|
|

|
|
|
|
|
|
|
Södra Trutklippan, Kokkola
Aloitin uuden harrastuksen, reissublogin joulukuussa 2022 alun perin
facebookissa yksityisenä kuvagalleriana. Tämä Södra Trutklippanin kuva
ponnahti ensimmäisenä arkistoistani, joissa materiaalia on jonkin
verran kertynyt sähköpyöräharrastuksen saatua elämässäni melko
yllättäenkin ihan kärkisijan harrastusteni joukossa. Luontoretkeily ja
tavallinen pyöräily on toki ollut mukana jo pitkäänkin. Yllä olevassa
paikassa kävin harvinaista kyllä jalan, jäätä pitkin vajaa vuosi
sitten. Södra Trutklippan on joka tapauksessa mielenkiintoinen
retkikohde, jos tänne sattuu pääsemään. Paikka on merellä muutaman
kilometrin päässä rantaviivasta. Södra Trutklippan on suurelta
osin asumaton pikku saari, mutta on siellä muutama kesämökkikin.
Kuvassa on yleisessä käytössä oleva autiotupa, joka on tosin lukossa ja
ollut kaupungin taholta varatavissa. Talo on varsin erikoinen ja
muistuttaa myös hieman Suomen rautatiearkkitehtuuria. Talo on muuten
myös vanha majakka tai oikeammin linjaloisto, huomaa yläkerran
erikoinen ikkuna, majakan valo on loistanut sieltä. Saaressa on ollut
myös aikoinaan toinenkin linjaloisto, kaunis valkoinen majakka,
Tankarin majakan näköinen.
Kuvan linjaloistorakennuksen vieressä on ilmeisesti vanhoja
majakanvartioiden asuintaloja, hienoja vanhoja rakennuksia nekin.
Saaressa on toisen, uudemman, linjaloiston kehikko kaakkoisrannalla,
josta saaren helposti tunnistaakin lähestyttäessä kaupungin puolelta.
Tänne ei mene tietääkseni mitään virallista veneliikennettä, joten
tänne on mentävä omin avuin, vaikka veneellä tai hiihtämällä talvisin.
Talon edustalla on kunnon laituri mihin on helppo saapua, lisäksi kiva
eväidensyöntipaikka opasteineen ja vanhoine kuvineen on heti talon
portaiden edessä. Saaressa asuu kokemukseni mukaan syväkin rauha, jota
ei löydä paikallisesti Kokkolan rannoilta tai edustalta kovin helposti.
Södra Trutklippan on kuitenkin jo ylittänyt sen maagisen rajan milloin
saariston ainutlaatuinen viehätys ja rauha puhkeaa esiin. Paikka
tuntuukin hieman Tankarilta!
Ei niin vakavasti otettavia pisteitä tälle kohteelle antaisin 4/5.
Miinuksena vaikea pääsy mutta toisaalta paikka on niin uniikki ja
hiljainen, että elämys on lähes koettava ja kutsuu puoleensa.
Ulkovessat eivät olleet parhaasta päästä ja olivat lisäksi lukossa,
joka ei varmaankaan innosta kaikkia kulkijoita. Alue on pysynyt
kuitenkin harvinaisen siistinä ja luonnontilaisena.
|
|
Lisää kuvia (joita voi klikata suuremmiksi):
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Storsand, Fäbåda, Pietarsaari
Tämä on reissublogin kuva numero 2. Kuvilla ei ole tiettyä
lisäysjärjestystä tässä blogissa, vaan olen valinnut ne suunnilleen
intuitiivisesti sillä fiiliksellä minkä paikan tahdon seuraavaksi
esitellä.
Fäbåda on naapurikaupungin helmi. Kun
kävin siellä ensi kerran niin suuni loksahti auki. Paikka oli syrjässä
keskustasta ja suunnattoman kaunis. Lisäksi se oli huippusuosittu;
ruuhkainen ja autoja niin paljon ettei meinannut mahtua ajamaan seassa.
Leirintäalue oli täynnä ihmisiä asuntovaunuineen. Alueella oli vireä
kahvila ja muuta aktiviteettia. Esteettömät pitkospuut ja useita priima
hiekkarantoja ja myös kalliota. Miten tämä avomeren äärellä oleva
paratiisi ja selvästi pitemmältä ulkomailtakin vaeltelevien turistien
lomakohde oli pysynyt piilossa koko elämäni?
Kuvan Storsand ei
ole paikan päärantoja, vaan vähän pidemmällä Fäbådasta Uusikaarlepyyhyn
päin kivan luontopolun varrella. Siellä on myös autiotupa. Storsandissa
oli hieman vähemmän väkeä, joten siellä oli kiva uida. Storsand ja koko
Fäbåda on hyvin suositeltava paikka joka tuskin koskaan unohtuu!
Storsandista tuli minun suosikkirantojani. Kuvaa zoomaamalla voi nähdä
horisontissa myös Hällgrundetin majakan (pooki) Uusikaarlepyyn
edustalla. Jäin miettimään pääsenköhän käymään siellä koskaan?
Hällgrundetilla näyttää olevan oma facebook-sivukin.
Pisteitä ropsahtelee tälle paikalle kokonaisuudessaan 5/5.
Plussapuolia toinkin jo esille ja tuskin olen kolunnut aluetta edes
kylliksi tietääkseni siitä vielä tarpeeksi. Miinuksena voisi
halutessaan pitää ruuhkaisuutta ja ehkä tietynlaista snobahtavuutta.
Paikka on kuitenkin niin esimerkillisen hieno ja ikimuistoisen
pysäyttävä että on kyllä pisteensä ansainnut kun ei kerran tarvitse
aluella välttämättä ruuhkankaan keskellä olla.
|
|
Lisää kuvia:
|
|

|
|
|
|
 |
|
|
|
Luodon kalasatama
Tämäkin on Kokkolan lähiseudun
retkeilypaikoista mielestäni ihan kärkisijoilla. Mikä maisema ja paljon
rauhaa. Paikassa on jotakin mitä melkein haluaisi kuvailla
poikkeukselliseksi ja jopa taivaalliseksi. Hyvä paikka grillata, ottaa
aurinkoa ja myös uida jos on parempi uimataito. Varsinaisessa
kalasatamassa ei ole sinänsä mitään erikoista, mutta satamassa olevia portaita pääsee ylös kalliomaisemiin missä
saa yleensä olla aivan rauhassa. Kallio ja rannikkometsä
grillikatoksineen onkin se paikan juttu. Kieltomerkkejä ei näkynyt ainakaan
viime kesänä joten alue on myös yleisölle avoinna eikä
vain kalasataman käytössä. Alueella on ihmellisen paljon isoja
siirtolohkareita mikä lisää paikkaan oman merkityksellisyyden ja
vaikuttavuuden. Luodon kalasataman maisemassa ja rauhaisassa
meritunnelmassa silmä ja mieli lepää vaikka veneitä kulkee muutaman
minuutin välein. Retkeilypaikkana annan tällekin 5/5,
vaikkakin hienoinen yksityisalueen ilmapiiri saattaakin yrittää hiipiä
mieleen paikan päällä.
Koko Luodon (tunnetaan yleensä puhekielessä
ruotsinkielisellä nimellä Larsmo) alue on maisemallisesti kaunis ja
kannattaa koluta läpi huolellisesti jos retkeilyttää. Luoto on
saaristokunta, ja sijaitseekin oikeastaan isolla saarella. Luoto on
melko omintakeinen, oma maailmansa, johtuen paitsi ruotsinkielisyydestä
ja uskonnollisuudesta mutta myös jännällä tavalla syrjäisestä
sijainnista; kuin menisi Ruotsiin tai Ahvenanmaalle. Luodossa on paljon
erittäin hyväkuntoisia luontopolkuja. Myös siitä täydet pisteet.
Luodon kunnan nettisivuilla tämä paikka esitellään nimellä Inre
Bergskär ja siinä mainitaan virkistysalue grillikatoksineen ja
tuulensuojineen, joten kyllä tämä ihan yleinen nähtävyyskin on. Tätä paikkaa voi tulla ikävä.
|
|
Lisää kuvia:
|
|



|
|
|
|
 |
|
|
|
Seljes, Alaveteli, Kruunupyy
Pohjanmaan
Punkaharjuksi legendaarisesti taannoin nimetty alue on
nykyään kovin hiljainen tai hiljennyt. Seljesin entinen lomakylä
kapeine sievine pikku asfalttiteineen sijaitsee kaukana kaikesta
yllättävänä ja ainutlaatuisena, jopa ällistyttävänä kohteena muuten
tavallisen metsä- ja peltomaisemien takana; suhteellisen pitkän,
mäkisen ja mutkaisen asfalttitieosuuden jälkeen.
Tämä paikka oli
vuosikymmeniä suosittu tanssi- ja festaripaikka leirintäalueineen ja
ravintoloineen. Nyt se on suurelta osin yksityisaluetta, mutta siellä
on vielä hylätyn oloinen hyvä uimaranta vessoineen ja pukukoppeineen.
Olettaisin uimarannan olevan vielä virallisesti yleisölle avoin kun
siellä oli viralliset kyltit jne olemassa. Paikassa ei kuitenkaan
viimeisinä käynteinäni näkynyt kuin pari kalastajaa. Alueen kupeessa on
nykyään metsästysseuran maja, joka lienee melko yleisessä käytössä,
mutta entinen ravintolakahvila esimerkiksi on jo yksityisalueen
piirissä. Samoin on entinen mökkeilyaluekin.
Kun paikkaa lähestyy
Alavetelistä päin niin voi aistia että aletaan olla erämaassa,
vaikka ollaan vielä maaseudulla. Samoin voi aistia sen ilon ja
meiningin kun väki on tullut tansseihin ja muihin tapahtumiin. Paikassa
on nykyään toki vieläkin rauhaisampaa, mutta lakkautettu ilmapiiri on
myös lähes käsin kosketeltava, eikä se varsinaisesti kohota paikan
arvokkuutta tai houkuttelevuutta. On melkein kuin paikkaan ei olisi
enää suotavaa mennä. Tämä voi vaikuttaa surulliselta ja ehkä
häpeälliseltäkin, mutta Seljes itsessään on luonto- ja retkeilykohteena
vertaansa vailla. Nykyään Seljes näyttää olevan
satunnaisten pistäytyjien suosiossa ja sen virallinen matkailuarvo on
ollut lähinnä pienimuotoisessa kalastuksessa.
Kuten sanottua, tämä oli
ennen
täynnä elämää, nyt se on muisto vain. Herää ajatus siitä voisiko paikka
herätä vielä eloon ja iloon? Joka tapauksessa kapea mutta melko
pitkäkin tieosuus harjun päällä jyrkähköine rinteineen on
maisemallisesti näillä seuduilla poikkeuksellista. Tämä toki lisää
paikan arvoa suuresti, mutta entisten
yleisten rakennusten ollessa nykyään yksityisiä, hylättyinä tai muuten
arveluttavia ei Seljes houkuttele enää kuten lapsuudessani. Itse harjua
käy mielellään ihastelemassa ja tien varrella on pari levähdys- ja
tulentekopaikkaa. Varsinaisia luontopolkuja ei ilmeisesti enää täällä
ole, mutta on ollut vielä 1990-luvun alussa. Seljesjärven takana on
lisää mielenkiintoisia erämaajärviä, mutta nämä ovat pääosin
yksityisten mökkien valtaamia alueita, eivätkä siksi varteenotettavia.
Paikan käyttötarkoituksen muutos tekee siitä mielestäni hieman oudon,
mutta kyllä ihan tutustumisen arvoisen. Puitteiden
niukkuus, haamumaisuus ja hienoinen sekavuus laskee sen pisteet tässä
blogissa arvosanaan 4/5 (riippuen näkökulmasta, 3/5 jos entinen julkinen alue otetaan laskuihin mukaan).
|
|
Lisää kuvia (jotka on otettu ymmärtääkseni yleiseltä julkiselta alueelta):
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Harjukarin lintutorni, Marinkainen, Kokkola
Marinkaisissa peltomaisemat kohtaavat meren paikoin saumattomasti ja
kauniillla tavalla. Karhiin menevän paikallistien varrelta kääntyy pian
Harjukarin kyltin kera jonkin verran labyrinttimainen ja
heikko-opasteinen hiekkatie lintutornin maisemiin. Siellä on hieman
rannikkometsää, pusikkoa, itse lintutorni sekä laavu
tulentekopaikkoineen ja ulkovessoineen. Perille vievän tien varrella on
iso pelto, jossa on näkynyt suuria määriä esimerkiksi joutsenia.
Harjukari ja Marinkainen vaikuttaa todellakin erinomaiselta
lintubongauspaikalta, myös ihan mukiinmenevältä eväidensyöntiin ja
huolettomaan pikku samoiluun.
Paikka on ehkä sopivin retkeilyfiilikseen
pääsemiseen ja pieneen arjesta irtiottoon ilman huiseja matkailullisia
elämyksiä. Näköala lintutornista on silti vaikuttava ja näyttää kuin
olisi paljon korkeammalla kuin mitä torni oikeasti on. Kyllä täällä
kelpaa oleskella ja nauttia auringonpaisteesta. Paikalla on yleensä
ollut muutamia seurueita, joten yksinoloa etsivälle Harjukarin
lintutorni ei ihan palvele tarkoitustaan eikä tätä kohdetta varten
kannata kaukaa lähteä vaivautumaan paikalle. Vaikkakin pelkkä
peltomaisema lintuineen ja tornin näköala voi olla toisaalta
tsekkaamisen arvoista kokeneemmallekin retkeilijälle.
Laavulla on ollut
aavistuksen nuhruinen ja juopotteluun vivahtava vaikutelma vaikkei sitä
sotkuiseksi ole voinutkaan sanoa. Alueen keväisissä tienpidollisissa
kunnossapitotoimissa on ollut toivomisen varaa, paikan päällä on joskus
liejuista ja minun kokemukseni mukaan paikka siinä suhteeessa on ollut
huono-onninen ja petollinenkin. Harjukarin lintutorni on ihan kiva
peruspaikka, joka saa arvosanan 3/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Hästö, Kruunupyy
Hästö on minulla sarjassa verrattain ainutlaatuisia kohteita, vaikka
täällä ei mitään olleellisesti ainutlaatuista ehkä olekaan. Hästö on
hauskan soratieosuuden päässä kun tullaan Kruunupyyn keskustasta päin,
ja eipä tänne muualta päin pääsekään, paitsi veneellä. Kyseessä on
pieni venesatama veneklubilla ja ravintolalla, sisältäen yleisen
uimarannan heti kuvan laiturin kupeessa. Rauhallinen oli ilmapiiri
ainakin minun käydessäni paikalla. Nähtävästi jonkinlainen
leiriytymismahdollisuus on myös täällä.
Hästön ja ylipäätään Kruunupyyn kohteisiin on hieman vaikea päästä
autottomana suorinta tietä Kokkolasta, koska valtatie 8 ei toistaiseksi
ole saanut viereensä pyörätietä, vaan retkeilijä joutuisi polkea
vähintään usean kilometrin raskaan liikenteen seassa. Mutta jos ei ole
kiirettä ja on muuten mahdollisuuksia niin tännehän voi polkaista Öjan
tai Sokojan kautta, ja toki myös Överbyn soratie helpottaa joskus
matkantekoa.
Hästössä nähtävä vesistö on Luodonjärvi ja rannalta näkeekin itse
asiassa Luodon (Larsmon) kirkon vastarannalla jos katsoo sopivasta
kohtaa. Rannassa on minikokoisen hiekkarannan lisäksi tulentekopaikka
tai pieni laavumainen suoja opastetaulujen kera. Vessaan pääsystä ei
ole takeita, mikä on miinus. Alue näytti siistille ja roskattomalle.
Ravintola ei ole aina auki, eikä se auki käydessäni ollut, joten sitä
en pysty sen enempää arvostelemaankaan. Veneklubi näytti hiljaiselle
mutta melko hyvin hoidetun oloiselle. Paikassa sai olla ihan yksin
joten jäi mielikuva ettei tämä ainakaan runsain määrin ihmisiä ole enää
jostain syystä houkutellut. Näitä unholaan vaipuneita paikkoja tuntuu
näillä seuduilla valitettavasti olevan useampikin. Toivoisi tähänkin
paikkaan eloa ja pirteyttä.
Tunnelma rannalla oli kaiken kaikkiaan mielialaa kohottava ja
rauhoittava, mikä houkutteli tulemaan uudestaan piankin. Jostain syystä
mitä en osaa kuvailla tuli silti sellainen tunne ettei halunnut viipyä
rannalla pitkään. Ehkä lukija saa fiilistellä ja testata asiaa
itsenäisesti. Hästön rantaa edeltää ilahduttava pienen pieni Hästön
kylä josta lähtee käsittääkseni luontopolkukin. Sinne ohjasi
jonkinlainen kyltti. Polku jäi kuitenkin tällä kertaa käymättä, mutta
juuri siksi paikka voi houkutella uudelleen. Paikalliset pienet
luontopolut ovat sellaisia mille itse ainakin annan heti lisäpisteitä.
Hästön kylään saavuttaessa on kaunis koivumetsä joka kevään vihreänä
saa varmasti rentoutuneen hymyn kasvoille.
Hästön rannoilta nähtävässä Luodon järven saarimaisemassa on minun
makuuni jotakin todella kaunista ja parantavaa, ja tämä on itselleni se
pääsyy poiketa Hästössä. Täältä voi kuvitella olevan mahtavaa lähteä
veneilemään, pienellekin veneretkelle. Mikä suurenmoinen onni on heillä
joilla on oma mökki tuolla! Pienestä selittämättömästä
taustalla olleesta tunteesta huolimatta Hästö pääsi harvinaisen
onnistuneesti tsekkaamisen arvoisten kohteiden joukkoon pistein 4/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|

|
|
|
|
|
|
|
|
Österörskroken, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola
Esittelen
Öjan saaristoa tämän postauksen lisäksi myöhemmin vielä useammastakin
paikasta, sillä alue on harvinaisen laaja ajatellen retkeilyä ja siellä
on lukemattomia esiteltäviä hienoja paikkoja. Loputtomasti reissattavaa
ja vaelleltavaa. Alueeseen ei kyllästy kovin helposti ja maastossa on
haastavuutta sekä kilometrejä muille jakaa. Yksin saa myös aivan
varmasti olla jos ei heti ensimmäisessä kohteessa niin ainakin muutaman
kilometrin liikkumisen jälkeen. Jo virallisia merkittyjä
vaellusreittejä löytyy Öjan saaristossa yhteensä kymmeniäkin
kilometrejä jos ne lasketaan yhteen. Pisin reitti itsessään on
parikymmentä kilometriä. Kun otetaan mukaan vielä Öjan saariston
loputtoman oloiset pikku soratiet ja epävirallisemmat polut, niin
rauhaisaa pyöräiltävää, vaeltamista ja nähtävää erämaan olosuhteissa on
kyllä kaikelle kansalle ja koko elämän ajaksi Öjan alueella.
Bergölandet on yleisnimitys jota käytän tässä blogissa Öjan saaristosta.
Kuvan huikean kaunis paikka (jota myös humoristisesti ja hyvästä syystä
kutsun 'Pärjäilylandiaksi') sijaitsee pisimmän luontopolun
huipentumakohdassa ihan polun pohjoiskärjessä, missä polku kulkee
vajaan kilometrin kallioisen rantaviivan tuntumassa käppyräisten
rannikkomäntyjen lomassa. Bergölandet nimi tarkoittaa tässä
asiayhteydessä kuvien esittelemää paikkaa ainakin minun puheissani ja
teksteissäni. Bergölandet kartassakin osuu aika lähelle tätä kohtaa. Lähin karttamerkintä (vesistö) mikä tähän kohteeseen esimerkiksi Kansalaisen Karttapaikka -sivustolla viittaa on nimeltään Österörskroken. Luontopolulla
ei ole tälle paikalle tietääkseni mitään erityistä nimeä eikä täällä
siksi ole virallista laavua, tulentekopaikkaa, käymälää tai mitään
vastaavaa, mutta paikka on niin rauhallinen ja loistava, ettei
virallisia puitteita tule varmaankaan ikävä, vaan kaikki huomio voi
mennä hiljentymiseen, ulkosaariston rauhaan ja maisemien ihailuun.
Paikka on jo hyvinkin kaukana kaikesta asutuksesta joten ollaan aika
tavoin erämaan ja luonnon armoilla. Tämä kannattaa ottaa huomioon,
täältä ei pääse pois hetkessä jos sää muuttuu tai ruoka loppuu tmv.
Reissu on suunniteltava huolellisemmin kuin yleensä. Lähellä on vain
kesämökkejä. Toisaalta herää toive ettei tänne tulisi ihan lähelle
koskaan mitään virallista taukopaikkaa, koska se voisi osin viedä
alueelta rauhaa.
Täältä näkee siis lähisaarille ja avomerelle. Muun laivaliikenteen
lisäksi risteilyaluksen Tankariin näkee täällä kesäpäivisin yleensä
kulkevan läheltä ja Tankar onkin enää kuuden kilometrin päässä tästä
paikasta, mutta itse majakka ei aivan näy. Tämä onkin yksi lähin kohta
Tankaria minne pääsee ilman venettä. Joinakin talvina täältä voinee
hiihtää tai moottorikelkkailla Tankarin majakkasaarelle. Myös
lähisaarissa on virallisia retkeilypaikkoja ja autiotupia.
Rantakallio on sileä ja paikoin juuri sopivan kalteva rentoutua
kirjaimellisesti luonnon helmassa. Täällä pystyy uidakin varauksella,
hieman idempänä polulla on poukama jossa on matalampaakin, mutta
pääasiassa vedenrajassa on jo liian syvää vähänkin heikommalle
uimataidolle kallion ollessa joskus toki lisäksi petollisen liukas.
Kesäisin paikka on merituulista huolimatta metsän puolella
tukahduttavankin kuuma, joten pulahdus veteen voi olla päivän
pelastuskin. Toisaalta rantaviivalla merituulen (tai veden) kylmyys voi
yllättää.
Paikalla on paljon kyykäärmeitä ja mahdollisesti myös muita petoeläimiä
liikkuu alueella. Sen lisäksi että saa opetella hieman varuillaan oloa
(mikä luonnossa yleensä on kannattavaa ja hauskaakin, eikä välttämättä
stressaavaa, vaan osa erätaitoja) niin Bergölandet tarjoaa myös yleensä
paljon kaikenlaisia marjoja evääksi, kuten vaikkapa variksenmarjoja,
jotka piristävät ja auttavat ainakin minua janon sammuttamisessa
kuumalla.
Tänne saavutaan luontopolkua pitkin joko idästä tai lännestä. Patikoida
joutuu vähintään pari kilometriä jollei enemmänkin. Pyörällä tai edes
maastopyörällä perille paikan päälle ei juuri pääse, maasto on liian
vaativaa. Mökkiteitä on alueella mutta niitä en toki tässä virallisiksi
kulkureiteiksi määrittele ja kieltomerkkejä puomeineen teiden alussa
esiintyy. Luontopolkuun sopivimmat liittymäkohdat (mihin voi jättää
esimerkiksi auton tai pyörän) löytyvät Bergöflagantien luoteisimmasta
kulmasta ja toisaalta samalta tieltä noin 1,5 km kaakkoon päin.
