CHAKROISTA ja henkisyydestä



(Huom. Tämä sivu on raakaversio ja tekstiä voi tulla lisää tai teksti voi muuttua.)



Chakrat ovat energiakeskuksia olemuksessamme. Niitä voi kuvailla energiakanavien (meridiaanien) risteyskohdiksi tai energiakeskittymiksi. Niiden tehtävä on kanavoida elämänvoimaa (energiaa) olemuksessamme. Chakrat eivät ole fyysisiä, vaikka niillä fyysiset vastineet ovatkin kehossamme. Ne kuvataan usein energiapyörteinä, pallojen tai lootus-kukkien näköisinä. Tässä oppaassa tarkastellaan lähinnä päächakroja, joiden tiedostaminen riittää ymmärtääkseen energiajärjestelmänsä ja itsensä tomintaperiaatteet.



Chakrat järjestyksessä alhaalta ylöspäin:


1. JUURICHAKRA (peruschakra, Muladhara)

Väri: punainen, ruskea, musta. Elementtinä maa. Kuvataan neljäterälehtiseksi lootukseksi.

-Hallitsee perustavanlaatuisia toimintoja niin kehossa, tunteissa kuin mielessäkin. Esimerkiksi perusturvallisuudentunne, eloonjääminen, syöminen, liikunta ja muu fyysinen toiminta sekä kotiin, toimeentuloon, rahaan, perheeseen ja sukuun liittyvät käsitteet. Toisaalta tyyneys ja hiljaisuus liittyvät olennaisesti tähän chakraan. Juureva yhteenkuuluvuudentunne ja yhteisöllisyys kaiken kanssa, suhde luontoon. Viattomuus. Päättäväisyys. Luottamus toisiin. Toisaalta pakenemisreaktio kuuluu tämän chakran perustoimintoihin. Kaikkien ongelmien ja energiajärjestelmän epätasapainon alkusyytä kannattaa lähestulkoon aina etsiä juurichakrasta (lapsuuden ensikokemuksista), sillä energia- ja chakrajärjestelmä perustuu juurichakralle. Koko elämä rakentuu perustoimintojen varaan ja jos niissä on epätasapainoa niin on ongelmia muillakin osa-alueilla. Juurichakra on kaikkein kehollisin chakra. Se liittyy muunmuassa kehon perusterveyteen ja immuniteettiin.

-Avautuu kanavana alaspäin koko jalkojen alueella ydinpisteen ollessa häntäluun tyvessä, jossa sijaistsee myös kundalinivoima. Jalkapohjachakrat ovat jalkapohjissa ja kuuluvat juurichakran piiriin. Koko chkaratuntemus kannattaakin aloittaa jalkapohjachakroja tunnustelemalla ja maayhteyttä, hetkessä ja kehossa läsnäoloa harjoittamalla. Juurichakraan kannattaa kiinnittää jatkuvasti huomiota, sillä hoitamalla kuntoon juurichakran ja perustavanlaatuiset asiansa on helppo tasapainottaa muutkin osa-alueet vakaalta pohjalta käsin. Juurichakran energia virtaa alaspäin maahan ja maasta kehoon.

-Toimiva juurichakra: henkilö on rauhallinen, vakaa, päättäväinen, toimelias ja joustava. Liikuntasuoritukset tuntuvat miellyttäviltä ja henkilö on terve. Perusasiat ovat kunnossa, jolloin hän on mitä todennäköisimmin kunnossa kaikilta osin. Hänellä on mutkaton suhde luontoon ja kaikkeen olemassaolevaan ja sen tapaan olla elämän kiertokulussa. Hän ei turhaan pelkää ketään tai mitään. Samoin hän tunnustaa juurensa, muttei ole kahlittu. Kotiseutu, perhe ja suku on tärkeä, mutta samalla ymmärretään, että olemme yhtä perhettä yhteisellä planeetalla. Hän on luonnollinen ja viaton persoona. Näillä ominaisuuksilla on paljon yhteistä muun muassa ylimmän chakran eli kruunuchakran tietoisuuden kanssa siksi, että ylemmät chakrat tietoisuudentasoineen perustuvat alempiin ja toisinpäin.

-Heikko juurichakra: epävakaus, turvattomuudentunne, saamattomuus, syömishäiriöt, paniikkikohtaukset, pakko-oireet, fobiat, masennus, levottomuus, hätäisyys, päättämättömyys, puutteellinen itsestä huolehtiminen, liikunnan puute, riippuvaisuus, avuttomuus, pilvissä leijuminen, kykenemättömyys edetä elämässä, kykenemättömyys purkaa tunteitansa, vieraantuminen luonnosta ja juurevista asioista, sekä heikko suhde kotiin ja läheisiin. Suoliston, sukuelinten, jalkojen, sekä yleensä terveyden ja vastustuskyvyn heikkenemisen oireita esiintyy.
Yleisin juurichakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä oleva elämän perustavanlaatuisiin toimintoihin ja tarpeisiin liittyvä trauma, kenties jo vauvana koettu tapahtuma, jossa henkilö on tuntenut tulleensa hylätyksi; yleisin syy voi olla myös riittämättömyydentunne tai oman perustan järkkymiseen liittyvä kokemus, rankka elämäntilanne, kuolemantapaus tai välirikko.

-Yliaktiivinen juurichakra: jämähtäminen aloilleen omaisuuden ja työpaikan tyyppisiin kaavamaisiin arkiasioihin, ahneus, riippuvuudet, kykenemättömyys lähteä ulos kotiympyröistä, vanhoollisuus, avun torjuminen, muutoksen vastustaminen, luonnonmukaisuuden pakonomainen korostaminen, liikaa fyysistä voimaa, aggressiivisuus, liiallinen liikunnan harjoittaminen, kahlitseva suhde suvun ja perheen tyyppisiin asioihin tai toisaalta erakkomaisuus.

-Punainen, ruskea ja musta väri, kaikenlainen juureva, primitiivinen toiminta vahvistaa ja hoitaa juurichakraa. Erityisesti luonnon läheisyys ja esimerkiksi kävely paljain jaloin nurmikolla. Pyrkiminen tasapainoon perusasioiden kanssa.


2. SAKRAALICHAKRA (pernachakra, napachakra, Svadisthana)

Väri: oranssi. Elementtinä vesi. Kuusiterälehtinen lootus.

-Huolehtii kehollisista iloista, seksuaalisuudesta, leikkimielisyydestä, seikkailunhalusta, kiinnostuksesta, innostuksesta, liikkeestä, hoivaamisesta, ruokavaliosta, elämänvoimasta, mielikuvituksesta, luovuudesta, päättäväisyydestä, elämänhallinnasta, ihmissuhteista, itsen ja toisten kunnioittamisesta. Tunteisiin liittyvä chakra. Varastoi käsittelemättömiä tunteita. Toimii myös energiavarastona. Chakraan liittyy kaksinapaisuuden käsite. Joidenkin oppien mukaan tämä chakra on koko elämän kannalta tärkein chakra.

-Sijaitsee hieman navan alapuolella.

-
Toimiva sakraalichakra: tekee henkilöstä intohimoisen, säteilevän, lämpimän ja tunteellisesti tasapainoisen. Elämä on hallinnassa ja päätökset ovat vaivattomia. Hän pääsee elämässä helposti ja itsevarmasti eteenpäin, hänellä on paljon hyviä ihmissuhteita ja hän solmii niitä mutkattomasti lisää. Hän ymmärtää, ettei hän elä muiden mielihaluja varten eivätkä muut ole olemassa hänen mielihalujensa tyydyttämiseksi. Elämä on silti purskahtelevan elävää, värikästä ja luovaa, parhaimmillaan ihanaa, eikä tylsistyminen vaivaa. Hän uskaltaa leikkiä. Henkilö käyttää koko tunteiden väripalettia peittelemättä, myös murrettuja värejä ja mahdollisia varjoja, muttei jää pitkäksi aikaa murehtimaan vastoinkäymisiä, vaan innostuu elämästä taas entistä enemmän. Hän on sinut oman ja muiden seksuaalisuuden kanssa.

-Heikko sakraalichakra: jäykkyys, ilmeettömyys, mitäänsanomaton olo, väsymys, tunteettomuus, keholliset nautinnot eivät kiinnosta, syömishäiriöt, ahdistus, stressi, epävarmuus, päättämättömyys, masennus, sisäänpäinkääntyneisyys, viha, ahdasmielisyys, huonot ihmissuhteet, päihteet, vatsavaivat, munuaisiin ja sukuelimiin liittyvät vaivat.
Yleisin sakraalichakran toimimattomuuden aiheuttaja löytyy menneisyyden tunteiden käsittelemättä jättämisestä, itsensä laiminlyönnistä, ikävästä kokemuksesta ihmissuhteissa tai muusta masentavasta elämänkokemuksesta, uskomuksista ja kuvitelmista, toistuvista toimintamalleista, hauskanpidosta kieltäytymisestä, ja toisaalta liiallisesta hauskanpidosta.

-Yliaktiivinen sakraalichakra: ylitunteellisuus, kiinnittyminen muihin, päällekäyvyys, rahan tuhlaaminen, seksuaalinen hurjastelu, pinnallisuus, nopeasti vaihtuvat ihmissuhteet, uhkarohkeus, viettelevyys, huijaaminen, hankaluuksiin päätyminen, dramaattinen ja epätasapainoinen tunne-elämä, päihteiden liikakäyttö, vastuuttomuus, liiallinen naiivius, liiallinen toisten tunteiden aistiminen ja niiden vietäväksi heittäytyminen.

-Oranssi väri, tanssi, leikkiminen, hauskanpito, luovuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja muu vastaava vahvistavat sakraalichakraa.


3. SOLARCHAKRA (solar plexus, palleachakra, Manipura)

Väri: keltainen. Elementtinä tuli. Kymmenterälehtinen lootus.

-Sisäinen aurinko, tahdonvoima, persoona, minäkuva, mieli, rohkeus, aktiivisuus, länsimaiset arvot, ihmissuhteet, ryhmätyöskentely, tiedonjano, kilpailuvietti, keskittymiskyky, kontrolli, muisti, rentoutuminen, nauru, energia, pirteys, sisäinen heiluri, telepatia, tuntoaisti.
Tunteisiin ja 'alempaan älyyn' liitettävä keskus, johon myös ego eli mielen puolustusmekanismi (toisin sanoen pelko) liitetään. Chakrassa ovat niin henkilökohtainen voimamme kuin heikkoutemmekin. Varastoi sakraalichakran ohella tunteita, mutta chakra toimii enemmän ajatuspainotteisesti. Oleellinen mielenterveyden ja järkkymättömän minätunteen kannalta. Solarchakran voi mieltää persoonallisuutemme ytimeksi; sen persoonallisuuden, joka meillä on ennen henkistymistämme. Varsinkin länsimaissa persoonallisuutemme käyttää tätä chakraa kotinaan kaikkine opittuine käyttäytymismalleineen. Solarchakra on kolikko, jolla on kaksi puolta (voimavara ja heikkous). Solarchakra toimii sisäisenä heilurina antaen kieltäviä ja myöntäviä vastauksia asioihin ja myös telepatia liitetään sinne, mutta ollessaan niin voimakkaasti egokeskeinen energiakeskus, ei sen informaatio ole useinkaan luotettavaa.

