpeällisiä puutteita niin kauan kuin muistan. Sorry, ei millään pahalla mutta tällainen ei vain niin sanotusti pääse jatkoon. Ihmiset kulkevat sitten sieltä mistä paikalle pääsevät toivon mukaan sulassa sovussa kaikkien kanssa tai pysyvät kotona.

Myöskään luontopolku ei valitettavasti ole kuin osaksi kuljettavissa (sähkö)pyörällä tai jalan jos puhutaan normaalista ajamisesta tai patikoinnista. Luontopolku Haapakoskelle päin on Kuivaksentien kohdilta Isokoskentielle (Isokosken laavulle) asti parhaimmillaan jopa hyväkuntoista, melkein esteetöntä, mistä kiitos. Mutta reitti varsinkin Isokoskelta Haapakosken suuntaan edellämainittuun polun ja tien risteyskohtaan on sangen vaikeakulkuista, kivikkoista, kosteaa ja heinäistä jopa siinä määrin että sitä ei yleensä pysty ajaa tai kävellä edes hyvällä kunnolla ja tahdolla ilman jonkin sortin ongelmia. Samoin on asian laita Haapakoskelta Lahnakoskelle, paikoin polku on lähes tukossa ja paikoin taas oikeinkin hyvässä kunnossa.

Tämä on mielestäni hyvin ikävää koska pahimmillaan retkeilijä pyörän kanssa kulkiessaan voi luulla pääsevänsä helpolla, mutta yhtäkkiä muta voi jumittaa pyörän niin pahasti että sen joutuu jopa uittaa joessa saadakseen taas rullaamaan tai kantaa monta sataa metriä. Itselleni on nimittäin käynyt myös näin Haapakoski-Isokoski reitillä missä on ollut havaittavissa myös muita lukuisiakin vaaran aspekteja polun varrella.
Yllättävä onneton skenaario sattuessaan tapahtuu kuitenkin kaukana kotoa ilman että tänne pääsisi välttämättä edes ambulanssi jos jotakin pahempaakin sattuisi puhumattakaan että kukaan kuulisi avunhuutoja jos joutuisikin todella pulaan. Polkujen kunnossapidon laiminlyönnillä voi mielestäni tämän takia esimerkiksi tällä kyseisellä reitillä olla pahimmillaan kohtalokkaitakin seurauksia. Itse tekisin jos voisin jokaisesta luontopolusta varsinkin nykyään hyvinkin sileän ja helpon.

Miksi parantaa vain osa polusta ja jättää osa lähes mahdottomaksi kulkea? Miksi ei ole selvää ja sileää reittiä näihin hienoihin kohteisiin joista yksinkertaisesti saisi kävelijä tai pyöräilijä kulkea ilman huolta yksityisteistä, kulkupelin rikkoutumisista, vammoista, eksymisistä tmv? Ja lisäksi, talvisin tämä koko luontopolku on käsittääkseni vain hiihtäjiä varten siten että jopa kävely polulla (hiihtourilla) on kielletty näkyvin merkein eikä vaihtoehtoista reittiä ole. Miksi sulkea luontopolkuverkosto niiltä jotka eivät halua tai voi hiihtää enimmillään moneksi kuukaudeksi? Minun havaintojeni mukaan tällä reitillä ei montaakaan hiihtäjää talvipäivinä näy. Asia on lähinnä naurettava. Miksi ei tehdä kävelyuraa hiihtouran viereen niin reitistä olisi iloa kaikille myös talvisin. Ilahtuisin suuresti jos tämä reitti Haapakoskelle kokisi laadullisesti jotakin samaa kuin Larsmon luontopolut tai mitä Kokkolassa on äskettäin tehty Trullevin luontopoluilla (huom. tietenkin niin ettei pyöräilyä kielletä niinkuin Larsmossa vaan luontopolku olisi kaikkien iloinen hengähdysreitti!).

Haapakoskelle menee myös mielenkiintoinen ja tosi hiljainen sivureitti Ramsetin kautta (josta erillinen postaus myös myöhemmin). Tämäkin reitti kaipaisi kipeästi ehostusta mutta on silti joskus jopa helpompi kulkea kuin Isokoski-Haapakoski väli. Ainakin vielä Perhonjoen luontopolut ovat nähtävästi suunniteltu kunnon patikointia ja eräretkeilyä silmälläpitäen siten että kulkijan on itse osattava arvioida epänormaalin hyvin omat voimavaransa, eväänsä, sääolot ja muut vaikuttavat tekijät sekä osattava taitavasti estää itseä jäämästä jumiin matkan varrelle. Ja kaiken lisäksi, Haapakosken laavun ympäristö on armottomasti hakattu paljaaksi hakkuuaukioksi lähiaikoina, kuitenkin laavun välittömässä läheisyydessä on vielä puusto tallella. Kyseisen luontopolun varrella ei kunnollista metsää ole pystyssä ollut pitkään aikaan kuin enää paikoin. Retkeilijä pohtiikin polun varrella milloin tuo seuraava kohtakin on paljas. Sen huomaa, ettei Kokkola arvosta retkeily-ympäristöään kovinkaan paljoa.

Kehittämistarpeista ja moitteista huolimatta Perhonjoen polkureitistö ja Haapakoskikin on tarjonnut parhaimmillaan ihanat, korvaamattomat ja rentouttavat ulkoilupuitteet ainakin itselleni! Kaikesta vaivalloisuudesta huolimatta minulla on näistä seuduista lähinnä valoisat ja iloiset muistot. Jokimaisemassa ja joen tunnelmassa on jotakin fantastista. Haapakoski voisi saada tässä lähes täydet pisteet mutta ajatellen kokonaiskuvaa polkujen ja teiden rempallaan oleminen, kulkuväylien sekavuus, olosuhteiden oikukkuus ja metsien tuhoaminen eivät nyt armoa anna tässä kohtaa vaan Haapakoski (polkuverkostoineen) saa arvosanan 2/5. Voisin uskoa että polkuverkoston ja sen varren kohteiden laatu paranee lähivuosina ellei ole hiljattain jo parantunutkin.

Vaikka tämä on rento reissublogi niin ehkä minun on hyvä tässä vaikkapa omaksi ilokseni tuoda kritiikkiäkin esille siitä miten tällaisia kohteita ei mielestäni olla arvostettu niille kuuluvalla tavalla. Ja ehkäpä tällaisen blogin tarkoituksena ei ole tuoda esille vain pelkkiä plussapuolia vaan reilusti kertoa oma fiilis siitä oliko paikka hyvä vaiko ei. Näin koen ainakin tällä hetkellä. Kun kritisoin niin teen sen kuitenkin rakkaudella tai ainakin neutraalisti. Ehkä jotain kautta jotakin positiivista kehitystä voisi sitten tapahtua retkeily-ympäristömme suhteen. Katsotaanpa mihin kohteeseen reissumme seuraavaksi vie. Palaan taas noin viikon päästä asian äärelle.


Lisää kuvia:

    
























Vanha satama, Kittholmen, Pietarsaari

Seuraavaksi esittelyssä naapurikaupungin keskustan hienoja maisemia. Tällaisia puistikkoja uimarantoineen, metsäisine lenkkipolkuineen ja venevajoineen on ihan Pietarsaaren ydinkeskustan kyljessä pienen kävelymatkan päässä. Paikkaa voi matkaaja mielellään rauhassa silmäillä mitä alueelta löytyy, sillä täällä kiireen tuntu häviää. Kittholmenissa on ainakin kuvan hieno uimaranta jäätelökioskeineen, ulkovessoineen, laitureineen ja hyppytorneineen. Sivummalla on hauska puusilta ja venevajoja. Lähellä on muun muassa pursiseura. Alue vaikutti esimerkillisen mielenkiintoiselta, siistiltä ja fiksulta ilman meteliä tai muita häiriötekijöitä, vaikka autotiekin menee ihan uimarannassa kiinni. Täällä ei välttämättä ole sinänsä mitään mitä luontoretkeilijä varsinaisesti etsii, mutta ihastuttava pikku retki- ja seikkailupaikka silti. Tsekkaa myös lähiympäristö saarineen!

Kun täällä kävi muutaman kerran jäi vaikutelma siitä että voisiko paljoa parempaa, leppoisampaa ja rauhallisempaa paikkaa kaupungissa olla virkistyskäyttöön. Pietarsaaren ja Kokkolan välillä on ollut aina (varsinkin vielä noin nelisenkymmentä vuotta sitten) ymmärtääkseni jonkinlainen kiivaskin kilpailu paremmuudesta mitä en koskaan ole ihan käsittänyt. Tämä on ensimmäinen reissupostaukseni Pietarsaaren keskustan nähtävyyksistä, ja kyllä naapurikaupunki vie vain kirkkaasti voiton tässä suhteessa jo tällä Vanhan sataman tai Kittholmenin alueella. Kokkolan vanhan sataman alue ei pärjää tälle, vaikka Kokkolassa on nykyään enemmän aktiviteetteja ja kuhinaa vastaavassa paikassa. Se on kuitenkin yksinkertaisuus, vanhan kulttuurimaiseman arvostaminen, rauhallisuus, leppoisuus ja viihtyisyys mikä todellisen voiton vie. Tämän Pietarsaari osaa todella monin eri tavoin.

Pietarsaari on paljon boheemimpi ja keskustaltaankin huomattavasti viihtyisämpi kaupunki kuin Kokkola tarjoten paljon enemmän vaihtoehtoisen kaltaisia putiikkeja jos matkaaja sellaisia etsii; erilaisista pienistä hätkähdyttävistä nähtävyyksistä puhumattakaan. En kuitenkaan hauku Kokkolaa, vaan päinvastoin, joka paikassa on omat puolensa jotka täytyisi reissaajan löytää. Ilmapiirissä on Pietarsaaressa mielestäni myös jotain paljon kohottavampaa kuin monessa muussa vastaavassa kaupungissa, kuten vaikka Kokkolassa. Minulle käynti naapurikaupungissa onkin kuin menisi lomalle, sillä tietynlainen kulttuuriero on niin suuri 35km matkalla. Minun mielestäni Pietarsaari piristää ja Kokkola kangistaa.

Vaikka lähellä on yksityiskoteja ja mökkejä, niin se ei jotenkin täällä ollenkaan häirinnyt vaan alue hengitti ja oli ongelmattoman tuntuinen. Täällä oli vain yksinkertaisesti miellyttävä ja huoleton uida poikkeuksellisen hyvällä hiekkarannalla ja pelkästään viipyä vain parikin tuntia. Hymy ja hyvä mieli jäi. Mielestäni retkikohde on silloin tehnyt hienosti tehtävänsä. Ollessaan kuitenkin kiinni asutuksessa ja kaupunki-infrassa tämä kohde ei sentään mikään lomaparatiisien paratiisi varmasti ole, joten tässä blogissa se saa pisteitä 4/5. Lisää postauksia Pietarsaaresta on tulossa myöhemmin, sillä tämä ei vielä ollut kaikki Pietarsaaren tarjonnasta.


Lisää kuvia:

    

    





















Alaveteli, Kruunupyy
(pyöräilyreitti: Kokkola-Linnusperä-Korkeahuhta-Oivu-Pelo-Alaveteli-Loulus-Merjärv-Sandbacka-Sokoja-Kokkola)

Tällä kertaa esittelyssä Kruunupyyn alueelta Alaveteli yleispiirteisesti. Esittelen samalla yhden kiinnostavimmista pyöräilyreiteistäni mitä tiedän ja jota olen kulkenut usein Alavetelissä päin. Pyöräilyreitti kulkee Kokkolasta vanhaa Jyväskyläntietä pitkin aina Alaveteliin saakka. Alavetelin keskustassa voi pysähtyä esimerkiksi yllä olevan kuvan hyväpuitteisella ja varsin siistin oloisella uimarannalla kosken kupeessa. Kun jatketaan uimarannalta pyöräilyreittiäni Alavetelistä vielä Kaustiselle päin (Loulus -kyltin opastamana) tulee vastaan vielä jännittävä pieni levähdyspaikka puutarhamaisine istutuksineen teiden risteyksessä josta kuvia alla. Olettaisin vahvasti kyseisen levähdyspaikan penkkeineen olevan yleisessä käytössä.

Pieni kasvitieteellistä puutarhaa muistuttava istutus eväidensyöntipöytineen oli yllättävä ja innostava näky. On hyvin ihailtavaa jos tuo paikka on ihan yleisöä varten sinne vartavasten rakennettu. Se sijaitsee aivan teiden risteyksessä ja niiden välissä siten ettei se voine millään olla kenenkään tontilla. Mutta tsekatkaa vaikka huvikseen. Miksei näitä rakenneta enemmän ja isommin? Tällaisia todellakin itseään arvostava ja hengittävä kaupunki- ja kyläympäristö kaipaisi kaikkialle. Tästä Alaveteli saa joka tapauksessa jo iloisesti lisäpisteitä.

Pyöräilyreittiäni jatketaan kätevästi Louluksen soratielle josta saavutaan järvimaisemista myöhemmin hyväkuntoiselle ja pitkälle asfalttitieosuudelle jota voi jatkaa niin etelään kuin pohjoiseen. Jatketaan sitä tällä kertaa pohjoiseen. Kotiin voi nimittäin koukata Kruunupyyn ja Sokojan kautta mistä meneekin aika mielenkiintoinen ja hyväkuntoinen pyöräilyreitti esimerkiksi sähköpyörää ajatellen. Reitillä on vielä monia satunnaisia pikku taukopaikkoja. Siellä tulee vastaan luontopolkuja laavuineen, lentokenttä ja myös hiekkamonttuja.

Palataan vielä Alaveteliin joka on ollut aiemmin oma kuntansakin ja joka nykyään kuuluu siis Kruunupyyhyn. Entisen kuntakeskuksen huomaa Alavetelin melko idyllisestä kirkonkylän katukuvasta edelleen. Mäen päällä on kirkko ja sen kulmilta avautuu hienot näkymät jokimaisemiin (kuvat alla). Alaveteliin pyöräiltäessä Kokkolasta on matkan varrella niin ikään yllättävän hienoja pistäytymispaikkoja joista ehkäpä myöhemmin erikseen lisää. Alavetelissä on erikoisen paljon koskia jo keskustan alueella ja joki on leveä. Alavetelissä on paitsi Seljes jonka esittelinkin jo aiemmin tässä blogissa niin myös vaikkapa voimalaitos tekojärvineen ja patoineen (sielläkin on tulentekopaikka, laavu ja wc). Alueella on paljon puhtaanoloista luontoa retkeiltäväksi ja Alavetelissä päin pyöräillessä tulee aina sama huoleton fiilis. Saman kokee Kruunupyyn maisemissa. Lentokentän alue siellä on ehkä mielenkiintoisin kun voi nähdä tuurilla laskevan tai nousevan lentokoneenkin.

Edellä mainittu Alavetelin keskustan uimaranta sijaitsee hauskalla paikalla aika korkealla mäenjyrkänteellä olevien vanhojenkin talojen kupeessa ja urheilukentän kyljessä. Hiekkaranta on erikoisesti joen poukamassa ihan kosken vieressä. Uintikokemuksena voi olla omaa luokkaansa kun voi välillä myös liottaa jalkoja vaikka koskikylvyssä. Uimarannalla on näkynyt ainakin ulkovessat, tulentekopaikka, pukukopit, laituri ja ilmeisti täällä on myös kunnalta vuokrattava sauna mikä lienee melko poikkeuksellista. Saunaa testaamatta antaisin järjestelylle tässä lisäpisteet. Ranta vaikutti rauhalliselle ja siistille vaikka tällaiset yleensä ovat helppoja paikkoja rellestää ja juopotella mikä alentaisi paikkojen houkuttelevuutta. Lähellä on myös pururata.

Alaveteli lukemattomine helppoine pyöräilyreitteineen nousee minulla kärkisijoille koko Kokkolan lähiseudun retkeily-ympäristöistä kiitettävästi. Ainoana miinuksena tällä reitillä on toki opasteiden puute (matkaaja joutuu selvittämään reitin ja sen mahdollisen kunnon itse) niin myös se että reitillä on monta valtatie 13 ylitystä. Yleensä ylityksistä selviää helpolla. En ajaisi valtatiellä raskaan ja vilkkaan liikenteen seassa vaan käyttäisin nimenomaan vanhaa Jyväskyläntietä mahdollisuuksien mukaan. Vanhan Jyväskyläntien linjaustahan voi käydä tutkimassa vielä lisää sisämaahankin päin vaikka kuinka kauas. Vanhojen valtatien linjausten bongaus voikin olla uusi ja mielenkiintoinen harrastus.

Mainittakoon vielä pyöräilyreittini alkupäästä tarkemmin. Korkeahuhdan ja Oivun välinen vanhan Jyväskyläntien osuus voi olla hyvä meditatiivinen metsätieosuus mutta myös karhunpalvelus ollessaan nykyään yksityisemmän oloinen sekä heikkokuntoinen. Ajatella että tuokin oli joskus asfalttinen valtatie. Kyseisen pätkän voi parin kilometrin matkalta ohittaa ajamalla uutta valtatietä pitkin kääntyen sitten Oivuun Sokojantien risteyksestä vasemmalle. Matkan jatkuessa ennen Alaveteliä on Åbackan riippusilta, jonka kautta pääsee Alaveteliin Pelon kylän läpi paremminkin kuin valtatie 13 viertä ajamalla. Riippusillasta myöhemmin oma postauksensa. Silta on mukana virallisessa pyöräilyreittiverkostossa.

Alavetelin alue retkeiltävine ympäristöineen, tämä kyseinen lemppari pyöräilyreittini, Alavetelin taajama kauppoineen ja muine palveluineen (huomaa: enää aniharvoissa paikoissa on kauppoja auki esimerkiksi eväitä tai juomaa varten!) ja retken pääpaikka eli edellä esittelemäni uimaranta pääsee pisteisiin 4/5. Uimarannalla on aina yleensä joku joten itse Alaveteli ei tokikaan sovellu erakon ja yksinäisyyttä kaipaavan taukopaikaksi, mutta matkan varrella on rauhaa ja potentiaalisia rauhoittumispaikkoja omasta takaa melkoisen useissakin kohtaa. Suosittelen kokeilemaan!


Lisää kuvia:

    

    
























Hällskär, Kokkola

Tämän viikon postauksessa esittelyssä Hällskär, Kokkolan parhaita retkeilypaikkoja. Se saattaa olla paras kallioisista ja rannikkometsikköisistä ulkoilukohteista mitä Kokkolan alueelta löytää. Hällskär on parhaita alueita tulla kunnolla tuulettumaan ja rauhoittumaan, koska jokamiehenoikeuksin retkeiltävä pinta-ala on laaja ja yleensä hiljainen paikka löytyy jostain kohtaa rantaviivaa. Jos ei pääse länsirannalle missä yleensä pauhaa komeat aallot heikommallakin tuulella niin pääsee itärannalle istuskelemaan yhtä hienoihin maisemiin. Tämä piirre tarjoaa myös oivasti tuulensuojaa ja tähystelypaikkaa voi vaihtaa halutessaan moneenkin kertaan. Täällä ei ole varsinaisesti luontopolkuja, eikä paikka ole ihan esteetön. Niukahkot puitteet ovat ehkä toisaalta hyväkin asia, jos ajatellaan paikan pysymistä rauhallisena.

Hällskärissä pystyy joten kuten pulahtamaan uimaan joissain kohtaa mutta en sitä kyllä suosittele hiemankaan epävarmalle tai kokemattomalle uimarille. Enemmän tämä on hellepäivien vedessä lillumiseen ja loikoiluun soveltuva paikka. Kallio ja pyöreäkivinen merenpohja ovat yleensä niin liukkaita ettei edes kahlaaminen ole hyvä idea. Maisema on kuitenkin aivan vertaansa vailla ja sitä ihastelisi koko päivän. Täällä kannattaakin viipyä mieluusti niin pitkään kuin jaksaa ja se on sen arvoista. Porukkaa on yleensä jonkin verran mutta parhaimmillaan saa olla parikin tuntia ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Alue on ollut kiitettävän siisti ja polttopuitakin on melko usein ollut näkyvillä.