Bergöflagantie näyttää olevan yleisesti ajettavissa oleva tie joka
kiertää hauskan idyllisen lenkin Bergölandetin ympäri.
Alue on sopivan etäällä kunnon rauhaan, irtiottoon ja eräretkeilyyn.
Voisin kuvitella olevan upea paikka telttailuun useaksikin yöksi,
joskaan en ole vielä sitä testannut. Yksityisalueet jäävät lähimmillään
sadan metrin päähän, joten toisten tontille ei vahingossa ilmeisesti
voi astua. Tästä paikasta voisi kirjoittaa pitemmästikin, mutta yritän
pitää tekstit melko lyhyinä. Paikalla on yleensä ollut vain yksittäisiä
retkeilijöiltä jos yhtäkään, joten yksinoloon ja viihtymiseen se voi
olla täysi kymppi. Ylevä tunnelma, rikkumattoman rauhaisa erämainen
kokemus ja erityisen vaikuttavat retkeilypuitteet takaavat paikalle
arvosanan 5/5 ja kunniamaininnan.
Täällä on hyvä harjoitella erämaataitoja ja kaukana kaikesta olemista,
jos ei vielä ole ihan valmis täysin extrememielessä erämaahan. Täällä
rentoutuu ja elävöityy hyvin.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Köykärinmäki, Kokkola
Seuraavana
esittelyssä hieman tavallisempi ulkoilualue, koska tahdon esitellä ja
hieman arvioida myös näitä eikä pelkästään kauempana olevia
erikoiskohteita. Lähiliikuntapaikat ovat elintärkeitä, vaikka niissä
yleensä ei ole mitään sen kummempaa nähtävää tai niissä ei yleensä voi
tai kannata viipyä kovin pitkään, koska ne on suunniteltu
urheilukäyttöön ja lenkkeilyyn varsinaisen virkistäytymisen ja
retkeilyn sijaan. Näin on myös Köykärinmäen laita. Tämä on ollut ennen
mielestäni viihtyisämpi, kun täällä oli vielä jopa hyppyrimäki ja
lasten pulkkamäki hieman eri paikassa kuin nykyään. Joskus
aktiviteettien lisääminen alueella voi ikävä kyllä karsia viihtyisyyttä
ainakin jollain kansanosalla. Näin on käynyt mielestäni Köykärinmäen
osalta. Paikka on melko profiloitunut vaikka sieltä lähtee myös
Kokkolan yksi tärkeimmistä vaellusreiteistä sisämaahan päin.
Köykärinmäellä on ainakin pururadat ja talvisin ammattimaiset ladut
(jos kelit sallii), frisbeegolf-rata, luistelukenttä, pulkkamäki ja
erillinen maastopyöräreitti. Siellä on myös tulentekopaikka ja laavu
heti parkkialueen vieressä, jonka siisteys tai viihtyisyys ei ole ollut
ihan parhaimmasta päästä.
Varsinaisena Köykärinmäkenä tunnetaan nykyään Kokkolan korkein kohta,
joutomaasta kasattu mäki, jonne pääsee lumettomana aikana kiipeämään
ylös (ainakin vielä). Sieltä onkin Kokkolan merkittävin näköala jos
ajatellaan korkeita paikkoja, vastaavaa ei Kokkolassa toista ole. Tämä
onkin Köykärinmäen mielestäni lähes ainoa matkailu- ja
retkeilyarvo. Muu osa alueesta jää melko laimeaksi ja aktiviteetit on
sekoitettu alueen käytössä ristiin rastiin niin että välillä ei kulkija
osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi mennä tai mistä saa kulkea.
Frisbee-golf radan kanssa varsinkin saa olla hyvinkin tarkkana, kun
yksi maaleista sijaitsee mäen päällä. Sinne siis heitetään frisbeetä
näköalapaikalle, jolloin tietämätön tai huolimaton kulkija voi joutua
ehkä vaaraankin. Mäen toinen reuna on lisäksi erittäin jyrkkä eikä
paikalla ole kaiteita.
Talvisin hiihto on vallannut alueen (jopa luontopolun) niin että
kieltomerkit kieltävät laduilla ja vaellusreitillä kävelyn koko
alueella ja sisämaahan menevällä vaellusreitillä. Tämä estää talvisen
retkeilyn jalkaisin ja voi kieltämättä tuntua masentavalta sekä
syrjivältä, varsinkin kun hiihtäjiä ei edes montaakaan laduilla näy.
Miksi ei yksinkertaisesti olla tehty hiihto- ja kävelyuraa rinnakkain?
Miksei talvella saisi kävellä sille varattua omaa mukavaa aurattua uraa
pitkin? Tai voisiko ainakin vaihtoehtoinen kävelyreitti talvisin olla
alueen suunnittelussa paikallaan?
Lumettomana aikana mäen päälle kiipeäminen ja pururatojen patikointi on
kiva ja urheilullinen kokemus kunhan varoo frisbee-golffareita ja
maastopyöräilijöitä. Luontopolkua en tässä kohtaa enempää arvioi, vaan
se on erillisen postauksen paikka. Maininnan arvoista on, että
yleisesti ottaen Köykärinmäen kaikki urheiluradat paitsi luontopolku
ovat varmasti kategoriassa haastava, joten energiaa täällä saa
kuntoiluun kyllä kulumaan. Maastopyöräilyyn on alueella nykyään oma
polkuverkostonsa jota voisi äkkiseltään luulla tavalliseksi
polkuverkostoksi, mutta yhteentörmäysten välttämiseksi niitä ei
kävelyyn kannata käyttää.
Maiseman kurkkaaminen ylhäältä on vilkaisun arvoista ja pienikin hetki
siellä varsinkin kauniiseen kesäaikaan voi olla piristävää.
Ennenhän, vielä muutama vuosi sitten, ylhäällä pystyi ihan oleskelemaan
tuntejakin ja paikka oli jopa meditatiivinen. Nykyään sekin arvo on
paikalta mennyt vaikka on ilahduttavaa toisaalta nähdä muiden
harrastusten kukoistavan. Alueen suunnittelu ja kaikkien huomioiminen
ei saa tässä blogissa hyviä pisteitä. Onneksi kuitenkin rennon
valppaalla asenteella sulassa sovussa liikkuminen kannattaa. Miksi
toisaalta mennä Köykärinmäelle kun voi mennä sata kertaa parempiin
paikkoihin pikkuvaivalla. Kuitenkin mainittakoon vielä, että ehkä paras
ja rauhaisin reitti ylhäälle kulkee hauskasti spiraalimaisesti mäen
takaa alkaen mäen länsipuolelta.
Köykärinmäki voisi olla kaikenlaisten ihmisten ja harrastusten iloinen
ja paremmin suunniteltu paikka, mutta siinä on aika pahasti varsinkin
nykyään epäonnistuttu. Lisäksi vessatkin ovat ilmeisesti vieläkin aina
lukossa. Vessojen lukossaolo aiheuttaa joka kerta ihmetystä,
ainakin minussa. Tietääkseni paikalla ei ole ollut pitkään aikaan edes
käymälää. Alueella on joskus isompia urheilutapahtumia,
jolloin retkeily luontopolullakin on käytännössä estetty niin ettei
sinne uskalla mennä polun ollessa linjattu urheilutoimintojen läpi.
Köykärinmäen piristävin elementti voikin olla entinen vanha kunnon
pulkkamäen paikka parkkialueen lähellä, joka on nykyäänkin
maisemallisesti lähes ennallaan korkeine kallioineen ja ihan hienoine
pohjoiseen avautuvine peltomaisemineen. Tuossa legendaarisessa kohdassa
saakin nykyään olla eniten rauhassa ilman että häiritisisi ketään
joskin vilkkaampi tie menee siinäkin suoraan mäen alla.
Paikka saa näin ollen arvosanan 2/5
eikä sillä varsinkaan nykyään ole muuta retkeilyllistä arvoa kuin
paremman puutteessa tai jos on tosi tylsää. Ainakaan rauhan ja
kauniiden maisemien yhdistelmää etsivälle retkeilijälle Köykärimäki ei
tarjoa juurikaan mitään. Ylhäältä voi sentään nähdä hämärällä Tankarin majakan
vilkkuvan ja päivänvalossa sieltä voi saada Kokkolasta hyvän yleiskäsityksen. Ylhäältä näkeekin yllättävän kauas.
Köykärinmäestä jää nykyisellään kaipuu niihin aikoihin kun täällä sai
vielä samoilla melko rauhassa omissa mietteissään kukkaisissa rinteissä.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Konginkari, Ruotsalo, Kokkola
Tällä
kertaa esittelen ehkä vähemmän tunnetun paikan, joita tulen
mahdollisuuksien mukaan myöskin esittelemään tässä blogissa, koska
joskus nämä ovat jopa helmiä, ja joitain toki ei pidäkään ehkä sen
takia netissä esitelläkään vaan jotain on hyvä pitää omana tietonaankin
vain.
Konginkari tunnetaan lähinnä paikallisesti kalastajakylänä,
venesatamana ja paikkana jossa on paljon kesämökkejä. Konginkarissa on
kuitenkin mökitön ja julkisemman oloinen kohta melko piilossa. Siellä
pystyy pulahtamaan veteenkin melko näppärästi ja nauttimaan upeista
merimaisemista miellyttävän rauhallisesti. Tämä paikka on
perinteisestä Konginkarin kalasatamasta vielä hieman eteenpäin
Tuomikarin sataman takana. Parkkialueen kyljestä menee pieni noin
kilometrin pituinen luontopolku jonne ohjasi ainakin toissa kesänä
vielä ilmeisesti paikallisten (?) asettama kyltti. Lähdin sitten
katsomaan minne se johtaa ja siellähän oli kuvan osoittama paikka
erillisellä "tuumauskivi ja pusupenkki" -kyltillä. Paikalla oli
todellakin penkki ja pöytä levähtämiseen ja eri harrasteisiin kuten
kuvista näkyy.
Tämä oli kovin ilahduttavaa ja täällä vietti mielellään aikaa eikä
ketään näkynyt paikan päällä polun varrella. Polku kiertää ympyrän
lähes paljaaksi hakatun niemen keskeltä ja rannalta missä ei siis ole
mökkejä. Rannassa puut on säästetty. Paikalla on paljon isoja kiviä
joiden päällä voi myös vaikka istahtaa. Täällä ei ole ollut muita
mukavuuksia, mutta ainakin itselleni tällaiset pikku nähtävyydet ovat
niin piristäviä ettei mukavuuksia kuten tulentekopaikkaa, laavua tai
ulkovessaa kaipaakaan. Olipa paikka sitten oikeasti tarkoitettu
yleiseen käyttöön tai ei niin se on silti sitä mitä todellakin soisi
olevan lisää. Vaihtoehtoisia ruohonjuuritason talkoovoimin tuunattuja
paikkoja missä vain levähtää ja olla, ja ehkä jopa tutustua ihmisiin.
Vähän niinkuin vapaa kaupunkitila tai olohuone. Tästä Konginkari saa
tässä lisäpisteet.
Kaikki on nimittäin niin yksityistä nykyään, että välillä ahdistaa. Yksityisalueita on maailma täynnä mutta
huolimatta jokamiehen oikeuksista ei luontoretkeilijälle jää siistejä,
mutkattomia tai muuten helppokulkuisia kohteita yleensä kovinkaan
montaa eikä varsinkaan jos tahtoisi olla jokseenkin rauhassa. Siksi
tällainen paikka on aarre ja jaan sen tässä siinä toivossa että se
pysyisi ja siitä voisi olla jollekulle iloa. Siitä pirteydestä
huolimatta mitä tällainen hauska retkipaikka aiheuttaa voi toisaalta
jäädä vaivaamaan lisäksi ajatus onko tämä ehkä liiankin hyvä paikka
ollakseen totta?
Konginkarissa on mielestäni muutoin häiritsevän paljon
yksityisalueen ilmapiiriä, vain varsinainen Konginkarin vanhempi ja
pienempi kalasatama on ihan kaunis ja poikkeamisen arvoinen
bongauskohde, mutta "tuumauskivi" menee kirkkaasti sen ohi. Muuta
Konginkaria en tässä kuvailekaan sen enempää, sillä siinä ei ollut
itselleni oikein mitään kiinnostavaa. Alue on minusta harvinaisen
labyrinttimainen ja vaikka minulla on yleensä pettämätön suuntavaisto,
niin täällä eksyin hetkeksi. Konginkari oli myös niitä
paikkoja, joissa on tullut kummallinen epäviihtyisyyden taustatunne.
Mutta tämä kyseinen ranta joka on kuvissa hälvensi tunteen. Mainitsen vielä,
että täältä on pystynyt hiihtämään (ja lapsuudessani jopa luistelemaan
aurattua uraa pitkin) lähialueen suurimpaan saareen eli Poroluotoon
hyvine retkeilymahdollisuuksineen.
Kuten oletan, niin esittelemäni paikka kyltteineen ei siis ole ainakaan
suoranaisesti yksityisalueella. Tuomikarin (Konginkarin isoin)
venesatama on ikävän modernin ja robotisoituneen oloinen
valvontakameroineen ja ainakin itselleni siksi hieman luotaantyöntävä.
Tämä seikka, sekä alueen pääasiallinen käyttötarkoitus ja vilkkaus
vähentää tässä reissublogissa paikan matkailu- ja retkeilyarvoa.
Paikkaan ei välttämättä kannata vaivautua vaan käydä ehkä joskus
tsekkaamassa, omalla vastuulla.
Maiseman kauneus jäi mieleen, paikassa pystyi rauhoittua ja penkki oli
nimensä veroinen. Penkistä hieman idemmäs on siis myös sopiva
epävirallinen uintipaikka, rauhallinen kohta sekin viime näkemältä.
Paljaaksi hakattu maisema laskee pisteitä ja saa pohtimaan miksi
tällainen maisema haluttiin radikaalisti muuttaa. Mainittakoon, että
paikalla herätti huomion myös terävärajaiset kohdat joissa oli pystyyn
kuolleita puita.
Yhtä kaikki tämä nimenomainen kohde pääsee minun mittapuulla arvosanaan 3/5
kun otetaan huomioon ympäröivän alueen vaikutus ja paikan
sijainti. Varsinainen Konginkarin kalastajakylä ei valitettavasti yllä
näihinkään pisteisiin minun seulonnassani vaan yllättävän hienosta
perille vievästä pitkästä kuusikujasta ja ihan kivasta koko perheen
pistäytymispaikasta huolimatta on paikkoja, jotka houkuttelevat monin
verroin enemmän. Mutta kuten kyltti sanoo: "nauti hetkestä ja
maisemista"!
(Ps. Jos tämä alue kuvineen sattuisikin olemaan sellainen jota joku
asiaan liittyvä henkilö perustellusti ei halua tässä esiteltävän, niin
voitte pyytää minulta tämän postauksen poistoa (mikanhuone [ät] gmail
piste com). Sanon tämän siksi etten halua tällä blogillani tietystikään
aiheuttaa vahinkoa tmv. Jaan näitä kohteita vain siksi että siitä olisi
iloa.)
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Skatören, Långöskatan, Öja, Kokkola
Tämä
iso syrjäinen autiotupamainen laavu on mielestäni Kokkolan parhaita
ellei helpostikin paras laavu ja retkeilypaikka. Se sijaitsee ihan
Kokkolan ja Kruunupyyn rajalla niin, että osa paikasta on Kruunupyyn
puolella. Täällä on hyvät jollei erittäin hyvät puitteet harjoittaa
rauhassa ja monipuolisesti paikallismatkailua ja eräretkeilyä. Paikka
sopii minusta niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin eränkävijälle.
Toivon vain, että kohde pysyisi sellaisena tai jopa paranisi
entisestään! Tänne pääsee autolla melkein perille, ja varsinkin
sähköpyörällä tämä on helpohkon ja hauskan matkan päässä. Laavulle
saavuttaessa polun varrella on erikoisennäköinen kuusimetsä isoine
siirtolohkareineen, joita alueella on muutenkin maastossa runsaasti.
Skatörenissä viettää mukavan retkipäivän ja pystyy hyvin myös uida.
Lisäksi Skatörenin laavulle pääsee veneellä. Periaatteessa tänne pääsee
myös hyvinkin kaunista reittiä Kruunupyyn puolelta, mutta se edellyttää
mökkiteiden (joissa ei ole ollut suoranaisia ainakaan pyöräilyä tai
jalankulkua kieltäviä merkkejä) kautta ajamista, joten en sitä
kuitenkaan suosittele tässä viralliseksi reitiksi. Sen sijaan tänne
saavutaan Öjasta Kokkolan puolelta Tjärun kautta. Samaan syssyyn voi
tsekata vaikka Öjan kotiseutumuseon pihapiirin. Laavulle käännytäänkin
heti sen jälkeen etelään päin hiekkatietä joka varsinkin alkukesästä
voi olla yllättävän sorainen (voi siis ehkä vahingoittaa sähköpyörää ja
muita kulkuvälineitä). Reitti sinänsä perille asti on oikein kaunis ja
varteenotettava sekä rentouttava ajaa hiljakseen laavulle
ainutlaatuisissa vehreissä järvimaisemissa. Skatören ei näin ollen
tietääkseni ole Öjan saariston merkittyjen vaellusreittien varrella
vaan on ihan erillään niistä, joskin lähellä niitä, mutta vesistöt ovat
välissä. Voisin kuvitella juuri vesistöjen takia laavun ympäristön
olevan lähes täydellinen paikka esimerkiksi melomiseen!
Laavulla on paitsi itse laavurakennus tulisijoineen ja isoine
makuualustoineen niin myös erillinen tulentekopaikka ulkona,
ulkovessat, venepaikka (ei laituria) ja selvästi myös telttailulle
varattu tasaisempi alue. Tänne mahtuu isompikin seurue telttailemaan
vaivatta. Matkaa soratien päästä laavulle on parisataa metriä ja polku
paikan päälle ei ole kunnoltaan paras mahdollinen. Paikka on
mielenkiintoisessa risteyskohdassa myös maaston suhteen, koska kuten
todettua etelän suunnalla on polkuja ja teitä, niin lisäksi täältä
pääsee veneellä lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Paikka yhdistää
vesiteitse kanaaleja ja salmia pitkin niin meren pohjoisesta käsin,
Kruunupyynjoen etelästä (laavu sijaitsee jokisuulla), Larsmonjärven
lännestä kuin Öjanjärven idästä. Laavulta heti pohjoiseen pääsee salmea
pitkin kauas pohjoiseen avomerelle asti. Voisi sanoa että Skatören
yhdistää kolme järveä, joen ja meren toisiinsa. Niistä kuvissa näkyy
kolmas pienempi järvi tai siihen rinnastettava vesialue nimeltä Jåksholmsfjärden.
Kruunupyynjokeen menee sekä kanaali laavun vierestä että itse
joensuukin. Pitkähkö kanaali Öjanjärveen lähtee idän suunnasta. Vielä
erillinen kanaali yhdistää Jåksholmsfjärdenin ja Larsmonjärven laavun
kohdalla. Laavulla kuulee ja näkee veneliikennettä joka kulkee tästä
kanaalista tahtiin muutama vene tunnissa. Kanaali on ihan kiven heiton
päässä ja voi teoriassa hieman häiritä rauhaa. Lähellä on paljon
kesämökkejä mikä tulee huomioida. Lähimmät mökit
ovat yleisesti ottaen noin parinsadan metrin päässä. Laavu mökkien
keskellä herättää sekä pientä kummastusta että myös ihastusta. Paikassa
on jotakin viihtyisää ja omintakeisenkin piristävää. Kokemukseni
mukaan paikka on ollut pääosin vähintäänkin riittävän rauhallinen ja
mökki- ja veneilykeskeisestä ympäristöstä huolimatta ristiriidaton.
Kuten kerroin aiemmissa postauksissa niin pidän Larsmonjärvestä tai
Öjan saaristosta erityisen paljon sellaisella positiivisella tavalla
mitä en osaa edes selittää. Ja en keksi syytä miksi tästä seudusta ei
joku pitäisi. Paikoin ruhtinaallisen hyvää, kaunista ja rauhallista
retkeilyseutua! Herääkin taas vain kysymys, miksi täälläkään ei ollut
koskaan ketään? Kuulin tästä paikasta vasta pari vuotta sitten
ensimmäisen kerran, vaikka olen retkeillyt Kokkolassa koko ikäni.
Pakostikin hiipii ajatus siitä onko Kokkolassa kulttuurillisesti tai
muuten jotakin retkeilyä vastaan vai miksi täällä on niin paljon
hiljaisia ja autioituneita hienoja levähdyspaikkoja? Miksi näissä ei
käydä ja mahtavia puitteita hyödynnetä rentoutumiseen. Tämänkin paikan
pitäisi kuhista elämää. Siten Skatören on tällä hetkellä
ihanteellisimpia paikkoja erakkomaiselle tai rauhaa rakastavalle
ihmiselle lähteä pienelle luontoseikkailulle varsinkin jos on tottunut
kulkemaan liiaksi samoissa tutuissa lähimaisemissa.
Tämä on syrjässä muttei liian metsässä. Vaikkakin kannattaa huomioida
että kaupat jäävät kauaksi joten ruokaa ja tarvikkeita on varattava.
Öjassa ei ole tietääkseni enää kauppaa, vain kahvila. Lähin kyläkauppa
saattaa olla vielä olemassa Eugmossa, Öjasta Pietarsaareen päin. Täällä
ei ole ollut aina polttopuita, joten siitä miinusta. Vessat ovat olleet
siistit. Laavu ja ympäristö on ollut minun makuuni siisteydeltään ja
muutenkin lähes moitteeton. Tie ja polku paikalle jäävät tässä arviossa
miinuspuoliksi. Alue on suojaisa ja varjoinen jonka miinuspuolina voi
olla hyttyset ja auringonpaisteen puuttuminen, mutta eipähän tule liian
kuuma ainakaan. Järven pohja oli mutainen ja hieman upottava, joten
uiminen voi olla huonommalla onnella enemmänkin mutakylpy kuin
kirkasvetinen kokemus. Pulahdusmahdollisuus on silti myös helteellä
varsinkin tärkeä. Näillä eväillä Skatören yltää arvosanaan 4/5.
Paikan mottimaisuus, huonohkot tieyhteydet sekä järven mutapohja laskee
arvosanaa, mutta antaisin tälle kuitenkin poikkeuksellisesti kunniamaininnan, jota harva paikka tulee blogissani samaan.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Haapakoski, Kokkola
Tässä
kohtaa esittelen ja arvioin hieman pitemmästikin Köykärinmäeltä
lähtevää luontopolkuverkostoa ja sen varrella olevaa yhtä Kokkolan
kenties parhaista laavuista. Haapakoski (tai hauskasti Hapkosk
ruotsiksi) on aika kaukana kaikesta siten että tänne pääseekin paremmin
Lahnakosken kautta kuin Kokkolasta päin. Köykärinmäeltä tänne onkin yli
10 km patikointi tai pyöräily riippuen hieman mitä kautta kulkee.
Kuvassa oleva laavu on muuten lähes samanlainen kuin edellisen
postauksen laavurakennus Skatörenissä.