-Sijaitsee hieman navan yläpuolella pallean ja vatsan seudulla.

-
Toimiva solarchakra: tekee ihmisestä 'johtajatyypin', joka ei kaipaa arvostusta, vaan osaa kuunnella rauhallisesti ja ärsyyntymättä muita ja kykenee tarvittaessa toimimaan myös 'alaisena'. Henkilö on käytännöllinen ja minäkuvaltaan ehjä. Hän pystyy rauhoittua ja rentoutua yhtä hyvin kuin toimimaan aktiivisesti. Hän on iloinen ja aurinkoinen, on vahvuuksiensa ja heikkouksiensa kanssa sinut, eikä pönkitä egoaan. On energinen myös kaamosaikaan. Ei stressaannu kovankaan paineen alla ja osaa organisoida elämänsä tasapainoisesti. Ei järky loukkauksista ja kykenee rakentavaan palautteeseen. Hän pystyy myös helposti sanoa ei. Elämän aallokot eivät horjuta häntä. Pelot (niin omat kuin muidenkaan) eivät niin ikään selätä häntä. Hänellä on hyvät ja kestävät ihmissuhteet.

-Heikko solarchakra: arkuus, pelokkuus, järkkynyt minäkuva, heikko itsetunto, passiivisuus, uupumus, levottomuus, hätäisyys, keskittymisvaikeudet, kyvyttömyys levätä ja rentoutua, ajatustulva, muistihäiriöit, hajamielisyys, stressi, kaamosmasennus, vastuuntunnottomuus, ärtymys, viha, kateus, huonot ihmissuhteet, päihteidenkäyttö, vatsavaivat.
Yleisin solarchakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä oleva kolaus itsetunnolle, 'epäonnistuminen' jossain suorituksessa tai ihmissuhteissa; toisaalta liikasuorittaminen ja uuvuttava stressi.

-Yliaktiivinen solarchakra: kunnianhimoisuus, kiire, voimakas kilpailuvietti, päällepäsmäröivyys, narsistisuus, itsepäisyys, länsimaisiin arvoihin kiinnittyminen, aggressiivisuus, ankaruus, viha, kateus, uhkarohkeus, yliaktiivisuus ihmissuhteiden kanssa, loppuunpalamiseen päätyvä suorittaminen, perfektionismi, liika tai epäaito iloisuus.

-Auringonpaiste, keltainen väri, toiminta, pelkojen voittaminen, tappion nieleminen, älylliset harjoitukset, kyvykkyys, urheus, itsensä tiedostaminen, huumori, rentoutuminen ja lomailu vahvistavat solarchakraa.


4. SYDÄNCHAKRA (Anahata)

Väri: vihreä, vaaleanpunainen. Elementtinä ilma. Kaksitoistaterälehtien lootus.

-Rakkaus, todellinen minä, henki, sisin, oma keskus, aito oikeudentaju (ei egoon perustuvat säännöt yms.), ymmärtäväisyys, hyväksyminen, suvaitsevaisuus, auttamisenhalu, antaminen ja saaminen, halaaminen, yhteisöllisyys, terveys, ihmissuhteet, vapaus, ilo, toivo, nukkuminen, hengitys, luonto, muisti, tunnistaminen, mielenterveys, tunteet ja ajatukset.
Sydänkeskusta voisi sanoa kaikkein oleellisimmaksi chakraksi mikäli yksi chakra pitäisi nimetä. Sydänchakra ja sen vilpitön rakkaus ratkaisee ristiriidat ja näyttää suunnan, on sisäinen kompassimme; siksi sydänchakran avaaminen ja hoitaminen auttaa kaikkeen. Siellä sijaitsevat myös todelliset toiveemme. Oleellinen chakra mielenterveyden kannalta. Sydämen alaosassa on vihreä väri ja yläosassa vaaleanpunainen. Vihreä väri rinnastetaan enemmän terveyteen ja juurevampiin tunteisiin kun vaaleanpunainen on enemmän universaalia rakkautta. Ongelmien alkusyitä ja niihin ratkaisuja paikantaessa kannattaa tarkastelun alle ottaa juurichakran ohella sydänchakra, sillä kaiken pelon alkuperän sanotaan sijaitsevan sydämessä ja siellä sanotaan myös henkemme eli todellisen itsemme (jumaluuden) erityisesti asuvan. Alemmat chakrat (1-3) ovat enemmän tunteen, aistin, vaiston ja kehon keskuksia kun taas ylemmät chakrat (5-7) ovat enemmän hengellisiä intuition kanavia, joten sydänchakra on niiden välissä ja toimii koko olemuksen yhdistävänä ytimenä. Energia virtaa sydänchakraan kaikkialta olemuksesta ja ulospäin joka puolelle olemukseen. Sydänchakra on siis erikoisasemassa, vaikka kokonaisuus onkin tärkein.

-Sijaitsee sydämen alueella ja myös kädet kuuluvat chakran piiriin sen jatkeena; kämmenissä avautuu vielä sydänchakran sivuchakrat, joilla aistimme esimerkiksi energioita ja välitämme parantavaa energiaa.

-
Toimiva sydänchakra: henkilö on avoin, ulospäin suuntautunut ja rakkaudellinen kaikin tavoin, ei loukkaannu eikä tuomitse, vaan luottaa itseensä, muihin ja maailmaan, mutta samalla ei anna huijata itseään. Hän ei myöskään kanna sydämessään vanhoja painavia asioita, vaan on hyvin vapaa ja rauhanomainen. Hän on siksi todennäköisesti myös parantaja ja avoin jumalallisen energian kanava.

-Heikko sydänchakra: varovaisuus, etäisyys, tunnekylmyys, piikikkyys, kova käytös, julmuus, tunteettomuus, kielteiset tunteet, kiukku, kateus, syrjään vetäytyminen, epätoivo, masennus, levottomuus, hermostuneisuus, voimakas ahdistus, paniikki, tunne siitä kuin sisin ja keho olisi erillään. Sydänchakran tukos johtaa usein kokonaisvaltaisiin ja haastaviin terveysongelmiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sydänchakra varastoi kaikki loukkaukset, niin itseen kohdistuneet kuin muihin kohdistetutkin. Se tallentaa tarkasti kaikki pienimmätkin tilanteet ja asiat, joita ei ole käsitelty rakkaudella ja irtipäästetty. Stressioireet, kumara ryhti, sydänvaivat, keuhkovaivat, astma, flunssat ja vatsataudit ovat esimerkkejä mihin sydänchakran epätasapaino ja tukkeutuneisuus usein fyysisesti johtaa. Toisaalta heikon sydänchakran omaavalla henkilöllä on usein taipumusta "sydämensä peittelyyn ja suojaamiseen", kuten esimerkiksi lihasmassan kasvattamiseen.
Yleisin sydänchakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä tapahtunut tunteellisesti rankka kokemus, joka on saanut aikaan surun, vihan, aggression ja kaunan kaltaisia voimakkaita tunteita, joita ei olla käsitelty; toinen yleisin syy on, ettei henkilö ei ole elänyt elämäänsä kuten oikeasti tahtoisi eikä ole saanut osakseen tai saanut antaa rakkautta.

-Yliaktiivinen sydänchakra: toiseen keskittyminen niin että unohtaa itsensä, yliavoimuus, liika avuliaisuus, liika huolehtivuus, ylitsevuotavaan rakkauteen hukuttaminen, egoon perustuva rakastaminen, toisten murheiden ottaminen harteille, epärealistisuus, loppuunpalaminen, yhteyden menettäminen omaan keskukseen, sydämen särkyminen. Sydänchakra on kuitenkin niin voimallinen ja totuudellinen keskus, että sen liikatoiminnalla tuskin kovin pitkäksi aikaa voi suistua raiteilta, mikäli sydänkeskus vain pysyy avoimena ja toimivana.

-Vihreä ja pikki väri, kaikenlainen rakkauden osoittaminen, romanttiset esineet, kaikki aidot ja kauniit asiat, ykseyden ja yhteisöllisyyden edistäminen, meditaatio, käsien yhteen liittäminen, hengitykseen keskittyminen, raitis ilma ja luontoretkeily vahvistavat sydänchakraa.


5. KURKKUCHAKRA (Visuddha)

Väri: vaaleansininen, turkoosi. Elementtinä ääni ja eetteri. Kuusitoistaterälehtinen lootus.

- Sisäinen ääni, itseilmaisu, puhe, kuuntelu, luovuus, rehellisyys, vastuu, itsevarmuus, arvot, tietämys, opettaminen, henkisyys, rukous, alitajunta, mielikuvitus, keskittyminen, uni, vapaus, matkustaminen, telepatia, selväkuuloisuus.
Kurkkuchakra on keskus, joka on oleellinen ilmaisumme kannalta puolin ja toisin. Kurkkuchakrassa henkisyys alkaa kiinnostaa meitä. Chakrassa on ratkaiseva yhteys henkeen ja samalla alitajuntaan ja 'alempiin' tunteisiin ja ajatuksiin. Tämä keskus ulosantaa tunteemme ja ajatuksemme. Siellä syntyy taiteellisuutemme. Kurkkukeskuksesta käsin esiinnymme, laulamme, ja opetamme muita. Sen avulla myös nukahdamme ja osaamme hiljentää mielemme. Sen kaikkein tärkein ominaisuus on silti vastuun ottaminen ajatuksistamme, tunteistamme ja teoistamme mikä on ratkaisevaa niin alempien kuin ylempienkin chakrojen toiminnan ja elämän osa-alueiden kannalta. Kurkkuchakrassa luomme elämämme ja maailman sisimpämme mukaiseksi. Se on hengellisyyden ja mielen 'esiaste'. Valehtelu tukkii kurkkuchakraa.

-Sijaitsee kurkun alaosassa kaulakuopassa. Chakran ydinpiste on selkärangassa (niskassa), kuten muillakin chakroilla, ja se on hyvä tiedostaa.