Hällskärissä on siis laavu ja tulentekopaikka, mutta nämä ovat ainoita mukavuuksia. Täällä ei ole edes vessaa ainakaan tietääkseni, joten siitä miinusta. Minun on hieman vaikea ymmärtää välillä tällaisten paikkojen vessattomuutta. Se ei kuitenkaan ole iso ongelma yleensä, kun alueella on metsää niin paljon. Hällskär tarjoaa kesäisin evästä, nimittäin paljon monia erilaisia marjoja. Lähellä ei ole vakituista asutusta eikä kauppaa. Matkaa 'sivistyksen' äärelle on pitkästi. Tänne tuskin jaksaa pyöräilläkään ilman sähköpyörää. Jos tänne kuitenkin pääsee autolla tai muuten on se todellakin sen arvoista.
Evästä ja juomaakin kannatta toki aina varata enemmän kuin yleensä näin kaukana sijaitsevaan paikkaan.

Näköalat, aallot ja kalliot ovat Hällskärin antia. G
rillipaikka ja laavu ei välttämättä houkuttele niin paljoa kuin merimaisema. Täältä näkee Tankarin, Trullevin kalasataman, Krunnin ja monia muita kohteita. Lähellä on hauskasti kolme pienehköä saarta jotka näyttäytyvät ensimmäisenä kun retkeilijä saapuu rantaviivalle männikköisestä rannikkometsästä ja laavulta. Nämä lähes asumattomat saaret ovat idästä länteen laskien Munakari, Savipauha ja Trullögrundet. Viimeksi mainitun vanha majakka tai oikeammin linjaloisto näkyy hyvin rannalta. Täällä heikkotuulinen kesäpäivä saa ihan luksuspiirteet ja retkeilijä voi saada koskettavankin hienon luonto- ja meditaatioelämyksen. Vähänkään kovemmalla tuulella ja viileällä Hällskärissä tulee varmuudella hyvin kylmä, joten vaatetta kannattaa varata.

Lähellä on runsaasti kesämökkejä, mutta näkymää näiden pihoille ei juurikaan ole. Alueella ei siis ole muuta asutusta, joten kannattaa varautua aina että jotakin yllättävää voi sattua, vaikkei täällä mitään vaaroja tietääkseni normaalia enempää olekaan. Sääolosuhteet voivat harvoissa tapauksissa muuttua äkisti esimerkiksi ukonilman tullen salakavalasti etelän ja lounaan suunnalta, jolloin näin kaukaa ei todennäköisesti ehdi pois myrskyn alta. Ainoa sääsuoja on laavu. Luonnollisesti kannattaa muistaa myös varsinkin alkukesästä merituuli. Heikkotuulinen alkupäivä voi olla hyvinkin lämmin ja miellyttävä täällä, mutta tuuli voi kääntyä pohjoiseen tai länteen yhtäkkisesti ja sää voi silloin muuttua hyytäväksi, tuuliseksi ja aaltoiseksi auringosta huolimatta. Tämä koskee tietysti kaikkia merikohteita eikä vain Hällskäriä.

Auton voi jättää parkkiin mökkitien varrelle ja pyörällä pääsee laavulle asti tasaista pikkutietä pitkin. Koko matka Rödsöstä Hällskärin ja Vesikarin mökkitielle on vehreine kumpuilevine peltomaisemineen, joen ylittävine kapeine siltoineen ja vanhoine kylämaisemineen idyllinen ja kaunis joten matkan ajelee mielellään. Osa matkasta on soratietä joka alkukesästä voi olla häiritsevän sorainen ja sisältää niin sanottuja 'nimismiehen kiharoita'. Ennen kuin käännytään Hällskäriin päin, niin voi helposti poiketa mutkan takana Möllerin venesatamassa. Ympäristössä on paljon hakkuuaukiota melkein perille asti ja se hieman laskee paikan maisemallista arvoa, mutta paikan päällä on kuitenkin kaikki oleellinen luonnon suhteenkin tallessa. Paikka vaikuttaa turvalliselle ja takuuvarmalle kiitettävän tasoiselle retkikohteelle kerta toisensa jälkeen, joten se pääsee blogin kärkisijoille pistein 5/5 hieman niukahkoista puitteista huolimatta.


Lisää kuvia:

    

     























Vandörenin näkötorni, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola

Tässä järjestyksessä toinen postaus Bergölandetista. Tämä korkea Vandörenin näkötorni sijaitsee ihan Bergölandet -karttamerkinnän vieressä, jolloin tämä kohde voisikin olla luettavissa alueen ytimeksi. Paikka ei ole hassumpi pistäytymiskohde ja tämä torni tuleekin vastaan kun lähdetään Bergöflagantieltä vaeltamaan virallista merkittyä luontopolkua pohjoiseen kohti aiemmassa postauksessani esittelemääni Österörskrokenia. Tieltä on matkaa tornille muutama sata metriä. Sen jälkeen polku jatkuu itään samankaltaisissa mutta vielä hienommissa maisemissa. Valitettavasti enää tornin kohdalla on puusto säilynyt, muuten alue tornin välittömässä läheisyydessä on paljaaksi hakattu hiljattain. Tämä ei kohota kohteen retkeilyarvoa ainakaan maisemallisesti. Tornia ennen on kuitenkin säästynyt hyvinkin mielenkiintoisen ja muinaisen näköinen rannikkometsävyöhyke. Luontopolku tornille ja siitä eteenpäin on ainoastaan patikoitavissa, eikä sitä pitkin oikein pyörän kanssa pääse.

Tornilla ei ole oikeastaan muuta nähtävää, vaikka ei tätä kohdetta rumaksi tai tylsäksikään voi sanoa. Alue tornin kohdalla on kuiva ja luultavasti maasto helposti palamaan syttyvä. Avotulen teko onkin kielletty, ilmeisesti aina, kuten kuvan kyltissä sanotaan. Muuta virallista tulentekopaikkaa ei tässä kohtaa tai lähellä ole, joten makkarat jää grillaamatta. Täällä ei myöskään ole suoranaisia penkkejä, wc:tä, sääsuojaa, laavua tai muita mukavuuksia. Kyllä tornilla mielellään kuitenkin eväät syö ja ihmettelee. Marjojakin on kesäisin luontoäidin toimesta tarjolla monenkin sorttisia. Paikka on hyvin rauhallinen eikä ketään yleensä näy mailla halmeilla. Tornista sanotaan näkyvän Tankarin majakan, joka on vain muutaman kilometrin päässä tästä. Toinen kysymys on kuka torniin uskaltaa kiivetä? Toista kaidetta ei nimittäin portaissa ole ja portaat ovat erittäin jyrkät. Varoituksen sana on paikallaan, ja tornissa onkin kyltti joka kertoo kiipeämisen tapahtuvan omalla vastuulla. Korkeanpaikan kammoiselle kuten minulle torniin ei tule varmaankaan ikinä kiivettyä. En missään nimessä suosittele kiipeämään torniin ainakaan yksin, tai jos on vähänkään epävarma tai sääolosuhteet ovat jotain muuta kuin kesäisen kuivat.

Tornin kyljessä on opasteviittoja, joista voi nähdä hieman etäisyyksiä ja muita mielenkiintoisia kohteita Öjan luontopolkujen varrella. Nämä kohteet voivat olla tornin seutua kiinnostavampia. Torni on toki itsessään jännittävä ja mielenkiintoinen, jopa innostava nähtävyys. Herää kysymys jos tänne todella syrjäiselle seudulle piti rakentaa näinkin korkea ja massiivinen näkötorni josta retkeilijä voi nähdä kauas merelle eikö olisi ollut vastuullisempaa ja fiksumpaa rakentaa torni jonne ensinkään tavan tallaaja pystyy kiivetä? Torni on mielestäni käytännössä pahimmillaan hengenvaarallinen ja parhaimmillaan välttävä, jonne kiipeävät vain kovapäisimmät matkaajat. Itse jään lähinnä ihmettelemään tällaista suunnittelua ja käytännön järjestelyjä. Kuka esimerkiksi auttaa jos tuolta henkilö tippuu tai jos saa vaikka sairaskohtauksen? Seudulla ei ole kuin kesämökkejä kilometrin säteellä. Tornista voi tiputtaa korkealta herkästi myös puhelimen tai muuta tärkeää. Torni olisi voinut jäädä rakentamatta. Tai se pitäisi korvata aivan uudenlaisella. No, en halua valittaa tai olla ilkeä silti,
kunhan pohdiskelen. Jokainenhan retkeilee ja elää joka tapauksessa omalla vastuulla aina. Jatketaan mieluummin luonnon kauneuden ihastelua tornin seudulla. Mitä luonnon ääniä kuulet hengittäessäsi rauhassa istuuduttuasi kalliolle ja hörpättyäsi kuumat kaakaot termarista? Kantautuuko rauhaisa saariston tuulahdus vanhojen rannikkomäntyjen oksista?

Tällaista tällä kertaa. Luontopolulle on jaksettu tuoda märkiin kohtiin puulavoja pitkospuiksi, mikä on hieno juttu, mutta Kokkolan luontopolkujen ja niiden puitteiden tasokkuudessa ja turvallisuudessa on parantamisen varaa yleisesti ottaen ja sen valitettavasti huomaa myös Vandörenin tornilla. Kun maisemakaan ei ole enää läheskään ennallaan, eikä täältä näe merelle ilman tornia, ei tämä kohde pääse tässä pisteitä 3/5 korkeammalle. Pisteet suo tälle kohteelle lähinnä vain saaristometsän ihana rauha ja luonnon puhtaus. Paikassa on tunnelmaa ja potentiaalia kyllä todella hyväksikin taukopaikaksi. Nykyisellään se on lähinnä satunnaisten vierailijoiden ihmettelypaikka. Tornin heikko taso jättää kuitenkin useimman reissaajan kuin nalli kalliolle niin sanotusti nuolemaan näppejään.


Lisää kuvia:

     

     






















Finholmin uimaranta (Alö, Bosund), Luoto

Esittelyvuorossa tällä kertaa Bosund Luodon kunnassa ja tarkemmin sieltä Finholmin uimaranta sekä Alön museoalue. Nämä sijaitsevat vierekkäin, mutta näiden välillä ei ole suoraa kulkumahdollisuutta, vaan joutuu kiertää pienen lenkin mikä nättinä kesäpäivänä ei varsinkaan ole haitaksi. Alön museossa ei minun makuuni ollut mitään erikoista, mutta pidänkin enemmän vain luonnon rauhasta ja kauniista maisemista. Lukija saa päättää kummanko kohteen tsekkaa mieluummin vaiko molemmat tasavertaisesti. Itselleni Finholmin uimaranta vetää selkeästi pidemmän korren.

Alön museoalueella on vene- ja kalastusaiheista historian havinaa venevajoineen ja muine vanhoine rakennuksineen. Museon alueella ei käydessäni näkynyt erityistä kahvila- tai matkailutoimintaa. Finholmin uimarannalla museosta hieman länteen päin on retkeilypöytä, siisti ulkovessa ja isompikin pukukoppirakennus. Laavua tai tulentekopaikkaa ei silmiini osunut niinä kertoina kun rannalla kävin. Vedessä kauempana on pieni kelluva laituri tai veteen hyppypaikka. Minikokoisen hiekkarannan tuntumassa on kallioalue, jossa oli oikein mukava hiljentyä ja katsella maisemia, syödä eväät sekä makoilla. Ranta on ollut rauhallisimmasta päästä mitä olen nähnyt.

Kuvissa alla paitsi yksi kuva Alön museon laiturilta niin myös Finholmista autotien varrelta. Bosundin taajamassa jonka pohjoispuolella Finholmkin sijaitsee on mielestäni hyvin kauniita ja vihreitä kumpuilevia maalais- ja peltomaisemia, joista yksinkertaisesti tulee aina vain hyvälle tuulelle ja hymy huuleen. Kun menee Kokkolasta Öjan kautta Luodon (eli Larsmon) puolelle Bosundiin on kuin menisi Ahvenanmaalle tai Ruotsiin, paitsi kielellisesti niin myös kulttuurillisesti ja maisemallisesti. Sen jollain tavalla huomaa muun muassa katukuvassa ja infrassa että ei olla suomenkielisellä alueella. Tässä voi jo itsessään olla matkailuelämystä.

Finholmista eteenpäin esimerkiksi luoteeseen on vielä matkailijalle nähtävää kuten iso venesatama jossa on mielestäni hätkähdyttävän paljon suuriakin veneitä. Kesäisin veneliikenne näillä kulmin on melkoisen tiheää enkä sitä yhtään ihmettele. Matkaaja voi itse tarkastella Luodon saaristomaisemia ja tehdä omat päätelmänsä miten hyvä siellä on elää, mökkeillä ja veneillä. Seudulla on valtavasti retkeiltävää ja pyöräiltävää paitsi hyväkuntoisten luontopolkujen niin myös pikkuteiden muodossa suuntaan jos toiseen jo Bosundinkin taajaman ympärillä (joskin luontopoluilla pyöräily on melko tylyn oloisesti kielletty). Bosundin kylällä on useita pikkujärviä tosi idyllisesti talojen ja mäkien seassa. Kauppaa ei tietääkseni enää ole täällä. Öjassa oleva kahvila ei tosin ole kaukana. Eugmossa on vielä kyläkauppa ollut olemassa.

Alue on kaikin puolin huolettoman oloinen, uimarantoineen, vaikka mökkejä ja omakotitaloja on vieressä. Maisemissa ja etenkin merimaisemissa on täällä mielestäni jotain mieltä kohottavaa ja huojentavaa, joten tätä voisin suositella speciaalia fiilistä hakevalle matkaajalle. Täyttä rauhaa tai luksuspuitteita etsivälle museo ja uimaranta ei ole täyskymppi, mutta puitteet ja olosuhteet näyttävät olevan silti huippukunnossa onnistuneelle leppoisalle retkipäivälle Finholmin saaristomaisemissa. Aja vaikka halutessasi Öjan ja siellä olevan vastaavan matkailukohteen (mm. kahvila) kautta pois oheisen kuvan esittämästä linja-autopysäkistä itään niin saat reissuun vielä bonustakin. Risteys linja-autopysäkkeineen on muutenkin hauska paikka pysähtyä tauolle. Voiton täällä vie kuitenkin Finholmin uimaranta, joka kuittaa esiteltävälle alueelle kokonaispisteet 5/5.


Lisää kuvia:

     

     























Harrbådan, Kokkola

Harrbådan eli suomeksi Harrinniemi ympäristöineen ja luontopolkuineen on Kokkolan tunnetuimpia ja pitkäikäisimpiä ulkoilualueita ja siihen voidaan ottaa mukaan vielä Santahaan ulkoilualue koska se linkittyy Harrinniemen alueeseen ja ulkoilureitistöön saumattomasti. Patamäkikin polkuineen voidaan vielä reissuun messiin laskea jos halutaan nähdä kuinka laajasta ulkoiluvyöhykkeestä Kokkolassa onkaan kyse. Tällä alueella on lääniä missä vaellella. Ehkä melko urbaanistikin. Mutta myös rappioromantiikkaa löytyy rutkasti. Keskityn tässä postauksessa kuvailemaan kokemustani nimenomaan Harrinniemen ja Elban välisestä alueesta pitkospuineen ja polkuineen. Pääasiallisesti arvioin tässä kohtaa Harrinniemeä retkeilykokemuksena.

Elban leirikeskuksesta lähtee yksi opastettu luontopolku Harrinniemeen (Rummelön reitti). Siellä on pitkospuita, kaislikkoa, rantametsää, lintutorni ja lintulava. Santahaasta lähtee oma merkitty luontopolkunsa Harrinniemeen (Vanhan Kallen kinttupolku) ja Elbasta menee toinen polun haara liittyen Santahaan lenkkiin. Lisäksi alueella on uskomaton määrä epävirallisia polkuja missä vaeltaa, pyöräillä, hiihtää jne. Santahaassa on talvisin ammattitasoiset ladut joita on pitkästi ja isolla alueella. Harrinniemestä menee talvisin vielä hiihtoladut Trullevin suuntaan jään yli. Harrinniemestä voi päästä esimerkiksi hiihtämällä myös Södra Trutkilppaniin joka näkyy kuvassa yllä ja jonka esittelin ensimmäisenä tässä blogissa.
Santahaan ja Patamäen alueesta kerron erillisellä postauksella.

Harrinniemessä tuli patikoitua ja pyöräiltyä aikoinaan hyvinkin tiheään joten alueen tuntee kuin omat taskunsa. Kuten mainittua alue on jollain tapaa urbaania retkeilyä varten. Metsä on enimmäkseen helppokulkuista ja paikoin kaunista männikköä, kangasmetsää.  On myös kuusikkoa ja rantalepikköä. Harrbådan itsessään on osin hieman risukkoisempi. Harrinniemen alue on myös enemmän hiekkaisempi koska koko niemi on oikeastaan hiekkadyyniä. Kokkolan rantaviiva oli tietojeni mukaan vielä ennen 60-lukua itse asiassa usean kilometrin pituinen hiekkadyyniranta. Nyt siinä on suurteollisuus. Kulkija voi Harrinniemen maisemissa retkeillessä paitsi kuulla jatkuvan suurteollisuuden ja tuulivoimaloidenkin pauhun niin nähdä saastumisen merkkejä luonnossa. Kerrotaan että alue oli 60-80 luvulla pystyyn kuollut.

Muistakin seikoista johtuen Harrinniemen voi laskea lähinnä rappioromantiikan ystävien taukopaikaksi. Harrinniemessä on romahtamaisillaan oleva vanha majakka (linjaloisto), joka rakennettiin 1950-luvulla. Sen suoja-aita varoituskyltteineen on myös romahtanut ainakin viimeksi paikalla käydessäni. Turvallisuusseikat ovat täällä puutteelliset. Tässä kunnossa majakka on ollut varmaan 1980-luvulta saakka. Harrinniemen majakka ja alue tunnetaan kummitustarinastaan tai tarinoistaan monikossa. Olen laittanut merkille että vuosikymmenten varrella tarinaa täällä kummittelevasta Harrbådan neidosta on vaalittu enemmän kuin majakkaa tai aluetta. Tämä huomio ei minussa ainakaan herätä kovin vakuuttunutta fiilistä alueesta tai sen arvostamisesta eikä näin ollen kerää tässä arviossa kuin miinuspisteitä paikalle.

Harrinniemessä on paljon yksityismökkejä majakan lähettyvillä ja näiden tonttirajat voivat olla epäselviä, eli niitä ei minun silmiini ainakaan ole juurikaan rajattu tai aidattu maastossa. Ulkoilijan on pääteltävä itse mistä voi kulkea. Näin on ollut niin kauan kuin muistan ja alueella on liikuttu ilmeisesti melko hyvässä ja kunnioittavassa hengessä. On epäselvää voiko Harrinniemen nokalle mennä hyvin mielin huviloiden ohi. Siellä kuitenkin käydään joten uskoisin ettei se ole kielletty. Niemi on alueen parasta antia merinäköaloineen. Lähempänä majakkaa on pieni leppoisan oloinen hiekkaranta jossa voinee helposti myös uida ja ottaa aurinkoa. Majakan vieressä on entinen majakan vartijan talo yksityisalueineen. Majakasta hieman länteen on lintutorni josta avautuu nätit näköalat merelle.

Alue on melko rauhallinen, mutta Kokkolan suosituimpia, joten yksin ei kauan pysty olla. Luontopolku voi olla rauhaa etsivälle parasta antia pitkospuineen. Pitkospuut ovat olleet viime vuosina paikoin heikkokuntoiset ja kapeat. Talvisin polut ja pitkospuut ovat toki liukkaat mutta pääasiallisesti Harrbådan ja Santahaka ovat kokkolalaisen parhaat, helppokulkuisimmat ja lähimmät (ehkä rakkaimmatkin) ulkoilualueet vuodenajasta riippumatta. Lintutornit ja lintulava ovat sumppumaisia joten sieltä ei rauhan sijaa oikein löydy. Ne eivät ole myöskään esteettömiä. Elbasta lähtevän luontopolun alkupää on sen sijaan lintulavoineen esteetön ja siellä on monesti ollut leirikeskuksen järjestämänä jonkinsorttisia lapsille suunnattuja näyttelyitä polun varrella, kuten peikkoja yms. Alueella on sinänsä paljon nähtävää ja huippupontentiaaliakin. Parhaimman ja turvallisimman retkeilyelämyksen alueella voi saada Elban puoleisella osuudella.