Umpinainen laavu ulkovessoineen, puuvajoineen, tulentekopaikkoineen,
pöytineen ja penkkeineen on ihan Perhonjoen rannassa ja teoriassa tässä
on helpohko myös pulahtaa uimaan. Itse Haapakoski on tästä kohdasta
noin 150m merelle päin joten virtaus laavun kohdalla ei yleensä ole
ollut kovin voimakas. Kosken lähelle pääsee usein laavulta kävelemään
ihan rantaviivaa pitkin mutta aivan kosken äärelle ei pääse. Hienoinen
kosken kohina kuuluu kuitenkin jatkuvasti laavulle. Haapakosken laavu
on hiljainen ja erinomainen paikka syödä eväät ja varmaankin helpoimpia
paikkoja myös yöpyä.
Vielä 1990-luvun puolella tänne meni luontopolku eri kautta kuin
nykyään. Vanha luontopolun ura on tänä päivänä näkyvissä paikoitellen, mutta
tuskin enää helposti kuljettavissa. Vanhaa linjausta pitkin tuli
kuitenkin teininä vielä hiihdettyä tänne aktiivisestikin, joten
Haapakoski on hyvinkin muistoissani. Laavu on yhä samassa kohtaa ja
sama kuin silloin. Lahnakoskelle päin luontopolku on vanhalla
linjauksella mutta jatkuu sieltä nykyään Sokojalle eikä enää Seljesiin
niinkuin vielä 1990-luvulla. Uusi luontopolun linjaus Köykärimäeltä ja
Vitsarista kulkee nykyään pitkälti Perhonjoen 'patosiltojen' päällä. Ne
ovat ilmeisesti tehtyjä eikä luonnollisia muodostelmia. Luontopolun
vanha linjaus kulki luonnollisia reittejä. On tietysti hienoa että
polku nykyään kulkee lähes kokoajan joen tai sen sivuhaarojen vieressä,
joten jokimaisemasta ei Kokkolassa jää paitsi.
Itse Haapakosken laavusta ei ole paljoakaan muuta kuin kehuja, paikka
on mieltä kohottava, melko siisti, ja puitteita on viime vuosina jopa
hieman ehostettu. Varsinkin kesän puhjetessa lehteen Haapakoski on
mielestäni todella ilahduttava ja piristävä kohde. Paikka on hyvä
hiljaisuutta etsivälle mutta kuitenkin sen verran mottimainen ja
niukka-alainen että jos joku saapuu paikalle voi tilanne olla ehkä
vaivaannuttavakin, koska tästä harva kulkee vain ohi. Haapakoskessa on
myös jotakin hieman arveluttavaa turvallisuuden kannalta, johtuneeko
siitä että tänne on helppo tulla piilossa rellestämään esimerkiksi
nuorisojengillä. Paikkaan jää juuri se pieni taka-alalla nakertava
mahdollinen ongelmallisuuden tunne. Tämä voisi saada hyvätkin pisteet
ja olla vielä tasokkaampikin retkeilypaikkana. Haapakosken laavu
ympäristöineen menee kuitenkin esimerkiksi Isokosken (josta postaan
tänne myöhemmin erikseen) ohi heittämällä.
Valitettavasti tie- ja polkuyhteydet Haapakoskelle madaltavat
arvosanaani tässä blogissa merkittävästi, vaikka luontopolkuverkostoa
tänne suuntaan onkin viime vuosina paranneltu paikoitellen ihan
hyvinkin. Mutta perustavanlaatuisia ja melkeinpä moitittaviakin
puutteita on edelleen Kokkolan Perhonjoen luontopolkujen kohteisiin
paikan päälle pääsemisessä. Tänne pääsee autolla lähinnä Korkeahuhdasta
ja Oivusta, mutta vain yksityisteitä pitkin ja niiden alussa on
kieltomerkkejä ja / tai puomi. Samoin on Isokoskelle vievän
yksityistien laita. Isokosken tietä pääsee Haapakoskelle yksityistien
päästä missä on myös luontopolun kyltit (polku risteää siellä tien
kanssa). Tässä blogissa en tokikaan suosittele näitä virallisiksi
reiteiksi paikan päälle, vaan totean että näihin kohteisiin ei ole
olemassa muita tieyhteyksiä.
Lisäksi monet mainitunlaiset pikkutiet ovat usein varsinkin
kevätkesällä erittäin soraisia ja tämä ei tosiaankaan ole esimerkiksi
sähköpyörälle hyväksi, vaan voi pahimmassa tapauksessa rikkoa
moottorin, jos sähköavustusta erehtyy soralla tai muuten vaikeassa
maastossa käyttämään. On ainakin minulle hieman epäselvää voiko
Haapakoskelle ja muihin kohteisiin ajaa näitä teitä hyvin mielin.
Käytännössä näihin kyllä ajetaan autolla ja pyörällä, koska näihin ei
vain muuten pääse ellei siis halua patikoida pitkästi. Kokkolan
luontopolkujen ja hienojen nähtävyysluonteisten matkailu- ja
retkeilykohteiden käytännön järjestelyissä on mielestäni ollut
kummallisia ja melkein häpeällisiä puutteita niin kauan kuin muistan.
Sorry, ei millään pahalla mutta tällainen ei vain niin sanotusti pääse
jatkoon. Ihmiset kulkevat sitten sieltä mistä paikalle pääsevät toivon
mukaan sulassa sovussa kaikkien kanssa tai pysyvät kotona.
Myöskään luontopolku ei valitettavasti ole kuin osaksi kuljettavissa
(sähkö)pyörällä tai jalan jos puhutaan normaalista ajamisesta tai
patikoinnista. Luontopolku Haapakoskelle päin on Kuivaksentien kohdilta
Isokoskentielle (Isokosken laavulle) asti parhaimmillaan jopa
hyväkuntoista, melkein esteetöntä, mistä kiitos. Mutta reitti varsinkin
Isokoskelta Haapakosken suuntaan edellämainittuun polun ja tien
risteyskohtaan on sangen vaikeakulkuista, kivikkoista, kosteaa ja
heinäistä jopa siinä määrin että sitä ei yleensä pysty ajaa tai kävellä
edes hyvällä kunnolla ja tahdolla ilman jonkin sortin ongelmia. Samoin
on asian laita Haapakoskelta Lahnakoskelle, paikoin polku on lähes
tukossa ja paikoin taas oikeinkin hyvässä kunnossa.
Tämä on mielestäni hyvin ikävää koska pahimmillaan retkeilijä pyörän
kanssa kulkiessaan voi luulla pääsevänsä helpolla, mutta yhtäkkiä muta
voi jumittaa pyörän niin pahasti että sen joutuu jopa uittaa joessa
saadakseen taas rullaamaan tai kantaa monta sataa metriä. Itselleni on
nimittäin käynyt myös näin Haapakoski-Isokoski reitillä missä on ollut
havaittavissa myös muita lukuisiakin vaaran aspekteja polun varrella. Yllättävä
onneton skenaario sattuessaan tapahtuu kuitenkin kaukana kotoa ilman
että tänne
pääsisi välttämättä edes ambulanssi jos jotakin pahempaakin sattuisi
puhumattakaan että kukaan kuulisi avunhuutoja jos joutuisikin todella
pulaan. Polkujen kunnossapidon laiminlyönnillä voi mielestäni tämän
takia esimerkiksi tällä kyseisellä reitillä olla pahimmillaan
kohtalokkaitakin seurauksia. Itse tekisin jos voisin jokaisesta
luontopolusta varsinkin nykyään hyvinkin sileän ja helpon.
Miksi parantaa vain osa polusta ja jättää osa lähes mahdottomaksi
kulkea? Miksi ei ole selvää ja sileää reittiä näihin hienoihin
kohteisiin joista yksinkertaisesti saisi kävelijä tai pyöräilijä kulkea
ilman huolta yksityisteistä, kulkupelin rikkoutumisista, vammoista,
eksymisistä tmv? Ja lisäksi, talvisin tämä koko luontopolku on
käsittääkseni vain hiihtäjiä varten siten että jopa kävely polulla
(hiihtourilla) on kielletty näkyvin merkein eikä vaihtoehtoista reittiä
ole. Miksi sulkea luontopolkuverkosto niiltä jotka eivät halua tai voi
hiihtää enimmillään moneksi kuukaudeksi? Minun havaintojeni mukaan
tällä reitillä ei montaakaan hiihtäjää talvipäivinä näy. Asia on
lähinnä naurettava. Miksi ei tehdä kävelyuraa hiihtouran viereen niin
reitistä olisi iloa kaikille myös talvisin. Ilahtuisin suuresti jos
tämä reitti Haapakoskelle kokisi laadullisesti jotakin samaa kuin
Larsmon luontopolut tai mitä Kokkolassa on äskettäin tehty Trullevin
luontopoluilla (huom. tietenkin niin ettei pyöräilyä kielletä niinkuin
Larsmossa vaan luontopolku olisi kaikkien iloinen hengähdysreitti!).
Haapakoskelle menee myös mielenkiintoinen ja tosi hiljainen sivureitti
Ramsetin kautta (josta erillinen postaus myös myöhemmin). Tämäkin
reitti kaipaisi kipeästi ehostusta mutta on silti joskus jopa helpompi
kulkea kuin Isokoski-Haapakoski väli. Ainakin vielä Perhonjoen
luontopolut ovat nähtävästi suunniteltu kunnon patikointia ja
eräretkeilyä silmälläpitäen siten että kulkijan on itse osattava
arvioida epänormaalin hyvin omat voimavaransa, eväänsä, sääolot ja muut
vaikuttavat tekijät sekä osattava taitavasti estää itseä jäämästä
jumiin matkan varrelle. Ja kaiken lisäksi, Haapakosken laavun ympäristö
on armottomasti hakattu paljaaksi hakkuuaukioksi lähiaikoina, kuitenkin
laavun välittömässä läheisyydessä on vielä puusto tallella. Kyseisen
luontopolun varrella ei kunnollista metsää ole pystyssä ollut pitkään
aikaan kuin enää paikoin. Retkeilijä pohtiikin polun varrella milloin
tuo seuraava kohtakin on paljas. Sen huomaa, ettei Kokkola arvosta
retkeily-ympäristöään kovinkaan paljoa.
Kehittämistarpeista ja moitteista huolimatta Perhonjoen polkureitistö
ja Haapakoskikin on tarjonnut parhaimmillaan ihanat, korvaamattomat ja
rentouttavat ulkoilupuitteet ainakin itselleni! Kaikesta
vaivalloisuudesta huolimatta minulla on näistä seuduista lähinnä
valoisat ja iloiset muistot. Jokimaisemassa ja joen tunnelmassa on
jotakin fantastista. Haapakoski voisi saada tässä lähes täydet pisteet
mutta ajatellen kokonaiskuvaa polkujen ja teiden rempallaan oleminen,
kulkuväylien sekavuus, olosuhteiden oikukkuus ja metsien tuhoaminen
eivät nyt armoa anna tässä kohtaa vaan Haapakoski (polkuverkostoineen)
saa arvosanan 2/5. Voisin uskoa että polkuverkoston ja sen varren kohteiden laatu paranee lähivuosina ellei ole hiljattain jo parantunutkin.
Vaikka tämä on rento reissublogi niin ehkä minun on hyvä tässä vaikkapa
omaksi ilokseni tuoda kritiikkiäkin esille siitä miten tällaisia
kohteita ei mielestäni olla arvostettu niille kuuluvalla tavalla. Ja
ehkäpä tällaisen blogin tarkoituksena ei ole tuoda esille vain pelkkiä
plussapuolia vaan reilusti kertoa oma fiilis siitä oliko paikka hyvä
vaiko ei. Näin koen ainakin tällä hetkellä. Kun kritisoin niin teen sen
kuitenkin rakkaudella tai ainakin neutraalisti. Ehkä jotain kautta
jotakin positiivista kehitystä voisi sitten tapahtua
retkeily-ympäristömme suhteen. Katsotaanpa mihin kohteeseen reissumme
seuraavaksi vie. Palaan taas noin viikon päästä asian äärelle.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Vanha satama, Kittholmen, Pietarsaari
Seuraavaksi esittelyssä naapurikaupungin keskustan hienoja
maisemia. Tällaisia puistikkoja uimarantoineen, metsäisine
lenkkipolkuineen ja venevajoineen on ihan Pietarsaaren ydinkeskustan
kyljessä pienen kävelymatkan päässä. Paikkaa voi matkaaja mielellään
rauhassa silmäillä mitä alueelta löytyy, sillä täällä kiireen tuntu
häviää. Kittholmenissa on ainakin kuvan hieno uimaranta
jäätelökioskeineen, ulkovessoineen, laitureineen ja hyppytorneineen.
Sivummalla on hauska puusilta ja venevajoja. Lähellä on muun muassa
pursiseura. Alue vaikutti esimerkillisen mielenkiintoiselta, siistiltä
ja fiksulta ilman meteliä tai muita häiriötekijöitä, vaikka autotiekin
menee ihan uimarannassa kiinni. Täällä ei välttämättä ole sinänsä
mitään mitä luontoretkeilijä varsinaisesti etsii, mutta ihastuttava
pikku retki- ja seikkailupaikka silti. Tsekkaa myös lähiympäristö
saarineen!
Kun täällä kävi muutaman kerran jäi vaikutelma siitä että voisiko
paljoa parempaa, leppoisampaa ja rauhallisempaa paikkaa kaupungissa
olla virkistyskäyttöön. Pietarsaaren ja Kokkolan välillä on ollut aina
(varsinkin vielä noin nelisenkymmentä vuotta sitten) ymmärtääkseni
jonkinlainen kiivaskin kilpailu paremmuudesta mitä en koskaan ole ihan
käsittänyt. Tämä on ensimmäinen reissupostaukseni Pietarsaaren
keskustan nähtävyyksistä, ja kyllä naapurikaupunki vie vain kirkkaasti
voiton tässä suhteessa jo tällä Vanhan sataman tai Kittholmenin
alueella. Kokkolan vanhan sataman alue ei pärjää tälle, vaikka
Kokkolassa on nykyään enemmän aktiviteetteja ja kuhinaa vastaavassa
paikassa. Se on kuitenkin yksinkertaisuus, vanhan kulttuurimaiseman
arvostaminen, rauhallisuus, leppoisuus ja viihtyisyys mikä todellisen
voiton vie. Tämän Pietarsaari osaa todella monin eri tavoin.
Pietarsaari on paljon boheemimpi ja keskustaltaankin huomattavasti
viihtyisämpi kaupunki kuin Kokkola tarjoten paljon enemmän
vaihtoehtoisen kaltaisia putiikkeja jos matkaaja sellaisia etsii;
erilaisista pienistä hätkähdyttävistä nähtävyyksistä puhumattakaan. En
kuitenkaan hauku Kokkolaa, vaan päinvastoin, joka paikassa on omat
puolensa jotka täytyisi reissaajan löytää. Ilmapiirissä on
Pietarsaaressa mielestäni myös jotain paljon kohottavampaa kuin monessa
muussa vastaavassa kaupungissa, kuten vaikka Kokkolassa. Minulle käynti
naapurikaupungissa onkin kuin menisi lomalle, sillä tietynlainen
kulttuuriero on niin suuri 35km matkalla. Minun mielestäni Pietarsaari
piristää ja Kokkola kangistaa.
Vaikka lähellä on yksityiskoteja ja mökkejä, niin se ei jotenkin täällä
ollenkaan häirinnyt vaan alue hengitti ja oli ongelmattoman tuntuinen.
Täällä oli vain yksinkertaisesti miellyttävä ja huoleton uida
poikkeuksellisen hyvällä hiekkarannalla ja pelkästään viipyä vain
parikin tuntia. Hymy ja hyvä mieli jäi. Mielestäni retkikohde on
silloin tehnyt hienosti tehtävänsä. Ollessaan kuitenkin kiinni
asutuksessa ja kaupunki-infrassa tämä kohde ei sentään mikään
lomaparatiisien paratiisi varmasti ole, joten tässä blogissa se saa
pisteitä 4/5. Lisää postauksia Pietarsaaresta on tulossa myöhemmin, sillä tämä ei vielä ollut kaikki Pietarsaaren tarjonnasta.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Alaveteli, Kruunupyy
(pyöräilyreitti: Kokkola-Linnusperä-Korkeahuhta-Oivu-Pelo-Alaveteli-Loulus-Merjärv-Sandbacka-Sokoja-Kokkola)
Tällä
kertaa esittelyssä Kruunupyyn alueelta Alaveteli yleispiirteisesti.
Esittelen samalla yhden kiinnostavimmista pyöräilyreiteistäni mitä
tiedän ja jota olen kulkenut usein Alavetelissä päin. Pyöräilyreitti
kulkee Kokkolasta vanhaa Jyväskyläntietä pitkin aina Alaveteliin
saakka. Alavetelin keskustassa voi pysähtyä esimerkiksi yllä olevan
kuvan hyväpuitteisella ja varsin siistin oloisella uimarannalla kosken
kupeessa. Kun jatketaan uimarannalta pyöräilyreittiäni Alavetelistä
vielä Kaustiselle päin (Loulus -kyltin opastamana) tulee vastaan vielä
jännittävä pieni levähdyspaikka puutarhamaisine istutuksineen teiden
risteyksessä josta kuvia alla. Olettaisin vahvasti kyseisen
levähdyspaikan penkkeineen olevan yleisessä käytössä.
Pieni kasvitieteellistä puutarhaa muistuttava istutus
eväidensyöntipöytineen oli yllättävä ja innostava näky. On hyvin
ihailtavaa jos tuo paikka on ihan yleisöä varten sinne vartavasten
rakennettu. Se sijaitsee aivan teiden risteyksessä ja niiden välissä
siten ettei se voine millään olla kenenkään tontilla. Mutta tsekatkaa
vaikka huvikseen. Miksei näitä rakenneta enemmän ja isommin? Tällaisia
todellakin itseään arvostava ja hengittävä kaupunki- ja kyläympäristö
kaipaisi kaikkialle. Tästä Alaveteli saa joka tapauksessa jo iloisesti
lisäpisteitä.
Pyöräilyreittiäni jatketaan kätevästi Louluksen soratielle josta
saavutaan järvimaisemista myöhemmin hyväkuntoiselle ja pitkälle
asfalttitieosuudelle jota voi jatkaa niin etelään kuin pohjoiseen.
Jatketaan sitä tällä kertaa pohjoiseen. Kotiin voi nimittäin koukata
Kruunupyyn ja Sokojan kautta mistä meneekin aika mielenkiintoinen ja
hyväkuntoinen pyöräilyreitti esimerkiksi sähköpyörää ajatellen.
Reitillä on vielä monia satunnaisia pikku taukopaikkoja. Siellä tulee
vastaan luontopolkuja laavuineen, lentokenttä ja myös hiekkamonttuja.
Palataan vielä Alaveteliin joka on ollut aiemmin oma kuntansakin ja
joka nykyään kuuluu siis Kruunupyyhyn. Entisen kuntakeskuksen huomaa
Alavetelin melko idyllisestä kirkonkylän katukuvasta edelleen. Mäen
päällä on kirkko ja sen kulmilta avautuu hienot näkymät jokimaisemiin
(kuvat alla). Alaveteliin pyöräiltäessä Kokkolasta on matkan varrella
niin ikään yllättävän hienoja pistäytymispaikkoja joista ehkäpä
myöhemmin erikseen lisää. Alavetelissä on erikoisen paljon koskia jo
keskustan alueella ja joki on leveä. Alavetelissä on paitsi Seljes
jonka esittelinkin jo aiemmin tässä blogissa niin myös vaikkapa
voimalaitos tekojärvineen ja patoineen (sielläkin on tulentekopaikka,
laavu ja wc). Alueella on paljon puhtaanoloista luontoa retkeiltäväksi
ja Alavetelissä päin pyöräillessä tulee aina sama huoleton fiilis.
Saman kokee Kruunupyyn maisemissa. Lentokentän alue siellä on ehkä
mielenkiintoisin kun voi nähdä tuurilla laskevan tai nousevan
lentokoneenkin.
Edellä mainittu Alavetelin keskustan uimaranta sijaitsee hauskalla
paikalla aika korkealla mäenjyrkänteellä olevien vanhojenkin talojen
kupeessa ja urheilukentän kyljessä. Hiekkaranta on erikoisesti joen
poukamassa ihan kosken vieressä. Uintikokemuksena voi olla omaa
luokkaansa kun voi välillä myös liottaa jalkoja vaikka koskikylvyssä.
Uimarannalla on näkynyt ainakin ulkovessat, tulentekopaikka, pukukopit,
laituri ja ilmeisti täällä on myös kunnalta vuokrattava sauna mikä
lienee melko poikkeuksellista. Saunaa testaamatta antaisin
järjestelylle tässä lisäpisteet. Ranta vaikutti
rauhalliselle ja siistille vaikka tällaiset yleensä ovat helppoja
paikkoja rellestää ja juopotella mikä alentaisi paikkojen
houkuttelevuutta. Lähellä on myös pururata.
Alaveteli lukemattomine helppoine pyöräilyreitteineen nousee minulla
kärkisijoille koko Kokkolan lähiseudun retkeily-ympäristöistä
kiitettävästi. Ainoana miinuksena tällä reitillä on toki opasteiden
puute (matkaaja joutuu selvittämään reitin ja sen mahdollisen kunnon
itse) niin myös se että reitillä on monta valtatie 13 ylitystä. Yleensä
ylityksistä selviää helpolla. En ajaisi valtatiellä raskaan ja vilkkaan
liikenteen seassa vaan käyttäisin nimenomaan vanhaa Jyväskyläntietä
mahdollisuuksien mukaan. Vanhan Jyväskyläntien linjaustahan voi käydä
tutkimassa vielä lisää sisämaahankin päin vaikka kuinka kauas. Vanhojen
valtatien linjausten bongaus voikin olla uusi ja mielenkiintoinen
harrastus.
Mainittakoon vielä pyöräilyreittini alkupäästä tarkemmin. Korkeahuhdan
ja Oivun välinen vanhan Jyväskyläntien osuus voi olla hyvä
meditatiivinen metsätieosuus mutta myös karhunpalvelus ollessaan
nykyään yksityisemmän oloinen sekä heikkokuntoinen. Ajatella että
tuokin oli joskus asfalttinen valtatie. Kyseisen pätkän voi parin
kilometrin matkalta ohittaa ajamalla uutta valtatietä pitkin kääntyen sitten
Oivuun Sokojantien risteyksestä vasemmalle. Matkan jatkuessa ennen
Alaveteliä on Åbackan riippusilta, jonka kautta pääsee Alaveteliin
Pelon kylän läpi paremminkin kuin valtatie 13 viertä ajamalla.
Riippusillasta myöhemmin oma postauksensa. Silta on mukana virallisessa
pyöräilyreittiverkostossa.
Alavetelin alue retkeiltävine ympäristöineen, tämä kyseinen lemppari
pyöräilyreittini, Alavetelin taajama kauppoineen ja muine palveluineen
(huomaa: enää aniharvoissa paikoissa on kauppoja auki esimerkiksi
eväitä tai juomaa varten!) ja retken pääpaikka eli edellä esittelemäni
uimaranta pääsee pisteisiin 4/5.
Uimarannalla on aina yleensä joku joten itse Alaveteli ei tokikaan
sovellu erakon ja yksinäisyyttä kaipaavan taukopaikaksi, mutta matkan
varrella on rauhaa ja potentiaalisia rauhoittumispaikkoja omasta takaa
melkoisen useissakin kohtaa. Suosittelen kokeilemaan!
|
|
Lisää kuvia:
|
|



|
|
|
|
 |
|
|
|
Hällskär, Kokkola
Tämän
viikon postauksessa esittelyssä Hällskär, Kokkolan parhaita
retkeilypaikkoja. Se saattaa olla paras kallioisista ja
rannikkometsikköisistä ulkoilukohteista mitä Kokkolan alueelta löytää.