-
Toimiva kurkkuchakra: henkilö on hyvä puhuja ja kuuntelija, hän on tasapainoisen luova ja taiteellinen, hänellä on taipumusta opetustyöhön ja on arvomaailmaltaan ja käytökseltään vakaa tuntien itsensä vapaaksi tekemään mitä tahtoo, hän on myös luotettava ja muita arvostava. Hänen on helppo keskittyä, hiljentyä ja nukahtaa. Hän on todennäköisesti myös musikaalinen, sujuva laulaja tai esiintyjä. Samalla hän on henkinen, yleensä selväkuuloinen eikä hänen egonsa ole enää vallitseva, jolloin hänellä ei myöskään ole ristiriitaa selväkuuloisuuden kykynsä ja alitajuntansa kanssa, toisin sanoen hän kuuntelee totuuden (hengen) ääntä. Hänellä on erityinen suhde äänimaailmaan kaikin tavoin. Hän on vastuuntuntoinen kaikilla elämän alueilla ja erityisesti ymmärtää henkisen vastuuun merkityksen ja siksi hänen on helppo luoda elämänsä tahtonsa mukaiseksi ja vapaaksi.

-Heikko kurkkuchakra: puhumis- ja ilmaisuvaikeus, ujous, epärehellisyys, rauhattomuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, mielen toimintojen järkkyminen, vainoharha, paniikkihäiriö, nukahtamisvaikeus, luovuus tai henkisyys ei kiinnosta, vastuuntunnottomuus, epämääräisyys ja epämääräinen paha olo, vilustuminen, kurkku- ja korvavaivat, ruokatorven ja selän vaivat, iho- ja suolisto-ongelmat.
Yleisin kurkkuchakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä koettu omaan ilmaisuun ja totuuden julkituomiseen liittyvä kielteinen kokemus, epärehellisyys suojellakseen itseään tai onnettomuus (vamma kaulan ja niskan alueella).

-Yliaktiivinen kurkkuchakra: henkilö keskittyy kokonaan ilmaisuun ja äänessä olemiseen eikä muista kuunnella muita, ääni on voimakas ja voi särkyä, hän voi olla arvomaailmaltaan ja ilmaisultaan jyrkkä ja mikäli hänellä on muissa chakroissa tukoksia ja epätasapainoa hänestä voi tulla vainoharhainen tai psykoottinen kuullessaan pelottavia ääniä alitajunnasta ja alemmilta henkisiltä tasoilta. Jatkuvasti äänessä oleva henkilö tahtoo yleensä pitää muut (ja todellisen itsensä) jollain tavoin etäällä puolustautumalla ilmaisunsa avulla.

-Vaaleansininen ja turkoosi väri, puhuminen, kuuntelu, laulaminen (etenkin muiden kanssa), kaikki luovuus ja ääni (etenkin rauhoittava), hiljentymis- ja keskittymisharjoitukset ja rukoilu vahvistavat chakraa. Tärkeimpänä vastuuntunnon kehittäminen.


6. OTSACHAKRA (kolmas silmä, Ajna)

Väri: tummansininen, violetti. Elementtinä valo. Kaksiterälehtinen lootus (joissakin opeissa yli 600 terälehteä).

-Sisäinen visio, intuitio, mieli, ajatukset, ideat, tieto, viisaus, keskittyminen, anteeksianto, hiljentyminen, arvostus ja arvomaailma, persoonallisuus, mielikuvitus, unennäkeminen, valaistuminen ja henkiset kyvyt kuten ensisijaisesti selvänäköisyys.
Otsachakra on olennainen chakra kun puhutaan mielestä ja sen terveydestä. Se on tärkeä myös ajatustyön ja sen tasapainon kannalta. Se niin ikään hallitsee kaikkea näköön liittyvää fyysisesti ja henkisesti. Se on valon keskus. Siellä pulpahtavat nerokkaimmat ideat ja visiot mielen hiljaisuudessa. Siellä asuu viisautemme ja korkeampi anteeksianto. Chakran avulla pystymme intensiivisesti keskittyä ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tämä on kolmas silmämme, henkisen näkemisen keskus.

-Sijaitsee otsassa kulmakarvojen välissä hieman niiden yläpuolella. Otsachakran ydin on pään keskellä ja sen tiedonkulun prosessointipaikka on takaraivossa.

-Otsachakran avautuminen: Tämän chakran avautuminen on hyvä mainita erikseen, sillä tämä keskus aloittaa valaistumisen, joka yleensä tietää ihmisen täysremonttia, pelkojen käsittelyä ja arvomaailman uudistamista. Chakra on jo niin henkinen, että se on myös hyvin vahva. Siksi tämä voi olla chakroista haastavin. Otsachakran avautuessa epäilyksen ja katumuksen tunteet nousevat voimakkaiksi. Henkilö ensin kyseenalaistaa muun maailman (esimerkiksi yhteiskunnan kritisointi ja toisten motiivien arviointi) ja sen jälkeen itsensä ja tekonsa. Ego työstetään pois tieltä. Otsachakra avautuu ja kehittyy yleensä vaiheittain, jolloin uusia pelkoja nousee aika ajoin esiin, jotteivät ne häiritsisi henkisiä kykyjä, kuten selvänäköä. Kolmas silmä ja selvänäköisyys avautuu kokonaan vasta kun kaikki sitä rajoittavat tekijät on käsitelty. Sitä ennen henkinen näkökyky on lähinnä mielikuvitusta, jossa on yleensä kyse kirjaimellisesti mielen kuvittelusta (ego), ei totuuden näkemisestä (henki). Mieli kuvitellessaan harhailee ympäriinsä. Totuuden näkeminen sen sijaan ei tarvitse punnitsemista tai pohdintaa, vaan se on selkeää ja tapahtuu välittömästi. Tämä erottaminen on otsachakran avautuessa tärkeimpiä oppiläksyjä.

-Toimiva otsachakra: ihminen on hyvin viisas, tiedostava ja kaiken näkevä. Hänen mielensä on kirkas ja selkeä. Hän ei kanna kaunaa, koska käsittää totuuden. Hän ei tarvitse kunniaa ulkopuolelta eikä niin ikään kummarra mitään, sillä hän tietää oman ja muiden korvaamattoman arvokkuuden hengen silmissä. Hänelle sielu on jo tarpeeksi aito ja arvostettava, siksi hän ei tarvitse mitään keinotekoista. Hänen on vaivatonta keskittyä ja mielen hiljentäminen on kokonaisvaltaista. Hänellä on vaikuttavia ideoita ja visioita, hän on loputtoman visuaalinen ja luova, mutta silti järkkymättömän vakaa luonne. Selvänäkö ja muut henkiset kyvyt ovat voimakkaat ja totuudelliset, henkilö käyttää niitä korkeinta hyvää varten. Hyvin toimiva otsachakra säteilee kuin tähti, ja sen kirkaat sykkivät renkaat erottuvat selvästi; chakra näkee myös itse itsensä.

-Heikko otsachakra: auktoriteettien kumartaminen, skeptisyys, henkisyyden torjuva asenne, kielteisyys, epäilevyys, ahdasmielisyys, perfektionismi, ärsyyntyminen, väittelytaipumus, syyttely, kunnianhimo, saivartelu, kauna, painajaiset, aivosumu, hidas ajatustoiminta, hämmennys, sekava ja poissaoleva olo, keskittymiskyvyttömyys, apaattisuus, mielenterveysongelmat, ympäristön vieraaksi tunteminen, itsensä vieraaksi tunteminen, vainoharha, tukkoinen pää, nuhan ja poskiontelotulehduksen kaltaiset vaivat, päänsäryt, migreenit, silmävaivat, sokeus, korvavaivat, muut pään alueen oireet, erilaiset kohtaukset ja autismin kaltaiset oireet ovat mahdollisia. Tyypillisin oire on kielteisten ajatusten törmäily pään sisällä.
Yleisin otsachakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä oleva arvostuksen puute, pettymys, maailmantuska, kykenemättömyys kulkea omaa tietä ja nähdä totuutta.

-Yliaktiivinen otsachakra: harhat, ajatusten tulviminen, liian vilkas mielikuvitus, hämmentyneisyys, perfektionismi, neuroottisuus, viisastelu, kunnianhimo, ympäristöstä vieraantuminen, itsestä vieraantuminen, liiallinen henkisyyteen ja tietoon upottatuminen, päänsärky, migreeni, huimaus, todellisuudentajun heilahtelu, ajantajun katoaminen, hypähtämisen ja leijumisen kaltaiset tuntemukset, mielenterveysongelmat, paine päässä.
Liian avoin otsakeskus aiheuttaa vilkasta toimintaa, voi tehdä selvänäköiseksi 'liian varhain' ja mikäli alemmat chakrat eivät tasapainollaan tue otsakeskusta henkilö näkee harhoja. Toisin sanoen hän näkee harhojen tasoille, eli omat pelkonsa ja muiden pelot toimien egostansa käsin. Hän hätistelee pois 'ulkopuolisia' uhkia ja mörköjä. Hän voi olla vainoharhainen ja kiihkomielinen. Jotkut alkavat käyttää henkisiä kykyjä oman edun tavoitteluun ja vallanhimoon. Liian avoimen otsachakran omaava henkilö ei ole käsitellyt omia varjojaan ennen suurempaa henkistymistä ja näkee siksi maailman nurinkurisena ja julmana paikkana tai henkisyyden omaa etuaan varten. Liikatoiminta ja sen tuomat ongelmat aiheuttavat otsachakraan tukoksia, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Ihminen voi vakavasti suistua raiteiltaan. Toisaalta hän vain käy läpi varjojaan, kaikella on hyvä tarkoitus eikä toivo ole koskaan menetettyä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös, että selvänäköisyyden lahja ei automaattisesti tarkoita henkistä ihmistä, vaan se on vain yksi osa-alue henkisyydessä, jonka jälkeen on vielä korkeampia tasoja, kuten selvätietoisuus.

-Tummansininen väri, tähtitaivas, visualisointi, taiteellisuus, maailman pohtiminen, keskittyminen, hiljentyminen, tiedon etsiminen, kaunasta vapautuminen, omintakeisuus, henkisyys ja muut vastaavat asiat vahvistavat otsachakran toimintaa.


7. KRUUNUCHAKRA (Sahasrara)

Väri: violetti, valkoinen. Elementtinä ajatus. Tuhatterälehtinen lootus (joissakin opeissa yli tuhat tai äärettömästi terälehtiä).