Harrinniemen alueesta on liikkunut vuosikymmenten aikana monenlaista muutakin tarinaa kuin vain kummitustarinoita. Niiden perusteella Harrinniemeen en lähtisi esimerkiksi pimeään aikaan senkään takia ettei alueella ole yhtäkään katuvaloa. Tehtaat toki valaisevat kauaskin. Varsinkin pimeällä ja syksyisin Harrbådan on vieläkin erittäin aavemainen ja jopa uhkaavan oloinen paikka. Kuinka alue voidaan pitää tällaisena? Alueella ei ole ollut ulkovessaa mikä on suuri puute koska alue on sen verran avointa ettei vessahädän tullen pysty asioida ilman että joku näkee. Virallista ja näkyvää tulentekopaikkaa tai laavua ei paikalla ole. Puitteet ulkoiluun toki on olemassa hyväkuntoisine lintutorneineen mutta olleellisin puuttuu. Variseva ja halkeillut majakka ei todellakaan nosta paikan ilmettä tai retkeilyarvoa ja voi herättää kummitus- ja kauhutarinoineen lähinnä kysymyksiä koskien kenties muun muassa paikkakuntaa tai sen asukkaita. Alue sopinee parhaiten aavemetsästäjille. Minkä vuoksi majakkaa ei vieläkään kunnosteta tai rakenneta uudelleen? Näyttäisi, että Harrinniemen alue ei ole hyvin pidetty vaan pikemminkin likainen ja pahoinvoiva.

Sopivalla tuulella (ja yleensä, lounaistuulen ollessa Kokkolan yleisimpiä tuulensuuntia) tehtaiden savut tulevat Harrinniemeen. Vieressä on myös jätenvedenpuhdistamo. Täällä ei voi aina hengittää puhdasta ilmaa. Tehtaat ja tuulimyllyt haukkaavat ison palan Harrinniemen maisemasta. Alue ei ole luonnontilainen, ennallaan tai vaalittu. Alueella on tosin nykyisin paljon lampaita huolehtimassa luonnosta ja toki alue on myös mainio lintubongauspaikka. Alueella voi olla enemmän status: liikutaan paremman puutteessa. Oikein asennoitumalla, leppoisalla ja turvallisella mielellä Harrinniemestä saa mukiinmenevän retkeilykokemuksen vielä jos varaa mukillisen kuumaa juomaa matkaan mukaan. Tämä sopii välttävästi kaupunkilaiselle jolla ei ole muuta urbaanin ympäristön kyljessä tarjolla. Kaikesta karuudesta huolimatta Harrinniemen alue on tuonut itselleni kyllä suunnattoman määrän iloa, mutta vain tietyllä suoraselkäisellä suhtautumistavalla.

Harrinniemen alueen nuhjuisuus, meluisuus, hylättyys, pahanhajuisuus, repaleisuus ja sekavuus puutteellisine puitteineen ja lähes kelvottomine aluesuunnitteluineen jättää sen tässä arviossa reissublogini tähän mennessä heikoimmille pisteille 1/5.


Lisää kuvia:

    

    






















Korvgräven, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola

Vuorossa on Öjan saaristosta jonka pohjoisosaa kutsun tässä blogissa Bergölandetiksi järjestyksessä kolmas postaus. Korvgräven sijaitsee Kåtöntieltä kääntyvän pienen soratien päässä. Paikalle pääsee luontopolkua pitkin ja polku onkin virallinen reitti tänne. Polku jatkuu täältä pohjoiseen aiemmin tässä blogissa esittelemieni kohteiden suuntaan. Korvgräven on ehkä hivenen erikoisen oloinen taukopaikka, koska se muistuttaa yksityismökin pihapiiriä. Mökki pihoineen on paikallisen seura- ja harrastustoiminnan käytössä ja oletan mökin olevan muulta yleisöltä lukossa. Rannassa on kuitenkin kota, tulentekopaikka ja halkovaja. Myös jopa kaksi ulkovessaa löytyy. Veden ääressä on pieni lavoista tehty laiturimainen kyhäelmä jota tosin ei kovin hyvin pysty hyödyntämään vaan se uponnee veteen helposti.

Mökin takana on parkkialue ja sen takana peltomainen harrastustoimintaan käytetty alue. Paikka oli hiljainen ja Korvgräven niminen soinen lampi on kaunis ja kovin rauhoittava. Lampimaisema avautuu etelään päin, joten aurinkoa täällä on helppo ottaa. Uidakin pystyy mutta pohja lammessa tuskin on kovin hyvä. Täällä kelpaa silti vain levähtää pidemmänkin matkan varrella ja ihastella maisemaa. Rentoutumiseen oivallinen retkikohde tai vaikka sadekuurojen yllättäessä hyväkin sateensuoja. Korvgräven on ainoita vessallisia taukopaikkoja Bergölandetissa jolloin se kannattaa tästäkin syystä pitää mielessä jos retkeilee muualla alueella. Täällä voi yöpyä vaikka kodassa mikäli ei jaksa tai voi palata saman päivän aikana kotiin.

Voisin kuvitella että jos tänne ei muita paikalle saavu niin täällä voi kokea erämaan suolammen selittämättömän rauhan ja voida oikeinkin hyvin. Uskoisin että täällä hetkisen istuuduttuaan voisi saada ratkaisuja ja sisäistä näkökulmaa kiperimpiinkin kysymyksiinsä. Harmi vain, että tänne voi hetkessä saapua huonolla onnella isompikin seurue ja vaikka paikka on huolettoman oloinen eikä ketään näkynyt voisin kuvitella tätä käytettävän isompiinkin kekkereihin välillä. Mutta onneksi tällä seudulla on pienen matkan päässä monia muita hauskoja kohteita. Alueen puitteet olivat hyväkuntoiset ja siistit mikä lisää kohteen arvoa. Maasto vaikuttaa olevan lähes luonnontilainen ja ennallaan mistä myös lisäpisteet.

Paikassa on jotakin houkuttelevaa, kutkuttelevaa ja sanoisinko valoisaakin. Johtuneeko myös paikan kevyesti koomisesta nimestä. Ehkä elämä ei täällä ole hyvällä ja sivistyneellä tavalla niin vakavaa. Ainakin toivoisin paikan pysyvän huolettomana, sopuisana ja iloisena. Tänne pääsee pyörällä kätevimmin edellä mainittua soratietä pitkin kun luontopolku on koko Öjan alueella vaikeakulkuista. Tämä paikka on syrjässä kuten muutkin Öjan saariston retkikohteet eikä tänne kannata lähteä kiireellä tai ilman kunnon eväitä kuten vaikka makkaraa. Korvgräven on kuitenkin suhteellisen iisi kohde verrattuna muihin Bergölandetin kohteisiin johtuen mutkattomasta pääsystä perille asti ja hyvästä opasteesta josta ei voi erehtyä. Tie Öjan saariston kohteisiin voi olla sorainen alkukesästä ja keväällä mutta silottuu useimmiten nopeasti joten senkään ei pitäisi esteenä olla hyvälle reissukokemukselle tässä Kokkolan yhdestä parhaimmista retkikohteista. Pisteitä Korvgräven saa 4/5. Yksityisaluemainen ilmapiiri, alueenkäytön hienoinen erikoislaatuisuus ja rauhan rikkoontumisen riski pudottaa arvosanaa yhden pisteen verran.


Lisää kuvia:

    

     






















Hietaperän uimaranta, Marinkainen, Kokkola

Minulla on tuntuma että Kokkolan parhaat uimarannat ja retkeilykohteet sijaitsevat yleisesti ottaen Kokkolan taajama-alueen ulkopuolella ja tässä voi olla eräs varteenotettava pieni sievä yleinen uimaranta jos haluaa hieman tuulettua kaupungin ulkopuolella ja etsii enemmän hiljaisuutta kuin hälinää. Marinkainen on jonkin verran kaukana ajatellen kaupunkilaisia, mutta vain vajaan parinkymmenen minuttin ajomatkan päässä pohjoiseen päin Kokkolasta valtatie 8:n liepeillä meren rannassa. Sähköpyörällä tänne hurauttaa Kokkolasta parhaimmillaan noin puolessa tunnissa joten ei hassumpi pistäytymisreissu ja puitteet pulahtamiseenkin näyttäisivät palvelevan enemmän kuin hyvin.

Paikan päällä on pukukoppirakennus ja ulkovessa. Hyväkuntoista tulentekopaikkaa tai laavua ei näy, joten siitä tulee tässä hivenen miinusta. Jonkinlainen tulentekopaikka ja istuinkiviä rannalla löytyy kuten kuvissa näkyy. Yksityisiä mökkejä on kivenheiton päässä ja näköpiirissä. Tämä seikka yleensä tiputtaa kohteiden arvosanaa omissa silmissäni, koska paikasta puuttuu tällöin tietty rentouden tunne, ja sitä valitseekin mieluummin jonkin rauhallisemman paikan tullessaan näinkin kauas. Voisin kuvitella Hietaperän palvelevan satunnaisia vierailijoita, lapsiperheitä tai hieman arkisempaa virkistäytymistä kuin niinkään huiseja meditatiivisia tai hiljaisia erakkomaisia kokemuksia. Paikasta välittyy melko arkinen fiilis ja ehkä tämä on sellaiseksi tarkoitettu. Alue oli siisti ja huolettoman oloinen silti. Sanoisin, että Kokkolan seudulla yksi parhaita simppelin lähimatkailun kohteita.

Vaikka paikka vaikutti tavalliselle niin täällä ei ollut tuttuun paikalliseen tapaan ketään. Ranta on miedosti sokkeloisen ajomatkan ja soratieosuuden päässä eikä tänne ole kovin näkyviä opasteita joista ohikulkeva varsinkaan voisi perille helposti löytää. Ranta on piilossa. Tänne mennään Lento -nimisen paikan kohdalta ensin kääntyen Myllyojantielle josta käännytään Lennontielle jatkaen suoraan Kiilinkolmintielle ja sieltä kääntyen vielä Santaperäntielle joka vie perille. Paikan ja teiden nimissä voi ehkä olla pelkästään jotain mielenkiintoista ja hauskaakin nähtävää ja koettavaa. Ruotsalon, Marinkaisten ja Lohtajan seutu on varustettu lukuisilla hupaisilla paikannimillä. Lähes vieressä on Mansikkakari paikallisen kalasataman kera. Satama näkyykin selvästi uimarannalle. Sataman voi käydä vilkaisemassa mutten itse kokenut sitä erityiseksi vetonaulaksi.

Tämän ollessa reissublogi niin tarkoituksenani on välillä pohdiskella joitain näkökulmia liittyen esimerkiksi käytännön järjestelyihin retkeilykohteissa. Haluaisin tässä kohtaa varoittaa ulkovessoista, pukukopeista ymv. Olkaapa tarkkana kun menette kaukana asutuksesta ja ihmisistä ulkovessoihin tai umpinaisiin pukukoppeihin yksin. Ei ole nimittäin mitenkään mahdotonta etteikö vessan tai muun rakennuksen oven puukapula (puinen säppi jos sellainen ovessa on) menisi itsestään kiinni -asentoon pahaa-aavistamattoman henkilön asioidessa ulkovessassa. Ihminen jää jumiin ahtaaseen ja yleensä pimeään vessaan. Jos esimerkiksi puhelin unohtui ulos, sinne ihminen myös tuntemattomaksi ajaksi jää. Pahimmillaan kesähelteellä tai pakkasella ilman juomaa ja ruokaa. Oven saa hätätapauksessa yleensä rikottua jonkinlaisen työmäärän jälkeen mutta säppi voi olla niin luja ettei ulos pääse kuin apinanraivolla jos sittenkään. Kysynkin miksei ulkovessoja suunnitella fiksummin ja turvallisemmin? Niissä pitäisi ehdottomasti olla sisältä avattava varauloskäynti. Tai säppi pitää olla sellainen ettei sitä helpolla pysty sääolosuhteet tai joku ilkikurinen pistämään kiinni jonkun asioidessa. Itse nimittäin olen jäänyt Kokkolan alueella tällaisessa vessassa jumiin enkä tiedä lukitsiko minut joku sinne vai putosiko kapula kiinni -asentoon jostain muusta syystä. Joku ystävällinen kuuli lopulta karjumiseni ja tuli avaamaan oven. Tämä ei kylläkään tapahtunut Hietaperällä ja kyseinen vessa minne jäin jumiin on jo purettu muutenkin.

Hietaperän uimarannan pohja näyttää hyvinkin hiekkaiselle ja lupaavalle virkistävän uintikokemuksen kannalta. Lähellä on muuten myös mansikkatiloja joten kuka tietää jos oheen saisi hankittua mansikkaisetkin eväät. Ja Marinkaisissa on kyläkauppa, eli eväistä ja tarvikkeista ei pitäisi tulla puutetta muutenkaan. Maisemat ovat Ruotsalo-Marinkaisten merinäköaloille tyypillisen maalauksellisen hulppeat ja voisinko luonnehtia olohuonemaiset. On melkein kuin menisi rannalle sohvalle ja katsoisi telkkaria. Mutta vain sata kertaa parempaa asiasisältöä. Suosittelen kokeilemaan! Koen että vesi on paras voitehista, niinpä miksipä ei täällä hetkisen kylpisikin. Tähän osuu merituuli usein ja alueen vesistöt ovat yleensä kokemukseni mukaan hieman normaalia kylmempiä, mutta kesäkuumalla ja tyynellä säällä toimii varmasti. Uimarannalle saavuttaessa on hakkuuaukiota mikä laskee tunnelmaa ja tekee alueesta roskaisemman tuntuisen niinkuin hakkuuaukiot yleensä tekevät.

Uimaranta on pieni ja jos tänne tulee muita oma rauha luultavasti rikkoutuu eikä tästä oikein pääse liikkumaan kuin yhteen suuntaan eli sinne mistä saapuikin. Ruotsalolle tyypillinen kuusikkoinen mäki heti rannassa on täällä vielä läsnä. Vattajan hietikot alkavat periaatteessa jo tästä kohtaa ja jospa siitä uimarannan nimikin juontaa. Kohteessa on joitain miinuspuolia. Ranta on kylän perällä mökkien välissä, hiukan ahtaan ja minimalistisen sekä aavistuksen rosoisen ja ei-arvostetun oloinen. Tänne voitaisiin lisätä jotakin houkuttelevaa kuten penkkejä sinne tänne, kunnon tulentekopaikka, laavu, näkyvät opasteet jne. Hietaperä tai minun puheissani Lennon uimaranta saa pisteitä 4/5.


Lisää kuvia:

    

    
























Emmetträsket, Prästlandstrandenin uimaranta, Teerijärvi, Kruunupyy

Tässäpä hiljaiselta vaikuttanut omintakeinen pikku uimaranta varmuudella syrjässä ja luultavimmin jo unohdetussakin paikassa. Tänne onkin pitkästi matkaa pyöränkin kanssa sillä ollaan Kaustisen kunnan rajalla ja ilmeisesti entisen Teerijärven (joka kuuluu nykyään Kruunupyyhyn) kunnan alueella. Tämä postaus on jatkoa Alavetelistä kertoneelle aiemmalle postaukselleni tässä blogissa. Postauksessa mainittua pyöräilyreittiä voikin kääntyä Alavetelin jälkeen etelään pohjoisen sijasta. Pyöräiltyään hyväkuntoista hiljaista asfalttitietä kivoissa kangasmetsä- ja maailaismaisemissa päätyy lopulta vanhaa Jyväskyläntietä pitkin Emetinjärven (ruotsiksi Emmetträsket) länsirannalle jossa on entinen tanssilava muine rakennuksineen. Rantaa kutsutaan virallisesti nimellä Prästlandsstranden vaikka itse tunnen sen Emetinjärven uimarantana. Tämä on ymmärtääkseni ihan yleinen uimaranta, vaikka sijaitseekin tanssipaviljongin aitojen sisällä.

Portti oli auki ja alue vaikutti hylätylle rakennuksineen. Ketään ei näkynyt missään. Ranta on pieni, mutta kyllä siinä varmasti mieluusti uiskentelee ja aurinkoa ottaa. Järven pohja ja veden laatu voi olla enemmän mutaista suolampea muistuttava mutta ei se minua ainakaan haittaa, vaan on makuasia. Täällä vesi voi olla lämmintä helpommin kuin merikohteissa kun kyseessä on pienehkö järvi sisämaan puolella eikä tänne pääse merituuli niin äkkiä kuin muualle Kokkolan ympäristössä, koska paikka on jo kaukana merestä. Täällä ei ole kovin hulppeita mukavuuksia, mutta ulkovessa, retkipöytä ja penkki löytyi. Pukuhuone ei piirtynyt mieleeni tarkasti joten se ei luultavimmin ollut kovin tasokas. Hyvää tulentekopaikkaa tai laavua en muista nähneeni, mutta käykää toki tsekkaamassa.

Tämä on varmaankin sellainen paikka missä on helppo käydä roskaamassa, juopottelemassa ymv. Alue oli siltikin siisti ja roskaton. Näyttäisi, että ranta on siis ollut tanssipaikan rantana yleisesti ottaen. Täällä on selvästikin ollut isompiakin juhlia ja esiintyjiä aikoinaan paviljongin toimesta. En ole varma käytetäänkö tätä enää minkäänlaiseen yritys- tai tapahtumatoimintaan. Alueen käytössä on jotakin oudohkoa, sillä rannalle täytyy vieläkin uskaltautua ihan menemään. Paikassa voi olla aavemaisia ja uhkaaviakin tunnelmallisia nyansseja. Itse en jättäisi tällaista paikkaa tähän tilaan. Mietin moneskohan tällainen parhaimmillaan hyvä ja hylätynoloinen retkikohde tämä mahtaa reissujeni varrella olla. Arvosana ja houkuttavuus laskee kun tämä tietty tunnelma nousee esiin. Vaikka on tietysti myös hyvä että on niin paljon hiljaisia retkikohteita.

Täällä ei ole toivoa eväiden ostamisesta tanssiravintolan ollessa suljettu; kauppaa ei ole ihan lähellä. Kylä on hyvin hiljainen eikä taloja näy tanssipaikan ympärillä montaakaan. Vastarannalla on Valtatie 13:n varressa levähdysalue ja kahvila (jos se vielä on auki ja olemassa, jäi tarkistamatta). Sinne ei tästä kuitenkaan pääse viivasuoraan, mutta tanssilavan läheltä pohjoispuolelta menee mutkan kautta kylätie vastarannalle, joka voi olla mielenkiintoinen lisäkohde tänne suuntaavalla reissulla. Teerijärven keskusta ei toki ole enää kovin kaukana sekään, mutta kilometrejä on jo Emetin kohdalla plakkarissa ehkä tarpeeksi päivän ajoihin. Täällä oli superrauhallista käydä ja hyvänkuntoinen silmiinpistävän mäetön ja rauhallinen asfalttitie on joka kerta ollut hyvinkin miellyttävä kesäinen ajokokemus esimerkiksi sähköpyörällä. Oiva leppoisan lämpimän ja heikkotuulisen kesäpäivän sightseeing-tyyppinen paikallismatkailureitti ja -kohde!

Puitteissa on täällä mielestäni parantamisen varaa ja ehkä aluesuunnittelullisesti voisi vielä hioa. Ranta oli hitusen risukoitunut ja heinittynyt. Tämä on aika kaukana mutta hyvällä tuurilla näkemisen arvoinen. Ollessani tässä blogissa erikoistunut enemmän yksinäisyyttä ja terapeuttista luonnon rauhaa etsivän ihmisen ohjaamiseen lupaaviin kohteisiin nousee Emet reitteineen hyväksi ehdokkaaksi tällä saralla. Kuiva mäntykangasmetsä tuoksuu aina hyvälle ja tuulen huminankaan kuuleminen näissä maisemissa avaa jo itsessään mahdollisia sisäisiä lukkoja vaikka itse kohde päämäärässä (tässä tapauksessa Emetinjärvi) olisikin pienialainen ja jopa ruuhkainen ja varattu. Emetin tapauksessa en ruuhkaisuutta arvelisi ilmenevän kuin aniharvoin enää. Hauska kuvitella millainen ihmismäärä ja kuhina täälläkin on aikoinaan käynyt. Arvosanana 3/5.