Hällskär on parhaita alueita tulla kunnolla tuulettumaan ja
rauhoittumaan, koska jokamiehenoikeuksin retkeiltävä pinta-ala on laaja
ja yleensä hiljainen paikka löytyy jostain kohtaa rantaviivaa. Jos ei
pääse länsirannalle missä yleensä pauhaa komeat aallot heikommallakin
tuulella niin pääsee itärannalle istuskelemaan yhtä hienoihin
maisemiin. Tämä piirre tarjoaa myös oivasti tuulensuojaa ja
tähystelypaikkaa voi vaihtaa halutessaan moneenkin kertaan. Täällä ei
ole varsinaisesti luontopolkuja, eikä paikka ole ihan esteetön. Niukahkot puitteet ovat ehkä
toisaalta hyväkin asia, jos ajatellaan paikan pysymistä rauhallisena.
Hällskärissä pystyy joten kuten pulahtamaan uimaan joissain kohtaa
mutta en sitä kyllä suosittele hiemankaan epävarmalle tai
kokemattomalle uimarille. Enemmän tämä on hellepäivien vedessä
lillumiseen ja loikoiluun soveltuva paikka. Kallio ja pyöreäkivinen
merenpohja ovat yleensä niin liukkaita ettei edes kahlaaminen
ole hyvä idea. Maisema on kuitenkin aivan vertaansa vailla ja sitä
ihastelisi koko päivän. Täällä kannattaakin viipyä mieluusti niin
pitkään kuin jaksaa ja se on sen arvoista. Porukkaa on yleensä jonkin
verran mutta parhaimmillaan saa olla parikin tuntia ihan rauhassa ja
hiljaisuudessa. Alue on ollut kiitettävän siisti ja polttopuitakin on
melko usein ollut näkyvillä.
Hällskärissä on siis laavu ja tulentekopaikka, mutta nämä ovat ainoita
mukavuuksia. Täällä ei ole edes vessaa ainakaan tietääkseni, joten
siitä miinusta. Minun on hieman vaikea ymmärtää välillä tällaisten
paikkojen vessattomuutta. Se ei kuitenkaan ole iso ongelma yleensä, kun
alueella on metsää niin paljon. Hällskär tarjoaa kesäisin evästä,
nimittäin paljon monia erilaisia marjoja. Lähellä ei ole
vakituista asutusta eikä kauppaa. Matkaa 'sivistyksen' äärelle on
pitkästi. Tänne tuskin jaksaa pyöräilläkään ilman sähköpyörää. Jos
tänne kuitenkin pääsee autolla tai muuten on se todellakin sen
arvoista. Evästä ja juomaakin kannatta
toki aina varata enemmän kuin yleensä näin kaukana sijaitsevaan
paikkaan.
Näköalat, aallot ja kalliot ovat Hällskärin antia. Grillipaikka ja laavu ei välttämättä houkuttele
niin paljoa kuin merimaisema. Täältä näkee Tankarin, Trullevin
kalasataman, Krunnin ja monia muita kohteita. Lähellä on hauskasti
kolme pienehköä saarta jotka näyttäytyvät ensimmäisenä kun retkeilijä
saapuu rantaviivalle männikköisestä rannikkometsästä ja laavulta. Nämä
lähes asumattomat saaret ovat idästä länteen laskien Munakari,
Savipauha ja Trullögrundet. Viimeksi mainitun vanha majakka tai
oikeammin linjaloisto näkyy hyvin rannalta. Täällä heikkotuulinen
kesäpäivä saa ihan luksuspiirteet ja retkeilijä voi saada
koskettavankin hienon luonto- ja meditaatioelämyksen. Vähänkään
kovemmalla tuulella ja viileällä Hällskärissä tulee varmuudella hyvin
kylmä, joten vaatetta kannattaa varata.
Lähellä on runsaasti kesämökkejä, mutta näkymää näiden pihoille ei
juurikaan ole. Alueella ei siis ole muuta asutusta, joten kannattaa
varautua aina että jotakin yllättävää voi sattua, vaikkei täällä mitään
vaaroja tietääkseni normaalia enempää olekaan. Sääolosuhteet voivat
harvoissa tapauksissa muuttua äkisti esimerkiksi ukonilman tullen
salakavalasti etelän ja lounaan suunnalta, jolloin näin kaukaa ei
todennäköisesti ehdi pois myrskyn alta. Ainoa sääsuoja on laavu.
Luonnollisesti kannattaa muistaa myös varsinkin alkukesästä merituuli.
Heikkotuulinen alkupäivä voi olla hyvinkin lämmin ja miellyttävä
täällä, mutta tuuli voi kääntyä pohjoiseen tai länteen yhtäkkisesti ja
sää voi silloin muuttua hyytäväksi, tuuliseksi ja aaltoiseksi
auringosta huolimatta. Tämä koskee tietysti kaikkia merikohteita eikä
vain Hällskäriä.
Auton voi jättää parkkiin mökkitien varrelle ja pyörällä pääsee
laavulle asti tasaista pikkutietä pitkin. Koko matka Rödsöstä
Hällskärin ja Vesikarin mökkitielle on vehreine kumpuilevine
peltomaisemineen, joen ylittävine kapeine siltoineen ja vanhoine
kylämaisemineen idyllinen ja kaunis joten matkan
ajelee mielellään. Osa matkasta on soratietä joka alkukesästä
voi olla häiritsevän sorainen ja sisältää niin sanottuja 'nimismiehen
kiharoita'. Ennen kuin käännytään Hällskäriin päin, niin voi helposti
poiketa mutkan takana Möllerin venesatamassa. Ympäristössä on paljon
hakkuuaukiota melkein perille asti ja se hieman laskee paikan
maisemallista arvoa, mutta paikan päällä on kuitenkin kaikki oleellinen
luonnon suhteenkin tallessa. Paikka vaikuttaa
turvalliselle ja takuuvarmalle kiitettävän tasoiselle retkikohteelle
kerta toisensa jälkeen, joten se pääsee blogin kärkisijoille pistein 5/5 hieman niukahkoista puitteista huolimatta.
|
|
Lisää kuvia:
|
|



|
|
|
|
|
|
|
|
Vandörenin näkötorni, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola
Tässä järjestyksessä
toinen postaus Bergölandetista. Tämä korkea Vandörenin näkötorni
sijaitsee ihan Bergölandet -karttamerkinnän vieressä, jolloin tämä
kohde voisikin olla luettavissa alueen ytimeksi. Paikka ei ole
hassumpi pistäytymiskohde ja tämä torni tuleekin vastaan kun lähdetään
Bergöflagantieltä vaeltamaan virallista merkittyä luontopolkua
pohjoiseen kohti aiemmassa postauksessani esittelemääni
Österörskrokenia. Tieltä on matkaa tornille muutama sata metriä. Sen
jälkeen polku jatkuu itään samankaltaisissa mutta vielä hienommissa
maisemissa. Valitettavasti enää tornin kohdalla on puusto säilynyt,
muuten alue tornin välittömässä läheisyydessä on paljaaksi hakattu
hiljattain. Tämä ei kohota kohteen retkeilyarvoa ainakaan
maisemallisesti. Tornia ennen on kuitenkin säästynyt hyvinkin
mielenkiintoisen ja muinaisen näköinen rannikkometsävyöhyke.
Luontopolku tornille ja siitä eteenpäin on ainoastaan patikoitavissa,
eikä sitä pitkin oikein pyörän kanssa pääse.
Tornilla ei ole oikeastaan muuta nähtävää, vaikka ei tätä kohdetta rumaksi tai
tylsäksikään voi sanoa. Alue tornin kohdalla on kuiva ja luultavasti
maasto helposti palamaan syttyvä. Avotulen teko onkin kielletty,
ilmeisesti aina, kuten kuvan kyltissä sanotaan. Muuta virallista
tulentekopaikkaa ei tässä kohtaa tai lähellä ole, joten makkarat jää
grillaamatta. Täällä ei myöskään ole suoranaisia penkkejä, wc:tä,
sääsuojaa, laavua tai muita mukavuuksia. Kyllä tornilla mielellään
kuitenkin eväät syö ja ihmettelee. Marjojakin on kesäisin luontoäidin
toimesta tarjolla monenkin sorttisia. Paikka on hyvin rauhallinen eikä
ketään yleensä näy mailla halmeilla. Tornista sanotaan näkyvän Tankarin
majakan, joka on vain muutaman kilometrin päässä tästä. Toinen kysymys
on kuka torniin uskaltaa kiivetä? Toista kaidetta ei nimittäin
portaissa ole ja portaat ovat erittäin jyrkät. Varoituksen sana on
paikallaan, ja tornissa onkin kyltti joka kertoo kiipeämisen tapahtuvan
omalla vastuulla. Korkeanpaikan kammoiselle kuten minulle torniin ei
tule varmaankaan ikinä kiivettyä. En missään nimessä suosittele
kiipeämään torniin ainakaan yksin, tai jos on vähänkään epävarma tai
sääolosuhteet ovat jotain muuta kuin kesäisen kuivat.
Tornin kyljessä on opasteviittoja, joista voi nähdä hieman etäisyyksiä
ja muita mielenkiintoisia kohteita Öjan luontopolkujen varrella. Nämä
kohteet voivat olla tornin seutua kiinnostavampia. Torni on toki
itsessään jännittävä ja mielenkiintoinen, jopa innostava nähtävyys.
Herää kysymys jos tänne todella syrjäiselle seudulle piti rakentaa
näinkin korkea ja massiivinen näkötorni josta retkeilijä voi nähdä
kauas merelle eikö olisi ollut vastuullisempaa ja fiksumpaa rakentaa
torni jonne ensinkään tavan tallaaja pystyy kiivetä? Torni on
mielestäni käytännössä pahimmillaan hengenvaarallinen ja parhaimmillaan
välttävä, jonne kiipeävät vain kovapäisimmät matkaajat. Itse jään
lähinnä ihmettelemään tällaista suunnittelua ja käytännön järjestelyjä.
Kuka esimerkiksi auttaa jos tuolta henkilö tippuu tai jos saa vaikka
sairaskohtauksen? Seudulla ei ole kuin kesämökkejä kilometrin säteellä.
Tornista voi tiputtaa korkealta herkästi myös puhelimen tai muuta
tärkeää. Torni olisi voinut jäädä rakentamatta. Tai se pitäisi korvata
aivan uudenlaisella. No, en halua valittaa tai olla ilkeä silti, kunhan pohdiskelen. Jokainenhan
retkeilee ja elää joka tapauksessa omalla vastuulla aina. Jatketaan
mieluummin luonnon kauneuden ihastelua tornin seudulla. Mitä luonnon
ääniä kuulet hengittäessäsi rauhassa istuuduttuasi kalliolle ja
hörpättyäsi kuumat kaakaot termarista? Kantautuuko rauhaisa saariston
tuulahdus vanhojen rannikkomäntyjen oksista?
Tällaista tällä kertaa. Luontopolulle on jaksettu tuoda märkiin kohtiin
puulavoja pitkospuiksi, mikä on hieno juttu, mutta Kokkolan
luontopolkujen ja niiden puitteiden tasokkuudessa ja turvallisuudessa
on parantamisen varaa yleisesti ottaen ja sen valitettavasti huomaa
myös Vandörenin tornilla. Kun maisemakaan ei ole enää läheskään
ennallaan, eikä täältä näe merelle ilman tornia, ei tämä kohde pääse
tässä pisteitä 3/5
korkeammalle. Pisteet suo tälle kohteelle lähinnä vain saaristometsän
ihana rauha ja luonnon puhtaus. Paikassa on tunnelmaa ja potentiaalia
kyllä todella hyväksikin taukopaikaksi. Nykyisellään se on lähinnä
satunnaisten vierailijoiden ihmettelypaikka. Tornin heikko taso jättää
kuitenkin useimman reissaajan kuin nalli kalliolle niin sanotusti
nuolemaan näppejään.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Finholmin uimaranta (Alö, Bosund), Luoto
Esittelyvuorossa
tällä kertaa Bosund Luodon kunnassa ja tarkemmin sieltä Finholmin
uimaranta sekä Alön museoalue. Nämä sijaitsevat vierekkäin, mutta
näiden välillä ei ole suoraa kulkumahdollisuutta, vaan joutuu kiertää
pienen lenkin mikä nättinä kesäpäivänä ei varsinkaan ole haitaksi. Alön
museossa ei minun makuuni ollut mitään erikoista, mutta pidänkin
enemmän vain luonnon rauhasta ja kauniista maisemista. Lukija saa
päättää kummanko kohteen tsekkaa mieluummin vaiko molemmat
tasavertaisesti. Itselleni Finholmin uimaranta vetää selkeästi
pidemmän korren.
Alön museoalueella on vene- ja kalastusaiheista historian havinaa
venevajoineen ja muine vanhoine rakennuksineen. Museon alueella ei
käydessäni näkynyt erityistä kahvila- tai matkailutoimintaa. Finholmin
uimarannalla museosta hieman länteen päin on retkeilypöytä, siisti
ulkovessa ja isompikin pukukoppirakennus. Laavua tai tulentekopaikkaa
ei silmiini osunut niinä kertoina kun rannalla kävin. Vedessä kauempana
on pieni kelluva laituri tai veteen hyppypaikka. Minikokoisen
hiekkarannan tuntumassa on kallioalue, jossa oli oikein mukava
hiljentyä ja katsella maisemia, syödä eväät sekä makoilla. Ranta on
ollut rauhallisimmasta päästä mitä olen nähnyt.
Kuvissa alla paitsi yksi kuva Alön museon laiturilta niin myös
Finholmista autotien varrelta. Bosundin taajamassa jonka
pohjoispuolella Finholmkin sijaitsee on mielestäni hyvin kauniita ja
vihreitä kumpuilevia maalais- ja peltomaisemia, joista yksinkertaisesti
tulee aina vain hyvälle tuulelle ja hymy huuleen. Kun menee Kokkolasta
Öjan kautta Luodon (eli Larsmon) puolelle Bosundiin on kuin menisi
Ahvenanmaalle tai Ruotsiin, paitsi kielellisesti niin myös
kulttuurillisesti ja maisemallisesti. Sen jollain tavalla huomaa muun
muassa katukuvassa ja infrassa että ei olla suomenkielisellä alueella.
Tässä voi jo itsessään olla matkailuelämystä.
Finholmista eteenpäin esimerkiksi luoteeseen on vielä matkailijalle
nähtävää kuten iso venesatama jossa on mielestäni hätkähdyttävän paljon
suuriakin veneitä. Kesäisin veneliikenne näillä kulmin on melkoisen
tiheää enkä sitä yhtään ihmettele. Matkaaja voi itse tarkastella Luodon
saaristomaisemia ja tehdä omat päätelmänsä miten hyvä siellä on elää,
mökkeillä ja veneillä. Seudulla on valtavasti retkeiltävää ja
pyöräiltävää paitsi hyväkuntoisten luontopolkujen niin myös pikkuteiden
muodossa suuntaan jos toiseen jo Bosundinkin taajaman ympärillä (joskin
luontopoluilla pyöräily on melko tylyn oloisesti kielletty). Bosundin
kylällä on useita pikkujärviä tosi idyllisesti talojen ja mäkien
seassa. Kauppaa ei tietääkseni enää ole täällä. Öjassa oleva kahvila ei
tosin ole kaukana. Eugmossa on vielä kyläkauppa ollut olemassa.
Alue on kaikin puolin huolettoman oloinen, uimarantoineen, vaikka
mökkejä ja omakotitaloja on vieressä. Maisemissa ja etenkin
merimaisemissa on täällä mielestäni jotain mieltä kohottavaa ja
huojentavaa, joten tätä voisin suositella speciaalia fiilistä hakevalle
matkaajalle. Täyttä rauhaa tai luksuspuitteita etsivälle museo ja
uimaranta ei ole täyskymppi, mutta puitteet ja olosuhteet näyttävät
olevan silti huippukunnossa onnistuneelle leppoisalle retkipäivälle
Finholmin saaristomaisemissa. Aja vaikka halutessasi Öjan ja siellä
olevan vastaavan matkailukohteen (mm. kahvila) kautta pois oheisen
kuvan esittämästä linja-autopysäkistä itään niin saat reissuun vielä
bonustakin. Risteys linja-autopysäkkeineen on muutenkin hauska paikka
pysähtyä tauolle. Voiton täällä vie kuitenkin Finholmin uimaranta,
joka kuittaa esiteltävälle alueelle kokonaispisteet 5/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Harrbådan, Kokkola
Harrbådan
eli suomeksi Harrinniemi ympäristöineen ja luontopolkuineen on Kokkolan
tunnetuimpia ja pitkäikäisimpiä ulkoilualueita ja siihen voidaan ottaa
mukaan vielä Santahaan ulkoilualue koska se linkittyy Harrinniemen
alueeseen ja ulkoilureitistöön saumattomasti. Patamäkikin polkuineen
voidaan vielä reissuun messiin laskea jos halutaan nähdä kuinka
laajasta ulkoiluvyöhykkeestä Kokkolassa onkaan kyse. Tällä alueella on
lääniä missä vaellella. Ehkä melko urbaanistikin. Mutta myös
rappioromantiikkaa löytyy rutkasti. Keskityn tässä postauksessa
kuvailemaan kokemustani nimenomaan Harrinniemen ja Elban välisestä
alueesta pitkospuineen ja polkuineen. Pääasiallisesti arvioin tässä
kohtaa Harrinniemeä retkeilykokemuksena.
Elban leirikeskuksesta lähtee yksi opastettu luontopolku Harrinniemeen (Rummelön reitti).
Siellä on pitkospuita, kaislikkoa, rantametsää, lintutorni ja
lintulava. Santahaasta lähtee oma merkitty luontopolkunsa Harrinniemeen (Vanhan Kallen kinttupolku) ja
Elbasta menee toinen polun haara liittyen Santahaan lenkkiin. Lisäksi
alueella on uskomaton määrä epävirallisia polkuja missä vaeltaa,
pyöräillä, hiihtää jne. Santahaassa on talvisin ammattitasoiset ladut
joita on pitkästi ja isolla alueella. Harrinniemestä menee talvisin vielä
hiihtoladut Trullevin suuntaan jään yli. Harrinniemestä voi päästä
esimerkiksi hiihtämällä myös Södra Trutkilppaniin joka näkyy kuvassa
yllä ja jonka esittelin ensimmäisenä tässä blogissa. Santahaan ja Patamäen alueesta kerron erillisellä postauksella.
Harrinniemessä tuli patikoitua ja pyöräiltyä aikoinaan hyvinkin tiheään
joten alueen tuntee kuin omat taskunsa. Kuten mainittua alue on jollain
tapaa urbaania retkeilyä varten. Metsä on enimmäkseen helppokulkuista
ja paikoin kaunista männikköä, kangasmetsää. On myös kuusikkoa ja
rantalepikköä. Harrbådan itsessään on osin hieman risukkoisempi.
Harrinniemen alue on myös enemmän hiekkaisempi koska koko niemi on
oikeastaan hiekkadyyniä. Kokkolan rantaviiva oli tietojeni mukaan vielä
ennen 60-lukua itse asiassa usean kilometrin pituinen hiekkadyyniranta.
Nyt siinä on suurteollisuus. Kulkija voi Harrinniemen maisemissa
retkeillessä paitsi kuulla jatkuvan suurteollisuuden ja
tuulivoimaloidenkin pauhun niin nähdä saastumisen merkkejä luonnossa. Kerrotaan että alue oli 60-80 luvulla pystyyn kuollut.
Muistakin seikoista johtuen Harrinniemen voi laskea lähinnä
rappioromantiikan ystävien taukopaikaksi. Harrinniemessä on
romahtamaisillaan oleva vanha majakka (linjaloisto), joka rakennettiin
1950-luvulla. Sen suoja-aita varoituskyltteineen on myös romahtanut
ainakin viimeksi paikalla käydessäni. Turvallisuusseikat ovat täällä
puutteelliset. Tässä kunnossa majakka on ollut varmaan
1980-luvulta saakka. Harrinniemen majakka ja alue tunnetaan
kummitustarinastaan tai tarinoistaan monikossa. Olen laittanut merkille
että vuosikymmenten varrella tarinaa täällä kummittelevasta Harrbådan
neidosta on vaalittu enemmän kuin majakkaa tai aluetta.
Tämä huomio ei minussa ainakaan herätä kovin vakuuttunutta fiilistä
alueesta tai sen arvostamisesta eikä näin ollen kerää tässä arviossa
kuin miinuspisteitä paikalle.
Harrinniemessä on paljon yksityismökkejä majakan lähettyvillä ja näiden
tonttirajat voivat olla epäselviä, eli niitä ei minun silmiini ainakaan ole
juurikaan rajattu tai aidattu maastossa. Ulkoilijan on pääteltävä itse mistä voi
kulkea. Näin on ollut niin kauan kuin muistan ja alueella on liikuttu
ilmeisesti melko hyvässä ja kunnioittavassa hengessä. On epäselvää voiko
Harrinniemen nokalle mennä hyvin mielin huviloiden ohi. Siellä
kuitenkin käydään joten uskoisin ettei se ole kielletty. Niemi on
alueen parasta antia merinäköaloineen. Lähempänä majakkaa on pieni
leppoisan oloinen hiekkaranta jossa voinee helposti myös uida ja ottaa
aurinkoa. Majakan vieressä on entinen majakan vartijan talo
yksityisalueineen. Majakasta hieman länteen on lintutorni josta avautuu
nätit näköalat merelle.
Alue on melko rauhallinen, mutta Kokkolan suosituimpia, joten yksin ei
kauan pysty olla. Luontopolku voi olla rauhaa etsivälle parasta antia
pitkospuineen. Pitkospuut ovat olleet viime vuosina paikoin
heikkokuntoiset ja kapeat. Talvisin polut ja pitkospuut ovat toki
liukkaat mutta pääasiallisesti Harrbådan ja Santahaka ovat kokkolalaisen
parhaat, helppokulkuisimmat ja lähimmät (ehkä rakkaimmatkin)
ulkoilualueet vuodenajasta riippumatta. Lintutornit ja lintulava ovat
sumppumaisia joten sieltä ei rauhan sijaa oikein löydy. Ne
eivät ole myöskään esteettömiä. Elbasta lähtevän luontopolun alkupää on
sen sijaan lintulavoineen esteetön ja siellä on monesti ollut leirikeskuksen
järjestämänä jonkinsorttisia lapsille suunnattuja näyttelyitä polun
varrella, kuten peikkoja yms. Alueella on sinänsä paljon nähtävää ja
huippupontentiaaliakin. Parhaimman ja turvallisimman retkeilyelämyksen
alueella voi saada Elban puoleisella osuudella.
Harrinniemen alueesta on liikkunut vuosikymmenten aikana monenlaista
muutakin tarinaa kuin vain kummitustarinoita. Niiden perusteella
Harrinniemeen en lähtisi esimerkiksi pimeään aikaan senkään takia ettei
alueella ole yhtäkään katuvaloa. Tehtaat toki valaisevat kauaskin.