-Sisäinen tieto, henki, jumaluus, äärettömyys, ikuisuus, pyhyys, viisaus, ajatukset, luottamus elämään, päämäärätietoisuus, optimismi, inspiraatio, vilpittömyys, elämänilo, hurmio, kaiken tietäminen, ihmeet, täydellisyys, muisti, loputon luovuus ja uudistuminen, tinkimätön itsevarmuus, ehdoton rakkaus, totaalinen anteeksianto, valaistuminen, sanoinkuvaamattomat asiat, yksinkertaisuus, yhteys henkimaailmaan, selvätietoisuus.
Kruunuchakra on kehon alueen chakrajärjestelmän ylin energiakeskus ja päächakrojen osalta matkamme huipentuma, jossa tulemme tietoiseksi todellisesta itsestämme, hengestä ja jumaluudesta sekä sen äärettömyydestä. Saavuttaessamme täyden kruunutietoisuuden olemme valaistuneita ja samalla kundalinivoimamme on noussut. Kukoistamme. Melko harva saavuttaa tämän tilan elämänsä aikana, mutta kruunuchakra toimii silti aina joiltain osin. Kruunuchakrassa on lukemattomia kanavia ja sitä sanotaankin tuhatterälehtiseksi lootukseksi. Kanavat voivat olla eri tavoin auki, vaikkei ihminen olisikaan vielä varsinaisesti kruunutietoisuudessa. Ongelmien alkusyyt ovat varmastikin koko olemuksessa ja joka chakrassa. Silti niitä voi ja kannattaakin yrittää hieman paikantaa. Juurichakra, kuten todettiin aiemmin, on hyvin todennäköinen linkki ongelmien ratkaisuun. Toisaalta, koska ongelmien alkusyy on aina todellisesta itsestä eli jumaluudesta erossa olon illuusio, löytyy siihen ratkaisu kruunuchakrasta. Valaistuneen ihmisen otsa- ja kruunuchakrojen sanotaan yhdistyvän yhdeksi chakraksi. Otsa- ja kruunuchakrojen ydinpiste on takaraivossa, josta kruunuchakran kanavat lähtevät ylöspäin. Fyysisesti kruunuchakra otsachakran ohella ansaitsee erityismaininnan yhteydestään aivoihin ja hermostoon. Kruunuchakra mielletään selvätietoisuuden ydinalueeksi. Kruunuchakran sanotaan joskus edustavan henkisyyden ja sieluyhteyden tavoittelua, ei siis vielä edes varsinaista sieluyhteyttä, tältä kannalta kruunuchakrakin on vasta alkua.

-Sijainti: päälaella, takaraivossa on otsa- ja kruunuchakrojen kanavien yhtymäkohta, prosessointipaikka. Kruunuchakra avautuu ylöspäin ja energia virtaa niin kehosta ylös kuin ylhäältä (jumaluudesta) alaspäinkin.

-
Toimiva kruunuchakra: "kaikki on hyvin" -olotila. Henkilö on puhdas jumaluuden kanava, joka on tasapainossa ja sinut kaiken kanssa. Hänen tietoisuutensa on äärettömän kokonaisvaltainen ja laaja. Hän yksinkertaisesti tietää kaiken ja on kykenevä mihin tahansa. Hänen mielessään ei ole muuta kuin hyvyys ja rakkaus. Hän on täydellisen terve ja pysyy terveenä. Hänellä ei ole muuta tahtoa kuin nauttia elämästä, palvella maailmaa ja oppia siitä lisää. Ego on muuttunut Hengeksi. Elämän tarkoitus ja todellinen elämäntehtävä on selvä. Kaikki on kristallinkirkasta ja pyhää. Maailman julmimpienkin tapahtumien korkeampi tarkoitus tiedostetaan, eikä mikään maailmassa ärsytä tai lannista. Vain loputon tyytyväisyys, ymmärrys ja myötätunto vallitsee kruunutietoisen olemuksessa. Hänellä on myös selkeä ja luotettava yhteys henkimaailmaan ilman harhojen tasojen vaikutusta.

-Heikko kruunuchakra: rauhattomuus, epätasapainoisuus, ahdasmielisyys, suru, masennus, hämmentyneisyys, lannistuminen, lamaantuminen, pessimismi, epähenkisyys, dementia, päämäärättömyys, kömpelyys, turhamaisuus, hölmöily, saivartelu, mielenterveysongelmat, tiedottomuus, painava tukkoinen tunne päälaella, hermoston ja aivojen häiriöt, hiustenlähtö, sekä ylipäätään koko kehon heikkeneminen ja sairastuminen. Yleisin kruunuchakran toimimattomuuden aiheuttaja on menneisyydessä oleva tragedia, lannistava tilanne, pettymys, päämäärän kadottaminen ja epätoivo.
Tukkoinen kruunuchakra voi nopeastikin lamaannuttaa ihmisen täysin ja saada sakeaan 'aivosumuun'. Kruunuchakran voimakkaalle heikkenemiselle ja tukkeutumiselle on ominaista, että tuo samainen energia valtaa koko energiajärjestelmän ja olemuksen, jolloin ihminen hiipuu äkkiäkin apaattiseen ja tiedottomaan lannistuksen tilaan. Näin käy helposti, jos henkilöllä on alun perinkin jo masennustaustaa ja paljon pettymyksiä. Kruunuchakra näyttää olevan niin erityisen vahva kuin erityisen herkkä energiakeskus.

-Yliaktiivinen kruunuchakra: ylihenkisyys, älyn yliarvostaminen, ajatustulva, pilvissä leijuminen, heikko maadoitus, kehon laiminlyönti, yli-innostuvuus, liika optimistisuus, eteenpäin paahtaminen, hengelliset harhakuvitelmat (esim. paremmasta paikasta jossain muualla kuin maan päällä), yhteys henkimaailmaan harhojen tasojen kautta, uskonnollinen hurmoksellisuus, kiihkomielisyys, hengellinen teoreettisuus ja hengen asioiden mutkistaminen, egon henkistäminen, tekopyhyys, liian nopean henkistymisen aiheuttama vaikea elämäntilanne ja sairastuminen ("oikotie-syndrooma"), sumea olo, mielenterveysongelmat, hajamielisyys, hölmöily. Kruunuchakran edustaessa puhdasta jumaluutta se on niin vahva energiakeskus, että se samalla näyttää eksyneimmällekin tien totuuteen.

-Valkoinen ja violetti väri, pyyteetön rakkaus, meditaatio, täydellinen hiljentyminen, henkisyys (varsinkin yksinkertaiset henkiset näkökulmat), rukous, puhdas elämänilo, maailman kauneus, luottaminen, toiveikkuus, innostuminen, vilpittömyys ja tinkimätön anteeksiantaminen vahvistavat kruunuchakraa ja vievät kohti kruunutietoisuutta.



Pohdintaa:

Chakrat ja niiden filosofia ovat apuvälineitä. Tärkeämpää kuin chakrojen teoria on käsittää itsensä ja maailma kokonaisvaltaisesti. Usein jo psykologiaan perehtyminen on hyödyllisempi ja henkisempi vaihtoehto kuin usea henkisen tien koulukunnista, sillä moni henkinen oppi sukeltaa pikemminkin mystiikan (harhojen) syövereihin sen sijaan, että keskittyisi mielen ja tunteiden kirkastamiseen. Kaikkein oleellisinta on tajuta oman psyykensä toiminta ja miten se vaikuttaa chakroihin, elämään ja koko maailmaan. Chakrojen ja energiatietoisuuden keskeinen avain on rentous. Kun ihminen on rento ja peloton, koko energiajärjestelmä toimii oikein ja vapaasti. Usein yritämme oppia chakrojamme ja maailmankaikkeuden ydintä jossain määrin jännittämisen kautta ja teoreettisesti. Tahdomme länsimaisittain älyllisesti pinnistäen yltää ylevään tietoon ja suorittamalla saavuttaa chakratietoisuuden ja hyvän olon, kun asia on päinvastoin. Meidän tulisi rentoutua ja hiljentyä, päästää irti tietotulvasta. Tieto, joka chakroista ja niihin liittyvistä asioista on saatavilla on usein ristiriitaista, joskin pääpiirteet ovat melko yhteneväisiä, jolloin on hyvä keskittyä niihin, sillä ne pitävät todennäköisimmin paikkansa. Hämmennystä on terveellistä välttää henkisten asioiden kanssa.

Chakraopin juuret voidaan sanoa sijaitsevan Intiassa ja muissa idän uskonnoissa tai filosofioissa. Kysymyksessä on kaiken kaikkiaan ikivanha oppi. Chakraopista on, niinkuin kaikesta muustakin maailmassamme, johdettu eri haaroja ja näkemyksiä vuosisatojen saatossa. Historia ja opin haarat eivät ole ensisijaisia asioita perehtyessä chakroihin ja henkisyyteen. 

Energiajärjestelmämme on toki paljon muutakin kuin vain päächakrat. Päächakrojen lisäksi kehon keskilinjalla on lukuisia sivuchakroja ja koko olemuksen alueella pienempiä sivuchakroja on tuhansia lisää. Myös kehon ulkopuolella, henkiolemuksessamme on lisää chakroja, joihin voi halutessaan tutustua paremmin mieluummin sitten kun on päächakrat hallussa. Energiajärjestelmämme käsittää chakrojen lisäksi muunmuassa lukemattomat energiakanavat (meridiaanit, nadit) ja auran. Chakrat ovat energiakanavien risteyskohtia. Kannattaa tutustua koko energiajärjestelmäänsä, sillä chakrat ovat vain yksi (joskin oleellinen) osa sitä. Tietämys päächakroista ja energiakanavista sekä niiden tarjoamista mahdollisuuksista ja tiedosta on tarpeeksi kattavaa, jotta ihminen ymmärtää loputkin 'universumin salaisuudet'. Energiakanavista keskeisin kulkee kehon keskilinjalla, ja muita tutuimpia kanavia kulkee esimerkiksi käsissä ja jaloissa yleensä hermoston mukaisesti. Energia virtaa niissä niin ylöspäin kuin alaspäinkin. Sen syvemmälle energiakanaviin ei tässä oppaassa mennä, lukija voi löytää niistä helposti tietoa alan kirjallisuudesta tai Internetistä.