Lisää kuvia:

    

    
























Koulupuisto, Pietarsaari

Pietarsaaren ydinkeskustassa sijaitsee ehkäpä Suomen hienoin kaupungissa sijaitseva puisto, nimeltään Koulupuutarha tai Koulupuisto. Se on kuvissa näkyvän jugend-tyylisen korkean lukiorakennuksen takana ja puistolla on pinta-alaa noin 1,4ha. Tämä on kasvitieteellinen puutarha. Kohde on omaa luokkaansa sekä kotimaisena matkailukohteena että myös tässä reissublogissani. Tällä kertaa emme ole meren, järven tai joen rannalla, vaan kuivalla maalla keskellä kaupunki-infraa. Tämä on kyllä sellainen paikka minne kannattaa tulla leppoisa aurinkoinen päivä viettämään. Nähtävää riittää niin paljon että jää lukuisille seuraaville kerroillekin. En tiedä voiko mielenkiintoinen retkikohde tästä paljoa enää paremmaksi tulla. Koulupuisto ampaisee tämän reissublogin kärkikolmikkoon jos halutaan reissukohteita arvosanoin mittailla.

Koulupuutarhaa en tahdo esitellä kovin yksityiskohtaisesti jotta reissaajalle jäisi itse tutkittavaa. Vierailu koulupuistossa on parhamillaan silloin kun kokija kokee paikan alusta loppuun itse. Juhlavuuden tunne piilee minusta siinä. Täällä on erityisen mukava rentoutua hetkisen pikkueväiden kanssa ja vain lähes loputtomasti tutkiskella kasvit esittelykyltteineen läpi. Ja tuntuu tosiaan, että kierros jää runsaastakin ajasta huolimatta aina kesken. Puistoa jää kaipaamaan. Se on yksi syy tulla Pietarsaareen uudelleen vaikka esimerkiksi Kokkolasta missä ei tosiaankaan ole lähellekään mitään vastaavaa nähtävyyttä ollut olemassa. Mietin aina kuinka Pietarsaaressa on osattu tämä näin hyvin ja kotikaupungissani puolestaan ei juuri ollenkaan. Miksei tällaisia puistoja ole joka kylällä ja kaupungissa? Ja tämä ei tietenkään ole Pietarsaaren ainoa kasvitieteellinen yleinen puutarha, vaan on toinenkin ja myös keskustassa. Onkohan niitä lisääkin? Huomaan, että ollaan paljon viihtyisämmässä ja boheemimmassa asuinympäristössä kuin niin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa.

Puistossa on paljon penkkejä ja kävelyteitä sekä myös hauskuuttavia kivipolkuja suurten kumpuilevien kukkapenkkien seassa. On nurmialueita ja myös lampi suihkulähteineen. Lammessa on oransseja isoja kaloja (joista pari kalaa näkyy yhdessä kuvassa alla). Lampi on varmastikin puiston suosituin ja hienoin kohta. Puistossa on yleensä porukkaa, kuten lapsiperheitä. Useimmiten on löytynyt jokin istuma- tai hengailupaikka jostain kohtaa missä voi riittävän rauhassa lepäillä ja ihastella puitteita. Puisto on pääasiassa ollut rauhallinen ja miellyttävä tunnelmaltaan. Puistossa ei saa pyöräillä, vaan joutuu kävellä kaiken aikaa. Täällä on joitain kivirappusia joten ihan esteettömäksi tätä ei voi kuvailla. Puiston ympärillä on vilkas liikenne mutta se kuuluu tai vaikuttaa muutoin puistoon ihmeen vähän kun ympärillä on viheraita.

Täällä on niin monenkirjava kukkainen väriloisto, niin hieno puutarha erikoisine puineen (ynnä muuta) ettei tiedä minne välillä pitäisi katsoa seuraavaksi tai mihin suuntaan liikkua. Tai mitä tästä pitäisi kirjoittaa. Parhaimpaan kukinta-aikaan puisto on hätkähdyttävä ja huimaavan ihmeellinen. Rento on meininki. Koulupuutarhasta voi katsellessa saada runsaasti ideoita omaan puutarhaansa tai jopa innostua ensi kertaa perustamaan oman pienen puutarhan parvekkeelle tai pihallensa. Puiston liepeillä on kivoja putiikkeja ja esimerkiksi jäätelökioski löytynee puistosta itsessäänkin tietysti. Arkkitehtuurisesti Pietarsaari on puiston kohdalla vertaansa vailla ja rakennustaiteellistakin silmää hemmotellaan näin useiden arvokohteiden muodossa. Sitten se tärkein asia, täällä ei ilmeisesti ole välittömässä läheisyydessä vessaa yleisessä käytössä, jollei siirrettäviä wc:tä ole puistoon kesäisin tuotu. Tämä on näitä nykymaailman käsittämättömyyksiä, mutta lähistöllä on supermarketteja ja kirjasto sekä muita vastaavia mistä wc voi löytyä. Wc:n puute on silti niin yleinen ongelma ettei sitä voi oikeastaan enää miinuspuoleksikaan tässä tällaiselle kohteelle laskea. Wc:n puute aiheuttaa kuitenkin tavallista parempaa suunnittelun tarvetta täällä vierailemiselle.

Luulen että tässä kerroin tärkeimmät Koulupuutarhasta ja jätän loput lukijan tutkittavaksi jotta jäisi niitä yllärimomenttejakin. Hemmottele todellakin itseäsi vilkaisemalla tämä kohde! Vaikka olisit käynyt täällä jo kymmenenkin kertaa. Etsi myös toinen puutarha lähistöltä, jätän senkin lukijan tehtäväksi. Katsopa mitä muuta Pietarsaaresta löytyy jo keskustasta, Fäbådasta puhumattakaan. Toisesta kasvitieteellisestä puutarhasta ehkä erillinen postaus myöhemmin tässä blogissa, ja myös lisää postauksia Pietarsaaren kohteista voi hyvinkin olla luvassa. Koulupuutarha on huippupaikka jolle antaisin pisteet 5/5 ja kunniamaininnan.


Lisää kuvia:

    

    

    

























Laajalahti, Kokkola

Todennäköisimmin Kokkolan suosituin ja miellyttävin ulkoilualue sekä uimaranta keskustan puistojen ja Meripuiston jälkeen sijaitsee Laajalahdessa noin 10 km ajomatkan päässä Kokkolan ydinkeskustasta. Alue on nimensä mukaisesti laaja. Nähtävää, tekemistä ja urheiltavaa riittää isolla vyöhykkeellä niin, ettei vakituinen kokkolalainen ulkoilijakaan välttämättä tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia tästä alueesta. Kun otetaan huomioon koko ulkoilukelpoinen pinta-ala niin täältä ei todellakaan lopu maastopyöräily- ja patikointimaastot kesken, vaan suhteellisen hyväkuntoista ja helppokulkuista polkuverkostoa on niin paljon ettei osaa arvioida mihin lukuun kilometrimäärä päättyisi. Laajalahti on minulle meren ranta, mutta virallisesti se on järvi (makeaa vettä) ja erotettu Palmassa venesululla merestä. Laajalahden vesialuetta kutsutaan Öjanjärveksi.

Laajalahti on ollut vuosikymmeniä kokkolalaisten lomaparatiisi ja ykkösuimaranta mukavan syrjässä ja kuumalla hiekkadyynillä. Paikka oli sitä ennen aikoinaan kauan sitten puolustusvoimien käytössä muun muassa lentokenttänä (Kruunupyyn puoleinen alue). Jotkut sanovat että lahden pohjassa on ollut räjähtämättömiä ammuksia. Laajalahti oli kahvilarakennuksineen vielä 1980-luvulla lähes yhtä suosittu kuin Fäbåda Pietarsaaressa, ja paikassa voi olla hiven samankaltaista maisemankin osalta. Jostain syystä viimeistään 1990-luvulla Laajalahden suosio romahti yllättäen, muistaakseni levähavaintojen takia. Ja paikka pusikoitui jonkin verran ja siihen tuli samanlainen hylättyyden ja lievä aavemaisuuden tuntu kuin Harrbådan alueeseen. Kahvilarakennuksestakin on ollut jäljellä enää perustukset. Nyt viime vuosina Laajalahtea on ennallistettu ja ehostettu uusilla puitteilla, mutta kohde on yhä melko samanlainen kuin ennen ellei hieman parempi.

Laajalahti on Kokkolan helmi, siitä ei pääse mihinkään edes tiukahkolla kritiikillä. Alue on siis kasvattunut suosiotaan uudestaan viime vuosina ja lämpiminä kesäpäivinä pääuimaranta sekä muut sivurannat voivat olla uudelleen täpötäysiä niin ettei rauhallista uimapaikkaa ja auringonottotilaa välttämättä löydy. Laajalahti sopii sosiaalisuuden harjoitteluun ja jostain syystä mahdollinen ruuhkaisuus ei tuota ainakaan itselleni kovin paljoa ongelmia täällä vaan tunnelma on ollut 'sekaan mahtuu' tyyppinen mikä on iloinen asia. Kun kahlaa puiden taa sivummalle koilliseen päin päärannasta avautuu suuri usein täysin rauhallinen paikka uida ja kahlata. Pohja on pitkään niin matala että uimakohtaa saa hakea, myös sivummalla varsinkin koillisessa päin on kokemukseni mukaan tasaisen matalaa ja hukkumisriski on minimissä. Hiekkapohja on parhaimmillaan jopa erinomainen suurella alalla. Täälläkin on kuitenkin äkkisyvä olemassa. Sitä en ole enää merkattu kuten ennen.

Laajalahdessa on uudet pukukopit, tulentekopaikka ja sääsuoja heti uimarannassa, 'puinen tie' rantaan ja korkeatasoinen ulkovessa. Sivummalla pienen ja vastikään uusitun esteettömän rantalenkin varrella on lisää virallisia tulentekopaikkoja ja hiekkapohjaisia uimarantoja (uimapaikkoja on lisää myös alueen koillisosassa kuten todettua). Opasteisiin on täällä panostettu kirjaimellisesti merkillisen hyvin ja itseäni on jopa huvittanut ja hämmästyttänyt tämä. Tänne ei pitäisi siis enää ainakaan eksyä. Rantareitin varrella on korkeahko lintutorni jonka näkymä avautuu muun muassa tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa. Lintutornilla voi tuurilla saada olla jonkin aikaa rauhassa ihastelemassa jollain tavoin parhaimmillaan trooppisenkin tuntuisia olosuhteita. On toinenkin matalampi lintutorni kaislikkoisen ja metsäisen varsinaisen luontopolun varrella. Siellä on lisäksi lintupiilo, joka näkyy alla olevissa kuvissa sekin kuten maisema toisesta lintutornistakin. Pitkospuita on noin puolet luontopolun matkasta ja ne ovat tuoreeltaan uusitut. Kesäisin luontopolku on kuitenkin viime vuosinakin joskus ollut täysin tukossa kun heinää ei ole niitetty. Luontopolulla on luonnosta ja eläimistä kertovia infotauluja pienen matkan välein mikä lisää mielenkiintoa käydä ihmettelemässä. Laajalahden sanotaan olevan dyyneineen ja rantametsineen Suomen edustavampia luontokohteita!

Laajalahdessa oli pitkään 1980-luvulta asti punaisen värinen legendaarinen infra, esimerkiksi pukukopit ja vessat olivat punaisen väriset. Täällä oli myös lasten leikkipuisto rannassa erilaisine härveleineen, mutta ne purettiin jo 1990-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä infra on uusittu ja on väriltään pikimustaa eikä leikkipaikkaa enää ole. Ranta vaikuttaa siistiltä, säntilliseltä ja modernisoidulta. Se on makuasia onko siinä jotakin vaivaavaa vai miellyttävää. Katoksessa on ollut polttopuita ja saha. Kiitos Laajalahden sinänsä oikeinkin hyvistä uusituista puitteista. Laajalahden vanhaan punaiseen ulkovessaan jäin aikoinaan jumiin kuten yhdessä edellisessä postauksessa valittelin. Punainen vanha vessa on nyt purettu. Uimaranta on lähes moitteeton, ja arvokas hiekkadyyni on ihan edustavasti yhä olemassa vaikkei se mitenkään kauhean erikoinen tai isoalainen olekaan. Ehostusta hiekka-alueelle on tehty ehkä vähemmän kuin odotin. Enemmän on mielestäni keskitytty frisbeegolf-radan putsaamiseen puustosta. Frisbeegolf -rata on mielestäni linjattu väärin rannan tuntumassa ja se haukkaa palan hyvistä sivurannoista sekä perinteisestä lenkkipolusta. Tästä pieni miinus. Tarkkojen silmien ja aistien kera uiminen ja liikkuminen koillisosassa rantaa onnistunee kohtuullisen hyvin vieläkin.

Suosittelen tutustumaan uimapaikoista päärannasta etelään sijaitseviin sivurantoihin joista ensimmäinen isompi ranta on erinomainen uimapaikka, jopa parempi kuin pääranta. Siellä on joskus näkynyt joitain telttailijoitakin, ja telttailuun kohta sopiikin oivasti. Vesi on Laajalahdessa Kokkolan merellisistä uimapaikoista aina lämpimintä joskin merituulen puhaltaessa pohjoisesta aallokko on päärannalla usein tuntuvaa eikä auringosta huolimatta ole välttämättä kuin vilu. Onneksi Laajalahdessa on myös muita rantoja tuulettomamman kohdan etsimiseen. Parhaimmillaan Laajalahti on miedolla lännen tai etelän suunnasta puhaltavilla tuulilla ja helteellä. Hietikolla kävely voi olla silloin tukahduttavan kuumaakin. Aurinkoisen viileälläkin säällä hietikko saa ilman tuntumaan helposti kuumalta, jopa kesän ulkopuolella. Laajalahdesta olisi paljon kerrottavaa ja tällä kertaa jaan tavallista enemmän kuviakin pystymättä varmaankaan antamaan silti täysin kattavaa kuvaa paikasta. Ehkä reissaajan on tarkoitus tsekata kohde näin ollen itse ja löytää jotakin positiivisesti yllättävää.

Tähän loppuun koska Laajalahti on Kokkolan ja tämän reissublogin kulmakiviä, niin listaan yhtenvetona pitemmästi Laajalahden plussia ja miinuksia. On joitain miinuspuolia jotka pudottavat Laajalahden arvosanaa tässä pisteen verran. Ensiksi tahtoisin todeta että Laajalahti on kokkolalaisittain aivan huippupaikka! Plussapuolet voi jokainen tarkastella livenä ja niitä on siis monia. Tänne tahtoo palata uudelleen ja uudelleen. Frisbeegolffareiden radat ulottuvat tosiaan osittain patikointi- ja uima-alueen sekaan, joka osaltaan ei ainakaan lisää paikan arvoa. Jos niitä olisi hiemankaan linjattu sivummalle asia olisi toisenlainen. Vanha pururata on vielä olemassa mutta näyttää hylätylle eikä sillä ole enää valaisimiakaan kuten ennen. Tänne on ilmestynyt pieni kesäkioski lämpimimpinä päivinä, siitä parhaimmillaan plussaa, jos vielä valikoima olisi jotakin muutakin kuin sama perus (oletan vain, en ole testannut kun pidän yleensä mukana omia eväitä). Täältä voi saada siis tarvittaessa vettä tai jätskiä. Kaupat ovat kaukana ja tänne jää myös sään armoille helposti vaikkakin sääsuoja löytyy. Yhtenä miinuksena tehtaiden savut ja hajut jotka tulevat pohjoistuulella suoraan Laajalahteen. Pohjoistuuli on Kokkolan yleisin tuulensuunta. En siksi keräisi täältä marjoja tai sieniäkään kovin paljoa, vaikka niitä on täällä runsaasti. Luontopolku on varsinkin nykyisellään yleensä iisi, ok kuntoinen ja hyvin opastettu. Muutkin puitteet ovat nykyään laadukkaan oloiset, joskin vieläkin alueella sanotaan tapahtuvan yhtä sun toista hämärää ja kummaa, johon syrjäinen ulkoilualue voikin olla aina houkutteleva. Väkimäärä on lisääntynyt, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Sivurannoilla ei ole enää samaa rauhaa kuin ennen vaan rentouttava hiljainen uimareissu voi nykyään jäädä pettymykseksi. Laajalahden vesissä on (itse Laajalahden huomattavasta rehevöitymisestä ja umpeutumisesta huolimatta) mahdollisesti jotakin parantavaa sanoisin, joten suosittelen vahvasti uimista täällä. Pieni miinuspuoli ja yksityiskohta: vanha keskeinen ulkoilureitti ja entinen luontopolku Laajalahteen Kvikantista eli kaupungista päin on hiljattain kokonaan katkaistu ja kulku estetty mikä oli omasta mielestäni ainakin tylsä juttu. Vanhat luontopolun merkit reitillä olivat silti viime näkemältä edelleen paikallaan, niitä ei olla viitsitty poistaa silti, vaan retkeilijä voi yhä kuvitella kävelevänsä ehkä yleisellä luontopolulla. Oliko tällainen välttämätöntä, jäin pohdiskelemaan. Mutta sitten vielä yksi ja oleellisin puute täällä: tie perille on ollut niin kauan kuin muistan ja viime käyntiini asti hirveän huonossa kunnossa. Soratie Kvikantista Laajalahteen on useimmiten ollut täynnä 'nimismiehen kiharoita' jotka täryyttävät ajoneuvoa kuin ajoneuvoa uhkaavasti ja aiheuttavat helposti ärtymystä. En tiedä onko se tarkoituskin. Tienpidon moitittavan heikko laatu on Laajalahteen johtavalla soratiellä täysin käsittämätöntä. Kukaan ei näy puuttuvan tähän milloinkaan. Kysyn onko tällainen Kokkolan imagollinenkaan etu? Itse laittaisin tien välittömästi ja pysyvästi vähintäänkin päivänvaloa kestävään ja normaalisti ajettavaan kuntoon.

Laajalahti on sellainen lomakohde joka kokkolalaisen ja Kokkolassa käyvän kannattaa ehdottomasti ja pirtein mielin tien huonosta kunnosta huolimatta vilkaista! Jospa matkaaja tulee vieläkin pirteämmäksi Laajalahdessa käytyään. Laajalahdessa ei välttämättä tarvitse joka kerta uida, sillä nähtävää riittää kaikille, myös lintubongauksen ja vaikka kasveihin tutustumisen muodossa. Laajalahdelle pisteitä tässä blogissa 4/5.

Ps. Tuoreita uutisia: palautin henkiin instagram-tilini (mikankaikkeus) ja reissublogini kohteista ainakin parhaimpia ajattelin julkaista instassa tästä eteenpäin pienin ekstroin. Kohteita on esitelty siellä englanniksi ja suomeksi. Tämä reissublogi tällä sivulla pysyy edelleen ennallaan pääasiallisena blogisivunani ja jatkan tänne postaamista joka viikonloppu.


Lisää kuvia:

    

    

    

    

    
























Rytikarin uimaranta (kalasatama), Ruotsalo, Kokkola

Pienet paikalliset uimarannat voivat olla yllättäen parhaita ja näin on mielestäni Ruostalossa, Rytikarissa. Luulen, että tänne ei usein uimareita eksy. Rytikarissa on kala- ja venesatama, siihen liittyviä vanhoja puisia rakennuksia, nykyaikaista satama-infraa ja lammasaitaus. Lisäksi on erillinen koirien uimapaikka hieman ennen uimarantaa toisella puolen niemeä. Uimaranta on pieni mutta täällä on kuitenkin puitteet kunnossa, kuten ulkovessa ja pukukoppi muun muassa. Uimapaikkana tämä ei ole ollenkaan hassumpi sillä hiekkapohjakin on enimmäkseen hyvä sekä sopivan matala, eikä kahlata tarvitse kovin kauas pystyäkseen jo hyvin uimaan. Tämä ei ehkä ole lämpimimpiä uimavesiä mitä alueella on mutta helteisellä pyörä- tai autoretkellä mukiinmenevä pulahduspaikka. Rytikari sijaitsee Kokkolan ja Lohtajan puolivälissä eikä Ruotsalon seudulla oikein ole muita hyviä yleisiä uimapaikkoja kuin tämä. Mutta Rytikari on itse asiassa osoittautunut ainakin minulle Kokkolan parhaimmiksi uimarannoiksi siitä huolimatta ettei se ole paras mahdollinen yksinäiseen rauhoittumiseen.