Varsinkin pimeällä ja syksyisin Harrbådan on vieläkin erittäin
aavemainen ja jopa uhkaavan oloinen paikka. Kuinka alue voidaan pitää
tällaisena? Alueella ei ole ollut ulkovessaa mikä on
suuri puute koska alue on sen verran avointa ettei vessahädän tullen
pysty asioida ilman että joku näkee. Virallista ja näkyvää
tulentekopaikkaa tai laavua ei paikalla ole.
Puitteet ulkoiluun toki on olemassa hyväkuntoisine lintutorneineen
mutta olleellisin puuttuu. Variseva ja halkeillut majakka ei
todellakaan nosta paikan ilmettä tai retkeilyarvoa ja voi herättää
kummitus- ja kauhutarinoineen lähinnä kysymyksiä koskien kenties muun
muassa paikkakuntaa tai sen asukkaita. Alue sopinee parhaiten
aavemetsästäjille. Minkä vuoksi majakkaa ei vieläkään kunnosteta tai rakenneta uudelleen? Näyttäisi, että Harrinniemen alue ei ole hyvin pidetty vaan pikemminkin likainen ja pahoinvoiva.
Sopivalla
tuulella (ja yleensä, lounaistuulen ollessa
Kokkolan yleisimpiä tuulensuuntia) tehtaiden savut tulevat
Harrinniemeen. Vieressä on myös jätenvedenpuhdistamo. Täällä ei voi
aina hengittää puhdasta ilmaa. Tehtaat ja
tuulimyllyt haukkaavat ison palan Harrinniemen maisemasta. Alue ei ole
luonnontilainen, ennallaan tai
vaalittu. Alueella on tosin nykyisin paljon lampaita huolehtimassa
luonnosta ja toki alue on myös mainio lintubongauspaikka. Alueella voi
olla enemmän
status: liikutaan paremman puutteessa. Oikein asennoitumalla,
leppoisalla ja turvallisella mielellä Harrinniemestä saa mukiinmenevän
retkeilykokemuksen vielä jos varaa mukillisen kuumaa juomaa matkaan
mukaan. Tämä sopii välttävästi kaupunkilaiselle jolla ei ole muuta
urbaanin ympäristön kyljessä tarjolla. Kaikesta karuudesta huolimatta
Harrinniemen alue on tuonut itselleni kyllä suunnattoman määrän iloa,
mutta vain tietyllä suoraselkäisellä suhtautumistavalla.
Harrinniemen alueen nuhjuisuus, meluisuus, hylättyys, pahanhajuisuus,
repaleisuus ja sekavuus puutteellisine puitteineen ja lähes
kelvottomine aluesuunnitteluineen jättää sen tässä arviossa
reissublogini tähän mennessä heikoimmille pisteille 1/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Korvgräven, Bergölandet, Öjan saaristo, Kokkola
Vuorossa
on Öjan saaristosta jonka pohjoisosaa kutsun tässä blogissa
Bergölandetiksi järjestyksessä kolmas postaus. Korvgräven sijaitsee
Kåtöntieltä kääntyvän pienen soratien päässä. Paikalle pääsee
luontopolkua pitkin ja polku onkin virallinen reitti tänne. Polku
jatkuu täältä pohjoiseen aiemmin tässä blogissa esittelemieni kohteiden
suuntaan. Korvgräven on ehkä hivenen erikoisen oloinen taukopaikka,
koska se muistuttaa yksityismökin pihapiiriä. Mökki pihoineen on
paikallisen seura- ja harrastustoiminnan käytössä ja oletan mökin
olevan muulta yleisöltä lukossa. Rannassa on kuitenkin kota,
tulentekopaikka ja halkovaja. Myös jopa kaksi ulkovessaa löytyy. Veden
ääressä on pieni lavoista tehty laiturimainen kyhäelmä jota tosin ei
kovin hyvin pysty hyödyntämään vaan se uponnee veteen helposti.
Mökin takana on parkkialue ja sen takana peltomainen
harrastustoimintaan käytetty alue. Paikka oli hiljainen ja Korvgräven
niminen soinen lampi on kaunis ja kovin rauhoittava. Lampimaisema
avautuu etelään päin, joten aurinkoa täällä on helppo ottaa. Uidakin
pystyy mutta pohja lammessa tuskin on kovin hyvä. Täällä kelpaa silti
vain levähtää pidemmänkin matkan varrella ja ihastella maisemaa.
Rentoutumiseen oivallinen retkikohde tai vaikka sadekuurojen
yllättäessä hyväkin sateensuoja. Korvgräven on ainoita vessallisia
taukopaikkoja Bergölandetissa jolloin se kannattaa tästäkin syystä
pitää mielessä jos retkeilee muualla alueella. Täällä voi yöpyä vaikka
kodassa mikäli ei jaksa tai voi palata saman päivän aikana kotiin.
Voisin kuvitella että jos tänne ei muita paikalle saavu niin täällä voi
kokea erämaan suolammen selittämättömän rauhan ja voida oikeinkin
hyvin. Uskoisin että täällä hetkisen istuuduttuaan voisi saada
ratkaisuja ja sisäistä näkökulmaa kiperimpiinkin kysymyksiinsä. Harmi
vain, että tänne voi hetkessä saapua huonolla onnella isompikin seurue
ja vaikka paikka on huolettoman oloinen eikä ketään näkynyt voisin
kuvitella tätä käytettävän isompiinkin kekkereihin välillä. Mutta
onneksi tällä seudulla on pienen matkan päässä monia muita hauskoja
kohteita. Alueen puitteet olivat hyväkuntoiset ja siistit mikä lisää
kohteen arvoa. Maasto vaikuttaa olevan lähes luonnontilainen ja
ennallaan mistä myös lisäpisteet.
Paikassa on jotakin houkuttelevaa, kutkuttelevaa ja sanoisinko
valoisaakin. Johtuneeko myös paikan kevyesti koomisesta nimestä. Ehkä
elämä ei täällä ole hyvällä ja sivistyneellä tavalla niin vakavaa.
Ainakin toivoisin paikan pysyvän huolettomana, sopuisana ja iloisena.
Tänne pääsee pyörällä kätevimmin edellä mainittua soratietä pitkin kun
luontopolku on koko Öjan alueella vaikeakulkuista. Tämä paikka on
syrjässä kuten muutkin Öjan saariston retkikohteet eikä tänne kannata
lähteä kiireellä tai ilman kunnon eväitä kuten vaikka makkaraa.
Korvgräven on kuitenkin suhteellisen iisi kohde verrattuna muihin
Bergölandetin kohteisiin johtuen mutkattomasta pääsystä perille asti ja
hyvästä opasteesta josta ei voi erehtyä. Tie Öjan saariston kohteisiin
voi olla sorainen alkukesästä ja keväällä mutta silottuu useimmiten
nopeasti joten senkään ei pitäisi esteenä olla hyvälle
reissukokemukselle tässä Kokkolan yhdestä parhaimmista retkikohteista.
Pisteitä Korvgräven saa 4/5.
Yksityisaluemainen ilmapiiri, alueenkäytön hienoinen erikoislaatuisuus
ja rauhan rikkoontumisen riski pudottaa arvosanaa yhden pisteen verran.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Hietaperän uimaranta, Marinkainen, Kokkola
Minulla
on tuntuma että Kokkolan parhaat uimarannat ja retkeilykohteet
sijaitsevat yleisesti ottaen Kokkolan taajama-alueen ulkopuolella ja
tässä voi olla eräs varteenotettava pieni sievä yleinen uimaranta jos
haluaa hieman tuulettua kaupungin ulkopuolella ja etsii enemmän
hiljaisuutta kuin hälinää. Marinkainen on jonkin verran kaukana
ajatellen kaupunkilaisia, mutta vain vajaan parinkymmenen minuttin
ajomatkan päässä pohjoiseen päin Kokkolasta valtatie 8:n liepeillä
meren rannassa. Sähköpyörällä tänne hurauttaa Kokkolasta parhaimmillaan
noin puolessa tunnissa joten ei hassumpi pistäytymisreissu ja puitteet
pulahtamiseenkin näyttäisivät palvelevan enemmän kuin hyvin.
Paikan päällä on pukukoppirakennus ja ulkovessa. Hyväkuntoista
tulentekopaikkaa tai laavua ei näy, joten siitä tulee tässä hivenen
miinusta. Jonkinlainen tulentekopaikka ja istuinkiviä rannalla löytyy
kuten kuvissa näkyy. Yksityisiä mökkejä on kivenheiton päässä ja
näköpiirissä. Tämä seikka yleensä tiputtaa kohteiden arvosanaa omissa
silmissäni, koska paikasta puuttuu tällöin tietty rentouden tunne, ja
sitä valitseekin mieluummin jonkin rauhallisemman paikan tullessaan
näinkin kauas. Voisin kuvitella Hietaperän palvelevan satunnaisia
vierailijoita, lapsiperheitä tai hieman arkisempaa virkistäytymistä
kuin niinkään huiseja meditatiivisia tai hiljaisia erakkomaisia
kokemuksia. Paikasta välittyy melko arkinen fiilis ja ehkä tämä on
sellaiseksi tarkoitettu. Alue oli siisti ja huolettoman oloinen silti.
Sanoisin, että Kokkolan seudulla yksi parhaita simppelin lähimatkailun
kohteita.
Vaikka paikka vaikutti tavalliselle niin täällä ei ollut tuttuun
paikalliseen tapaan ketään. Ranta on miedosti sokkeloisen ajomatkan ja
soratieosuuden päässä eikä tänne ole kovin näkyviä opasteita joista
ohikulkeva varsinkaan voisi perille helposti löytää. Ranta on piilossa.
Tänne mennään Lento -nimisen paikan kohdalta ensin kääntyen
Myllyojantielle josta käännytään Lennontielle jatkaen suoraan
Kiilinkolmintielle ja sieltä kääntyen vielä Santaperäntielle joka vie
perille. Paikan ja teiden nimissä voi ehkä olla pelkästään jotain
mielenkiintoista ja hauskaakin nähtävää ja koettavaa. Ruotsalon,
Marinkaisten ja Lohtajan seutu on varustettu lukuisilla hupaisilla paikannimillä. Lähes vieressä on Mansikkakari
paikallisen kalasataman kera. Satama näkyykin selvästi uimarannalle.
Sataman voi käydä vilkaisemassa mutten itse kokenut sitä erityiseksi
vetonaulaksi.
Tämän ollessa reissublogi niin tarkoituksenani on välillä pohdiskella
joitain näkökulmia liittyen esimerkiksi käytännön järjestelyihin
retkeilykohteissa. Haluaisin tässä kohtaa varoittaa ulkovessoista,
pukukopeista ymv. Olkaapa tarkkana kun menette kaukana asutuksesta ja
ihmisistä ulkovessoihin tai umpinaisiin pukukoppeihin yksin. Ei ole
nimittäin mitenkään mahdotonta etteikö vessan tai muun rakennuksen oven
puukapula (puinen säppi jos sellainen ovessa on) menisi itsestään
kiinni -asentoon pahaa-aavistamattoman henkilön asioidessa
ulkovessassa. Ihminen jää jumiin ahtaaseen ja yleensä pimeään vessaan.
Jos esimerkiksi puhelin unohtui ulos, sinne ihminen myös
tuntemattomaksi ajaksi jää. Pahimmillaan kesähelteellä tai pakkasella
ilman juomaa ja ruokaa. Oven saa hätätapauksessa yleensä rikottua
jonkinlaisen työmäärän jälkeen mutta säppi voi olla niin luja ettei
ulos pääse kuin apinanraivolla jos sittenkään. Kysynkin miksei
ulkovessoja suunnitella fiksummin ja turvallisemmin? Niissä pitäisi
ehdottomasti olla sisältä avattava varauloskäynti. Tai säppi pitää olla
sellainen ettei sitä helpolla pysty sääolosuhteet tai joku ilkikurinen
pistämään kiinni jonkun asioidessa. Itse nimittäin olen jäänyt Kokkolan
alueella tällaisessa vessassa jumiin enkä tiedä lukitsiko minut joku
sinne vai putosiko kapula kiinni -asentoon jostain muusta syystä. Joku
ystävällinen kuuli lopulta karjumiseni ja tuli avaamaan oven. Tämä ei
kylläkään tapahtunut Hietaperällä ja kyseinen vessa minne jäin jumiin
on jo purettu muutenkin.
Hietaperän uimarannan pohja näyttää hyvinkin hiekkaiselle ja lupaavalle
virkistävän uintikokemuksen kannalta. Lähellä on muuten myös
mansikkatiloja joten kuka tietää jos oheen saisi hankittua
mansikkaisetkin eväät. Ja Marinkaisissa on kyläkauppa, eli eväistä ja
tarvikkeista ei pitäisi tulla puutetta muutenkaan. Maisemat ovat
Ruotsalo-Marinkaisten merinäköaloille tyypillisen maalauksellisen
hulppeat ja voisinko luonnehtia olohuonemaiset. On melkein kuin menisi
rannalle sohvalle ja katsoisi telkkaria. Mutta vain sata kertaa
parempaa asiasisältöä. Suosittelen kokeilemaan! Koen että vesi on paras
voitehista, niinpä miksipä ei täällä hetkisen kylpisikin. Tähän osuu
merituuli usein ja alueen vesistöt ovat yleensä kokemukseni mukaan
hieman normaalia kylmempiä, mutta kesäkuumalla ja tyynellä säällä
toimii varmasti. Uimarannalle saavuttaessa on hakkuuaukiota mikä laskee
tunnelmaa ja tekee alueesta roskaisemman tuntuisen niinkuin
hakkuuaukiot yleensä tekevät.
Uimaranta on pieni ja jos tänne tulee muita oma rauha luultavasti
rikkoutuu eikä tästä oikein pääse liikkumaan kuin yhteen suuntaan eli
sinne mistä saapuikin. Ruotsalolle tyypillinen kuusikkoinen mäki heti
rannassa on täällä vielä läsnä. Vattajan hietikot alkavat periaatteessa
jo tästä kohtaa ja jospa siitä uimarannan nimikin juontaa. Kohteessa on joitain
miinuspuolia. Ranta on kylän perällä mökkien välissä, hiukan ahtaan ja
minimalistisen sekä aavistuksen rosoisen ja ei-arvostetun oloinen.
Tänne voitaisiin lisätä jotakin houkuttelevaa kuten penkkejä sinne
tänne, kunnon tulentekopaikka, laavu, näkyvät opasteet jne. Hietaperä
tai minun puheissani Lennon uimaranta saa pisteitä 4/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Emmetträsket, Prästlandstrandenin uimaranta, Teerijärvi, Kruunupyy
Tässäpä
hiljaiselta vaikuttanut omintakeinen pikku uimaranta varmuudella
syrjässä ja luultavimmin jo unohdetussakin paikassa. Tänne onkin
pitkästi matkaa pyöränkin kanssa sillä ollaan Kaustisen kunnan rajalla
ja ilmeisesti entisen Teerijärven (joka kuuluu nykyään Kruunupyyhyn)
kunnan alueella. Tämä postaus on jatkoa Alavetelistä kertoneelle
aiemmalle postaukselleni tässä blogissa. Postauksessa mainittua
pyöräilyreittiä voikin kääntyä Alavetelin jälkeen etelään pohjoisen
sijasta. Pyöräiltyään hyväkuntoista hiljaista asfalttitietä kivoissa
kangasmetsä- ja maailaismaisemissa päätyy lopulta vanhaa
Jyväskyläntietä pitkin Emetinjärven (ruotsiksi Emmetträsket)
länsirannalle jossa on entinen tanssilava muine rakennuksineen. Rantaa
kutsutaan virallisesti nimellä Prästlandsstranden vaikka itse tunnen
sen Emetinjärven uimarantana. Tämä on ymmärtääkseni ihan yleinen
uimaranta, vaikka sijaitseekin tanssipaviljongin aitojen sisällä.
Portti oli auki ja alue vaikutti hylätylle rakennuksineen. Ketään ei
näkynyt missään. Ranta on pieni, mutta kyllä siinä varmasti mieluusti
uiskentelee ja aurinkoa ottaa. Järven pohja ja veden laatu voi olla
enemmän mutaista suolampea muistuttava mutta ei se minua ainakaan
haittaa, vaan on makuasia. Täällä vesi voi olla lämmintä helpommin kuin
merikohteissa kun kyseessä on pienehkö järvi sisämaan puolella eikä
tänne pääse merituuli niin äkkiä kuin muualle Kokkolan ympäristössä,
koska paikka on jo kaukana merestä. Täällä ei ole kovin hulppeita
mukavuuksia, mutta ulkovessa, retkipöytä ja penkki löytyi. Pukuhuone ei
piirtynyt mieleeni tarkasti joten se ei luultavimmin ollut kovin
tasokas. Hyvää tulentekopaikkaa tai laavua en muista nähneeni, mutta
käykää toki tsekkaamassa.
Tämä on varmaankin sellainen paikka missä on helppo käydä roskaamassa,
juopottelemassa ymv. Alue oli siltikin siisti ja roskaton. Näyttäisi,
että ranta on siis ollut tanssipaikan rantana yleisesti ottaen. Täällä
on selvästikin ollut isompiakin juhlia ja esiintyjiä aikoinaan
paviljongin toimesta. En ole varma käytetäänkö tätä enää minkäänlaiseen
yritys- tai tapahtumatoimintaan. Alueen käytössä on jotakin oudohkoa,
sillä rannalle täytyy vieläkin uskaltautua ihan menemään. Paikassa voi
olla aavemaisia ja uhkaaviakin tunnelmallisia nyansseja. Itse en
jättäisi tällaista paikkaa tähän tilaan. Mietin moneskohan tällainen
parhaimmillaan hyvä ja hylätynoloinen retkikohde tämä mahtaa reissujeni
varrella olla. Arvosana ja houkuttavuus laskee kun tämä tietty tunnelma
nousee esiin. Vaikka on tietysti myös hyvä että on niin paljon
hiljaisia retkikohteita.
Täällä ei ole toivoa eväiden ostamisesta tanssiravintolan ollessa
suljettu; kauppaa ei ole ihan lähellä. Kylä on hyvin hiljainen eikä
taloja näy tanssipaikan ympärillä montaakaan. Vastarannalla on Valtatie
13:n varressa levähdysalue ja kahvila (jos se vielä on auki ja
olemassa, jäi tarkistamatta). Sinne ei tästä kuitenkaan pääse
viivasuoraan, mutta tanssilavan läheltä pohjoispuolelta menee mutkan
kautta kylätie vastarannalle, joka voi olla mielenkiintoinen lisäkohde
tänne suuntaavalla reissulla. Teerijärven keskusta ei toki ole enää
kovin kaukana sekään, mutta kilometrejä on jo Emetin kohdalla
plakkarissa ehkä tarpeeksi päivän ajoihin. Täällä oli superrauhallista
käydä ja hyvänkuntoinen silmiinpistävän mäetön ja rauhallinen
asfalttitie on joka kerta ollut hyvinkin miellyttävä kesäinen
ajokokemus esimerkiksi sähköpyörällä. Oiva leppoisan lämpimän ja
heikkotuulisen kesäpäivän sightseeing-tyyppinen paikallismatkailureitti
ja -kohde!
Puitteissa on täällä mielestäni parantamisen varaa ja ehkä
aluesuunnittelullisesti voisi vielä hioa. Ranta oli hitusen
risukoitunut ja heinittynyt. Tämä on aika kaukana mutta hyvällä
tuurilla näkemisen arvoinen. Ollessani tässä blogissa erikoistunut
enemmän yksinäisyyttä ja terapeuttista luonnon rauhaa etsivän ihmisen
ohjaamiseen lupaaviin kohteisiin nousee Emet reitteineen hyväksi
ehdokkaaksi tällä saralla. Kuiva mäntykangasmetsä tuoksuu aina hyvälle
ja tuulen huminankaan kuuleminen näissä maisemissa avaa jo itsessään
mahdollisia sisäisiä lukkoja vaikka itse kohde päämäärässä (tässä
tapauksessa Emetinjärvi) olisikin pienialainen ja jopa ruuhkainen ja
varattu. Emetin tapauksessa en ruuhkaisuutta arvelisi ilmenevän kuin
aniharvoin enää. Hauska kuvitella millainen ihmismäärä ja kuhina
täälläkin on aikoinaan käynyt. Arvosanana 3/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
Koulupuisto, Pietarsaari
Pietarsaaren
ydinkeskustassa sijaitsee ehkäpä Suomen hienoin kaupungissa sijaitseva
puisto, nimeltään Koulupuutarha tai Koulupuisto. Se on kuvissa näkyvän
jugend-tyylisen korkean lukiorakennuksen takana ja puistolla on
pinta-alaa noin 1,4ha. Tämä on kasvitieteellinen puutarha. Kohde on
omaa luokkaansa sekä kotimaisena matkailukohteena että myös tässä
reissublogissani. Tällä kertaa emme ole meren, järven tai joen
rannalla, vaan kuivalla maalla keskellä kaupunki-infraa. Tämä on kyllä
sellainen paikka minne kannattaa tulla leppoisa aurinkoinen päivä
viettämään. Nähtävää riittää niin paljon että jää lukuisille
seuraaville kerroillekin. En tiedä voiko mielenkiintoinen retkikohde
tästä paljoa enää paremmaksi tulla. Koulupuisto ampaisee tämän
reissublogin kärkikolmikkoon jos halutaan reissukohteita arvosanoin
mittailla.
Koulupuutarhaa en tahdo esitellä kovin yksityiskohtaisesti jotta
reissaajalle jäisi itse tutkittavaa. Vierailu koulupuistossa on
parhamillaan silloin kun kokija kokee paikan alusta loppuun itse.
Juhlavuuden tunne piilee minusta siinä. Täällä on erityisen mukava
rentoutua hetkisen pikkueväiden kanssa ja vain lähes loputtomasti
tutkiskella kasvit esittelykyltteineen läpi. Ja tuntuu tosiaan, että
kierros jää runsaastakin ajasta huolimatta aina kesken. Puistoa jää
kaipaamaan. Se on yksi syy tulla Pietarsaareen uudelleen vaikka
esimerkiksi Kokkolasta missä ei tosiaankaan ole lähellekään mitään
vastaavaa nähtävyyttä ollut olemassa. Mietin aina kuinka Pietarsaaressa
on osattu tämä näin hyvin ja kotikaupungissani puolestaan ei juuri
ollenkaan. Miksei tällaisia puistoja ole joka kylällä ja kaupungissa?
Ja tämä ei tietenkään ole Pietarsaaren ainoa kasvitieteellinen yleinen
puutarha, vaan on toinenkin ja myös keskustassa. Onkohan niitä
lisääkin? Huomaan, että ollaan paljon viihtyisämmässä ja boheemimmassa
asuinympäristössä kuin niin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa.
Puistossa on paljon penkkejä ja kävelyteitä sekä myös hauskuuttavia
kivipolkuja suurten kumpuilevien kukkapenkkien seassa. On nurmialueita
ja myös lampi suihkulähteineen. Lammessa on oransseja isoja kaloja
(joista pari kalaa näkyy yhdessä kuvassa alla). Lampi on varmastikin
puiston suosituin ja hienoin kohta. Puistossa on yleensä porukkaa,
kuten lapsiperheitä. Useimmiten on löytynyt jokin istuma- tai
hengailupaikka jostain kohtaa missä voi riittävän rauhassa lepäillä ja
ihastella puitteita. Puisto on pääasiassa ollut rauhallinen ja
miellyttävä tunnelmaltaan. Puistossa ei saa pyöräillä, vaan joutuu
kävellä kaiken aikaa. Täällä on joitain kivirappusia joten ihan
esteettömäksi tätä ei voi kuvailla. Puiston ympärillä on vilkas
liikenne mutta se kuuluu tai vaikuttaa muutoin puistoon ihmeen vähän
kun ympärillä on viheraita.