Chakrojen yhteydessä mainitut asiat liittyvät koko olemukseen. Kaikki vaikuttaa kaikeen. Chakrat ovat myös monitasoinen asia. Ne, kuten ihmisen koko olemus, ovat syviä ja niihin mahtuu valtava määrä informaatiota erilaisine ohjelmointeineen ja tietoisuudentasoineen. Chakrat ovat kuin tietolevykkeitä, jotka olemme koodanneet itse ja jotka voimme itse palauttaa tasapainoon erilaisia menetelmiä apuna käyttäen. Fyysiset elimet, joihin kukin chakra liitetään sijaitsevat yleensä sillä kehon alueella missä chakrakin sijaitsee. Fyysiset oireet chakrojen epätasapainon yhteydessä ovat jokaisen helposti pääteltävissä, koska ne ovat suorassa yhteydessä chakran toimintaan. Jos esimerkiksi sydänchakra on heikko, voi fyysinen sydänkin olla heikko. Toimivalla chakralla tarkoitetaan tässä oppaassa hyvin toimivaa, tasapainoista ja avointa chakraa. Tasapainoisen chakran ei välttämättä tarvitse olla täysin avoin, jotta ihminen voisi hyvin. Chakran epätasapainotilalla tarkoitetaan tavalla tai toisella epäedullisessa tilassa olevaa chakraa; chakra voi toimia heikosti tai yliaktiivinen. Lähes jokaisella ihmisellä on chakroissa ja energiajärjestelmässään jonkinlaisia tukoksia.

Chakrojen ydinpisteet ovat fyysisesti katsottuna selkärangassa ja avautuvat sieltä eteen ja taaksepäin, juurichakra alaspäin ja kruunuchakra ylöspäin.  Eräiden oppien mukaan päächakroista ylemmät chakrat (5-7) kuuluisivat olla enemmän auki kuin alemmat chakrat (1-3). Tässä chakraoppaassa suositellaan kaikkien chakrojen olevan yhtä auki, puhtaat ja tasapainossa. Energiajärjestelmä chakroineen pyrkii luonnostaan tasapainoon ja terveyteen. Jos jokin alue on heikko, muut aktivoituvat, jotta ihminen pysyisi kunnossa edes eloonjäämiseen riittävässä määrin.

Chakroilla sanotaan olevan tietty pyörimissuunta. Yleensä ne kuvataan pyörivän vuorotellen vasta- ja myötäpäivään. Jotkut sanovat valaistuneen ihmisen päächakrojen alkavan pyöriä kaikki samaan suuntaan. Jotkut tahot päättelevät chakrojen pyörimissuunnasta erilaisia asioita ihmisen käyttäytymiseen ja persoonaan liittyen. On väitetty, että miehillä ja naisilla chakrat pyörisivät eri suuntiin. Ei ole tärkeintä tietää chakrojen pyörimissuuntaa tai muuten teknistää henkistä tietänsä. Paljon tärkeämpää on ymmärtää oma uniikki itsensä ja voida hyvin sekä olla muun maailman kanssa sovussa.

Ihanteellisesti ja teoriassa oikein suoritettu kehitys chakrojen ja niiden tietoisuuden kanssa tapahtuisi juurichakrasta kruunuchakraan tasapainoisesti niin, että jokainen chakra ja sen tietoisuudentaso työstettäisi ongelmattomaksi kerrallaan ja sitten sulavasti siirryttäisi seuraavan. Tuskin kukaan pystyy siihen, sillä elämämme on mitä on. Juurichakran vaihe käydään läpi jo heti lapsena ja kruunuchakran vaihe saavutetaan noin 50 ikävuoden tienoilla. Tästäkin on kuitenkin poikkeuksia, ja jokaisen henkinen tie on yksilöllinen. Joku voi olla kruunutietoinen jo teini-iässä tai jopa koko elämänsä ajan. Vaikka chakroissa on tällainen luonnollinen kiertokulku elämän aikana, voi chakroja alkaa tutkimaan silti milloin tahansa. Chakrat kehittyvät joka tapauksessa aalloittain siten, että kruunuchakran jälkeen kaikki alkaa tavallaan alusta, juurichakrasta takaisin kruunuchakraan. Joissakin lähteissä kruunuchakran jälkeen alkaa kehitys kehon yläpuolisissa chakroissa, ikään kuin seisoisi oman pään yläpuolella. Jotkut teoriat katsovat korkeammin värähtelevien chakrojen laskeutuvan kehoon ja päächakrojen siirtyvän maan uumeniin. Kysymys on joka tapauksessa tietoisuudentason eli värähtelytason noususta, jolloin chakrat kehittyvät edelleen. On suositeltavaa tutkia asiaa itse sen sijaan, että ottaisi jonkin tietyn opinkappaleen noudatettavakseen.

Chakroja voidaan hoitaa lukuisin eri tekniikoin. Yleisin on meditaatio ja sen kautta chakratietoisuuden opettelu sekä itsetutkiskelu. Energiahoitoja käytetään yleisimmin chakrojen hoidossa, hoito tehdään omatoimisesti tai energiahoitajan toimesta. Kiviterapia on erinomainen hoitomenetelmä chakroille ja koko olemukselle, se on periaatteessa ilmaista ja jokainen voi tehdä sen itse tavalla, joka parhaiten sopii. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi valo- ja ääniterapia. Chakrojen hoidosta voi lukea lisää jäljempänä tässä oppaassa.

Chakrat, meditaatio ja jooga kulkevat käsikädessä. Chakrojen filosofia kuuluu enemmän ja vähemmän kuvioihin vaihtoehtoisimpien hoitomuotojen ja elämänkatsomusten seuralaisena. Erityisesti joogassa chakraoppi on läsnä, mutta yleensä sitä ei painoteta, vaan se jää hieman taustalle. Chakraoppi on yhä länsimaisen ihmisen kevyesti vierastama. Muunmuassa jooga on jo arkipäivää, mutta chakrat ovat vielä hivenen sisäpiirin juttu, josta ei kehdata kovin isoon ääneen puhua. Henkisyys ja chakrat voidaan nähdä arkana aiheena luultavimmin siksi, että ne eivät kuulu länsimaiseen tiede- ja uskontokäsitykseen. Kuitenkin esimerkiksi jooga tuo vaivihkaa chakroja ja henkisyyttä ihmisten tietoisuuteen enenevässä määrin. Meditaatio toimii samalla tavoin. Eritoten meditaatiossa chakratietoisuus voi avatutua ihmiselle ilman aiheeseen perehdyttämistäkin. Meditaatiota voi pitää ilman chakratuntemustakin maailman tärkeimpänä asiana, niin suuri hyöty siitä meille on. Riippumatta chakroista, meditaation opettelu on erittäin suositeltavaa kaikille.


Chakroista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tämä chakraopas on suppea katsaus aiheeseen. Tämän oppaan tarkoitus on olla ytimekäs ja silti monisanainen, jotta siitä saisi jokainen irti jotakin. Tarkoituksena on ottaa esille chakratyöskentelyn ja henkisyyden kulmakiviä yksityiskohtaisemmin ja useassakin kohtaa. Henkisen tien ansatkin on pyritty ottamaan selkeästi esille. Jokainen itse käy tiensä chakroihinsa ja omaan rajattomaan sisimpäänsä, niinpä chakroistakaan ei voi sanoa mitään yleispätevää, vain suuntaa-antavaa ohjausta voi antaa.

Chakrojen ja henkisyyden ei tarvitse olla ristiriidassa tieteen tai minkään muun elämänkatsomuksen tai elämän osa-alueen kanssa. Chakrat ja henkisyys on helposti sovitettavissa yhteen kaiken kanssa hyvällä avarakatseisella asenteella. Luonnollisesti yhtä tärkeää kuin chakrat ja henkisyys on huolehtia fyysisestä kehostaan ja terveistä elämäntavoista. Henkisyyttä ja fyysisyyttä ei ole hyödyllistä erottaa toisistaan eri osa-alueksi, vaan on edukasta nähdä ne yhtenä kokonaisuuutena, jossa terveyteen ja hyvinvointiin voidaan vaikuttaa kumpaakin kautta, kokonaisuutena. Tämä chakraopas ei kuitenkaan korvaa lääkäriä tai tieteen sanaa. Tämän chakraoppaan lukijalla on vastuu itsestään ja toimistaan aiheen tiimoilta. Tämän chakraoppaan kirjoittaja ei ole vastuussa tämän oppaan myötä tehdyistä toimenpiteistä. Tässä oppaassa olevan tekstin paikkaansapitävyyttä ei myöskään taata. Tässä oppaassa kerrottu on tarkoitettu lukijan pohdittavaksi ja punnittavaksi. Tämä opas perustuu kirjoittajan omaan näkemykseen ja kokemukseen. Lukijaa kehotetaan tekemään omat valintansa ja päättämään mikä on totta ja mihin haluaa uskoa. Oma tie on chakroissa ja henkisyydessä tärkein asia, eikä sitä voi liikaa painottaa.






Hieman muista chakroista (alhaalta ylöpäin):


-MAATÄHTICHAKRA ja muut kehon alapuolella olevat chakrat.
Sijaitsee fyysisen kehon alapuolella aurassa (sielun tasolla). Sen väri kuvataan yleensä mustana. Huolehtii maadoituksesta, fyysisessä todellisuudessa ja fyysisessä kehossa pysymisestä missä henkilö liikkuukaan (vaikkapa lentokoneessa). Maatähden vierellä ja kehon keskilinjan suuntaisesti sijaitsee useita kehon alapuolisia chakroja. Nämä ovat sielullisia (henkisiä) energiakeskuksia. Niiden sanoma on samalla hyvin maanläheistä ja samalla henkistä. Näillä alueilla on yleensä alitajuntaan liittyviä asioita ja täältä voi nousta ylös pelottaviakin muistoja. Energeettiset juuret maahan sijaitsevat tällä alueella. Maatähti ja muut kehon alapuoliset chakrat ovat niin hengellisiä ja siksi automaattisia, että niihin keskittymistä ei yleensä tarvita.

-JALKAPOHJACHAKRAT sijaitsevat jalkapohjissa ja ovat kehon maadoittumisen ja koko chakratyöskentelyn kannalta tärkeät. Chakrojen väri on ruskea. Koko chakratuntemus on hyvä aloittaa täältä. Tunne jalat maassa, mielellään kävele avojaloin maan päällä. Tunne maa. Suosi luonnonmukaisia kenkiä ja sukkia. Jos jalkapohjachakrat ovat tukossa tai muuten epätasapainossa olo voi tuntua siltä kuin ei olisi maan päällä kunnolla.

-POLVICHAKRAT sijaitsevat polvien tienoilla, ovat osa juurichakraa, niiden väri on punaruskea, ja niiden sanotaan olevan pelkokeskukset, jonne olemme varastoineet peruspelkojamme ja jotka ovat yhteydessä tämän tiimoilta muuhun energiajärjestelmään. Pelätessämme voimakkaasti eloonjäämisemme tähden tai järkyttyneinä, polvet ja jalat myös usein tutisevat. Pelon vastakohta on luottamus ja varmuus, joten nämä chakrat ovat puhtaana ja avoimena kanavana varmuuden ja luottamuksen peruspilareina, niinkuin koko juurichakran luonne on.