Vaikka alue on suurelta osin satamana niin se ei jostain syystä täällä ollenkaan häiritse vaan paikka on jopa hieman puoleensavetävä. Varsin rauhallista täällä oli joten moni muu vastaava paikka kalpenee tämän rinnalla. Täällä voisi tietysti olla jotain pientä ekstraa kuten kahvila tai muuta vastaavaa, tai sitten se ei ole soveliasta paikan rauhallisuuden ylläpitämiseksi. Lampaita on kiva aina nähdä. Ranta ja satama on melkoisen piilossa eikä tänne nähtävästi ohjaa mitään uimaranta -kylttiäkään. Vain kalasatama -aiheinen opaste. Miksiköhän? No, ihan hyvä varmaankin että osa paikoista pysyy tällaisina. Ranta on merenlahden perällä eikä täältä ole näkymää avomerelle, vain pilkahdus. Maisema on kuitenkin jälleen kaunis ja Ruotsalolle ominaisen kuusikkoinen. Ruotsalo on mäkistä seutua, vaikka heti sen ympärillä on lähes tasaista. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi pyöräillessä. Paikan päälle Rytikarin kalasatamaankin laskeudutaan jyrkähköltä mäeltä. Paikalla on hienoinen yksityisalueen tunnelma, mutta itse ranta on leppoisan ja huolettoman oloinen. Merituuli eli yleensä keskipäivällä alkava pohjoistuuli osuu rannalle täällä, ja antaa ainakin viilennystä jos ei lämpöä.

Tällä kertaa pidän postauksen lyhyenä tasapainon vuoksi ja koska tässä oli kaikki tarvittava Rytikarista. :) Kannattaa käydä ilman muuta tutustumassa! 4/5 ja kunniamaininta tällaisen huojentavan pulahdus- ja huilipaikan säilyttämisestä julkisena olennaisella sijainnilla!


Lisää kuvia:

    


























Lillpotten, Sokoja, Kokkola

Kokkolassa on kaupungin eteläpuolella sisämaassa joitain hyviä retkeilykohteita eikä vain meren rannalla tai sen läheisyydessä. Joskaan kovin montaa kohdetta sisämaassa ei löydy. Yksi kohde on kuitenkin Sokojan-Oivun luontopolku ja siellä sen eteläisimmässä kärjessä jo käytännössä erämaan olosuhteissa sijaitseva Lillpotten. Tänne kannattaa varata aikaa, eväitä ja jaksamista. Täällä on hyvä kokeilla vaikka telttailla tai yöpyä kodassa. Paikan päällä on jopa kaksi kotaa ja useampikin kodan näköinen korkea rakennelma mikä tekee kohteesta hupaisan ja omintakeisen, eikä tällaista paikkaa puitteineen taida ainakaan Kokkolasta toista löytyä. Kodissa on intiaanikylän tunnelmaa. Lillpotten on suolampi ja varmaankin syvä, mutta uida täällä pystyy hyvin. Rannassa on laituri. Ulkovessa, halkovaja ja tulentekopaikka löytyvät. Puitteet ovat olleet viime näkemältä säilyttämisen arvoiset mutta hiukan resuiset, esimerkiksi kodan katossa on ollut reikiä ja vessan seinä oli revennyt. Alue oli hieman rempallaan ja epäsiisti, muttei sentään sotkuinen.

Alue eli Sokoja (Såka) on pitkälti ruotsinkielistä ja paikalla näin pelkästään ruotsinkielistä informaatiota. Näillä seuduilla ruotsin kielen osaamisesta on suurta hyötyä, sillä Kokkolassa ja lähiseuduilla on alueita joissa ei puhuta Suomea. Ja sitten ihan lähellä voi olla täysin suomenkielinen seutu ja jotain siltä väliltä. Tällaisessa voi olla matkailumielessä mielenkiintoista tutkittavaa eikä se välttämättä ole mitenkään huono asia. Lillpotten oli niinä kertoina kun itse paikalla kävin hiljainen eikä täällä helposti tule muita paikalle. Paikka on kuitenkin selvästi mottimainen, eli jos haluaa olla täysin rauhassa niin tämä ei ole paras valttikortti. Vaikkakin Lillpotten on niin kaukana kaupungista ja hankalien tuloväylien päässä ettei tänne hevin eksy ketään tuntikausiin. Paikassa voin kuvitella olevan toisaalta helppo rellestää rauhassa vaikka nuorisoporukalla. Se ei houkuttele viipymään täällä pitkään esimerkiksi yöaikaan. Mutta muuten suolampi metsäisine rantoineen on oikein viihtyisä ja suositeltava vaelluskohde joka rauhoittaa ja elvyttää varmaankin kulkijan kuin kulkijan mielen nopeasti!

Tänne ei valitettavasti pääse autolla perille, ja ei välttämättä edes jalan. Maastopyörälläkään ei ole takeita, ainakaan keväisin, koska luontopolun ratkaisevin osuus ei ainakaan viimeksi sisältänyt pitkospuita ja reissaaja lumpsaa aika takuuvarmasti. Kumisaappaat siis messiin. Ja hyttystakki. Lillpottenille pääsee teoriassa Yli-Sokojasta metsätietä autolla ja pyörällä kun vähän tsekkailee karttoja, ja tässä suunnassa on edellä mainittu ratkaisevin soinen kohta ennen Lillpottenia. Itse luontopolku alkaa joko Oivusta tai Sokojan koululta. Matka Lillpottenille on näistä likimain sama, ja Oivun pätkä on mielestäni kauniimpi mutta mäkisempi reitti. Sokojan kautta luontopolku paikan päälle on kävellen tai pyörällä kuivempi ja helpompi.

Yli-Sokojalta menee kätevin ja lyhin soratie Lillpottenin lähelle mutta se on tietysti puomilla suljettu joten sieltä paikan päälle ei ole juuri asiaa. Ihmettelisin tässä kohtaa jälleen Kokkolan retkikohteiden käytännön järjestelyjä. On toki kiva perinteisesti patikoida kilometrejä taukopaikalle suhteellisen hoitamatonta luontopolkua pitkin. Kaikki eivät pysty, halua tai jaksa aina kävellä kivaan luontokohteeseen, eikä aina ole aikaakaan. Joten miksi tiet paikan päälle ovat suljettuja eikä kulku kohteisiin onnistu siististi vaikka pitkospuita ja hyvin hoidettua polkua pitkin? Jos esimerkiksi lähtee (sähkö)pyörällä kaupungista paikalle ilman kokemusta alueen reitistöstä niin voi olla melko turhauttavaa ja ehkä vaarallistakin viime metreillä lumpsata tai jopa särkeä pyöränsä suonsilmässä. Jos joku siis rohkeana erehtyy esimerkiksi pyöränsä kanssa tällaisesta paikasta yrittämään kulkea läpi. Tämä puute on ollut paikallisissa retkeilykohteissa niin usein, että sanoisin kyseessä olevan todellinen ongelma. Entä miksi puitteita ei ole vuosiin korjattu näinkin hienossa ympäristössä?

Muutoin Lillpottenissa on sydämellisenä luontokohteena niin paljon potentiaalia ja virkistäviä plussapuolia että se pääsee kyllä tämän blogin kärkikastiin pistein 4/5.


Lisää kuvia:

    

    





















Annäsgrundetin uimaranta, Eugmo, Larsmo

Lähiseudulla on uimarantoja kohtalaisen suuri valikoima. Useat niistä ovat pieniä paikallisia pistäytymis- ja pulahduskohteita, joilla ei välttämättä ole sen enempää kulttuurillista tai matkailullista arvoa. Kauniita maisemia on mukava ihailla eikä aina tarvitse olla sen erikoisempia puitteita, vaan elämän hyvyys on yksinkertaisissa hetkissä parhaimmillaan! Tällaisia oivalluksia voi tarjoilla Larsmon luonnonkaunis seutu ja siellä Eugmosta löytyvä Annägrundetin pikkuinen uimaranta. Itse käytän tästä myös nimeä Eugmon tai Gertrudsin uimaranta. Täällä on puitteet siistissä kunnossa niinkuin Larsmossa näyttäisi äkkiseltään aina olevan yleisemminkin. Tilavat pukukopit, penkit, ulkovessa ja laituri kesäisin. Tulentekopaikka löytyy mutta on vaatimaton.

Uimaranta on pieni ja varmaankin ahdas jos tänne eksyy muita. Ranta vaikuttaa suositummalta kuin tämänkaltaiset uimarannat yleensä. Muuten uskoisin tämän olevan parhaita uimapaikkoja seudulla. Vesi on todennäköisesti täällä lämpimämpää kuin ihan meren äärellä. Vesistö on Luodonjärvi, eikä sinänsä meri, vaikka Larsmo on saaristokunta. Rannalta näkyy Seitsemän sillan tie eli Kokkolan ja Pietarsaaren välinen maantie jonka vieressä kulkee koko matkalla myös erillinen pyörätie, joten matka tällä välillä taittuu turvallisesti ja rauhassa esimerkiksi sähköpyörän avulla varsin upeissa maisemissa. Kyseinen uimaranta ja muita kohteita Larsmossa kannattaa tsekata jo tämän vuoksi. Rannalta näkyy yksi Seitsemästä sillasta, Gertrudsin silta, joka on ehkä silloista isoin ja hienoin näköalaltaan! Gertruds ja Eugmo ovat mielenkiintoista retkeily-, pyöräily- ja autoiluseutua ylipäätään, ja itseasiassa myös jyrkkiä mäkiä löytyy. Tiet ovat olleet täällä merkillisenkin hyvässä kunnossa. Mutta rannalle päästääkseen täytyy ylittää ruuhkainen maantie, jossa voi joskus kulua muutama minuutti tai enemmänkin.

Eugmossa on sitä paitsi kyläkauppa ja ilmeisesti vielä myös muita palveluita ohessa. Eväät ei pitäisi täällä loppua siis kesken. Varaudu puhumaan pelkästään ruotsia (jos osaat), sillä suomea tai englantia täällä ei välttämättä ymmärretä tai puhuta. Larsmossa on hyvin uskonnollinen sävy ja erilaisia uskonnollisia rakennuksia näkyy tiheään. Uskonnollinen ilmapiiri tai kielimuuri ei toki haittaa jos siitä ei välitä vaan keskittyy vaan nauttimaan elämästä. Täällä todellakin kelpaa elellä ja matkustella, sen matkaaja tulee todennäköisesti hivenen yllättyenkin huomaamaan. Varsinainen Larsmon keskusta on vielä usean kilometrin päässä täältä. Lisäksi on erikseen Larsmon kirkonkylä sivummalla omalla uimarannalla varustettuna. Tavallista hienompaa nähtävää löytyy vaikka kuinka.

Uimaranta on lähellä maantietä muttei liian lähellä, joten rauhaa löytyy riittävästi eikä esimerkiksi pakokaasua tai melua ollut liiaksi. Mökkejä ei ole ihan vieressä, vaan ranta on asumattomalla niemellä jonka toinen puoli eli itäranta voi metsikköineen olla tarkastelemisen arvoinen. Tämä ei kuitenkaan ole ollut suosikkirantojani koska tässä on jokin hälinän ja kiireellisyyden tuntu, johtuen varmaan rannan pienuudesta ja itse en välitä kovin paljoa viettää aikaani ihmisten keskellä, vaan haen mieluummin hiljaisuutta, yksityisyyttä ja rauhaa. Tämä on hyvä perusranta ja poikkeamisen arvoinen, muttei sijainniltaan ja käytännön suunnittelultaan yllä tässä pisteitä 3/5 ylemmäs. Joskus kokonaisarvosanaani vaikuttaa enemmän jokin muu kuin esimerkiksi hyvälaatuinen infra tai ranta. Arvio on enemmän se kokonaiskuva ja fiilis mikä paikan houkuttavuudesta itselleni jää.


Lisää kuvia:

    
























Långviken, Öjan saaristo, Kokkola

Långvikenin pieni kaunis erämainen järvi tai lampi sijaitsee Öjan saariston eteläosassa luontopolun sivuhaarassa joka on melko vaikeakulkuinen. Täällä on hyvätasoinen laavu ja tulentekopaikka, muttei juuri muuta. Lampien uintimahdollisuudet eivät yleensä ole parhaimpia, mutta uida täälläkin pystyy. Tänne saavutaan noin kilometrin matka paikallistieltä luontopolkua pitkin, joka on itsessään jo mukava ja mielenkiintoinen pätkä. Långviken on aika hyvä valttikortti erämaista ja syvän rauhallista tunnelmaa etsivälle. Harvemmin täällä ketään on. Valitettavasti maisema ei ole aivan entisellään vaan laavun ja rannan takana oleva rinne on tylysti hakkuuaukiona. Täällä on lisäksi ollut paljon kaatuneita puita.

Paikalla on varmastikin kesäisin paljon ötököitä. Luontopolku Långvikeniltä eteenpäin on aika tukkoinen ja vaikeakulkuinen mutta suositeltava silti hitaaseen patikointiin, sillä sieltä löytyy vielä monenlaista maisemaa. Laavulla ja lammella kannattaa kyllä viipyä pitempäänkin. Täällä on oma kummitustarinansa mistä on pystytetty kylttikin. Tämä olisi mielestäni ehkä voitu jättää mieluummin tekemättä sillä tarinoitahan riittää ja kummitustarina laskee mielestäni paikan ylle turhan aavemaisuuden verhon, kun tarkoitus olisi varmaankin vain nauttia elämästä luonnon helmassa eikä pälyillä epäluuloisesti ympärilleen näkyykö kummituksia. Tämä on vain oma mielipiteeni ja luotan että retkeilijä osaa kyllä valita mihin täällä keskittää huomionsa. Itse jätän kummitustarinat pitkälti omaan arvoonsa.

Sanoisin että polttopuista ei täällä ole välttämättä takeita, joten kannattanee varata omat puut messiin. Joissakin paikoissa polttopuita on ylimäärin ja joissakin oleellisissa paikoissa ei lainkaan pitkiin aikoihin. Se hämmästyttää kummastuttaa tätä kulkijaa. Vessaa ei osunut silmiini ja siitä pientä miinusta. Långvikenissä on kuitenkin huippupaikan tuntua jo sen verran ettei tämän paikan pisteitä saa laskettua kovin helposti tässä blogissa. Polku perille voisi olla parempi, siistimpi ja pitkospuita tarvittaisiin kipeästi märimmillä keleillä ja keväisin. Tiellä ei ole parkkialuetta vaan joutuu parkkeerata lähinnä tien poskeen tai pikkutien risteykseen. Luontopolku jatkuu myös itään ja pohjoiseen tieltä. Sekin on tsekkaamisen ja patikoinnin arvoinen. Öjan luontopolut voisivat olla helpommin kuljettavia. Viime näkemältä asettaisin ne kohtalaisen vaativaan kategoriaan, kuten tämän eteläisimmän renkaan, joka alkaa entiseltä Öjan kyläkaupalta. Täällähän ei saa siis enää lisäevästä ja paikka on sen verran kaukana, että jos sää tai jokin muu ongelma yllättää niin on melkoisen pitkälti oman onnensa ja luonnon armoilla. Asutusta ei täällä ole lähimailla.

4/5.


Lisää kuvia:

    

    























Lahdenperän taukopaikka, Kokkola

Tämän viikon postauksessa esittelisin paikan jota ei ehkä kovin moni paikallinenkaan tiedä ja jonka nimeä itse en paikallisena tiedä, mutta annoin tälle tähän suuntaa antavan nimen: Lahdenperän taukopaikka. Tämä ei ole Lahdenperän uimaranta, mutta on aika lähellä sitä. Täälläkin on pieni epävirallinen hiekkaranta melkein taukopaikan vieressä, tämän saman pienen ulkoilualueen ja metsikön koillisosassa. Taukopaikka on sillä tavalla virallinen että tänne on ohjannut metsikössä ihan puinen kylttikin, mutten tiedä onko tämä paikallisten itse rakentama vai jonkin muun tahon järjestämä. Toivottavasti paikka saa kuitenkin pysyä tällaisena sillä se on varsinkin yksinäiselle rauhaa hakevalle ihmiselle oikeastaan ihan helmi! Tänne saavutaan joko Lahdenperän teollisuusalueen päästä tai Pietarsaareen johtavan pyörätien kautta useastakin kohtaa Kvikantintien risteystä vastapäätä.

Täällä ei yleensä ole ketään mutta kyllä tänne voi muitakin eksyä, ja paikka on luultavasti helppo salapaikka ryyppäämiseen ja rellestämiseen, mitä en haluaisi tehtävän tällaisissa retkikohteissa. Täällä on epävirallinen nuotio- ja grillauspaikka penkkeineen kallion kupeessa. Muita mukavuuksia ei ole. Lähin wc on tosin kiven heiton päässä Isokarissa eli Friisinsaaressa. Isokarista myöhemmin lisää erillisellä postauksella. Tässä paikassa on silti evästäkin omasta takaa, löytyyhän idyllisestä metsiköstä mustikoita ym. Asutusta ei ole ihan vieressä, ja täältä on purettu useita asuinrakennuksia jossain vaiheessa. Alue ei vaikuta yksityisalueelta, vaan on hylättynä epävirallisena ulkoilualueena. Täällä on nimittäin oma pieni luontopolkunsakin ja siihenkin taisi opastaa oma kylttinsä metsän keskellä taukopaikan lähistöllä. Polulla on jopa puinen silta ja pitkospuita kosteamman rantametsätyypin keskellä. Nämä ovat aina kiitettäviä löytöjä ehkä liiankin virallisten retkeilypaikkojen oheen.

Paikka on kovin terapeuttinen tulla hiljentymään ja nollaamaan ajatuksensa. Kohde on Lahdenperän teollisuusalueen ja Isokarin sekä Törsön ja Palman välissä eikä täällä tietääkseni ole häiriötekijöitä kun tehtaatkin jäävät lähes kokonaan rannalta näkyvän Isokarin taakse metelinsä kera. Näkymä merelle on hyvä, rauhallinen ja kaunis. Törsön leirikeskukselta voi kuulua ja näkyä toisinaan jotain aktiviteettia mutta ranta on yleensä yllättävän ok yksinkertaiseen rentoutumiseen; istua juuri sopivasti näkymättömissä jos etsii urbaanin ympäristön keskeltä pikkuisen omaa tilaa hetkeksi; tai jos haluaa vaikka kaveriporukalla paistaa makkaraa tai käydä koiran kanssa iltalenkin. Lahdenperän teollisuusalue voi joskus häiritä sekä melu- että hajuhaittoineen, mutta saasteet eivät yleensä osu tähän kohtaan, vaan jäävät matkan varrelle.

Tällaisissa kohteissa on tietysti aina omia pieniä varjoaspektejaan kuten jo mainitsin ja paikassa voi ehkä kokea jotakin luotaantyöntävääkin. Intention ollessa vain hieno rantahetki Kokkolan kupeessa ajaa tämä kohde asiansa monin verroin kiitettävämmin kuin itse asiassa monikaan vuosikymmeniä samaa tarkoitusta ajanut tunnettu ja ruuhkaisempi alue. Joskus ikimuistoisimmat ja parhaimmat luonto- ja hiljentymiskokemukset tulevat suunnittelematta pienissä yllättävissä hetkissä ja tämänkaltaisissa paikoissa! Lahdenperän taukopaikalla voi yrittää uida suoraan kallion edestä mutta paikka on kaislikkoinen ja ehkä kivinen ja liukas, jollei pienialaista hiekka- ja mutapohjaa löydy. Kuten todettua, hieman sivummalla on tosin hiekkarantakin.

5/5.