Täällä on niin monenkirjava kukkainen väriloisto, niin hieno puutarha
erikoisine puineen (ynnä muuta) ettei tiedä minne välillä pitäisi
katsoa seuraavaksi tai mihin suuntaan liikkua. Tai mitä tästä pitäisi
kirjoittaa. Parhaimpaan kukinta-aikaan puisto on hätkähdyttävä ja
huimaavan ihmeellinen. Rento on meininki. Koulupuutarhasta voi
katsellessa saada runsaasti ideoita omaan puutarhaansa tai jopa
innostua ensi kertaa perustamaan oman pienen puutarhan parvekkeelle tai
pihallensa. Puiston liepeillä on kivoja putiikkeja ja esimerkiksi
jäätelökioski löytynee puistosta itsessäänkin tietysti.
Arkkitehtuurisesti Pietarsaari on puiston kohdalla vertaansa vailla ja
rakennustaiteellistakin silmää hemmotellaan näin useiden arvokohteiden
muodossa. Sitten se tärkein asia, täällä ei ilmeisesti ole välittömässä
läheisyydessä vessaa yleisessä käytössä, jollei siirrettäviä wc:tä ole
puistoon kesäisin tuotu. Tämä on näitä nykymaailman
käsittämättömyyksiä, mutta lähistöllä on supermarketteja ja kirjasto
sekä muita vastaavia mistä wc voi löytyä. Wc:n puute on silti niin
yleinen ongelma ettei sitä voi oikeastaan enää miinuspuoleksikaan tässä
tällaiselle kohteelle laskea. Wc:n puute aiheuttaa kuitenkin tavallista
parempaa suunnittelun tarvetta täällä vierailemiselle.
Luulen että tässä kerroin tärkeimmät Koulupuutarhasta ja jätän loput
lukijan tutkittavaksi jotta jäisi niitä yllärimomenttejakin. Hemmottele
todellakin itseäsi vilkaisemalla tämä kohde! Vaikka olisit käynyt
täällä jo kymmenenkin kertaa. Etsi myös toinen puutarha lähistöltä,
jätän senkin lukijan tehtäväksi. Katsopa mitä muuta Pietarsaaresta
löytyy jo keskustasta, Fäbådasta puhumattakaan. Toisesta
kasvitieteellisestä puutarhasta ehkä erillinen postaus myöhemmin tässä
blogissa, ja myös lisää postauksia Pietarsaaren kohteista voi hyvinkin
olla luvassa. Koulupuutarha on huippupaikka jolle antaisin pisteet 5/5 ja kunniamaininnan.
|
|
Lisää kuvia:
|
|



|
|
|
|
 |
|
|
|
Laajalahti, Kokkola
Todennäköisimmin
Kokkolan suosituin ja miellyttävin ulkoilualue sekä uimaranta keskustan
puistojen ja Meripuiston jälkeen sijaitsee Laajalahdessa noin 10 km
ajomatkan päässä Kokkolan ydinkeskustasta. Alue on nimensä mukaisesti
laaja. Nähtävää, tekemistä ja urheiltavaa riittää isolla vyöhykkeellä
niin, ettei vakituinen kokkolalainen ulkoilijakaan välttämättä tiedä
ihan kaikkia yksityiskohtia tästä alueesta. Kun otetaan huomioon koko
ulkoilukelpoinen pinta-ala niin täältä ei todellakaan lopu
maastopyöräily- ja patikointimaastot kesken, vaan suhteellisen
hyväkuntoista ja helppokulkuista polkuverkostoa on niin paljon ettei
osaa arvioida mihin lukuun kilometrimäärä päättyisi. Laajalahti on
minulle meren ranta, mutta virallisesti se on järvi (makeaa vettä) ja
erotettu Palmassa venesululla merestä. Laajalahden vesialuetta
kutsutaan Öjanjärveksi.
Laajalahti on ollut vuosikymmeniä kokkolalaisten lomaparatiisi ja
ykkösuimaranta mukavan syrjässä ja kuumalla hiekkadyynillä. Paikka oli
sitä ennen aikoinaan kauan sitten puolustusvoimien käytössä muun muassa
lentokenttänä (Kruunupyyn puoleinen alue). Jotkut sanovat että lahden
pohjassa on ollut räjähtämättömiä ammuksia. Laajalahti oli
kahvilarakennuksineen vielä 1980-luvulla lähes yhtä suosittu kuin
Fäbåda Pietarsaaressa, ja paikassa voi olla hiven samankaltaista
maisemankin osalta. Jostain syystä viimeistään 1990-luvulla Laajalahden
suosio romahti yllättäen, muistaakseni levähavaintojen takia. Ja paikka
pusikoitui jonkin verran ja siihen tuli samanlainen hylättyyden ja
lievä aavemaisuuden tuntu kuin Harrbådan alueeseen.
Kahvilarakennuksestakin on ollut jäljellä enää perustukset. Nyt viime
vuosina Laajalahtea on ennallistettu ja ehostettu uusilla puitteilla,
mutta kohde on yhä melko samanlainen kuin ennen ellei hieman parempi.
Laajalahti on Kokkolan helmi, siitä ei pääse mihinkään edes tiukahkolla
kritiikillä. Alue on siis kasvattunut suosiotaan uudestaan viime
vuosina ja lämpiminä kesäpäivinä pääuimaranta sekä muut sivurannat
voivat olla uudelleen täpötäysiä niin ettei rauhallista uimapaikkaa ja
auringonottotilaa välttämättä löydy. Laajalahti sopii sosiaalisuuden
harjoitteluun ja jostain syystä mahdollinen ruuhkaisuus ei tuota
ainakaan itselleni kovin paljoa ongelmia täällä vaan tunnelma on ollut
'sekaan mahtuu' tyyppinen mikä on iloinen asia. Kun kahlaa puiden taa
sivummalle koilliseen päin päärannasta avautuu suuri usein täysin
rauhallinen paikka uida ja kahlata. Pohja on pitkään niin matala että
uimakohtaa saa hakea, myös sivummalla varsinkin koillisessa päin on
kokemukseni mukaan tasaisen matalaa ja hukkumisriski on minimissä.
Hiekkapohja on parhaimmillaan jopa erinomainen suurella alalla.
Täälläkin on kuitenkin äkkisyvä olemassa. Sitä en ole enää merkattu
kuten ennen.
Laajalahdessa on uudet pukukopit, tulentekopaikka ja sääsuoja heti
uimarannassa, 'puinen tie' rantaan ja korkeatasoinen ulkovessa.
Sivummalla pienen ja vastikään uusitun esteettömän rantalenkin varrella
on lisää virallisia tulentekopaikkoja ja hiekkapohjaisia uimarantoja
(uimapaikkoja on lisää myös alueen koillisosassa kuten todettua).
Opasteisiin on täällä panostettu kirjaimellisesti merkillisen hyvin ja
itseäni on jopa huvittanut ja hämmästyttänyt tämä. Tänne ei pitäisi
siis enää ainakaan eksyä. Rantareitin varrella on korkeahko lintutorni
jonka näkymä avautuu muun muassa tämän postauksen ensimmäisessä
kuvassa. Lintutornilla voi tuurilla saada olla jonkin aikaa rauhassa
ihastelemassa jollain tavoin parhaimmillaan trooppisenkin tuntuisia
olosuhteita. On toinenkin matalampi lintutorni kaislikkoisen ja
metsäisen varsinaisen luontopolun varrella. Siellä on lisäksi
lintupiilo, joka näkyy alla olevissa kuvissa sekin kuten maisema
toisesta lintutornistakin. Pitkospuita on noin puolet luontopolun
matkasta ja ne ovat tuoreeltaan uusitut. Kesäisin luontopolku on
kuitenkin viime vuosinakin joskus ollut täysin tukossa kun heinää ei
ole niitetty. Luontopolulla on luonnosta ja eläimistä kertovia
infotauluja pienen matkan välein mikä lisää mielenkiintoa käydä
ihmettelemässä. Laajalahden sanotaan olevan dyyneineen ja rantametsineen Suomen edustavampia luontokohteita!
Laajalahdessa oli pitkään 1980-luvulta asti punaisen värinen
legendaarinen infra, esimerkiksi pukukopit ja vessat olivat punaisen väriset. Täällä oli myös
lasten leikkipuisto rannassa erilaisine härveleineen, mutta ne
purettiin jo 1990-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä infra on uusittu
ja on väriltään pikimustaa eikä leikkipaikkaa enää ole. Ranta vaikuttaa
siistiltä, säntilliseltä ja modernisoidulta. Se on makuasia onko siinä
jotakin vaivaavaa vai miellyttävää. Katoksessa on ollut polttopuita ja
saha. Kiitos Laajalahden sinänsä oikeinkin hyvistä uusituista
puitteista. Laajalahden vanhaan punaiseen ulkovessaan jäin aikoinaan
jumiin kuten yhdessä edellisessä postauksessa valittelin. Punainen
vanha vessa on nyt purettu. Uimaranta on lähes moitteeton, ja arvokas
hiekkadyyni on ihan edustavasti yhä olemassa vaikkei se mitenkään
kauhean erikoinen tai isoalainen olekaan. Ehostusta hiekka-alueelle on
tehty ehkä vähemmän kuin odotin. Enemmän on mielestäni keskitytty
frisbeegolf-radan putsaamiseen puustosta. Frisbeegolf -rata on
mielestäni linjattu väärin rannan tuntumassa ja se haukkaa palan
hyvistä sivurannoista sekä perinteisestä lenkkipolusta. Tästä pieni
miinus. Tarkkojen silmien ja aistien kera uiminen ja liikkuminen
koillisosassa rantaa onnistunee kohtuullisen hyvin vieläkin.
Suosittelen tutustumaan uimapaikoista päärannasta etelään sijaitseviin
sivurantoihin joista ensimmäinen isompi ranta on erinomainen
uimapaikka, jopa parempi kuin pääranta. Siellä on joskus näkynyt
joitain telttailijoitakin, ja telttailuun kohta sopiikin oivasti. Vesi
on Laajalahdessa Kokkolan merellisistä uimapaikoista aina lämpimintä
joskin merituulen puhaltaessa pohjoisesta aallokko on päärannalla usein
tuntuvaa eikä auringosta huolimatta ole välttämättä kuin vilu. Onneksi
Laajalahdessa on myös muita rantoja tuulettomamman kohdan etsimiseen.
Parhaimmillaan Laajalahti on miedolla lännen tai etelän suunnasta
puhaltavilla tuulilla ja helteellä. Hietikolla kävely voi olla silloin
tukahduttavan kuumaakin. Aurinkoisen viileälläkin säällä hietikko saa
ilman tuntumaan helposti kuumalta, jopa kesän ulkopuolella.
Laajalahdesta olisi paljon kerrottavaa ja tällä kertaa jaan tavallista
enemmän kuviakin pystymättä varmaankaan antamaan silti täysin kattavaa
kuvaa paikasta. Ehkä reissaajan on tarkoitus tsekata kohde näin ollen
itse ja löytää jotakin positiivisesti yllättävää.
Tähän loppuun koska Laajalahti on Kokkolan ja tämän reissublogin
kulmakiviä, niin listaan yhtenvetona pitemmästi Laajalahden plussia ja
miinuksia. On joitain miinuspuolia jotka pudottavat
Laajalahden arvosanaa tässä pisteen verran. Ensiksi tahtoisin todeta että
Laajalahti on kokkolalaisittain aivan huippupaikka! Plussapuolet voi
jokainen tarkastella livenä ja niitä on siis monia. Tänne tahtoo palata
uudelleen ja uudelleen. Frisbeegolffareiden radat ulottuvat tosiaan osittain
patikointi- ja uima-alueen sekaan, joka osaltaan ei ainakaan lisää
paikan arvoa. Jos niitä olisi hiemankaan linjattu sivummalle asia
olisi toisenlainen. Vanha pururata on vielä olemassa mutta näyttää
hylätylle eikä sillä ole enää valaisimiakaan kuten ennen. Tänne on
ilmestynyt pieni kesäkioski lämpimimpinä päivinä, siitä parhaimmillaan
plussaa, jos vielä valikoima olisi jotakin muutakin kuin sama perus
(oletan vain, en ole testannut kun pidän yleensä mukana omia eväitä).
Täältä voi saada siis tarvittaessa vettä tai jätskiä. Kaupat ovat
kaukana ja tänne jää myös sään armoille helposti vaikkakin sääsuoja
löytyy. Yhtenä miinuksena tehtaiden savut ja hajut jotka tulevat
pohjoistuulella suoraan Laajalahteen. Pohjoistuuli on Kokkolan yleisin
tuulensuunta. En siksi keräisi täältä marjoja tai sieniäkään kovin
paljoa, vaikka niitä on täällä runsaasti. Luontopolku on varsinkin
nykyisellään yleensä iisi, ok kuntoinen ja hyvin opastettu. Muutkin
puitteet ovat nykyään laadukkaan oloiset, joskin vieläkin alueella
sanotaan tapahtuvan yhtä sun toista hämärää ja kummaa, johon syrjäinen
ulkoilualue voikin olla aina houkutteleva. Väkimäärä on lisääntynyt,
mikä on sekä hyvä että huono juttu. Sivurannoilla ei ole enää samaa rauhaa
kuin ennen vaan rentouttava hiljainen uimareissu voi nykyään jäädä
pettymykseksi. Laajalahden vesissä on (itse Laajalahden huomattavasta
rehevöitymisestä ja umpeutumisesta huolimatta) mahdollisesti jotakin
parantavaa sanoisin, joten suosittelen vahvasti uimista täällä. Pieni
miinuspuoli ja yksityiskohta: vanha keskeinen ulkoilureitti ja entinen
luontopolku Laajalahteen Kvikantista eli kaupungista päin on hiljattain
kokonaan katkaistu ja kulku estetty mikä oli omasta mielestäni ainakin
tylsä juttu. Vanhat luontopolun merkit reitillä olivat silti viime
näkemältä edelleen paikallaan, niitä ei olla viitsitty poistaa silti,
vaan retkeilijä voi yhä kuvitella kävelevänsä ehkä yleisellä
luontopolulla. Oliko tällainen välttämätöntä, jäin pohdiskelemaan.
Mutta sitten vielä yksi ja oleellisin puute täällä: tie perille on
ollut niin kauan kuin muistan ja viime käyntiini asti hirveän huonossa
kunnossa. Soratie Kvikantista Laajalahteen on useimmiten ollut täynnä
'nimismiehen kiharoita' jotka täryyttävät ajoneuvoa kuin ajoneuvoa
uhkaavasti ja aiheuttavat helposti ärtymystä. En tiedä onko se
tarkoituskin. Tienpidon moitittavan heikko laatu on Laajalahteen johtavalla soratiellä täysin käsittämätöntä. Kukaan ei näy puuttuvan tähän milloinkaan. Kysyn onko tällainen Kokkolan imagollinenkaan etu? Itse laittaisin tien välittömästi ja pysyvästi vähintäänkin päivänvaloa kestävään ja normaalisti ajettavaan kuntoon.
Laajalahti on sellainen lomakohde joka kokkolalaisen ja Kokkolassa
käyvän kannattaa ehdottomasti ja pirtein mielin tien huonosta kunnosta
huolimatta vilkaista! Jospa matkaaja tulee vieläkin pirteämmäksi
Laajalahdessa käytyään. Laajalahdessa ei välttämättä tarvitse joka
kerta uida, sillä nähtävää riittää kaikille, myös lintubongauksen ja
vaikka kasveihin tutustumisen muodossa. Laajalahdelle pisteitä tässä
blogissa 4/5.
Ps.
Tuoreita uutisia: palautin
henkiin instagram-tilini (mikankaikkeus) ja reissublogini
kohteista ainakin parhaimpia ajattelin julkaista instassa tästä
eteenpäin pienin ekstroin. Kohteita on esitelty siellä englanniksi ja
suomeksi. Tämä reissublogi tällä sivulla pysyy edelleen ennallaan
pääasiallisena blogisivunani ja jatkan tänne postaamista joka
viikonloppu.
|
|
Lisää kuvia:
|
|





|
|
|
|
|
|
|
|
Rytikarin uimaranta (kalasatama), Ruotsalo, Kokkola
Pienet
paikalliset uimarannat voivat olla yllättäen parhaita ja näin on
mielestäni Ruostalossa, Rytikarissa. Luulen, että tänne ei usein
uimareita eksy. Rytikarissa on kala- ja venesatama, siihen liittyviä
vanhoja puisia rakennuksia, nykyaikaista satama-infraa ja lammasaitaus.
Lisäksi on erillinen koirien uimapaikka hieman ennen uimarantaa
toisella puolen niemeä. Uimaranta on pieni mutta täällä on kuitenkin
puitteet kunnossa, kuten ulkovessa ja pukukoppi muun muassa.
Uimapaikkana tämä ei ole ollenkaan hassumpi sillä hiekkapohjakin on
enimmäkseen hyvä sekä sopivan matala, eikä kahlata tarvitse kovin kauas
pystyäkseen jo hyvin uimaan. Tämä ei ehkä ole lämpimimpiä uimavesiä
mitä alueella on mutta helteisellä pyörä- tai autoretkellä mukiinmenevä
pulahduspaikka. Rytikari sijaitsee Kokkolan ja Lohtajan puolivälissä
eikä Ruotsalon seudulla oikein ole muita hyviä yleisiä uimapaikkoja
kuin tämä. Mutta Rytikari on itse asiassa osoittautunut ainakin minulle
Kokkolan parhaimmiksi uimarannoiksi siitä huolimatta ettei se ole paras
mahdollinen yksinäiseen rauhoittumiseen.
Vaikka alue on suurelta osin satamana niin se ei jostain syystä täällä
ollenkaan häiritse vaan paikka on jopa hieman puoleensavetävä. Varsin
rauhallista täällä oli joten moni muu vastaava paikka kalpenee tämän
rinnalla. Täällä voisi tietysti olla jotain pientä ekstraa kuten
kahvila tai muuta vastaavaa, tai sitten se ei ole soveliasta paikan
rauhallisuuden ylläpitämiseksi. Lampaita on kiva aina nähdä. Ranta ja
satama on melkoisen piilossa eikä tänne nähtävästi ohjaa mitään
uimaranta -kylttiäkään. Vain kalasatama -aiheinen opaste. Miksiköhän?
No, ihan hyvä varmaankin että osa paikoista pysyy tällaisina. Ranta on
merenlahden perällä eikä täältä ole näkymää avomerelle, vain pilkahdus.
Maisema on kuitenkin jälleen kaunis ja Ruotsalolle ominaisen
kuusikkoinen. Ruotsalo on mäkistä seutua, vaikka heti sen ympärillä on
lähes tasaista. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi pyöräillessä.
Paikan päälle Rytikarin kalasatamaankin laskeudutaan jyrkähköltä
mäeltä. Paikalla on hienoinen yksityisalueen tunnelma, mutta itse ranta
on leppoisan ja huolettoman oloinen. Merituuli eli yleensä
keskipäivällä alkava pohjoistuuli osuu rannalle täällä, ja antaa
ainakin viilennystä jos ei lämpöä.
Tällä kertaa pidän postauksen lyhyenä tasapainon vuoksi ja koska tässä
oli kaikki tarvittava Rytikarista. :) Kannattaa käydä ilman muuta
tutustumassa! 4/5 ja kunniamaininta tällaisen huojentavan pulahdus- ja huilipaikan säilyttämisestä julkisena olennaisella sijainnilla!
|
|
Lisää kuvia:
|
|



|
|
|
|
|
|
|
|
Lillpotten, Sokoja, Kokkola
Kokkolassa
on kaupungin eteläpuolella sisämaassa joitain hyviä retkeilykohteita
eikä vain meren rannalla tai sen läheisyydessä. Joskaan kovin montaa kohdetta sisämaassa
ei löydy. Yksi kohde on kuitenkin Sokojan-Oivun luontopolku ja siellä sen
eteläisimmässä kärjessä jo käytännössä erämaan olosuhteissa
sijaitseva Lillpotten. Tänne kannattaa varata aikaa, eväitä ja
jaksamista. Täällä on hyvä kokeilla vaikka telttailla tai yöpyä
kodassa. Paikan päällä on jopa kaksi kotaa ja useampikin kodan näköinen
korkea rakennelma mikä tekee kohteesta hupaisan ja omintakeisen, eikä
tällaista paikkaa puitteineen taida ainakaan Kokkolasta toista löytyä.
Kodissa on intiaanikylän tunnelmaa. Lillpotten on suolampi ja
varmaankin syvä, mutta uida täällä pystyy hyvin. Rannassa on laituri.
Ulkovessa, halkovaja ja tulentekopaikka löytyvät. Puitteet ovat olleet
viime näkemältä säilyttämisen arvoiset mutta hiukan resuiset,
esimerkiksi kodan katossa on ollut reikiä ja vessan seinä oli revennyt.
Alue oli hieman rempallaan ja epäsiisti, muttei sentään sotkuinen.
Alue eli Sokoja (Såka) on pitkälti ruotsinkielistä ja paikalla näin
pelkästään ruotsinkielistä informaatiota. Näillä seuduilla ruotsin
kielen osaamisesta on suurta hyötyä, sillä Kokkolassa ja lähiseuduilla
on alueita joissa ei puhuta Suomea. Ja sitten ihan lähellä voi olla
täysin suomenkielinen seutu ja jotain siltä väliltä. Tällaisessa voi
olla matkailumielessä mielenkiintoista tutkittavaa eikä se välttämättä
ole mitenkään huono asia. Lillpotten oli niinä kertoina kun itse
paikalla kävin hiljainen eikä täällä helposti tule muita paikalle.
Paikka on kuitenkin selvästi mottimainen, eli jos haluaa olla täysin
rauhassa niin tämä ei ole paras valttikortti. Vaikkakin Lillpotten on
niin kaukana kaupungista ja hankalien tuloväylien päässä ettei tänne
hevin eksy ketään tuntikausiin. Paikassa voin kuvitella olevan
toisaalta helppo rellestää rauhassa vaikka nuorisoporukalla. Se ei
houkuttele viipymään täällä pitkään esimerkiksi yöaikaan. Mutta muuten
suolampi metsäisine rantoineen on oikein viihtyisä ja suositeltava
vaelluskohde joka rauhoittaa ja elvyttää varmaankin kulkijan kuin
kulkijan mielen nopeasti!
Tänne ei valitettavasti pääse autolla perille, ja ei välttämättä edes
jalan. Maastopyörälläkään ei ole takeita, ainakaan keväisin, koska
luontopolun ratkaisevin osuus ei ainakaan viimeksi sisältänyt
pitkospuita ja reissaaja lumpsaa aika takuuvarmasti. Kumisaappaat siis
messiin. Ja hyttystakki. Lillpottenille pääsee teoriassa Yli-Sokojasta
metsätietä autolla ja
pyörällä kun vähän tsekkailee karttoja, ja tässä suunnassa on edellä
mainittu ratkaisevin soinen kohta ennen Lillpottenia. Itse luontopolku
alkaa joko
Oivusta tai Sokojan koululta. Matka Lillpottenille on näistä likimain
sama, ja Oivun pätkä on mielestäni kauniimpi mutta mäkisempi
reitti. Sokojan kautta luontopolku paikan päälle on kävellen tai
pyörällä kuivempi ja
helpompi.