-SEKSUAALICHAKRA / KUNDALINICHAKRA on juurichakran ja sakraalichakran välissä häntäluun ja sukuelinten alueella. Väri on punaoranssi. Sen toiminta on nimensä mukaista, se huolehtii seksuaalisuuden (ja mahdollisen lisääntymisen, suvunjatkamisen) käytännön toiminnoista. Myös kundalinivoiman pesä on täällä. Kundalinia sanotaan joskus muuntuneeksi seksuaalienergiaksi. Jotakin yhteistä niillä onkin. Kundalini on kuitenkin huomattavasti enemmän henkisempi kokemus kuin seksi tai seksuaalisuus. Kundalinin nousu kertoo jokaiselle millaisesta voimasta on kyse.

-NAPACHAKRA sijaitsee navan kohdalla sakraali- ja solarchakrojen välissä. Väri on keltaoranssi. Sen ominaisuudet ovat näiden kahden chakran välimaastossa. Se edustaa sakraalichakran energian kohoamista solarchakran tietoisuudeksi. Sinne voi liittää muun muassa ihmissuhteet ja asioiden kohtaamisen sekä suhtautumistavat. Fyysisesti se voidaan rinnastaa tämän alueen elimiin kehossamme. Tällä alueella sijaitsee muitakin tärkeitä sivuchakroja kehon keskilinjan sivussa. Nämä sekoitetaan monesti eri lähteissä keskenään sakraali- ja solarchakrojenkin kanssa, ja niiden nimet vaihtelevat. Koko alue edustaa kuitenkin samaa tietoisuuden ja ruumiintoimintojen aluetta, joten ei ole suuri virhe sekaantua tämän alueen chakroissa.

-ALEMPI SYDÄNKESKUS (Anandakanda, kahdeksanterälehtinen lootus) sijaitsee solarchakran ja sydänchakran välissä, ja tätä sanotaan myös sydänkeskuksen alaosaksi. Väri on tummanvihreä tai kellanvihreä. Tässä chakrassa asuu todelliset toiveemme, joita harvoin edes käsitämme. Tämä chakra on tärkeä sydänkeskuksen (kuten kaiken muunkin kannalta), mutta ohitetaan usein. Muiden sivuchakrojen lailla tämäkin chakra avautuu kunnolla yleensä vasta myöhemmin kun henkisyys kasvaa. Kun emme toimi kuten todella tahdomme tässä keskuksessa on tukos ja olo on kurja. Henkilö voi olla kiukkuinen ja kateellinen. Tänne alueelle varastoituu myös muita kipeitä tunteita ja muistoja. Keho voi olla notkollaan tai kallellaan tästä kohtaa, ja rintakehän alaosassa on raskas tunne. Tämä on erittäin tyypillistä länsimaissa nykyään. Tämän keskuksen ollessa huomiotta olemme onnettomia.

-YLEMPI SYDÄNKESKUS (kateenkorvachakra, universaalichakra) sijaitsee sydän- ja kurkkuchakrojen välissä kateenkorvan alueella. Sanotaan myös sydämen yläosaksi. Sen väri on heleän vaaleanpunainen. Se edustaa universaalia pyyteetöntä rakkautta ja täyttä anteeksiantoa. Tämän chakran ollessa avoin ja tasapainoinen olemme tyytyväisiä kaikkeen, sinut kaiken kanssa. Rakastamme ehdoitta koko universumia. Rakkautemme on aivan kaiken kattavaa. Näin tuntiessamme siunaamme automaattisesti koko maailman. Tärkeä energiakeskus kokonaisvaltaisen henkilökohtaisen ja globaalin hyvinvoinnin kannalta.

-KÄMMENCHAKRAT ovat kämmenissä sydämen jatkeena ja niiden värit ovat sydänchakran värejä. Ne aistivat ja välittävät energiaa erityisesti kun kyseessä on energiatuntemuksen harjoittaminen tai energiahoidon antaminen. Jos kämmenchakrat ovat puhtaat ja avoimet niiden informaatiokin on puhdasta ja avointa, kuten on asian laita kaikkien chakrojen kohdalla. Henkilö, jolla kämmenchakrat ovat avoimet ja toimivat tuntee käsien välissään oman energiansa selvästi muun muassa väreilynä. Myös esimerkiksi kivien energioiden tunnusteleminen on silloin helppoa.

-SUUCHAKRA (kasvojen ja niskan alueella olevat chakrat, puhutaan myös niskachakrasta ja alemmasta otsachakrasta). Väri sininen. Nämä keskukset voisi mieltää yhdeksi isommaksi chakraksi, jota voisi kutsua vaikkapa suuchakraksi, sillä kokonaisuuden ydin on melkolailla suun kohdalla. Tämä energiakanavien yhdistelmä käsittää kurkku- ja otsachakrojen välimaastossa toimivia tietoisuudentasoja (yleensä 3-4 energiakeskusta kurkku- ja otsachakrojen välillä), joissa sisäinen ääni muuttuu sisäiseksi visioksi. Tämä energiakeskittymä on yhteydessä ymmärtämiseen, mielen toimintaan ja prosessointiin, tajunnantasoon ja mielialaan, sekä ulosantiin, mielen esille tuomiseen kehon kautta elekielenä. Suuchakran kautta tuomme esiin käytännössä millainen on sisimpämme (vertaa kasvojen tai suun ilme). Uni on keskeisessä roolissa myös tällä alueella. Puheeseen ja suuhun sekä kasvoihin ja niskaan konkreettisesti liitettävät asiat, korvat ja kuulo ovat tämän piirissä. Niin ikään myös intohimo, romanttiset ja seksuaaliset tunteet ilmaistaan konkreettisesti tämän kautta, esimerkiksi suutelu. Suuchakra on kurkku- ja otsachakran piirissä, eikä sitä ole välttämätöntä erottaa niistä. Alue on silti merkityksellinen pullonkaula, jossa energianvirtaus useinkin tyssää nykyään niin tyypillisiin emotionaalisiin ja työelämän ergonomisiin rasitteisiin. Tämä alue sivuutetaan useinkin chakroja käsittelevissä tietolähteissä.

-KORVACHAKRAT sanotaan sijaitsevan kulmakarvojen yläpuolella sekä korvien alueella ja huolehtivat muun muassa kuuloaistista ja selväkuulosta. Jos nämä ovat avoimet kuulemme niin henkisesti kuin fyysisesti hyvin ja totuudenmukaisesti. Nämä chakrat ovat otsa- ja kurkkuchakran kanssa niin tiivissä kontaktissa, että yleensä melko tarpeetonta erottaa erikseen omiksi keskuksiksi, mutta ovat mielenkiintoisia tutkittavia.

-YLEMPI OTSACHAKRA otsa- ja kruunuchakrojen välissä hiusrajassa on väriltään sinivioletti ja edustaa henkisen näön muuntumista hengen tiedoksi.

-KAUSAALICHAKRAN (8. chakra) sijainti nähdään yleensä olevan taaempana otsa- ja kruunuchakrojen välissä ikään kuin takaraivon jatkeena yläviistoon. Tämä chakra on kirkkaan valkoinen, sinertävä, violetti tai kullan ja hopean sävyinen. Se edustaa kausaali- eli syykehoa. Siinä on tämän elämämme olemassaolon syyt. Siinä rekisteröityvät ne syyn ja seurauksen suhteet, jotka tekevät elämästämme sen mitä se on. Tämä chakra ohjaa elämäntehtäväämme ja sielunsuunnitelmaamme. Jos halutaan etsiä ongelmien ytimen ydintä, niin periaatteessa sielun eli mielen taso (kuten eritoten kausaalichakra) on usein se "mistä kaikki roikkuu", se lenkki, joka "estää" meitä paranemasta ja tekemästä jotakin vaikka kuinka haluaisimme. Kysymys on todellisen hengen tahdon toteutumisesta, oppiläksyjemme suorittamisesta korkeimman hyvän vuoksi. Kyse ei tässä chakrassa enää ole egon tavoitteista, mutta egon läpikäymisestä hyvinkin. Tämän chakran tietoisuudessa ymmärrämme mistä kaikki oikein johtuu ja tähän tasoon päästessämme vapaudumme suorittamaan 'korkeampaa elämämäntehtäväämme'. Tämän chakran tietoisuudentasoon liittyy myös niin sanottu sielumuisti, joka tarkoittaa sekä kaiken tietämistä että edellisten elämien muistoja, pelkoja ja saavutuksia. Näin ollen se tarkoittaa samaa kuin oppiläksyt ja elämäntehtävä. Myös niin kutsutut akaasiset arkistot tai akaasiset aikakirjat ovat kruunuchakran ja sitä ylempien chakrojen tasolla. Akaasiset arkistot on käytännössä synonyymi kaiken tietämiselle. Hän, joka tämän tason aidosti tiedostaa, ei enää edes näe tarpeen käyttää jumaluudesta mitään termejä, joten hänelle muun muassa akaasiset arkistot ovat yhdentekevä käsite sinänsä. Kausaalichakrankin sijainti voi vaihdella opista riippuen. Sen voi katsoa sijaitsevan otsa- ja kruunuchakrojen välissä. Pään energiakierto nähdään joissain opeissa itse asiassa kulkevan niin, että se kiertää kruunu- ja otsachakraan kausaalichakran kautta, joilloin kausaalichakra voisikin olla henkisessä kehityksessä kruunuchakraa edeltävä taso eikä sen jälkeinen. Tämän vaikutusta voi olla mielenkiintoista pohtia.