Lisää kuvia:

          

    






















Hopiokallio, Ruotsalo, Kokkola

Luontoretkeily voi olla humoristista. Siitä tarjoaa maistiaisia Ruotsalon luontopolku ja alueelle melko epätyypillinen Hopiokallion maasto. Luontopolku alkaa Ruotsalon koululta ja päättyy myös sinne. Polku kiertää Hopiokallion kautta ja on maastoltaan vaativa eikä sovellu pyöräilyyn, vaikkakin kulkee joitain taipaleita hiekkateilläkin, joilta voi olla lyhyempi pääsy polulle ja Hopiokallion jyrkänteille sekä louhosaluelle. Polun erikoisuus on paikallisia huumoristisia sanontoja esittelevät kyltit joita on vähän matkan välein. On jo hauska bongata ne kaikki ja katsoa naurattaako ja minkä verran minkäkin sanonnan kohdalla. Ruotsalossa on kenties haluttu hieman vetää porukkaa paikalliseen maastoon, siinä on hienoinen vetonaulan vaikutelma ja hyvä niin.

Hopiokallio on ihan nähtävyydenkin veroinen paikka ja Ruotsalon ainoa tällainen speciaali ulkoilualue, joka on tosin kuten kylteissäkin sanotaan jo ajat sitten osaksi tuhottu louhostoiminnalla. Kaikki luontopolun taulut eivät ole pelkkää huumoria, vaan seassa on isompia informatiivisia tauluja vakavammallakin pohdinnalla maustettuna kuten alueen historiasta, louhostoiminnasta ja sen paikallisesta vastustamisesta. Louhos on edelleen siis paikoillaan mutta vaikuttaa hylätyltä sitten viime näkemäni. Louhosjärvi on olemassa vihertävine vesineen. Siellä on näkynyt uimareita, mutta vesi on varmasti erittäin syvä. Toinen uimapaikka laavuineen sijaitsee polun varrella Ruotsalon keskustassa ihan oikean järven rannalla. Uimapaikka siellä ei ole kummoinen, mutta varteenotettava sekin varsinkin kesäkuumalla. Vaeltaessa Hopiokalliolla hiemankaan lämpimämmällä säällä tulee helposti tukalan kuuma. Ruotsalossa ei ole tietääkseni minkään sortin kauppaa tai kioskia esimerkiksi veden tai ruoan ostamiseen.

Polun varrella en huomannut Hopiokallion alueella erikoisesti mitään selvää tulenteko- tai yöpymispaikkaa, mutta polun varrella on tosiaan kuten mainitsin laavu ellei useampikin. Vessojakaan ei paljoa näe, vaan asiat on hoidettava luonto kutsuu -periaatteella. Hopiokalliolla ei ole siten paljoa mukavuuksia mutta siellä on erittäin mukava vain levähtää ja istuskella tuntejakin. Mäki on itse asiassa melko korkea kokkolalaisittain vaikkei sieltä kauas edes toki näekään. Ruotsalo on kuitenkin Kokkolan mäkisintä seutua joka tapauksessa joten hiki virtaa jo tänne mahdollisesti polkiessa pyörällä. Autolla pääsee lähelle Hopiokalliota virallisimmin Ruotsalon kylän kautta tai myös parista kohtaa valtatie 8:lta. Pyörän kanssa joutuu saapua Ruotsalon kautta koska valtatie 8:a ajaessa liikenteen seassa pitkän matkaa voi homma olla turhan työlästä ja vaarallistakin vaikka se suorin tie perille onkin.

Hopiokallio on nimensä mukaisesti hopeanharmaa sekä jäkälän että kalliossa olevan kiven johdosta. Hauska paikka sanoisin. Vielä hauskemmaksi elämyksen tekevät huumorikyltit, joista joidenkin kohdalla en tosin ihan tiennyt nauraisinko vai miten päin olisin, mutta lopulta nauru voitti selvästi. Katsoisin että ruotsalolaiset ovat huumoriveikkoja joilla voi olla oma erikoislaatuinen komiikkansakin, jota jopa jo kaupunki-kokkolalaisen voi olla vaikea tajuta tai ymmärtää mille pitäisi nauraa, mutta se siinä voi huvittavinta ollakin.

Suosittelen käymään sekä hiljentymässä kallioilla, patikoimassa koko polun läpi, kenties hyödyntämään uintimahdollisuuksia että kenties ihmettelemässä ja naureskelemassa kyltit läpi. Polun varrella on joitain kohtia, joissa lähistöllä on taloja ja näillä main olen havainnut yksityisalueen painotusta, joten pysyisin polulla siltä poikkeamatta ainakin talojen lähellä. Polku kulkee välillä hieman erikoisissa maisemissa kuten valtatie 8 laidassa ja hiekkateillä joita on kuljettavissa muutenkin joten en anna polulle ihan täysiä pisteitä. Polulta tuskin voi edes odottaa pyörällä ajettavuutta näillä seuduin joten polun paikoittaisen vaikeakulkuisuuden annan anteeksi. Pysykööt jotkut polut selvästi kinttu- ja vaelluspolkuina. Alueen osittainen säilyminen ja osittainen karu turmeleminen tuntuu olevan sekä toki peruuttamatonta että balanssissa. Hopiokalliossa ja Ruotsalon luontopolussa on jokin 'potku', se jokin mikä houkuttaa ja saa kohteen ampaisemaan reissaajan kärkipisteille. Aivan täysiä pisteitä tämä ei periaatteessa saa muun muassa ulkoilualueen toteutuksen hienoisesta puutteellisuudesta, vaatimattomuudesta ja repaleisuudesta johtuen, mutta turhiapa sitä säästelemään: 5/5.


Lisää kuvia:

    

     
























Kaitforsin voimalaitoksen laavu, Alaveteli, Kruunupyy

Tällä viikolla luvassa pikapäivitys hieman tuntemattomammasta retkeilypaikasta Alavetelissä. Täällä Kaitforsin voimalaitoksen ja patojen kupeessa Riipassa on tekojärvi ja osin varmaan aitokin järvi (Paasila Storträsket) joka näillä main on lähinnä karuhko tehdasaluemainen patoallas, mutta silti ihan viehättävä järvimaisema. Tämä on siis käytännössä Perhonjoki, joka on padottu kahdestakin kohtaa. Aluella on siistihkö laavu, ulkovessa ja venelaituri. Allas on ollut varmaankin kalastajien suosiossa. Periaatteessa tässä on ihan ok uimapaikkakin muttei täällä tehnyt mieli kuitenkaan asettua uimaan juurikaan. Enemmän tämä on satunnainen pistäytymis- ja makkaranpaistopaikka joka ei mielestäni kerää kiinnostavuuspisteitä maisemallisestikaan kovinkaan paljon, vaikkei laavussa ja vessassa mitään vikaa olekaan. Varsinaiselle voimalaitosalueelle en suosittele menemään liian läheistä tutkimusta tekemään.

Vieressä on yksityisiä veneitä ja pieni satamarakennus Alaveteli -nimikyltin kera. Tästä ja voimalaitosalueesta jää kyllä varsin tuntuva yksityisaluemainen karkottava fiilis, muttei alue yksityinen ole koska on merkattu esimerkiksi Karttapaikan karttoihinkin laavuna. Mikäpä täällä yö tai parikin viettämään vaikkei tämä houkuttele varsinkaan hiemankaan erämaista tunnelmaa tai rauhaa etsivää. Laavu on kieltämättä hivenen erikoisessa paikassa. Tällainen oltaisi voitu pystyttää moneen rauhallisempaan ja kauniimpaan paikkaan, ja maailma olisi taas pari astetta mieluisampi! Alavetelin seutu on kuitenkin vahvasti suositeltavaa pyöräily- ja retkeilyseutua kuten olen tässä blogissa aiemmin kirjoittanutkin, joten tännekin on kiva poiketa ihan mielenkiintoisen tieosuuden päähän ja kenties silmäillä järveä tai luontoa pidemmällekin (vaikka kanootilla). Ainakin suoja löytyy jos sää yllättää. Alavetelissä on ruokakauppoja ja muita palveluita joten täällä ei pitäisi ruokakaan loppua kesken. Kärkisijoille Kaitforsin voimalaitoksen laavu (jonka virallinen nimi voi olla erikin, itse käytän tästä tätä nimeä) ei pääse tässä blogissa, mutta on maininnan ja tutustumisen arvoinen.

3/5
.

Ps. Julkaisen tässä Mikan Reissublogissa siis kaikki tähän saakka dokumentoimani lähimatkailukohteet tällä samalla teemalla kuin tähän saakka tahtiin ainakin yksi postaus per viikko. Kohteita riittää vielä arviolta yli kymmenen, mutta aivan kaikkia kohteita ei blogiini silti valitettavasti ole vielä tulossa. Blogin voittajakohde selviää viimeisenä! Sen jälkeen on Mikan Reissublogi osa 2 vuoro. Katsotaan mitä siihen voisi olla tulossa, ehkä vielä loputkin kohteet lähiseudulta sopivalla säteellä. Julkaisutahti voi kesän kuluessa muuttua kiireiden takia, eli julkaisut voivat välillä viivästyä, kun aktiivisimmin teen näitä talviaikaan. Kiitos blogiani tähän saakka seuranneille ja palataan asiaan reilun viikon kuluttua.


Lisää kuvia:

     























Palma, Kokkola

Mikan Reissublogi alkaa hiljalleen esittelemään tunnetumpia paikallisia retkikohteita kun alussa tahdoin keskittyä vähemmän tunnettuihin ja jättää näitä suosituimpia tänne blogin loppupuolelle. Palma tai Palmahovi viittaa ulkomaille ja taitaa olla nimensä tosiasiassa sen perusteella saanutkin. Palmassa on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta silti se jää paikallisista retkikohteista minun mittapuulla merkittävästi jälkeen, jos ajatellaan ihan tätä yleisintä osaa Palmasta. Pisteitä nostaa kuitenkin huimasti ei niin tunnettu osa paikasta. Tunnetuin ja vuosikymmeniä palvellut osa alueesta käsittää hiekkaisen, nopeasti syvenevän ja jyrkkäkallioisen pienen uimarannan. Sivummalla on hyppytorni laitureineen. Rannalla on pukukopit ja muu vastaava mitä yleisillä uimarannoilla tapaa ollakin. Tulentekopaikka löytyy mutta on mielestäni heikkotasoinen eikä polttopuita näy usein. Ulkovessa täällä on virallisen tiedonkin mukaan mutta se voisi sijaita näkyvämmällä paikalla. Tänne voisi mielellään myös pystyttää kunnon laavun jonnekin sivummalle merinäköalalla, koska tuntuu että nykyisellään paikkaa ei mielestäni käytetä sen parhalla potentiaalilla.

Alueella on päärakennus ja muita sivurakennuksia joista huomaa alueen jo pitkään olleen urheilu- ja seurakäytössä, mutta taitaa viime vuosikymmeninä olla ollut hiipumaan päin. Päärakennuksessa voi joskus olla kahvila- ja ravintolatyyppistä toimintaakin sekä tapahtumia, niitä on ainakin ennen ollut, mutta varsinkin nykyään lähinnä vain ajanvarauksella tai eri seuroille. Alueella on mäkiset pururadat ja talvisin ladut. Maasto on rannikkomäntyinen, kallioinen ja jyrkkä. Palman seutu on suosittu yksityismökkien alue myöskin. Tavallisten urheilumahdollisuuksien lisäksi täällä on siis korkeahko hyppytorni (josta osa, ylin kerros ainakin, oli viimeksi suljettu) niin myös ainoita paikallisia avantouintipaikkoja, jolle onkin talvella tehty asianmukaisen oloinen reikä jäähän. Infotaulussa on ollut uintivuoroista lisätietoja. Alueen rakennuksiin ei nykyään tietääkseni ole juuri asiaa sisätiloihin joten niin sanotusti seurapiirien ulkopuolella oleva tai uintivuoroista maksamaton retkeilijiä tai pistäytyjä ei uskoakseni paljoa alueesta irti saa muuta kuin hiljaista ihmettelyä ja hienoista eristyneisyyden tunnetta. Lapsuudesta asti muistan Palman tuoneen itselleni sekä kiehtovan piristävän että tietyn joukkoon kuulumattomuuden murheellisuuden tunteen. Tänne ei siksi ole tullut mentyä kovin usein vaikka uimaranta voikin olla yksi Kokkolan parhaita!

Jos sallitaan kuitenkin otettavan tähän mukaan muutakin kuin Palman yleinen osa niin alueen laidalla sen takana on samankaltainen miniuimaranta hiekkapohjalla missä näyttää olevan ok liikkua jokamiehenoikeuksin kun ei siellä mökkiäkään ihan vieressä ole. Kyseinen ranta on ollut hiljainen ja siellä on oikein miellyttävä ja turvallista pulahtaa pikaiseen. Siellä on epävirallisia nuotiopaikkoja joissa voi grillailla omalla vastuulla. Jylhillä rantakallioilla on hieno vain istuskella ja kenties kuivatella itsensä auringossa uituaan ensin pienessä poukamassa jonne ei tuuletkaan yleensä osu ja vesi voi olla lämpimämpää kuin muualla rantaviivalla. Yleensä saa oleskella täysin rauhassa. Joskin jos paikkaan eksyy muita on tämä yksiä ehkä kiusallisia mottimaisia paikkoja. Minusta silti tämän vaihtoehtoisen hienonäköalaisen 'Pikku-Palman' ansiosta koko Palma saakin tässä pisteet 4/5 kun muuten se jäisi minulla niukin naukin pisteille 3/5 jotuen siitä ettei se tietääkseni anna nykyään yleisölle muuta kuin ahtaan ja enemmänkin varjoisan uimarannan sekä resuisen oloisen hyppytornin puolittaisella yksityisalueen ilmapiirillä.


Lisää kuvia:

     

    























Bassören, Bergölandet, Öja, Kokkola

Tässäpä yksi tärkeimmistä Pohjanmaan alueen retkeilykohteista minun mielestäni ja kovin useita tämän kaltaisia nähtävyyksiä en tiedä olevan täällä päin olemassa. Moni paikallisesti parhaista retkikohteista sijaitsee Öjassa ja siellä Bergölandetissa. Jostain syystä näin on. Kuvissa nähdään entinen kalatutkimusaseman alue rakennuksineen. Täällä oli kalatutkimuksellista toimintaa pienine puisine rakennuksineen ainakin 1920-30 luvulla, niinkuin infotauluissa sanotaan. Tähän liittyviä puroja ja uomia portteineen ja siltoineen on yhä kuvan rakennuksen liepeillä. Siellä on tuo "Frihetsstigen" nimikyltillä varustettu söpö puusiltakin. Luontopolku kulkee siis tästä läpi Öjan saariston ja Bergölandetin. Tämä Bassörenin autiotupa on eräs taukopaikoista ja saattaa olla jopa paras luontopolun taukopaikoista ei ehkä merimaisemien osalta mutta muuten. Joskaan puitteet eivät täällä taida riittää juuri muuhun kuin pikaiseen eväiden syöntiin ja ympärilleen katsomiseen kun autiotupakin oli viime näkemältä lukossa. Alue on Natura 2000 -aluetta.

Tämä tupa on lisäksi ollut sotilaallisessa käytössä aikoinaan jääkärietappitupana. Se on historiallinen nähtävyys ja näin ollen tupa ei ole yleisölle avoin, vaan avainta on tiedusteltava erikseen paikalliseen yhdistykseen yhteyttä ottamalla. Muistaisin nähneeni täällä ulkovessan. Rannassa oli pieni laituri ja lyhyet pitkospuut. Uimaan tässä tohtii muttei ole ollenkaan täydellinen paikka pulahdukselle. Täällä on varmasti hyönteisiä ja luultavimmin myöskin lintujen pesiä runsaasti huomioon otettavaksi. Luontopolku, kuten todettua aiemminkin, ei ole kevyimmästä päästä joten sanoisin ettei tänne hiemankaan heikommalla kunnolla tai heikkolaatuisen pyörän kanssa kannata lähteä luontopolkuja koluamaan. Tänne pääsee kuitenkin perille asti niin autolla kuin pyörälläkin ihan näppäriä ja leppoisia sorateitä pitkin mukavissa maisemissa. Tie perille käy yksinkertaisimmin ympyränmuotoisen Bergöflagantien länsipään kautta mutta myös itäkautta pääsee. Kohde täytyy aikalailla etsiä ja tietää itse, sillä kovin näkyviä opasteita tähän ei ollut. Tämä autiotupa ei ole ollut ainoa talo pienen järven rannalla, vaan alueella näkyy etäämmällä entisten pihapiirien paikkoja. Tämä tupa lienee ainoa jäljellä näistä.

Se, että autiotuvat ovat yleisesti ottaen lukossa on nykyaikana toki ymmärrettävää mutta mielestäni vie tältäkin kohteelta oleellisimman käyttöarvon varsinkin kun tällä seudulla ei ole edes sateensuojia kuin yksittäisiä pitkin etäisyyksin. Jos tupa on lukossa ei siitä paljoa hyötyä patikoijille taida olla joten matka jatkuu pian eteenpäin. Tämä on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja ehkä valtakunnallisestikin harvinaislaatuinen todellakin suojelun ja vaalimisen arvoinen luonto- ja nähtävyyskohde. Hiljaista oli täälläkin eikä ketään näkynyt missään joten jos kaipaa yksinoloa, rauhallisia erämaisia maisemia ja kiinnostavaa tutkittavaa maailman melskeiden keskellä niin tämä kannattaa pitää mielessä ja kurkata kerran jos toisenkin. Jos itse saisin suunnitella ja päättää niin ehdottomasti kehittäisin ja avaisin näitä kohteita enemmän yleisölle enkä pitäisi tietyllä tavalla alas painettuna ja vailla käyttöä. Rakentaisin oheen viereen vaikka Skatörenin laavun tapaisen rakennuksen jos tämänkaltainen tupa on liian arka jättää yleisölle avoimeksi. Annan silti tälle kohteelle helposti pisteet 5/5.


Lisää kuvia:

    

    























Ramset, Kokkola

Reissublogini on ollut spontaanilla kesätauolla jokusen viikon, mutta palannee taas viikottaiseen päivitystahtiinsa piakkoin. En halunnut tehdä tästä ihan perinteistä blogia enkä valmiiseen blogipohjaan, vaan saada blogistani enemmän itseni näköisen ja oloisen. Postauksissani ei ole siksi päiväyksiä tai muuta vastaavaa. Kertokoon tämä vaikka siitä että kenties luonto kohteineen ja kuvineen on ajaton, ja ehkä jotakin sellaista kokijan olisi tarkoitus kohteissa löytääkin. Joka tapauksessa näin elokuisena välipäivityksenä vuonna 2023 jaan Ramsetin maisemia Kokkolasta. Tämä paikka sijaitsee selvästi kaupungin ulkopuolella Perhonjoen vaikutuksen alaisuudessa ja täällä onkin eräs joen sivuhaaroista, joka kulkee jonkin matkaa tulentekopaikan liepeillä.

Kuvani ovat tässä vuodelta 2020, joten paikka on hieman muuttunut siitä, joskin ihan viime näkemältä ei toisaalta juurikaan. Kuvissa nähdään halkovarasto / sääsuoja sekä remontissa oleva tulentekopaikka. Kuitenkaan viimeksi juuri tämän siistimpi tai paremmissa puitteissa ei paikka ollut, eikä polttopuita mitenkään kummoisesti tai siististi täällä tuossa suojassa ollut. Ramset kohteena tarkoittaa tätä minimalistista tulentekopaikkaa ja siltaa, eikä täällä muuta löydykään. Makkarat täällä paistaa erittäin mielellään ja alue on ihanan rauhallinen keskellä ei mitään. Tuskin kukaan kulkee ohi, sillä tämä on luontopolun sivureitti, jota ei juuri ylläpidetä kulun helpottamiseksi, vaan suuri osa matkasta on heinäinen ja hakkuuaukioiden sävyttämä, eikä siten helpoimpia mahdollisia. Mielestäni se soveltuu vain patikointiin ja lepäilyyn mukavahkoissa maisemissa. Joka tapauksessa tämä on parhaita meditatiivisten elämysten kohteita mitä Kokkolan seudulta voi löytää, jollei moottorisaha tai vastaava satu lähistöllä laulamaan.