Yli-Sokojalta menee kätevin ja lyhin soratie Lillpottenin lähelle mutta
se on tietysti puomilla suljettu joten sieltä paikan päälle ei ole
juuri asiaa. Ihmettelisin tässä kohtaa jälleen Kokkolan retkikohteiden
käytännön järjestelyjä. On toki kiva perinteisesti patikoida
kilometrejä taukopaikalle suhteellisen hoitamatonta luontopolkua
pitkin. Kaikki eivät pysty, halua tai jaksa aina kävellä kivaan
luontokohteeseen, eikä aina ole aikaakaan. Joten miksi
tiet paikan päälle ovat suljettuja eikä kulku kohteisiin onnistu siististi vaikka pitkospuita ja hyvin hoidettua
polkua pitkin? Jos esimerkiksi lähtee (sähkö)pyörällä
kaupungista paikalle ilman kokemusta alueen reitistöstä niin voi olla
melko turhauttavaa ja ehkä vaarallistakin viime metreillä lumpsata tai
jopa särkeä pyöränsä suonsilmässä. Jos joku siis rohkeana erehtyy
esimerkiksi pyöränsä kanssa tällaisesta paikasta yrittämään kulkea
läpi. Tämä puute on ollut paikallisissa retkeilykohteissa niin usein,
että sanoisin kyseessä olevan todellinen ongelma. Entä miksi puitteita
ei ole vuosiin korjattu näinkin hienossa ympäristössä?
Muutoin Lillpottenissa on sydämellisenä luontokohteena niin paljon
potentiaalia ja virkistäviä plussapuolia että se pääsee kyllä tämän
blogin kärkikastiin pistein 4/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Annäsgrundetin uimaranta, Eugmo, Larsmo
Lähiseudulla
on uimarantoja kohtalaisen suuri valikoima. Useat niistä ovat pieniä
paikallisia pistäytymis- ja pulahduskohteita, joilla ei välttämättä ole
sen enempää kulttuurillista tai matkailullista arvoa. Kauniita maisemia
on mukava ihailla eikä aina tarvitse olla sen erikoisempia puitteita,
vaan elämän hyvyys on yksinkertaisissa hetkissä parhaimmillaan!
Tällaisia oivalluksia voi tarjoilla Larsmon luonnonkaunis seutu ja
siellä Eugmosta löytyvä Annägrundetin pikkuinen uimaranta. Itse käytän
tästä myös nimeä Eugmon tai Gertrudsin uimaranta. Täällä on puitteet
siistissä kunnossa niinkuin Larsmossa näyttäisi äkkiseltään aina olevan
yleisemminkin. Tilavat pukukopit, penkit, ulkovessa ja laituri
kesäisin. Tulentekopaikka löytyy mutta on vaatimaton.
Uimaranta on pieni ja varmaankin ahdas jos tänne eksyy muita. Ranta
vaikuttaa suositummalta kuin tämänkaltaiset uimarannat yleensä. Muuten
uskoisin tämän olevan parhaita uimapaikkoja seudulla. Vesi on
todennäköisesti täällä lämpimämpää kuin ihan meren äärellä. Vesistö on
Luodonjärvi, eikä sinänsä meri, vaikka Larsmo on saaristokunta.
Rannalta näkyy Seitsemän sillan tie eli Kokkolan ja Pietarsaaren
välinen maantie jonka vieressä kulkee koko matkalla myös erillinen
pyörätie, joten matka tällä välillä taittuu turvallisesti ja rauhassa
esimerkiksi sähköpyörän avulla varsin upeissa maisemissa. Kyseinen
uimaranta ja muita kohteita Larsmossa kannattaa tsekata jo tämän
vuoksi. Rannalta näkyy yksi Seitsemästä sillasta, Gertrudsin silta,
joka on ehkä silloista isoin ja hienoin näköalaltaan! Gertruds ja Eugmo
ovat mielenkiintoista retkeily-, pyöräily- ja autoiluseutua ylipäätään,
ja itseasiassa myös jyrkkiä mäkiä löytyy. Tiet ovat olleet täällä
merkillisenkin hyvässä kunnossa. Mutta rannalle päästääkseen täytyy
ylittää ruuhkainen maantie, jossa voi joskus kulua muutama minuutti tai
enemmänkin.
Eugmossa on sitä paitsi kyläkauppa ja ilmeisesti vielä myös muita
palveluita ohessa. Eväät ei pitäisi täällä loppua siis kesken. Varaudu
puhumaan pelkästään ruotsia (jos osaat), sillä suomea tai englantia
täällä ei välttämättä ymmärretä tai puhuta. Larsmossa on hyvin
uskonnollinen sävy ja erilaisia uskonnollisia rakennuksia näkyy
tiheään. Uskonnollinen ilmapiiri tai kielimuuri ei toki haittaa jos
siitä ei välitä vaan keskittyy vaan nauttimaan elämästä. Täällä
todellakin kelpaa elellä ja matkustella, sen matkaaja tulee
todennäköisesti hivenen yllättyenkin huomaamaan. Varsinainen Larsmon
keskusta on vielä usean kilometrin päässä täältä. Lisäksi on erikseen
Larsmon kirkonkylä sivummalla omalla uimarannalla varustettuna.
Tavallista hienompaa nähtävää löytyy vaikka kuinka.
Uimaranta on lähellä maantietä muttei liian lähellä, joten rauhaa
löytyy riittävästi eikä esimerkiksi pakokaasua tai melua ollut liiaksi.
Mökkejä ei ole ihan vieressä, vaan ranta on asumattomalla niemellä
jonka toinen puoli eli itäranta voi metsikköineen olla tarkastelemisen
arvoinen. Tämä ei kuitenkaan ole ollut suosikkirantojani koska tässä on
jokin hälinän ja kiireellisyyden tuntu, johtuen varmaan rannan
pienuudesta ja itse en välitä kovin paljoa viettää aikaani ihmisten
keskellä, vaan haen mieluummin hiljaisuutta, yksityisyyttä ja rauhaa.
Tämä on hyvä perusranta ja poikkeamisen arvoinen, muttei sijainniltaan
ja käytännön suunnittelultaan yllä tässä pisteitä 3/5
ylemmäs. Joskus kokonaisarvosanaani vaikuttaa enemmän jokin muu kuin
esimerkiksi hyvälaatuinen infra tai ranta. Arvio on enemmän se
kokonaiskuva ja fiilis mikä paikan houkuttavuudesta itselleni jää.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Långviken, Öjan saaristo, Kokkola
Långvikenin
pieni kaunis erämainen järvi tai lampi sijaitsee Öjan saariston
eteläosassa luontopolun sivuhaarassa joka on melko vaikeakulkuinen.
Täällä on hyvätasoinen laavu ja tulentekopaikka, muttei juuri muuta.
Lampien uintimahdollisuudet eivät yleensä ole parhaimpia, mutta uida täälläkin pystyy. Tänne
saavutaan noin kilometrin matka paikallistieltä luontopolkua pitkin,
joka on itsessään jo mukava ja mielenkiintoinen pätkä. Långviken on
aika hyvä valttikortti erämaista ja syvän rauhallista tunnelmaa
etsivälle. Harvemmin täällä ketään on. Valitettavasti maisema ei ole
aivan entisellään vaan laavun ja rannan takana oleva rinne on tylysti
hakkuuaukiona. Täällä on lisäksi ollut paljon kaatuneita puita.
Paikalla on varmastikin kesäisin paljon ötököitä. Luontopolku
Långvikeniltä eteenpäin on aika tukkoinen ja vaikeakulkuinen mutta
suositeltava silti hitaaseen patikointiin, sillä sieltä löytyy vielä
monenlaista maisemaa. Laavulla ja lammella kannattaa kyllä viipyä
pitempäänkin. Täällä on oma kummitustarinansa mistä on pystytetty
kylttikin. Tämä olisi mielestäni ehkä voitu jättää mieluummin tekemättä
sillä tarinoitahan riittää ja kummitustarina laskee mielestäni paikan
ylle turhan aavemaisuuden verhon, kun tarkoitus olisi varmaankin vain
nauttia elämästä luonnon helmassa eikä pälyillä epäluuloisesti
ympärilleen näkyykö kummituksia. Tämä on vain oma mielipiteeni ja
luotan että retkeilijä osaa kyllä valita mihin täällä keskittää
huomionsa. Itse jätän kummitustarinat pitkälti omaan arvoonsa.
Sanoisin että polttopuista ei täällä ole välttämättä takeita, joten
kannattanee varata omat puut messiin. Joissakin paikoissa polttopuita
on ylimäärin ja joissakin oleellisissa paikoissa ei lainkaan pitkiin
aikoihin. Se hämmästyttää kummastuttaa tätä kulkijaa. Vessaa ei osunut
silmiini ja siitä pientä miinusta. Långvikenissä on kuitenkin
huippupaikan tuntua jo sen verran ettei tämän paikan pisteitä saa
laskettua kovin helposti tässä blogissa. Polku perille voisi olla
parempi, siistimpi ja pitkospuita tarvittaisiin kipeästi märimmillä
keleillä ja keväisin. Tiellä ei ole parkkialuetta vaan joutuu
parkkeerata lähinnä tien poskeen tai pikkutien risteykseen. Luontopolku
jatkuu myös itään ja pohjoiseen tieltä. Sekin on tsekkaamisen ja
patikoinnin arvoinen. Öjan luontopolut voisivat olla helpommin
kuljettavia. Viime näkemältä asettaisin ne kohtalaisen vaativaan
kategoriaan, kuten tämän eteläisimmän renkaan, joka alkaa entiseltä
Öjan kyläkaupalta. Täällähän ei saa siis enää lisäevästä ja paikka on
sen verran kaukana, että jos sää tai jokin muu ongelma yllättää niin on
melkoisen pitkälti oman onnensa ja luonnon armoilla. Asutusta ei täällä
ole lähimailla.
4/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Lahdenperän taukopaikka, Kokkola
Tämän viikon postauksessa esittelisin paikan jota ei ehkä kovin moni
paikallinenkaan tiedä ja jonka nimeä itse en paikallisena tiedä, mutta
annoin tälle tähän suuntaa antavan nimen: Lahdenperän taukopaikka. Tämä
ei ole Lahdenperän uimaranta, mutta on aika lähellä sitä. Täälläkin on
pieni epävirallinen hiekkaranta melkein taukopaikan vieressä, tämän
saman pienen ulkoilualueen ja metsikön koillisosassa. Taukopaikka on
sillä tavalla virallinen että tänne on ohjannut metsikössä ihan puinen
kylttikin, mutten tiedä onko tämä paikallisten itse rakentama vai
jonkin muun tahon järjestämä. Toivottavasti paikka saa kuitenkin pysyä
tällaisena sillä se on varsinkin yksinäiselle rauhaa hakevalle
ihmiselle oikeastaan ihan helmi! Tänne saavutaan joko Lahdenperän
teollisuusalueen päästä tai Pietarsaareen johtavan pyörätien kautta
useastakin kohtaa Kvikantintien risteystä vastapäätä.
Täällä ei yleensä ole ketään mutta kyllä tänne voi muitakin eksyä, ja
paikka on luultavasti helppo salapaikka ryyppäämiseen ja
rellestämiseen, mitä en haluaisi tehtävän tällaisissa retkikohteissa.
Täällä on epävirallinen nuotio- ja grillauspaikka penkkeineen kallion
kupeessa. Muita mukavuuksia ei ole. Lähin wc on tosin kiven heiton
päässä Isokarissa eli Friisinsaaressa. Isokarista myöhemmin lisää
erillisellä postauksella. Tässä paikassa on silti evästäkin omasta takaa,
löytyyhän idyllisestä metsiköstä mustikoita ym. Asutusta ei ole ihan
vieressä, ja täältä on purettu useita asuinrakennuksia jossain
vaiheessa. Alue ei vaikuta yksityisalueelta, vaan on hylättynä
epävirallisena ulkoilualueena. Täällä on nimittäin oma pieni
luontopolkunsakin ja siihenkin taisi opastaa oma kylttinsä metsän
keskellä taukopaikan lähistöllä. Polulla on jopa puinen silta ja
pitkospuita kosteamman rantametsätyypin keskellä. Nämä ovat aina
kiitettäviä löytöjä ehkä liiankin virallisten retkeilypaikkojen oheen.
Paikka on kovin terapeuttinen tulla hiljentymään ja nollaamaan
ajatuksensa. Kohde on Lahdenperän teollisuusalueen ja Isokarin
sekä Törsön ja Palman välissä eikä täällä tietääkseni ole
häiriötekijöitä kun tehtaatkin jäävät lähes kokonaan rannalta näkyvän
Isokarin taakse metelinsä kera. Näkymä merelle on hyvä, rauhallinen ja
kaunis. Törsön leirikeskukselta voi kuulua ja näkyä toisinaan jotain
aktiviteettia mutta ranta on yleensä yllättävän ok yksinkertaiseen
rentoutumiseen; istua juuri sopivasti näkymättömissä jos etsii urbaanin
ympäristön keskeltä pikkuisen omaa tilaa hetkeksi; tai jos haluaa
vaikka kaveriporukalla paistaa makkaraa tai käydä koiran kanssa
iltalenkin. Lahdenperän teollisuusalue voi joskus häiritä sekä melu-
että hajuhaittoineen, mutta saasteet eivät yleensä osu tähän kohtaan,
vaan jäävät matkan varrelle.
Tällaisissa kohteissa on tietysti aina omia pieniä varjoaspektejaan
kuten jo mainitsin ja paikassa voi ehkä kokea jotakin
luotaantyöntävääkin. Intention ollessa vain hieno rantahetki Kokkolan
kupeessa ajaa tämä kohde asiansa monin verroin kiitettävämmin kuin itse
asiassa monikaan vuosikymmeniä samaa tarkoitusta ajanut tunnettu ja
ruuhkaisempi alue. Joskus ikimuistoisimmat ja parhaimmat
luonto- ja hiljentymiskokemukset tulevat suunnittelematta pienissä
yllättävissä hetkissä ja tämänkaltaisissa paikoissa! Lahdenperän
taukopaikalla voi yrittää uida suoraan kallion edestä mutta paikka on
kaislikkoinen ja ehkä kivinen ja liukas, jollei pienialaista hiekka- ja
mutapohjaa löydy. Kuten todettua, hieman sivummalla on tosin
hiekkarantakin.
5/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Hopiokallio, Ruotsalo, Kokkola
Luontoretkeily
voi olla humoristista. Siitä tarjoaa maistiaisia Ruotsalon luontopolku
ja alueelle melko epätyypillinen Hopiokallion maasto. Luontopolku alkaa
Ruotsalon koululta ja päättyy myös sinne. Polku kiertää Hopiokallion
kautta ja on maastoltaan vaativa eikä sovellu pyöräilyyn, vaikkakin
kulkee joitain taipaleita hiekkateilläkin, joilta voi olla lyhyempi
pääsy polulle ja Hopiokallion jyrkänteille sekä louhosaluelle. Polun
erikoisuus on paikallisia huumoristisia sanontoja esittelevät kyltit
joita on vähän matkan välein. On jo hauska bongata ne kaikki ja katsoa
naurattaako ja minkä verran minkäkin sanonnan kohdalla. Ruotsalossa on
kenties haluttu hieman vetää porukkaa paikalliseen maastoon, siinä on
hienoinen vetonaulan vaikutelma ja hyvä niin.
Hopiokallio on ihan nähtävyydenkin veroinen paikka ja Ruotsalon ainoa
tällainen speciaali ulkoilualue, joka on tosin kuten kylteissäkin
sanotaan jo ajat sitten osaksi tuhottu louhostoiminnalla. Kaikki
luontopolun taulut eivät ole pelkkää huumoria, vaan seassa on isompia
informatiivisia tauluja vakavammallakin pohdinnalla maustettuna kuten
alueen historiasta, louhostoiminnasta ja sen paikallisesta
vastustamisesta. Louhos on edelleen siis paikoillaan mutta vaikuttaa
hylätyltä sitten viime näkemäni. Louhosjärvi on olemassa vihertävine
vesineen. Siellä on näkynyt uimareita, mutta vesi on varmasti erittäin
syvä. Toinen uimapaikka laavuineen sijaitsee polun varrella Ruotsalon
keskustassa ihan oikean järven rannalla. Uimapaikka siellä ei ole
kummoinen, mutta varteenotettava sekin varsinkin kesäkuumalla.
Vaeltaessa Hopiokalliolla hiemankaan lämpimämmällä säällä tulee
helposti tukalan kuuma. Ruotsalossa ei ole tietääkseni minkään sortin
kauppaa tai kioskia esimerkiksi veden tai ruoan ostamiseen.
Polun varrella en huomannut Hopiokallion alueella erikoisesti mitään
selvää tulenteko- tai yöpymispaikkaa, mutta polun varrella on tosiaan
kuten mainitsin laavu ellei useampikin. Vessojakaan ei paljoa näe, vaan
asiat on hoidettava luonto kutsuu -periaatteella. Hopiokalliolla ei ole
siten paljoa mukavuuksia mutta siellä on erittäin mukava vain levähtää
ja istuskella tuntejakin. Mäki on itse asiassa melko korkea
kokkolalaisittain vaikkei sieltä kauas edes toki näekään. Ruotsalo on
kuitenkin Kokkolan mäkisintä seutua joka tapauksessa joten hiki virtaa
jo tänne mahdollisesti polkiessa pyörällä. Autolla pääsee lähelle
Hopiokalliota virallisimmin Ruotsalon kylän kautta tai myös parista
kohtaa valtatie 8:lta. Pyörän kanssa joutuu saapua Ruotsalon kautta
koska valtatie 8:a ajaessa liikenteen seassa pitkän matkaa voi homma
olla turhan työlästä ja vaarallistakin vaikka se suorin tie perille
onkin.
Hopiokallio on nimensä mukaisesti hopeanharmaa sekä jäkälän että
kalliossa olevan kiven johdosta. Hauska paikka sanoisin. Vielä
hauskemmaksi elämyksen tekevät huumorikyltit, joista joidenkin kohdalla
en tosin ihan tiennyt nauraisinko vai miten päin olisin, mutta lopulta
nauru voitti selvästi. Katsoisin että ruotsalolaiset ovat
huumoriveikkoja joilla voi olla oma erikoislaatuinen komiikkansakin,
jota jopa jo kaupunki-kokkolalaisen voi olla vaikea tajuta tai ymmärtää
mille pitäisi nauraa, mutta se siinä voi huvittavinta ollakin.
Suosittelen käymään sekä hiljentymässä kallioilla, patikoimassa koko
polun läpi, kenties hyödyntämään uintimahdollisuuksia että kenties
ihmettelemässä ja naureskelemassa kyltit läpi. Polun varrella on
joitain kohtia, joissa lähistöllä on taloja ja näillä main olen
havainnut yksityisalueen painotusta, joten pysyisin polulla siltä
poikkeamatta ainakin talojen lähellä. Polku kulkee välillä hieman
erikoisissa maisemissa kuten valtatie 8 laidassa ja hiekkateillä joita
on kuljettavissa muutenkin joten en anna polulle ihan täysiä pisteitä.
Polulta tuskin voi edes odottaa pyörällä ajettavuutta näillä seuduin
joten polun paikoittaisen vaikeakulkuisuuden annan anteeksi. Pysykööt
jotkut polut selvästi kinttu- ja vaelluspolkuina. Alueen osittainen
säilyminen ja osittainen karu turmeleminen tuntuu olevan sekä toki
peruuttamatonta että balanssissa. Hopiokalliossa ja Ruotsalon
luontopolussa on jokin 'potku', se jokin mikä houkuttaa ja saa kohteen
ampaisemaan reissaajan kärkipisteille. Aivan täysiä pisteitä tämä ei
periaatteessa saa muun muassa ulkoilualueen toteutuksen hienoisesta
puutteellisuudesta, vaatimattomuudesta ja repaleisuudesta johtuen,
mutta turhiapa sitä säästelemään: 5/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
|
|
|
|
Kaitforsin voimalaitoksen laavu, Alaveteli, Kruunupyy
Tällä
viikolla luvassa pikapäivitys hieman tuntemattomammasta
retkeilypaikasta Alavetelissä. Täällä Kaitforsin voimalaitoksen ja
patojen kupeessa Riipassa on tekojärvi ja osin varmaan aitokin järvi
(Paasila Storträsket) joka näillä main on lähinnä karuhko
tehdasaluemainen patoallas, mutta silti ihan viehättävä järvimaisema.
Tämä on siis käytännössä Perhonjoki, joka on padottu
kahdestakin kohtaa. Aluella on siistihkö laavu, ulkovessa ja
venelaituri. Allas on ollut varmaankin kalastajien suosiossa.
Periaatteessa tässä on ihan ok uimapaikkakin muttei täällä tehnyt mieli
kuitenkaan asettua uimaan juurikaan. Enemmän tämä on satunnainen
pistäytymis- ja makkaranpaistopaikka joka ei mielestäni kerää
kiinnostavuuspisteitä maisemallisestikaan kovinkaan paljon, vaikkei
laavussa ja vessassa mitään vikaa olekaan. Varsinaiselle
voimalaitosalueelle en suosittele menemään liian läheistä tutkimusta
tekemään.
Vieressä on yksityisiä veneitä ja pieni satamarakennus Alaveteli
-nimikyltin kera. Tästä ja voimalaitosalueesta jää kyllä varsin tuntuva
yksityisaluemainen karkottava fiilis, muttei alue yksityinen ole koska
on merkattu esimerkiksi Karttapaikan karttoihinkin laavuna. Mikäpä
täällä yö tai parikin viettämään vaikkei tämä houkuttele varsinkaan
hiemankaan erämaista tunnelmaa tai rauhaa etsivää. Laavu on kieltämättä
hivenen erikoisessa paikassa. Tällainen oltaisi voitu pystyttää moneen
rauhallisempaan ja kauniimpaan paikkaan, ja maailma olisi taas pari
astetta mieluisampi! Alavetelin seutu on kuitenkin vahvasti
suositeltavaa pyöräily- ja retkeilyseutua kuten olen tässä blogissa
aiemmin kirjoittanutkin, joten tännekin on kiva poiketa ihan
mielenkiintoisen tieosuuden päähän ja kenties silmäillä järveä tai
luontoa pidemmällekin (vaikka kanootilla). Ainakin suoja löytyy jos sää
yllättää. Alavetelissä on ruokakauppoja ja muita palveluita joten
täällä ei pitäisi ruokakaan loppua kesken. Kärkisijoille Kaitforsin
voimalaitoksen laavu (jonka virallinen nimi voi olla erikin, itse
käytän tästä tätä nimeä) ei pääse tässä blogissa, mutta on maininnan ja
tutustumisen arvoinen.
3/5.