-KEHON YLÄPUOLISET CHAKRAT (korkeammat chakrat), kuten sielutähti, tähtiportti ja muut kehon yläpuolella kehon keskilinjan jatkeena sekä sen vieressä sijaitsevat henkiset energiakeskukset. Väri kuvataan yleensä valkoisena, hopeisena, kultaisena tai muina taivaallisen upeina ja kirkkaina sävyinä. Kehon yläpuoliset chakrat ovat henkisiä jumalyhteyden ja henkimaailman keskuksia. Nämä chakrat ovat jo niin sielullisia ja hengellisiä, että niistä ei oikeastaan voi sanoa muuta kuin, että ne edustavat korkeinta itseä, henkeä, jumaluutta, alkulähdettä. Ollaan sellaisten asioiden äärellä mitä on sanoin vaikea ymmärrettävästi sanoa. Totuus on silti yksinkertainen, jopa sanaton. Jumaluus, alkulähde, todellinen minä, henki sisältää kaiken, siinä on läsnä vain rakkaus ja ykseys, koko universumi, maailmankaikkeus. Siinä ei ole muuta. Olet osa universumia, maailmankaikkeutta alun perinkin. Siksi tämän tietoisuuden alueen monimutkaistaminen erilaisilla kirjallisuudestakin tutuilla huimaavilla teorioilla muista todellisuudentasoista, toisista universumeista, valoportaaleista, eri säteiden henkisistä mestareista ja niin edelleen tuntuu pikemminkin alkulähteen pakoilulta kuin sen ymmärtämiseltä. Tämän valossa ei oikeastaan ole edes väliä onko kehon yläpuolella mainittavia energiakeskuksia ja minkälaisia, koska ollaan tietoisuuden tasolla, joka on rajaton, ääretön ja kaiken kattava. Näitä keskuksia ei välttämättä voikaan saavuttaa kunnolla fyysisen elämän aikana tai fyysisestä kehosta käsin, jolloin niihin ei ole sen suurempaa syytä uppoutua. Kruunuchakran tietoisuuden saavuttaminen riittää kyllä. Kruunutietoisena voi halutessaan tutkia vielä ylevämpiä tasoja, joita nämä kehon yläpuoliset chakrat ovat. Fyysinen ja kehollinen elämä on läsnäoloa kehossa ja maan päällä. Ykseyden ja rakkauden käsittäminen kehotietoisesti riittää. Tässä piilee "korkeampien chakrojen" tärkein opetus fyysiseen elämäämme ja päächakroihimme.

-CHAKROJEN ULOTTUVUUDET, eli kolmi-, neljä- ja viisiulotteisten chakrojen aktivoimisesta puhutaan yleensä edellä mainittujen kehon ylä- ja alapuolisten 'korkeampien' chakrojen yhteydessä. On erilaisia teorioita kuinka aktivoida näitä keskuksia kehoonsa ja miten ne aktivoituvat tietoisuuden lisääntyessä. Joissakin näkemyksissä korkeampivärähteisten chakrojen aktivoituessa ja 'laskeutuessa' kehon yläpuolelta alaspäin niiden sanotaan siirtävän kehon alueella olevia yleisesti tuntemiamme päächakroja alaspäin esimerkiksi jalkojen alueelle ja edelleen maan uumeniin kehon alapuolelle. Sanotaan, että neljä- ja viisiulotteiset chakrat ovat eri värisiä kuin kolmiulotteiset. Pääasiassa niitä kuvaillaan taivaallisemmilla värisävyillä, kuten valkoisella, kullalla, hopealla ja sateenkaaren väreillä. On olemassa visualisointiharjoituksia neljä- ja viisiulotteisten chakrojen aktivoimisesta, jolloin mielen voimalla siirretään chakrojen paikkoja ja keskitytään chakrojen värähtelytason kohottamiseen. Tässä oppaassa ei suositella kyseisiä harjoituksia. Tarvittavat chakrat aktivoituvat kyllä itsestään ja oikeaan aikaan. Kyse on chakrojen ja koko olemuksemme tietoisuuden tason eli värähtelyn yleisestä noususta, jolloin chakramme avautuvat lisää ja alkavat loistamaan lisää sisimpämme (todellisen itsemme) valoa. Ei ole tärkeintä tietää kuinka chakrat elävät ja kehittyvät teoriassa, eikä siten ole välttämätöntä siirrellä tai muokata niitä. Herkille ihmisille voi olla sellaisesta haittaa ja muutenkin on tyypillistä, että henkisyys saa ulottuvuuksiin kurkottelun piirteitä, josta seuraa usein takapakkeja ja pettymyksiä.






Muita aiheeseen liittyviä käsitteitä:


Energia, kaikki on energiaa. Olemme energiaolentoja. Jokainen olemuksemme osa värähtelee erilaisilla energiataajuksilla, jotka yhdessä muodostavat sen kokonaisuuden, jota kutsumme itseksi ja muuksi maailmaksi.


Energiatietoisuus tarkoittaa tässä chakraoppaassa sitä, että henkilö aistii energian läsnäolon muutenkin kuin vain fyysisyytenä. Hän tuntee chakrojen liikkeet ja toiminnan, sekä aistii itsensä ja ympäristönsä energioita.


Maailmankaikkeus tarkoittaa tässä oppaassa kaikkea olemassa olevaa kaikilla olemassaolon tasoilla, eli se käsittää koko universumin (ja väitetyt toiset universumit) jumalan mukaanlukien. Maailmankaikkeus toimii tietyin periaattein. Se liikkuu iäti kuin hengittäen tai tanssien. Vaikka fyysisesti näyttäisi, että jokin elävä kuolee, mikään ei katoa, vain muuttaa muotoaan. Maailmankaikkeudessa ei ole erillisyyttä, vaan jokainen maailmankaikkeuden osa on osa samaa kokonaisuutta, myös jumaluus. Tässä oppaassa maailmankaikkeus ja jumala nähdään synonyymeina, joka tarkoittaa, että jokainen meistä maailmankaikkeuden osasina on yhtäkuin jumala ja jumalan kanssa samalla viivalla. Se myös tarkoittaa, että jokaisessa ja kaikkialla on universumi ja jumala sekä sen tieto.


Elämänvoima, qi, prana ja muut termit samalle voimalle tarkoittavat energiaa, joka virtaa olemuksessamme pitäen meidät elossa. Tämä elämänvoima on myös ruuassamme. Se on kaikkialla. Hengitämme sitä. Olemme se. Elämänvoimakentällä tarkoitetaan sitä ympärillämme olevaa (auran) osaa, jossa tämä voimamme sijaitsee ikäänkuin varastona. Jos se heikkenee ja vähenee, voimme sairastua. Jos sen virtaus olemuksessamme ja kehossamme estyy, vointi heikkenee ja lopulta sairastumme. Jos elämänvoimakenttämme ja sen virtaus pysyy kunnossa, pysymme terveinä. Hoitamalla chakrojamme hoidamme samalla myös elämänvoimaamme, joka virtaa chakrojemme ja energiakanaviemme kautta. Elämänvoimaa, qi:tä, voi sanoa myös hengeksi, sillä henki on kaiken takana.


Maadoitus on läsnäoloa fyysisessä kehossa ja tässä hetkessä. Olemme maadoittuneita silloin, kun olemme kehossa. Maadoitus on kävelemistä avojaloin maan päällä ja luonnonläheisyyttä. Syöminen ja liikunta on maadoittamista. Fyysinen toiminta on maadoittamista. Maadoitusta ja "juuria maahan" voi visualisoida, mutta se on ennemminkin mielikuvaharjoitusta ja pään alueen chakrojen aktivoimista kuin juurichakran voimistamista läsnäolemalla hetkessä ja kehossa. Visualisointia parempi keino on tunnustella kehoa ja tarkastella ympäristöä hiljaa ja arvioimatta niitä sen kummemmin. On myös hyvä fyysisesti maadoittua, eli suosimalla avojaloin kävelyä ja luonnonmukaisia jalkineita. Ongelmia ja sairauksia voi pitää itse asiassa maadoituksen puutteena, sillä jos olemme hyvin maadoittuneita, juurichakramme toimii hyvin, ja sen seurauksena koko energiajärjestelmämme toimii hyvin. Maadoitus on myös sitä, että henki on kehossa. Jos henki ei ole kunnolla ankkuroitunut kehoon ja maan päälle, keho kuihtuu, sillä henki (qi) on sen edellytys. Samalla tavalla jumaluudesta erossa olon tila (ks. ykseys) kuihduttaa kehoa ja sen vastakappale on heikko maadoitus. Mitä vahvemmin on maadoittunut sitä korkeammalle voi kohota hengellisesti fyysisessä elämässä. Maadoitus on ensisijaisen tärkeä olla kunnossa, kun lähdetään kruunuchakraa tutkimaan, mikäli tahdotaan välttää mahdollisesti pelottavia ja vahingollisia henkisiä kokemuksia. Olemme silti aina turvassa. Jotkut opit sanovat, että maatähtichakra pitää joka tapauksessa meidät kehossamme koko elämämme ajan vaikka olisimme lentokonessa tai avaruudessa. Maadoituksessa ei ole kyse korkeuseroista, vaan värähtelytasoon keskittymisestä. Kun emme ole maadoittuneina ja samalla olemme jumaluudesta erossa, leijumme ikään kuin välitilassa, jossa koemme tuskaa. Maadoituksen puutteen tyypillisimpinä oireina pidetään perinteisesti poissaolevaa oloa, ajatuksissaan vaeltamista, kömpelyyttä, keskittymiskyvyttömyyttä, esineisiin törmäilyä, pelkotiloja, paniikkikohtauksia, sekavuutta, paineen tunnetta päässä, päänsärkyä ja muita vastaavia tuntemuksia. Sanalla sanoen heikon maadoituksen kera henkilö ei ole kunnolla läsnä. Vahvan maadoituksen omaava henkilö on luonnollisesti terve, rauhallinen, kirkasmielinen ja läsnä.


Meditaatio, hiljentyminen ja mietiskely ovat käytännössä sama asia. Meditaation päämäärä ei kuitenkaan ole mietiskely, vaan mielen hiljentäminen. Mieli hiljennetään erilaisia tekniikoita käyttäen, kuten hengitysharjoitus, kehon osaan keskittyminen, yhteen pisteeseen huoneessa keskittyminen, rauhoittavaan mielikuvaan keskittyminen tai muu. Yksinkertaisin tekniikka on antaa ajatusten tulla ja mennä arvioimatta niitä mitenkään. Tämä tekniikka tuottaa erityisen hyviä tuloksia, mikäli onnistuu pääsemään sitä kautta ajatuksettomaan tilaan, joka on meditaation ja hiljentymisen päämäärä. Sillä on mieltä ja kehoa parantavia vaikutuksia siksi, että se saa aikaan olemuksemme rentoutumis- ja paranemismekanismin. Se toimii siksi, että hiljaisuuden ja rentouden tila on meidän luonnollinen olotilamme. Olemme etääntyneet siitä, ja sen vuoksi meditaatio on niin edullinen ja oleellinen apukeino varsinkin meille länsimaisille ihmisille. Se toimii kaikilla. Hiljaisuuden tilaan pääseminen voi kuitenkin viedä aikaa ja olla haasteellista, kun lähtökohtana on ruuhkainen mieli ja levoton keho. Periksiantamattomuus ilman pakottamista on meditaation kulmakivi. Mieli siis hiljennetään päämäärätietoisesti ja lannistumatta, pikkuhiljaa. Meditaatiossa suljetaan silmät ja ollaan mahdollisimman mukavassa asennossa mahdollisimman miellyttävässä ympäristössä, jossa ei ole häiritseviä ääniä. Mieluiten täysi hiljaisuus ilman musiikkia. Rentoutusmusiikkikaan ei ole suotavaa, sillä mieltä ei ole tarkoitus stimuloida. Makuuasento voi olla kaikkein otollisin hiljentymisen ja rentoutumisen kannalta. Meditoida voi kuitenkin missä vaan, vaikka arkiaskareiden keskellä. Useimmilla meditaation päämääränä ja huippukohtana on myös kundalinivoiman nousu, josta lisää tällä sivulla. Meditaatio on eduksi kaikkeen itsessämme ja elämässämme. Se sujuvoittaa arkeamme, lisää voimavarojamme ja kykyjämme huomattavasti, koska hiljentyminen kirkastaa mielen, rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Meditaatio on ensisijaisen hyvä apu kriisitilanteisiin. Meditaatiota voi hyvällä syyllä sanoa maailman tärkeimmäksi asiaksi. Jokainen voi ottaa selvää siitä kumpuavista voimavaroista.