Täältä ei metsän siimestä löydy kuin enää oikeastaan tulentekopaikan ja joen ympäriltä sekä ihan alusta Isokoskelle johtavasta tien ja polun risteyksestä, ja sitten Haapakosken laavun läheltä minne Ramsetin sivureitti johtaa. Siitä huolimatta että tämän reitin maisemat ovat lähestulkoon kokonaan pilalla hakkuiden tuloksena niin se ei jotenkin tällä reitillä häiritse niin paljoa. Ehkä sievä pieni hiljainen joki korvaa maisemallista menetystä ja kyllä hakkuuaukion reunassakin mielellään kesäpäivää paistattelee ötököiden jäädessä syrjemmälle jos tuuli sattuu aukiolla puhaltamaan. Ramsetin sivureittiä on hieman ehostettu viime vuosina mutten sanoisi tätä mitenkään laadukkaaksi luontopoluksi, eikä tulentekopaikassakaan ole kovin suurta hurraamisen aihetta, mutta onhan tämä toki sarjassa mukavasti menettelevä. Mietin miksipä tästä ei oltaisi kerralla tehty todella mukiinmenevää kohdetta ja sivuhaaraa jos tämä tänne on kuitenkin varareitiksi haluttu rakentaa?

Sanoisin Ramsetin olevan rauhan ja hyvän fiiliksen reissureitti ja vaelluskohde joka kokonaisuudessaan yltää varsinaista Haapakosken ympäristöä ja polkuverkostoa korkeammalle arvosanalle tässä 3/5, johtuen siitä että polku Ramsetiin oli itse asiassa hieman helppokulkuisempi ja vaarattomampi kuin esimerkiksi Isokoski-Haapakoski väli joka taas maisemallisesti kylläkin on näyttävämpi ja kivempi, myös suositumpi. Tahdon tässä esittää kiitoksen sanani että tällainenkin Ramsetin reitti on ylipäätään olemassa!
 

Lisää kuvia:

     
























Isokoski, Kokkola

Viimeksi esittelin Ramsetin Kokkolassa ja tällä kertaa mennään ihan sen viereen, nimittäin Isokoskelle, joka onkin Kokkolan retkeilykohteista kaikkein tunnetuimpia. Niinkuin esittelin taannoin tässä blogissani Haapakosken (joka on Isokoskesta seuraava taukopaikka etelään päin) eivät nämä Perhonjoen luontopolun taukopaikat eikä luontopolku itsessäänkään saa minulta kovin suuria pisteitä. Se johtuu niistä seikoista mistä kerroinkin silloin, eli pääasiallisesti luontopolun paikoittaisesta vaikeakulkuisuudesta ja epäsiisteydestä sekä vaaran paikoista, ja lisäksi siitä että tie paikan päälle on ilmeisesti yksityinen ja huonokuntoinen isorakeinen soratie josta ei osaa varmaksi sanoa onko soveliasta paikan päälle ajaa. Luontopolku on pyörällä osin poljettavissa. Kulku paikan päälle ontuu teoriassa oleellisesti.

Puitteita Isokoskelta löytyy seuraavia: infotaulu, kota, tulentekopaikka penkkeineen, halkovaja ja wc. Lisäksi on vanhan voimalaitoksen raunio (kivijalka) portaineen. Siellä on puinen silta penkkeineen ja hyvä näköalapaikka jokimaisemiin. Joki kulkee tässä kohtaa kahdessa uomassa ja paikka on omintakeinen sekä hyvin kaunis omalla tavallaan, vaikka puskittunut voimalan raunio ei maisemaa kaunistakaan. Voitaisiinkohan voimalaitosrakennus rakentaa jopa uudelleen autiotuvaksi joskus? Infotaulussa näkyy kuva puisesta hienosta rakennuksesta, joka paloi 1930-luvulla. Joessa on mukava pulahtaakin vaikka virtausta usein onkin liikaa. Jalat on vaan kiva laittaa veteen ja saada jokiterapiaa jaloille ja mielelle! Maisema on puhtaan heleä ja täällä voi bongata paljon sudenkorentoja sekä perhosia ym. Paikassa on jotain kohottavaa ja selkeyttävää. Isokoski on varmasti voimauttava paikka, onhan siellä voimalakin ollut.

Puitteet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa ja suositeltavat retkeilyyn! Kotakin on vasta osin uudelleenrakennettu. Alue on kaukana asutuksesta eikä täällä ole luultavasti ketään kuka auttaisi jos jotain sattuu. Matka asutukselle ja kaupunkiin on verrattain pitkä ja vaatii oman vaivansa. Paikka on hiljainen ja rauhaisa sekä miellyttävä kaiken kaikkiaan, varsinkin luonnon osalta, mutta jotakin vaivaavaa koen olevan itse taukopaikassa, ja nämä seikat ovat joskus jotakin mitä on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä se johtuu siitä että täällä käy monenlaista porukkaa, myös oletettavasti ryyppäämässä ja rellestämässä ajoittain. Paikassa on pieni rauhattomuuden ja oveluuden tuntu, ja usein tänne tuleekin seurueita paikalle jonkin ajan kuluttua, joten oma rauha voi välillä puuttua. Myöskin kun joella käy usein kalastajia. Isokoski on enemmän puolisosiaalisen ihmisen paikka. Hyvällä tuurilla täällä viettää tunteja erittäinkin valoisissa, lempeissä ja ikimuistoisissa tunnelmissa. Täältä löytyy monta kohtaa missä viettää aikaa ja yleensä rauhaisa kohta löytyy kyllä. Hyönteisiä voi olla runsaasti. Aivan veden vieressä niitä ei yleensä ole.

Matka Isokoskelta Haapakoskelle päin on ollut vaikeakulkuinen ja mielestäni jopa vaarallinenkin, mutta siellä on toisaalta koko luontopolun hienoimmat metsä- ja jokimaisemat. Isokosken arvioiminen arvosanalla on vaikeaa ja päädyn arvioimaan sitä kahdella arvosanalla, joista kokonaisarvosanana on 2/5.
Jos unohdan puitteet, polkujen ja teiden vaikeakulkuisuuden ja muut edellä mainitut arvosanaa tässä laskevat ongelmakohdat ja ajattelen vain jokea ja paikkaa itsessään, niin arvosana on vaihtoehtoisesti 4/5. Viittä tähteä ei Isokoski saa silloin siitä syystä että paikka ei aivan luonnontilainen ole entisestä voimalapaikasta johtuen, täyttä istuskelurauhaa ei saa ja kaupungin kolkkous ulottuu jollain etäisellä tavalla vielä tännekin saakka. Isokoskelle haluaisin antaa tässä hyvän arvosanan, mutta silloin en mielestäni olisi tarpeeksi kriittinen ja realistinen arvioimaan paikallisia retkikohteita, sillä tämä olisi voitu järjestellä huomattavasti paremmaksi kohteeksi pikkuvaivalla. Kohde on ollut vuosikymmeniä likimain tämänlainen, ja mielestäni se voi antaa jotain osviittaa paikallisten retkeily-ympäristöjen hoidosta ja vaalimisesta. Kiitoksen sana kuitenkin viime vuotisista hienoisista ehostuksista kohteelle ja polulle. Seuraavaan kertaan.


Lisää kuvia:

    

    

    






















Hickarön taukopaikka, Kokkola

Mikan Reissublogi palailee hiljalleen pienen kesäpaussin jälkeen esittelemään loppuja paikallisia retkikohteita mitä selkäreppuun on taltioitunut, mitä oli mahdollista dokumentoida, eli melkeinpä kaikki mitä Kokkolasta ja lähialueilta voi löytää. Mennään ensiksi Hickaröön Kokkolan länsipuolelle Seitsemän Sillan Tien alkupäähän, ensimmäisten siltojen kupeessa olevalle taukopaikalle. Sieltä löytyy ainakin puulaituri, tulentekopaikka, halkosuoja ja ulkovessa. Hickarössä pitkään sijainnut viereinen motelliravintola on hiljattain purettu eikä sen kohdalla ole enää kuin betoninen unohdetun oloinen venelaituri. Vieressä kulkee siis valtatie Pietarsaareen ja paikka on kohtalaisen meluinen. Öjanjärvessä on paljon vene- ja vesiskootteriliikennettä kesäisin, ja talvisin pilkkijöitä ja muita ulkoilijoita jäällä. Tämä on enemmän parkkipaikkamainen alue joka ei sovellu kovin hyvin meikäläisen kaltaiselle yksinoloa ja meditointia etsivälle luontoretkeilijälle. Uida tässä pystyy mutta siihen ei ole mitään erityistä kohtaa vaan uimaan mennään siitä mistä voi ja uskaltaa, eikä laiturissa ollut tikkaita.

Laituri oli uuden näköinen kun alueella kävin ja muutoin puitteet olivat melko hyvässä kunnossa paitsi ulkovessa joka oli resuinen, vinossa ja mahdollisesti oli kaatumaisillaan joten en sitä kauhean turvallisena ja hyvinhoidettuna pitänyt. Liekö ilkivalta ollut kysymyksessä. Kyllähän täällä käväisee ja levähtää tuokion. Laiturilta näkee Laajalahden uimarannan kauempana vastarannalla, ja mielestäni Hickarön maisemat ovat muutenkin kovin mieluisat. Hickarö on kuitenkin taas yksi paikallinen unohdukseen ja purkutuomioon vaipunut osin vielä hoidettu ympäristö jota saa kulkija hiljakseen ihmetellä. Muttei ihan täysillä lähde ja pikkuisen jopa karkottaa muualle. Tämä on jokin paikallisten kohteiden ominaispiirre jonka itse olen huomannut usein enkä tiedä toki ihan varmaksi mistä on siinä voisi olla kyse. Mutta hienot maisemathan lohduttavat, riittävät ja ovat pääasia. Se on totta, joten ei pidä liiaksi valittaa. Oltaisiin taukopaikka voitu kenties vielä hieman kohottaa tunnelmaltaan ylemmäs kun on kerran ihan Kokkolan sisääntuloportillakin. Nyt enemmän näkyvyyttä saavat tehtaat jotka näkyvät kulkijalle enemmän kuin taukopaikka. Olisiko tämä havainto hyvä lähtökohta kehittää paikallisia retkikohteita? Ainakin toivoisin niin ja mielellään näkisin paikan kaikkien kukoistavana keitaana lähitulevaisuudessa.

Eipä tällä kertaa tämän enempää, vaan uskoisin että kerroin Hickaröstä oleellisen, ja käyhän itse tsekkaamassa tarkemmin mikä on paikalla meininki. Palaan pian asiaan, muutaman viikon sisällä jollei jo aiemmin. Hauskaa syksyn jatkoa vuonna 2023! Arvosanana Hickarön taukopaikka saa tässä 2/5.


Lisää kuvia:

    

    




















Valkohieta, Kokkola

On aika esitellä eräs tunnetuimmista kokkolalaisista retkikohteista, nimittäin Valkohiedan uimaranta, joka yleensä tunnetaan paremmin nimellä Valkohiekka. Hiekka on vaaleaa todellakin ja pieni uimaranta on iloisen kepeätunnelmainen ja raikas joka kerta kun tänne saapuu. Tämä sijaitsee melko lähellä kaupunkia mutta silti aika kaukana, joten tänne joutuu erikseen lähteä eväiden kanssa, vaikka esimerkiksi sähköpyörän kera tämä on yksi mukiinmenevimpiä ja nopeimmin lähestyttäviä retkikohteita. Matka alkaa Vanhansatamanlahden ja Halkokarin meripuistomaisemista ja jatkuu kivana joskin ajoittain soraisena mökkitienä paikan päälle. Sitä ennen on muun muassa Punakallion uimaranta, josta myöhemmin lisää. Valkohiedan lähellä on Trullevin kalasatama hienoine merinäköaloineen ja tässä vieressä on myöskin pirunpeltoja helppokulkuisine pyöräiltävine luontopolkuineen, joita pitkin tänne myöskin kaupungista pääsee melko helposti.

Itse ranta on tiiviihkö ympäristö, josta löytyy varsin hyvät puitteet: tulentekopaikka, laavu, ulkowc ja pukukopit. Uimaranta on siisti ja hiekkapohjainen, mutta syvenee melko nopeasti heti rannasta. Vieressä on myös erikoisen näköistä kalliota ja isoja kiviä joilla voi viettää mukavasti päiväänsä. Vieressä on  metsikköä jossa istuskella jos tuntuu että rannalla on liian ahdasta. Yleensä väkeä on melko vähän, mutta parhaimmillaan rannalla voi olla tungostakin. Lähellä on paljon kesämökkejä joten ihan joka paikkaan täällä ei pysty mennä tähyilemään vaikka tahtoisikin. Täältä näkee kuitenkin muun muassa Trutklippanit ja Tankarin. Itse merinäköala ja pelkkä piipahtaminenkin valkohietaisella rannalla on jo niin mieltä ylevöittävää että ei täällä joka kerta uidakaan tarvitse. Mainittakoon myös talviset hiihtomahdollisuudet jäällä, ne useimpina vuosina toteutuvat. Hiihtoreitti yhdistyy Harrbådasta jään yli tänne Trullevinniemen luontopolkuverkostoon.

Kuvista suurin osa on otettu kesäpäivän seisauksena eli yöllä jolloin Aurinko paistelee edelleen. Täällä voi alkukesästä bongata myös mystisen tiheän sumun samaan aikaan kun kaupungissa Aurinko voi paistaa täydeltä terältä. Valkohieta onkin jo avomeren äärellä eli sää voi olla yllättävän erilainen kuin vaikkapa Halkokarilla kaupungissa. Yleensä täältä löytää kuitenkin kaupungin aurinkoisimman kesäsään joskin koleaan tuuleen ja aaltoihin on syytä varautua. Uimapaikkana tämä on kokemukseni mukaan kaupungin kylmimpiä mutta toki toisaalta hienoimpia. Valkohiedan ollen kaupungin pitkäikäisimpiä ja hyvinhoidetuimpia legendaarisimpia rantoja ja sen melkein vertaansa vailla olevien näköalojen ja erityisen miellyttävien ja kauniiden uinti- ja retkikokemusten vuoksi annan sille tässä arvosanan 5/5. Lähistön nähtävyyksistä ja luontopolusta kerron myöhemmin erikseen.


Lisää kuvia:

    

    




















Päiväjärvi, Kokkola

Päiväjärvi, pieni suomaisemainen järvi sijaitsee Kokkolan koillispuolella meren läheisyydessä ja taitaa olla ennen ollut osa meren lahtea. Täällä on pitkospuita, kota, tulentekopaikka, laavu ja penkki missä istuskella tutkiskelemassa ja fiilistelemässä soista järvimaisemaa. Tämä retkipaikka on melko omintakeinen paikalliseksi reissukohteeksi, muttei mielestäni vedä vertoja kylläkään monelle muulle paikalliselle retkikohteelle, sillä puitteet ovat kodasta ja pitkospuista huolimatta niukahkot ja hieman puutteelliset. Kyllä tänne toivoisi pikkuisen viihtyisämpiä ja kätevämpiä puitteita, pitemmästi pitkospuita (kenties järven ympäri minne ei nykysellään pääse). Varsinkin uimaranta olisi kova sana tai edes laituri mistä pulahtaa uimaan asiallisemmin. Näillä puitteilla järvi rantoineen palvelee lähinnä kalastajia nähdäkseni. Uimaan pääsee mutta hassua kyllä varsinaista kunnon laituria ei ole eikä kohtaa mistä pulahtaa nätisti uimaan.

Päiväjärvelle ajetaan kasitien kautta pohjoiseen päin ja käännytään Puotiniemen / Friisin suuntaan. Patikointiväylä paikan päälle järvelle on hivenen luotaantyöntävän ja nuhjuisen oloinen (parkkialue on kauempana järvestä, joutuu näin ollen kävellä jonkin matkaa) ja myös metsähakkuita on ympärillä harjoitettu niin, ettei maisema ole ehkä ihan parhaimmillaan, mutta kuitenkin alue on melko viihtyisä ja esimerkillinen taukopaikka. Varsinkin siitä syystä, että täällä harvemmin on tungosta ja saa olla ihan rauhassa metsän keskellä hiljaisuudessa. Järvellä voi bongata helposti joutsenia, kuikkia ja muita lintuja, joten lintubongarille ja -kuvaajalle paikka voi olla kiva.

Alueella on lyhyt pitkospuureitti kodalta etelään missä on lisäksi vielä erillinen laavu tulentekopaikkoineen, mutta muuten pitkospuureitti ei johda oikeastaan mihinkään, vaan reissaaja lumpsaa tai sotkii kenkänsä aika varmasti siellä, koska pitkospuut ovat olleet myös kapeat ja huonokuntoiset. Mutta toisaalta siellä suunnassa voi olla rauhallisinta oleskella, ja paikka tarjoaa myös marjaa kuten lakkoja. Kota ja sen ympäristö on parhaimmassa kunnossa ja ihan mukiinmenevä. Mieleen nousee kuitenkin tuttu kysymys, miksi Päiväjärvestäkin jää jotenkin kankeahko ja nuivahko vaikutelma tyypilliseen kokkolalaiseen retkipaikkatapaan? Jotakin jää kaipaamaan ja kysyin tosiaan hiljaa voisiko alueesta saada edustavamman, monipuolisemmin palvelevan ja viihtyisämmän, ja jos ei niin miksi ei? Tämä jonkinasteisen ontuvuuden tunne on vaivannut suurimmassa osassa kokkolalaisista retkikohteista aina, muttei mielestäni niinkään naapurikunnissa tai entisissä naapurikunnissa sikäli kun olen näissä kohteissa vieraillut. Siitä huolimatta antaisin tässä Päiväjärvelle arvosanan 4/5. Ollessaan hieman kaukana ja syrjässä, mutta silti kohtuullisen ajo- tai (sähkö)pyöräilymatkan päässä se on yksi oivallisimpia ja oletettavasti turvallisimpia paikkoja istua hiljaa ja fiilistellä maisemia jos tarvii vaikkapa koota ajatuksensa rauhassa tai muuten vain nauttia elämästä.


Lisää kuvia:

    






















Punakallio, Kokkola

Pari postausta sitten esittelin Valkohiedan Kokkolasta. Esittelen tällä kertaa matkan varrelta ennen Valkohietaa sijaitsevan Punakallion, joka on vielä Valkohietaakin ledengaarisempi uima- ja virkistäytymispaikka Kokkolassa, ja se kuuluu saman luontopolkuverkoston piiriin Trullevinniemen alueella. Täältä löytää mukavaa kalliorantaa, heikkaista uimarantaa pienen pätkän, hieman suojaisampaa oleskelutilaa syrjemmästä, sekä pukukoppi, ulkovessa, tulentekopaikka ja penkkejä. Parkkipaikka on soratien vieressä ja siitä on kivenheiton verran itse rantaan. Täällä on perusasiat kunnossa hienoon perusulkoilukokemukseen ja rentoutumiseen. Varsin takuuvarma kohde joka ei paljoa pettymystä voine aihettaa.

Kalliorannat ovat varmaankin Punakallion se juttu. Niiden keskellä on tulentekopaikka. Kallioista sivummassa on parin siivun verran melko lyhyt mutta sitäkin kelvollisempi hiekkarantavyöhyke joka on yleensä hyvinä kesäpäivinä hiukan ruuhkainen. Alue on muutenkin Kokkolan suosituimpia retkikohteita joten omaa rauhaa sieltä ei ehkä ihan saa, jollei suuntaa alueen pohjoisosaan ennen yksityismökkejä sijaitsevalle pienelle kaistaleelle. Pääosin hiekkapohjainen ranta on erittäin hyvä uimiseen, myös hieman sivummalla pohjoispuolella pystyy kohtalaisen hyvin uimaan jos varoo kiviä. Kalliot luonnollisesti voivat olla joskus liukkaat, jolloin varovaisuus voi olla paikallaan. Punakalliot on omalla tavallaan ihana paikka joka on kyllä pisteensä ansainnut. Sinne on hitusen matkaa kaupungista jos ei omaa autoa tai sähköpyörää muttei liikaa.