Ps. Julkaisen tässä Mikan Reissublogissa siis kaikki tähän saakka
dokumentoimani lähimatkailukohteet tällä samalla teemalla kuin tähän
saakka tahtiin ainakin yksi postaus per viikko. Kohteita riittää vielä
arviolta yli kymmenen, mutta aivan kaikkia kohteita ei blogiini silti
valitettavasti ole vielä tulossa. Blogin voittajakohde selviää
viimeisenä! Sen jälkeen on Mikan Reissublogi osa 2 vuoro. Katsotaan
mitä siihen voisi olla tulossa, ehkä vielä loputkin kohteet
lähiseudulta sopivalla säteellä. Julkaisutahti voi kesän kuluessa
muuttua kiireiden takia, eli julkaisut voivat välillä viivästyä, kun
aktiivisimmin teen näitä talviaikaan. Kiitos blogiani tähän saakka
seuranneille ja palataan asiaan reilun viikon kuluttua.
|
|
Lisää kuvia:
|
|

|
|
|
|
 |
|
|
|
Palma, Kokkola
Mikan Reissublogi alkaa hiljalleen esittelemään tunnetumpia paikallisia
retkikohteita kun alussa tahdoin keskittyä vähemmän tunnettuihin ja
jättää näitä suosituimpia tänne blogin loppupuolelle. Palma tai
Palmahovi viittaa ulkomaille ja taitaa olla nimensä tosiasiassa sen
perusteella saanutkin. Palmassa on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta
silti se jää paikallisista retkikohteista minun mittapuulla
merkittävästi jälkeen, jos ajatellaan ihan tätä yleisintä osaa
Palmasta. Pisteitä nostaa kuitenkin huimasti ei niin tunnettu osa
paikasta. Tunnetuin ja vuosikymmeniä palvellut osa alueesta käsittää
hiekkaisen, nopeasti syvenevän ja jyrkkäkallioisen pienen uimarannan.
Sivummalla on hyppytorni laitureineen. Rannalla on pukukopit ja muu
vastaava mitä yleisillä uimarannoilla tapaa ollakin. Tulentekopaikka
löytyy mutta on mielestäni heikkotasoinen eikä polttopuita näy usein.
Ulkovessa täällä on virallisen tiedonkin mukaan mutta se voisi sijaita
näkyvämmällä paikalla. Tänne voisi mielellään myös pystyttää kunnon
laavun jonnekin sivummalle merinäköalalla, koska tuntuu että
nykyisellään paikkaa ei mielestäni käytetä sen parhalla potentiaalilla.
Alueella on päärakennus ja muita sivurakennuksia joista huomaa alueen
jo pitkään olleen urheilu- ja seurakäytössä, mutta taitaa viime
vuosikymmeninä olla ollut hiipumaan päin. Päärakennuksessa voi joskus
olla kahvila- ja ravintolatyyppistä toimintaakin sekä tapahtumia, niitä
on ainakin ennen ollut, mutta varsinkin nykyään lähinnä vain
ajanvarauksella tai eri seuroille. Alueella on mäkiset pururadat ja
talvisin ladut. Maasto on rannikkomäntyinen, kallioinen ja jyrkkä.
Palman seutu on suosittu yksityismökkien alue myöskin. Tavallisten
urheilumahdollisuuksien lisäksi täällä on siis korkeahko hyppytorni
(josta osa, ylin kerros ainakin, oli viimeksi suljettu) niin myös
ainoita paikallisia avantouintipaikkoja, jolle onkin talvella tehty
asianmukaisen oloinen reikä jäähän. Infotaulussa on ollut
uintivuoroista lisätietoja. Alueen rakennuksiin ei nykyään tietääkseni
ole juuri asiaa sisätiloihin joten niin sanotusti seurapiirien
ulkopuolella oleva tai uintivuoroista maksamaton retkeilijiä tai
pistäytyjä ei uskoakseni paljoa alueesta irti saa muuta kuin hiljaista
ihmettelyä ja hienoista eristyneisyyden tunnetta. Lapsuudesta asti
muistan Palman tuoneen itselleni sekä kiehtovan piristävän että tietyn
joukkoon kuulumattomuuden murheellisuuden tunteen. Tänne ei siksi ole
tullut mentyä kovin usein vaikka uimaranta voikin olla yksi Kokkolan
parhaita!
Jos sallitaan kuitenkin otettavan tähän mukaan muutakin kuin Palman
yleinen osa niin alueen laidalla sen takana on samankaltainen
miniuimaranta hiekkapohjalla missä näyttää olevan ok liikkua
jokamiehenoikeuksin kun ei siellä mökkiäkään ihan vieressä ole.
Kyseinen ranta on ollut hiljainen ja siellä on oikein miellyttävä ja
turvallista pulahtaa pikaiseen. Siellä on epävirallisia nuotiopaikkoja
joissa voi grillailla omalla vastuulla. Jylhillä rantakallioilla on
hieno vain istuskella ja kenties kuivatella itsensä auringossa uituaan
ensin pienessä poukamassa jonne ei tuuletkaan yleensä osu ja vesi voi
olla lämpimämpää kuin muualla rantaviivalla. Yleensä saa oleskella
täysin rauhassa. Joskin jos paikkaan eksyy muita on tämä yksiä ehkä
kiusallisia mottimaisia paikkoja. Minusta silti tämän vaihtoehtoisen
hienonäköalaisen 'Pikku-Palman' ansiosta koko Palma saakin tässä
pisteet 4/5 kun muuten se
jäisi minulla niukin naukin pisteille 3/5 jotuen siitä ettei se
tietääkseni anna nykyään yleisölle muuta kuin ahtaan ja enemmänkin
varjoisan uimarannan sekä resuisen oloisen hyppytornin puolittaisella
yksityisalueen ilmapiirillä.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Bassören, Bergölandet, Öja, Kokkola
Tässäpä
yksi tärkeimmistä Pohjanmaan alueen retkeilykohteista minun mielestäni
ja kovin useita tämän kaltaisia nähtävyyksiä en tiedä olevan täällä
päin olemassa. Moni paikallisesti parhaista retkikohteista sijaitsee
Öjassa ja siellä Bergölandetissa. Jostain syystä näin on. Kuvissa
nähdään entinen kalatutkimusaseman alue rakennuksineen. Täällä oli
kalatutkimuksellista toimintaa pienine puisine rakennuksineen ainakin
1920-30 luvulla, niinkuin infotauluissa sanotaan. Tähän liittyviä
puroja ja uomia portteineen ja siltoineen on yhä kuvan rakennuksen
liepeillä. Siellä on tuo "Frihetsstigen" nimikyltillä varustettu söpö
puusiltakin. Luontopolku kulkee siis tästä läpi Öjan saariston ja
Bergölandetin. Tämä Bassörenin autiotupa on eräs taukopaikoista ja
saattaa olla jopa paras luontopolun taukopaikoista ei ehkä
merimaisemien osalta mutta muuten. Joskaan puitteet eivät täällä taida
riittää juuri muuhun kuin pikaiseen eväiden syöntiin ja ympärilleen
katsomiseen kun autiotupakin oli viime näkemältä lukossa. Alue on
Natura 2000 -aluetta.
Tämä tupa on lisäksi ollut sotilaallisessa käytössä aikoinaan
jääkärietappitupana. Se on historiallinen nähtävyys ja näin ollen tupa
ei ole yleisölle avoin, vaan avainta on tiedusteltava erikseen
paikalliseen yhdistykseen yhteyttä ottamalla. Muistaisin nähneeni
täällä ulkovessan. Rannassa oli pieni laituri ja lyhyet pitkospuut.
Uimaan tässä tohtii muttei ole ollenkaan täydellinen paikka
pulahdukselle. Täällä on varmasti hyönteisiä ja luultavimmin myöskin
lintujen pesiä runsaasti huomioon otettavaksi. Luontopolku, kuten
todettua aiemminkin, ei ole kevyimmästä päästä joten sanoisin ettei
tänne hiemankaan heikommalla kunnolla tai heikkolaatuisen pyörän kanssa
kannata lähteä luontopolkuja koluamaan. Tänne pääsee kuitenkin perille
asti niin autolla kuin pyörälläkin ihan näppäriä ja leppoisia sorateitä
pitkin mukavissa maisemissa. Tie perille käy yksinkertaisimmin
ympyränmuotoisen Bergöflagantien länsipään kautta mutta myös itäkautta
pääsee. Kohde täytyy aikalailla etsiä ja tietää itse, sillä kovin
näkyviä opasteita tähän ei ollut. Tämä autiotupa ei ole ollut ainoa
talo pienen järven rannalla, vaan alueella näkyy etäämmällä entisten
pihapiirien paikkoja. Tämä tupa lienee ainoa jäljellä näistä.
Se, että autiotuvat ovat yleisesti ottaen lukossa on nykyaikana toki
ymmärrettävää mutta mielestäni vie tältäkin kohteelta oleellisimman
käyttöarvon varsinkin kun tällä seudulla ei ole edes sateensuojia kuin
yksittäisiä pitkin etäisyyksin. Jos tupa on lukossa ei siitä paljoa
hyötyä patikoijille taida olla joten matka jatkuu pian eteenpäin. Tämä
on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja ehkä valtakunnallisestikin
harvinaislaatuinen todellakin suojelun ja vaalimisen arvoinen luonto-
ja nähtävyyskohde. Hiljaista oli täälläkin eikä ketään näkynyt missään
joten jos kaipaa yksinoloa, rauhallisia erämaisia maisemia ja
kiinnostavaa tutkittavaa maailman melskeiden keskellä niin tämä
kannattaa pitää mielessä ja kurkata kerran jos toisenkin. Jos itse
saisin suunnitella ja päättää niin ehdottomasti kehittäisin ja avaisin
näitä kohteita enemmän yleisölle enkä pitäisi tietyllä tavalla alas
painettuna ja vailla käyttöä. Rakentaisin oheen viereen vaikka
Skatörenin laavun tapaisen rakennuksen jos tämänkaltainen tupa on liian
arka jättää yleisölle avoimeksi. Annan silti tälle kohteelle helposti
pisteet 5/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|

 |
|
|
|
 |
|
|
|
Ramset, Kokkola
Reissublogini
on ollut spontaanilla kesätauolla jokusen viikon, mutta palannee taas
viikottaiseen päivitystahtiinsa piakkoin. En halunnut tehdä tästä ihan
perinteistä blogia enkä valmiiseen blogipohjaan, vaan saada blogistani
enemmän itseni näköisen ja oloisen. Postauksissani ei ole siksi
päiväyksiä tai muuta vastaavaa. Kertokoon tämä vaikka siitä että
kenties luonto kohteineen ja kuvineen on ajaton, ja ehkä jotakin
sellaista kokijan olisi tarkoitus kohteissa löytääkin. Joka tapauksessa
näin elokuisena välipäivityksenä vuonna 2023 jaan Ramsetin maisemia
Kokkolasta. Tämä paikka sijaitsee selvästi kaupungin ulkopuolella
Perhonjoen vaikutuksen alaisuudessa ja täällä onkin eräs joen
sivuhaaroista, joka kulkee jonkin matkaa tulentekopaikan liepeillä.
Kuvani ovat tässä vuodelta 2020, joten paikka on hieman muuttunut
siitä, joskin ihan viime näkemältä ei toisaalta juurikaan. Kuvissa
nähdään halkovarasto / sääsuoja sekä remontissa oleva tulentekopaikka.
Kuitenkaan viimeksi juuri tämän siistimpi tai paremmissa puitteissa ei
paikka ollut, eikä polttopuita mitenkään kummoisesti tai siististi
täällä tuossa suojassa ollut. Ramset kohteena tarkoittaa tätä
minimalistista tulentekopaikkaa ja siltaa, eikä täällä muuta löydykään.
Makkarat täällä paistaa erittäin mielellään ja alue on ihanan
rauhallinen keskellä ei mitään. Tuskin kukaan kulkee ohi, sillä tämä on
luontopolun sivureitti, jota ei juuri ylläpidetä kulun helpottamiseksi,
vaan suuri osa matkasta on heinäinen ja hakkuuaukioiden sävyttämä, eikä
siten helpoimpia mahdollisia. Mielestäni se soveltuu vain patikointiin
ja lepäilyyn mukavahkoissa maisemissa. Joka tapauksessa tämä on
parhaita meditatiivisten elämysten kohteita mitä Kokkolan seudulta voi
löytää, jollei moottorisaha tai vastaava satu lähistöllä laulamaan.
Täältä ei metsän siimestä löydy kuin enää oikeastaan tulentekopaikan ja
joen ympäriltä sekä ihan alusta Isokoskelle johtavasta tien ja polun
risteyksestä, ja sitten Haapakosken laavun läheltä minne Ramsetin
sivureitti johtaa. Siitä huolimatta että tämän reitin maisemat ovat
lähestulkoon kokonaan pilalla hakkuiden tuloksena niin se ei jotenkin
tällä reitillä häiritse niin paljoa. Ehkä sievä pieni hiljainen joki
korvaa maisemallista menetystä ja kyllä hakkuuaukion reunassakin
mielellään kesäpäivää paistattelee ötököiden jäädessä syrjemmälle jos
tuuli sattuu aukiolla puhaltamaan. Ramsetin sivureittiä on hieman
ehostettu viime vuosina mutten sanoisi tätä mitenkään laadukkaaksi
luontopoluksi, eikä tulentekopaikassakaan ole kovin suurta hurraamisen
aihetta, mutta onhan tämä toki sarjassa mukavasti menettelevä. Mietin
miksipä tästä ei oltaisi kerralla tehty todella mukiinmenevää kohdetta
ja sivuhaaraa jos tämä tänne on kuitenkin varareitiksi haluttu
rakentaa?
Sanoisin Ramsetin olevan rauhan ja hyvän fiiliksen reissureitti ja
vaelluskohde joka kokonaisuudessaan yltää varsinaista Haapakosken
ympäristöä ja polkuverkostoa korkeammalle arvosanalle tässä 3/5,
johtuen siitä että polku Ramsetiin oli itse asiassa hieman
helppokulkuisempi ja vaarattomampi kuin esimerkiksi Isokoski-Haapakoski
väli joka taas maisemallisesti kylläkin on näyttävämpi ja kivempi, myös
suositumpi. Tahdon tässä esittää kiitoksen sanani että tällainenkin
Ramsetin reitti on ylipäätään olemassa!
|
|
Lisää kuvia:
|
|


|
|
|
|
 |
|
|
|
Isokoski, Kokkola
Viimeksi
esittelin Ramsetin Kokkolassa ja tällä kertaa mennään ihan sen viereen,
nimittäin Isokoskelle, joka onkin Kokkolan retkeilykohteista kaikkein
tunnetuimpia. Niinkuin esittelin taannoin tässä blogissani Haapakosken
(joka on Isokoskesta seuraava taukopaikka etelään päin) eivät nämä
Perhonjoen luontopolun taukopaikat eikä luontopolku itsessäänkään saa
minulta kovin suuria pisteitä. Se johtuu niistä seikoista mistä
kerroinkin silloin, eli pääasiallisesti luontopolun paikoittaisesta
vaikeakulkuisuudesta ja epäsiisteydestä sekä vaaran paikoista, ja
lisäksi siitä että tie paikan päälle on ilmeisesti yksityinen ja
huonokuntoinen isorakeinen soratie josta ei osaa varmaksi sanoa onko
soveliasta paikan päälle ajaa. Luontopolku on pyörällä osin
poljettavissa. Kulku paikan päälle ontuu teoriassa oleellisesti.
Puitteita Isokoskelta löytyy seuraavia: infotaulu, kota,
tulentekopaikka penkkeineen, halkovaja ja wc. Lisäksi on vanhan
voimalaitoksen raunio (kivijalka) portaineen. Siellä on puinen silta
penkkeineen ja hyvä näköalapaikka jokimaisemiin. Joki kulkee tässä
kohtaa kahdessa uomassa ja paikka on omintakeinen sekä hyvin kaunis
omalla tavallaan, vaikka puskittunut voimalan raunio ei maisemaa
kaunistakaan. Voitaisiinkohan voimalaitosrakennus rakentaa jopa uudelleen
autiotuvaksi joskus? Infotaulussa näkyy kuva puisesta hienosta
rakennuksesta, joka paloi 1930-luvulla. Joessa on mukava pulahtaakin
vaikka virtausta usein onkin liikaa. Jalat on vaan kiva laittaa veteen
ja saada jokiterapiaa jaloille ja mielelle! Maisema on puhtaan heleä ja
täällä voi bongata paljon sudenkorentoja sekä perhosia ym. Paikassa on
jotain kohottavaa ja selkeyttävää. Isokoski on varmasti voimauttava
paikka, onhan siellä voimalakin ollut.
Puitteet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa ja suositeltavat
retkeilyyn! Kotakin on vasta osin uudelleenrakennettu. Alue on kaukana
asutuksesta eikä täällä ole luultavasti ketään kuka auttaisi jos jotain
sattuu. Matka asutukselle ja kaupunkiin on verrattain pitkä ja vaatii
oman vaivansa. Paikka on hiljainen ja rauhaisa sekä miellyttävä kaiken
kaikkiaan, varsinkin luonnon osalta, mutta jotakin vaivaavaa koen
olevan itse taukopaikassa, ja nämä seikat ovat joskus jotakin mitä on
vaikea pukea sanoiksi. Ehkä se johtuu siitä että täällä käy monenlaista
porukkaa, myös oletettavasti ryyppäämässä ja rellestämässä ajoittain.
Paikassa on pieni rauhattomuuden ja oveluuden tuntu, ja usein tänne
tuleekin seurueita paikalle jonkin ajan kuluttua, joten oma rauha voi
välillä puuttua. Myöskin kun joella käy usein kalastajia. Isokoski on
enemmän puolisosiaalisen ihmisen paikka. Hyvällä tuurilla täällä
viettää tunteja erittäinkin valoisissa, lempeissä ja ikimuistoisissa
tunnelmissa. Täältä löytyy monta kohtaa missä viettää aikaa ja yleensä
rauhaisa kohta löytyy kyllä. Hyönteisiä voi olla runsaasti. Aivan veden
vieressä niitä ei yleensä ole.
Matka Isokoskelta Haapakoskelle päin on ollut vaikeakulkuinen ja
mielestäni jopa vaarallinenkin, mutta siellä on toisaalta koko
luontopolun hienoimmat metsä- ja jokimaisemat. Isokosken arvioiminen
arvosanalla on vaikeaa ja päädyn arvioimaan sitä kahdella arvosanalla,
joista kokonaisarvosanana on 2/5.
Jos unohdan puitteet, polkujen ja teiden vaikeakulkuisuuden ja muut
edellä mainitut arvosanaa tässä laskevat ongelmakohdat ja ajattelen
vain jokea ja paikkaa itsessään, niin arvosana on vaihtoehtoisesti 4/5.
Viittä tähteä ei Isokoski saa silloin siitä syystä että paikka ei aivan
luonnontilainen ole entisestä voimalapaikasta johtuen, täyttä
istuskelurauhaa ei saa ja kaupungin kolkkous ulottuu jollain etäisellä
tavalla vielä tännekin saakka. Isokoskelle haluaisin antaa tässä hyvän
arvosanan, mutta silloin en mielestäni olisi tarpeeksi kriittinen ja
realistinen arvioimaan paikallisia retkikohteita, sillä tämä olisi
voitu järjestellä huomattavasti paremmaksi kohteeksi pikkuvaivalla.
Kohde on ollut vuosikymmeniä likimain tämänlainen, ja mielestäni se voi
antaa jotain osviittaa paikallisten retkeily-ympäristöjen hoidosta ja
vaalimisesta. Kiitoksen sana kuitenkin viime vuotisista hienoisista
ehostuksista kohteelle ja polulle. Seuraavaan kertaan.
|
|
Lisää kuvia:
|
|


 |
|
|
|
 |
|
|
|
Hickarön taukopaikka, Kokkola
Mikan
Reissublogi palailee hiljalleen pienen kesäpaussin jälkeen esittelemään
loppuja paikallisia retkikohteita mitä selkäreppuun on taltioitunut,
mitä oli mahdollista dokumentoida, eli melkeinpä kaikki mitä Kokkolasta
ja lähialueilta voi löytää. Mennään ensiksi Hickaröön Kokkolan
länsipuolelle Seitsemän Sillan Tien alkupäähän, ensimmäisten siltojen
kupeessa olevalle taukopaikalle. Sieltä löytyy ainakin puulaituri,
tulentekopaikka, halkosuoja ja ulkovessa. Hickarössä pitkään sijainnut
viereinen motelliravintola on hiljattain purettu eikä sen kohdalla ole
enää kuin betoninen unohdetun oloinen venelaituri. Vieressä kulkee siis
valtatie Pietarsaareen ja paikka on kohtalaisen meluinen. Öjanjärvessä
on paljon vene- ja vesiskootteriliikennettä kesäisin, ja talvisin
pilkkijöitä ja muita ulkoilijoita jäällä. Tämä on enemmän
parkkipaikkamainen alue joka ei sovellu kovin hyvin meikäläisen
kaltaiselle yksinoloa ja meditointia etsivälle luontoretkeilijälle.
Uida tässä pystyy mutta siihen ei ole mitään erityistä kohtaa vaan
uimaan mennään siitä mistä voi ja uskaltaa, eikä laiturissa ollut
tikkaita.
Laituri oli uuden näköinen kun alueella kävin ja muutoin puitteet
olivat melko hyvässä kunnossa paitsi ulkovessa joka oli resuinen,
vinossa ja mahdollisesti oli kaatumaisillaan joten en sitä kauhean
turvallisena ja hyvinhoidettuna pitänyt. Liekö ilkivalta ollut
kysymyksessä. Kyllähän täällä käväisee ja levähtää tuokion. Laiturilta
näkee Laajalahden uimarannan kauempana vastarannalla, ja mielestäni
Hickarön maisemat ovat muutenkin kovin mieluisat. Hickarö on kuitenkin taas yksi paikallinen
unohdukseen ja purkutuomioon vaipunut osin vielä hoidettu ympäristö
jota saa kulkija hiljakseen ihmetellä. Muttei ihan täysillä lähde ja pikkuisen
jopa karkottaa muualle. Tämä on jokin paikallisten kohteiden
ominaispiirre jonka itse olen huomannut usein enkä tiedä toki ihan
varmaksi mistä on siinä voisi olla kyse. Mutta hienot maisemathan
lohduttavat, riittävät ja ovat pääasia. Se on totta, joten ei pidä
liiaksi valittaa. Oltaisiin taukopaikka voitu kenties vielä hieman
kohottaa tunnelmaltaan ylemmäs kun on kerran ihan Kokkolan
sisääntuloportillakin. Nyt enemmän näkyvyyttä saavat tehtaat jotka
näkyvät kulkijalle enemmän kuin taukopaikka. Olisiko tämä havainto
hyvä lähtökohta kehittää paikallisia retkikohteita? Ainakin toivoisin
niin ja mielellään näkisin paikan kaikkien kukoistavana
keitaana lähitulevaisuudessa.
Eipä tällä kertaa tämän enempää, vaan uskoisin että kerroin Hickaröstä
oleellisen, ja käyhän itse tsekkaamassa tarkemmin mikä on paikalla
meininki. Palaan pian asiaan, muutaman viikon sisällä jollei jo
aiemmin. Hauskaa syksyn jatkoa vuonna 2023! Arvosanana Hickarön
taukopaikka saa tässä 2/5.
|
|
Lisää kuvia:
|
|

 |
|
Uusi postaus aina kun kerkeää.
|
|
|
|