Punakallioille voi saapua myöskin luontopolkua pitkin Halkokarilta tai niin sanotulta Roska-Rukalta. Polku on vaihtelevan kuntoinen mutta melko iisi myös sähköpyörälle ajettavaksi. Luontopolku jatkuu Punakalliolta pohjoiseen ja oli viime näkemältä pääosin kunnostettu ensiluokkaiseen kuntoon tasaiseksi ajo- ja kulkureitiksi. Tästä erillinen postaus myöhemmin. Tämä nostaa Punakallion arvoa ja houkuttavuutta. Puitteet olivat hyvässä kunnossa Punakalliolla eikä moitteen sanaa pystynyt helpolla löytämään. Lähellä tai vieressä on yksityisiä lomamökkejä joka kannattaa huomioida. Maisemat merelle ovat parhaimmillaan huikeat tai ainakin vilkaisemisen arvoiset. Moni saari ja toinen retkikohde näkyy täältä ja merimaisemaa tai säätä on mielenkiintoista ja virkistävää vain simppelisti tarkkailla. Uintikokemus täällä voi olla hyvinkin miellyttävä sopivalla säällä.

Maisemaa muuttaa kuitenkin tehtaat jotka näkyvät länsilounaan suunnalla selvästi piippuineen ja tuulivoimaloineen. Valitettavasti lounaistuulella (joka on Kokkolan toiseksi yleisin tuulensuunta) tehtaiden savut tulevat suoraan Punakallion kohdalle, jolloin lounaistuulella paikka on todella saasteisen oloinen ja haiseva. Tämä laskee tässä paikan arvosanaa yhdellä pisteellä. Viereisestä metsästä voi löytää kuitenkin mustikkaa retkievääksikin. Tie paikan päälle voi olla joskus huonossa kunnossa loppupätkältään, sisältäen kovaa soraa, mutta yleensä se on sileähkö ja helposti ajettava. Punakalliot on jäänyt muistoihin legendaarisena takuuvarmasti hyvää tuulta mieleen nostattavana eväsretkipaikkana, joka on hitusen ehkä arkinen mutta toisaalta joskus juuri tällaiset paikat voivat saada ihmeitä aikaan! 4/5.


    

    





















Isokari, Kokkola

Isokaria Lahdenperän uimarannan (josta postaus myöhemmin) ja Ykspihlajan kupeessa Lahdenperän teollisuusalueen takana on sanottu myös Friisinsaareksi, koska täällä sijaitsi aiemmin Friisin huviloita, joista on enää perustuksia, kellari ynnä muuta vastaavaa jäljellä. Tulin muun muassa pohtineeksi miksi pieni saari tyhjennettiin huviloista. Saari on sen jälkeen saanut tieyhteyden ja on huvilakauden loputtua toiminut ilmeisesti teollisuuden saralla laitureineen ja muine infrastruktuureineen mistä on vielä osa rempallaan jäljellä saaren alueella. Sen jälkeen saari on tullut enemmän retkeilijöiden ja lintubongareiden käyttöön.

Täällä ei ole uintimahdollisuutta, ellei sitten ole oikein rohkea ja hyvä uimari. Saaressa on lähinnä vain esteetön lyhyt pitkospuureitti näköalapaikalle tai lavalle joka sijaitsee ison siirtolohkareen vieressä kaislikkoisella rannalla avaten näköalan pohjoiseen ulapalle. Sen kohdalta lähtee polku joka kiertää saaren takaisin parkkipaikan liepeille. Siellä on lisää näköaloja sekä pöytä ja penkki infotauluineen mukavasti koivujen alla itärannalla mistä näkee Lahdenperän uimarannan ja muuta ympäristöä. Pienen ja sinänsä viehättävän rantametsäpolun varrelta voi popsia oikealla hetkellä vaikka vadelmia.

Esteettömän pitkospuureitin ensimetreillä on paitsi penkit niin myös erittäin hyvätasoinen ulko-wc, ainakin omasta mielestäni, sillä se on ollut tilava, hajuton ja ongelmaton. Asfaltittoman ja melko heikkokuntoisen parkkialueen vierellä entisen laivalaiturin kupeessa on lintutorni. Oleellisimmat retkipuitteet ovat olleet hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa, paikoin hieman ajan hampaan jo puraisemat tai ilkivallan kolhaisemat. Saari on periaatteessa kaunis ja jopa osin luonnontilainen, mutta varsinkin parkkialue ympäristöineen ja siten osa saaresta on aika törkyisen oloinen kun siellä on esimerkiksi vanhoja ruosteisia kontteja ja rikkinäinen vanha laivalaituri sekä muuta joka ei lisää erityisemmin puhtauden, viihtyisyyden tai turvallisuudenkaan tuntua. Ihmettelen tätä pitkään vallinnutta kokkolalaismeininkiä tässä jälleen. Tämä tuntuisi olevan
näissä kokkolalaisissa paikoissa se jokin yleinen asiaintila mitä aika ilmeisestikin pidetään jossain arvossa, nimittäin vuodesta toiseen viipyvää rappioromantiikkaa.

Mutta siihen olen paljasjalkaisena kokkolalaisena jo siis tottunut vuosikymmenten vieriessä ja Isokari ja muut retkipaikat on toki otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat. Ehkä paikalliseen kulttuuriin kuuluu nuhjuinen ja yliampuvankin maanläheisen arkinen suhtautuminen maailmaan ja lähiympäristöön? Tiedän kokemuksesta, että siinä on oivia plussapuolia, sillä se usein 'pakottaa' ihmisen ja tässä tapauksessa retkeilijän roolissaan todella virittäytymään autenttisesti siihen hyvään mitä paikallinen paussikohde tarjoilee. Se voi parhaimmillaan johtaa vaikkapa ihmisyyden korkeamman asteen löytymiseen. Puhun hiljentymisen kokemuksesta ja uusista oivalluksista tällaisissa Isokarin kaltaisilla tehdasalueen ja maankaatopaikkojen kyljessä sijaitsevilla virkistysalueilla, jotka voivat olla parhaimmillaan pakopaikkoja elämän kriisiin tai vain hyvin simppeleitä arkisia virkistäytymismestoja. Miksi silti jättää Isokaria pulaan osittaisena romualueena minne ei ole edes järjestetty kunnon tienpitoa tai parkkialuetta? Itse poistaisin romut, kummallisuudet alueelta ja siivoaisin / kunnostaisin paikan moitteettomaan sekä mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon. Sillä meillä rappioromanttiikkaa on jo kyllin. Ollaan sentään kaupunkialueella ja yhdessä Kokkolan suosituimmista ulkoilukohteista.

Pohjoistuulen vallitessa Kokkolan yleisimpänä tuulensuuntana tulevat tehtaiden savut aikalailla suoraan Isokariin tai sen liepeille, ja myös viereiseltä tehdasalueelta tulvahtaa usein ärhäkät ja pahoinvointia aiheuttavat maalinhajut, valitettavasti. Maisema on arkinen, sillä täältä näkyvät suurteollisuus, satama ja muu alueen asutus ja infra. Se on neutraali tai jopa positiivinen seikka jos sen niikseen ottaa. Itselleni se ei kohota paikan arvoa vaan valitsen yleensä muun paikan retkeillä. Isokari on kuitenkin sen verran viihtyisä että kyllä se lähelle kärkisijoja välillä itsellänikin pääsee.

Isokaristahan näkyy myös luonnontilaista maisemaa luoteen ja lännen suunnassa, joten kokemus riippuu siitä mihin päin saaressa tähyilee ja missä kohtaa liikkuu. Ei tämä paha paikka ole, mutta kesäisin täällä on esimerkiksi ollut vähän jännää sahaavaa veneliikennettä ja fiilis tiirailla ympäristöä näissä puitteissa on tuntunut ehkä jopa aavistuksen vaivaannuttavalle, ja myöskään tosiaan turvallisuudesta ei ole siis takeita, sillä täällä käynee pyörähtämässä monenlaista epämääräistä autoa ja intentiota, voisin kuvitella. Isokarilla näkisin olevan resuinen rundimainen funktio joka ei nyt ihan meikäläistä ainakaan yleensä houkuta niinkuin se voisi houkuttaa. Lisäksi vieressä on lumenkaatopaikka erikoisine rumine veteen parkkeerattuine aluksineen ja kaatopaikka on ilmeisesti läjitetty joutomaasta eikä maisema näin ollen oikein ole enää entisellään muutenkaan.

Isokari on iloinen väriläiskä joka on paikallisten suuresti rakastama. Minäkin rakastan Isokaria. Ja sellaisena kuin se viime näkemältä oli. Rakastan kuitenkin luontoa ja lähiretkikohteita niin paljon että olen hitusen murheissani että näin Isokarin kurjistetuissa merkeissä. Joskus voivat hetket tällaisissa paikoissa kuitenkin olla ihan elämän parhaita hetkiä. Kiitos Isokarille siitä. Reissublogini ollessa tällainen kohteiden kokonaiskuvaa arvosteleva blogi niin Isokari saa nyt pisteet 3/5. Mainittakoon vielä että minulla on Reissublogini kanssa vähän teknisiä ongelmia. Katsotaan joudunko postaamaan loput tämän ykkösosan tarinat erillisenä sivuna. Toivotaan parasta, mutta jollain tavalla Reissublogini ilman muuta täällä kotisivullani pyrkii jatkumaan. Ei muuta kuin ensi kertaan ja hauskaa lopputalvea vuonna 2024!




     

     




















Tankar, Kokkola

Tankarin majakkasaarelle ei pääse kuin aniharvoin ellei omaa kulkumahdollisuutta tänne parinkymmenen kilometrin päässä mantereesta sijaitsevalle Kokkolan kenties tunnetuimmalle nähtävyydelle. Kesäkautena tänne kulkee laiva, mutta silloin ollaan sen aikataulujen varassa. Lähimmillään Tankarin majakkasaari on kuitenkin Öjan Bergölandetissa mistä Tankariin on enää muutama kilometri veneellä tai joinain talvina hiihtämällä. En ole tätä koskaan kokeillut, vaan kulkenut saarelle aina laivalla mikä onkin muodostunut lähes jokavuotiseksi vierailuksi, ja on ollut kyllä sen arvoista vaikka saarella on melko vahva turistivivahde läsnä. Saari on kuitenkin niin omintakeinen ja jännittävä etten sitä jättäisi tsekkaamatta.

Tankarissa on oma pieni satama minne laiva saapuu. Siellä on paitsi entinen luotsiasema torneineen ja rakennuksineen niin myös itse punavalkoinen korkea majakka entisine majakanvartijan asuinrakennuksineen, saaristolaismökkeineen, majoituksineen ja kahviloineen. Saaressa on pitkospuureitti joka on osin esteetön. Reitti jatkuu hauskana mutkittelevana luontopolkuna saaren ympäri, mutta pohjoisosa saaresta on enemmän luonnontilainen ja ainakin lintujen pesimäaikana (huhtikuun puolivälistä elokuun alkuun) rauhoitettu eikä sinne sovi silloin mennä. Ehdottomasti paras aika säiden ja rajoitusten puolesta onkin vierailla Tankarissa elokuun puolivälissä jolloin myöskään laiva ei ole enää niin täysi. Hankalin  ja ruuhkaisin aika on varmaankin alkukesä, heinäkuu, juhannus ja venetsialaiset.

On huomioitava että merellä sää on usein valtavankin paljon kylmempi kuin mantereella, varsinkin alkukesästä, ja sää voi myös joskus muuttua yhtäkkiä. Tuulta täällä yleensä piisaa, jolloin pukeutua sopii erilailla kuin kaupungissa, jollei halua vilustua.
Matkalla saarelle laivalla voi tulla paitsi hyytävän kylmä niin mahdollisesti myös merisairaaksi jos on aallokkoa, mutta tuskin tylsää koska noin 1,5 tunnin laivamatka suuntaansa kuluu tarkkaillessa eri saaria ja muita kohteita mitä ohitetaan. Laivassa on ravintola jonne voi mennä lämmittelemään juotavan tai syötävän kanssa. Alkukesästä sää on yleensä aina poutainen ja aurinkoinen täällä. Loppukesästä ja syksyllä sää on puolestaan aina lämpimämpi ja toisaalta joskus sateisempi kuin sisämaassa. Loppukesästä ja syksyllä lämpötila saattaa jopa kohota öisin laskemisen sijasta ja pakkaset tulevat tänne yleensä hyvin myöhään joten Tankar ja saaristo elää hieman omaa elämäänsä kaiken suhteen, varmaan myös kulttuurillisesti.

Aikaa saaren tutkimiseen käytännössä laivaristeilyjen tiimellyksessä on niukasti ja aika kuluu aina siivillä. Oikeastaan ei ehdi kuin ripeästi kävellä peruskierroksen ilman opastusta vilkaisten kaikki kivat yksityiskohdat ja istuskella eväiden kanssa pohjoiskallioilla hetken ja sitten onkin jo aika lähteä takaisin laivalle. Nimittäin jos myöhästyy laivasta niin jää saarelle, koska täältä ei pääse tokikaan pois jollei omaa jotakin kontakteja veneilijöihin tai muuten. Jospa täältä löytyy kuitenkin jokin hätäapu tarvittaessa, ja ehkä laiva odottaa jotta kaikki matkustajat ovat kyydissä, kuvittelisin niin. En ole kokeillut yöpyä saaressa majoituspalveluissa mutta olen ymmärtänyt ettei se minunlaiselle köyhälle kansalaiselle kannata, vaikka olisi ehdottamasti se juttu mikä Tankarissa kannattaisi tehdä. En ole aivan varma onko telttailu tmv saaressa kannattavaa, turvallista tai edes luvallista. Mutta ainakin eteläpuoli on varattu matkailu- ja yksityismökkien käyttöön. Kannattaa hieman katsoa missä liikkuu siellä päin ja itse olen yrittänyt pysyä merkityillä reiteillä saaren eteläosassa.

Tankarissa on tulentekopaikka ja muuta perusajanvietettä retkeilijälle. Ulkovessoja on useita heti satama-alueella, mutta ne ovat hieman ruuhkaisia ja niissä on aina ollut eräs merkillinen piirre: vessojen ovissa on ikkuna josta voi aivan suoraan tirkistellä vessassa asioivia ihmisiä jonottaessa tai muuten. Tätä en arvosta, vaan ihmettelen sitä ja koen itse sen erittäin epäilyttävänä ja ärsyttävänä joskaan en ole saareen sitä murehtimaan koskaan saapunutkaan. Jos mietin Tankaria reissukokemuksena retkeilijän kannalta, niin suosituin saaren eteläosa antaa kyllä hivenen epärennon ja orvon vaikutelman, jolloin saaressa ei ehkä viihdy eräretkeilijän meiningillä niinkään hyvin saaren kaupallisuuden, virallisuuden ja yksityisyyden ilmapiirin vuoksi. Itseäni ei houkuttele kovinkaan jäädän satamalaiturin kupeessa olevalle tulentekopaikalle tulistelemaan vaan saarella on minulle poikkeavampi retkeilyfunktio.

Saaren pohjoisosa ja lammasaitausten lounaisosa on aina viehättänyt minua eniten, ja itse majakka rakennuksineen. Majakkaan on ollut joskus opastettuja kierroksia, joissa on päässyt käymään ihan majakan ylätasanteellakin katsomassa. Saaressa on vanha kirkko ja kalastajakylämuseon kaltaista rakennuskantaa jota voi ihmetellä. Ruuhkaisesta saaren eteläosasta huolimatta yleisesti ottaen tunnelma saaressa tuntuisi olleen avarakatseinen ja rento, ja jännällä positiivisella tavalla uniikki sanoisin. Täällä tulee pääosin hyvälle ja raikkaalle tuulelle! Vaikka täällä viipyisi vain hetkisen niin tämä kruunaa koko vuoden lähestulkoon joka kerta, vaikka sää sattuisi olemaan huonokin. Varsinkin aurinkoisella kelillä saari on maaginen. Sen kasvillisuuden omintakeinen tuoksu on huumaava ja parantava jääden mieleen ainiaaksi. Tankar on ihan avomeren äärellä joten näkymää piisaa joka suuntaan. Ulkosaariston rauhassa on jotakin suunnattoman elävöittävää, piristävää, rauhoittavaa ja parantavaa jota on vaikea pukea sanoiksi. Se on jotakin mitä täytyy kokea itse ja mitä ei ihan löydä vaikkapa Kokkolan keskustan liepeiltä Halkokarilta. Varsinkin jos tänne saapuu melko tyynellä säällä niin kokemus on huippu!

Tankar näkyy lähes kaikkialle Kokkolan edustalta vaikkakin on kaukana joten se on eräänlainen maamerkki Kokkolassa. Majakka on käytössä ja sen valo vilkkuu kauas, ja sen näkee myös vaikkapa sisämaasta Köykärinmäen laelta jos jo hämärtää. Majakka on mielestäni yksi Suomen hienoimpia ja tyylikkäimpiä majakoita. Luotsiasema funkkistyylissään ei maisemaa kauheasti ylevöitä, mutta on siellä omana osanaan saaren kulttuuriperintöä sekin varmasti. Tehtaat ovat kaukana mutta näkyvät etelän suunnalla vielä. Tehtaiden savut tulevat Tankariin hyvin harvoin joten ilma on raikas ja luultavimmin kaikki on puhtaampaa. Saaristokylä on viehättävä ja esimerkillisen oloinen, ja pitkospuureitistö on ollut moitteetomassa kunnossa kuten suurin osa puitteista nähdäkseni muutenkin. Kahvilan annista minulla ei ole paljoa kokemusta viime vuosilta kun syön omat eväät lähinnä muutenkin aina. Kahvila on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä jos tarvetta juomalle tai eväille tulee. Varaa rahaa tietysti matkaan, muuten voi olla tuskan takana saada apua, juomaa tai evästä jos joudut pulaan!

Niin, ja saarestahan näkyy koillisessa myös vedessä seisova uudempi punavalkoinen Kokkolan majakka mikä on sekin aika mielenkiintoista kiikaroida näkyviin. Saaresta näkyy varmaan paljon muutakin. Tuulensuuntana on useimmiten pohjoinen ja tuuli osuu pohjoisrannalle. Aallot voivat olla näyttäviä ja varmasti myös joskus vaarallisia. Uimaan täällä ei kokemukseni mukaan helpolla pääse, sillä varsinaista uimarantaa ei ole ja vesi voi olla syvä liukkaine kivineen ja kallioineen. Tästä vähän miinusta joskaan kukaan täällä uimaan varmaan ei kerkeäkään ellei viivy useita päiviä. Täältä saanee varmaankin jonkin verran myös kalaruokia kun Tankar on alun perin kalastajakylä, mutta ruuasta ei ole kokemusta itselläni. Lähinnä paikka ruoan kannalta on minulle ollut jätski- ja limukioskina aikataulun ollessa aina poikkeuksellisen tiukka. Taka-alalla hiipii pelko siitä että jää laivasta eikä pääse pois mantereelle vaikka saari on pieni jolloin laivaan pitäisi hitaammankin keretä eikä saareen luultavimmin kukaan voi muutenkaan eksyä. Pohjoisrannalta kävelyyn laivalle kannattaa kuitenkin maaston muotojen ja kivikkoisuuden takia varata aikaa ainakin puoli tuntia vaikka matkaa on vain muutama sata metriä.

Saari on ihan omassa maailmassaan ollessaan eristyksissä mantereesta. Tankar on kertakaikkiaan mielenkiintoinen ja mahtava joka kerta vuosikymmenestä toiseen ja sitä jää kaiholla kaipaamaan siitä huolimatta että itselleni se näyttäytyy osin markkinahenkisen leiman saaneena paikkana eikä näin ollen houkuttele minua ihan etunenässä. Tankarille annan pisteitä 5/5 vaikka siinä on muutama mainittu miinuspuoli. Se ei ehkä ole kaikkein hulppein vetonaula paikallisten retkikohteiden joukossa vaan kyllä ne kärkisijat vie kuin yleensä viekin yhä ne hyvinkin yksinkertaiset ja tuntemattomimmat retkikohteet näillä seuduilla. Katsotaanpa mihin reissu seuraavaksi kuljettaa tässä blogissa.




    

         

  

    

    
















Uusi postaus piakkoin.











 
Mika Vähä-Lassila 2024

ig:mikankaikkeus

(Huom. Esittelyt kertovat reissukohteista muutaman vuoden ajanjaksolla (2018-2023) enkä takaa arvioiden ajantasaisuutta.
Tämä blogi kannustaa lukijan selvittämään itse kohteen laadun iloisin mielin.)