Epätasapainotila chakroissa tai muussa olemuksemme osassa on tila, jossa esimerkiksi chakra ei toimi siten kuin sen kuuluisi toimia parhaimmillaan. Epätasapainotila voi olla chakran tukos, vajaatoiminta, liikatoiminta, epäsäännöllisen sykkivä energiavirtaus tai muulla tavalla vioittunut toiminta. Chakra voi olla myös kiinni, jolloin siinä ei virtaa energia kunnolla. "Heikolla" chakralla viitataan tässä chakraoppaassa lähinnä chakran kiinni olemiseen, tukokseen ja vajaatoimintaan. Chakroissa voi esiintyä epätasapainossa ollessaan usemmanlaista epätasapainotilaa yhtaikaa. Chakra voi olla siis samaan aikaan yliaktiivinen ja toisaalta osin tukossa. Lisäksi jokainen chakra vaikuttaa viereiseen chakraan ja kaikkiin chakroihin. Jos jokin chakra toimii hitaasti, toinen chakra voi yrittää tasapainottaa tilannetta toimimalla yliaktiivisesti. Ja toisaalta, jos jossain chakrassa on ongelma, toistuu sama ongelma jollain tavalla joka chakrassa. Heikon toiminnan taustalla on yleensä päinvastainen asia, liikatoiminta. Ja yliaktiivisuuden taustalla on yleensä jonkinlainen passiivisuus. Chakrojen epätasapainotilan oireet ovat osin samankaltaisia niin vajaa- kuin liikatoiminnassakin. Jos esimerkiksi juurichakra on heikko voi oireena olla levoton olo, jota saattaa liikunta rauhoittaa. Juurichakran liikatoiminta voi samoin aiheuttaa levottumuutta ja energian purkutarvetta, jolloin liikunta rauhoittaa. Juurichakran vajaatoiminnassa voi olla saamaton olo, jolloin liikunta antaa energiaa ja uskoa itseensä. Ja juurichakran liikatoiminnassa liikunta auttaa lepäämään, jolloin voi syntyä oivalluksia uusista suhtautumistavoista elämään. Tällä tavalla epätasapainotilat ja oireet ovat kuin vastakappaleet (ks. yin ja yang), jotka toimivat molempiin suuntiin. Kaiken takana on aina jumalallinen rakkaus, todellinen itse, josta olemme vieraantuneet. Todellinen minä on tarkoitus ottaa uudelleen esiin riisumalla sen tielle asetetut verhot. Silloin epätasapainotilat korjaantuvat pysyvästi. Tähän oireet ja epätasapainotilat pyrkivät antamalla hälyttävää signaalia, johon havahdumme.


Aura on energiakehomme tai energiakenttämme, joka ympäröi fyysistä kehoamme. Aurasta ainakin osa voidaan valokuvata tieteellisin menetelmin, joten auran olemassa olo on jossain määrin länsimaisenkin tieteen tunnustama. Aurassa on eri tasoja, jotka oppijärjestelmästä riippuen saavat eri nimiä. Yleensä niitä sanotaan fyysiseksi auraksi, eetterikehoksi (elämänvoimakenttä, vitaaliaura), tunnekehoksi (astraalikeho), älykehoksi (mentaalikeho), syykehoksi (kausaalikeho) ja henkikehoksi, joista fyysinen aura on lähimpänä fyysistä kehoa. Auran tasot eivät ole erillisiä kaistaleita, jotka voi erottaa viivalla toisistaan, vaan ne ovat pikemminkin sisäkkäin ja värähtelytaajus vain erottaa ne toisistaan. Aurassa voidaan nähdä erilaisia värejä ja muotoja. Ne ovat ajatuksemme ja tunteemme. Energia virtaa aurasta chakroihin ja meridiaaneihin, sieltä fyysiseen kehoomme ja taas takaisin auraan. Auran voi mieltää sieluksi, hengeksi, sisäiseksi itseksi. Auran avulla aistimme ympäristöämme henkisesti. Tämä aistiminen ei kuitenkaan ole suoraan toisten energioiden aistimista tai ottamista itseensä, vaan kyse on peilaamisesta. Aistimus on oma, mutta se samalla kertoo jotakin toisesta. Aistimme aina vain oman energian, esimerkiksi jos aistimme jotakin 'negatiivista. Silti, olemme auramme kanssa osasia isommasta kokonaisuudesta, eli maailmankaikkeudesta tai hengestä, miten haluammekaan tuota kokonaisuutta kutsua. Sillä tavalla ajatellen kaikki energia toki on yhteistä ja auramme ovat yhtä. Oireidemme syyt näkyvät ensin aurassa ja sieltä ne viimein kehollistuvat fyysiseksi oireeksi.

-Auran koko ja muoto: Värähtelytason kasvaessa kohti henkikehoa auran laajuus kasvaa samoin kohti ääretöntä. Auran laajuuden katsotaan yleensä olevan noin kolmen metrin verran fyysisen kehomme ulkopuolella, mikä vastaa useimpien selvänäköisten ihmisten kykyä nähdä auran 'perustasot', joihin esimerkiksi eetterikeho, tunnekeho ja mentaalikeho kuuluvat. Tavallisesti terve aura on ovaalin muotoinen. Auran laajuus ja muoto vaihtelee tilanteen ja terveyden mukaan. Joillain henkisellä tiellä pitkälle edenneillä ihmisillä auran laajuus voi olla tuhansia kilometrejä, enemmänkin. Se ei kuitenkaan tee heistä parempia ihmisiä, vaan sama ääretön pyhyys on jokaisessa. Kysymys on siitä kuinka paljon tuo pyhyys on verhottu ja kutistettu pelon seurauksena, kuinka paljon sallii valonsa loistaa.

- Auran epätasapainotilat: Auran värejä ja muotoja selvänäköiset auralukijat näkevät meissä. Auran eri osissa on usein tukoksia ja epätasapainotiloja niinkuin chakroissa ja meridiaaneissakin. Tukokset ovat kielteisten tunteiden ja ajatusten energiamuotoja, ilmentymiä. Aurassa voi tavallaan olla myös reikiä, aura voi olla vääristynyt tai hajanainen. Jokaisen meidän aurat ovat ikään kuin sisäkkäin. Kaiken energian (siis myös auramme) voi ajatella olevan yhteistä. Joidenkin mielestä energia on niin yhteistä, että vaihdamme jatkuvasti energiaa keskenämme ja olemme siksi altiina ympäristölle. Sellainen näkemys voi aiheuttaa pelkoja. Emme kuitenkaan ole energiamielessäkään sen enempää haavoittuvia, vaikka niin jotkut väittävätkin. Aura on sen kaltainen asia, joka vie meidät voimakkaasti minäkuvamme ja sen haavoittuvuuden tai haavoittumattomuuden käsitteen äärelle. Haavoittumattomuus tarkoittaa sitä, että haavoitumme vain silloin, kun luomme itse ensin haavoittuvuuden ajatuksen ja siten toteutamme ajatuksen siitä elämäntapahtumiemme muodossa; ja päinvastoin, emme haavoitu millään tasolla, mikäli näemme itsemme haavoittumattomana ja pyhänä. Haavoittumisen kokemuksen alkuperä on siis haavoittumattomuus. Meillä on joka tapauksessa oma energiakenttämme ja olemme turvassa, sillä meissä on jo pyhä ja rajaton valo, vaikka joku sanoisikin auramme olevan rikki tai muuta vastaavaa. Jokainen meistä auransa kera on ikään kuin universumin uniikki värähtelytaajuus, jota kukaan tai mikään ei voi varastaa, kumota tai rikkoa.

-Auran hoitaminen: Auran tila olisi tärkeintä tiedostaa hoidettaessa terveyttä. Hoidamme sen yksinkertaisesti käsittelemällä pelkomme, muuta ei  periaatteessa tarvittaisi. Auran hoitamiseen on kuitenkin lukuisia erilaisia konkreettisia menetelmiä, jotka ovat apuväline parantamistyössämme. Auran tila hoituu samalla kun hoidamme chakrojammekin. Auraa voidaan hoitaa esimerkiksi kiviterapialla ja energiahoidolla, sekä arkisemmin vaikkapa suihkussa käymisellä, terveillä elämäntavoilla, positiivisuudella, luontoretkeilyllä, meditaatiolla ja joogalla. Aura ja chakrat (koko olemus) voidaan ajatella ja visualisoida olevan terve. Kiviterapiassa auraa voidaan esimerkiksi 'kammata' vuorikristallilla tukosten avaamiseksi ja huuhtomiseksi. Kristallia voidaan pitää käsissä ja pyörittää sitä ympyrän muotoisesti kehon edessä. Auraa ja chakroja voidaan hoitaa myös esimerkiksi äänimaljaterapialla. Suitsukkeitakin voi kokeilla.


Meridiaanit (kanavat, nadit) ovat energiaväyliä, joita pitkin energia (elämänvoimamme) virtaa koko olemuksessamme. Kanavia on lukemattomia. Tukokset ja epätasapainotilat ovat usein myös meridiaaneissa, eikä vain chakroissa. Meridiaanitkin hoituvat chakraterapian ohessa. Chakrat ovat meridiaanien risteyskohdissa tai meridiaanien energian keskittymiä. Oleellisin energiakanava kulkee kehon keskilinjalla, ja muita tunnetuimpia kulkee esimerkiksi käsivarsissa ja jaloissa suunnilleen hermostomme mukaisesti. Energia virtaa energiakanavissa niin ylös kun alaspäinkin. Sanotaan, että kehon vasen puoli käsittää alaspäin virtaavaa energiaa (feminiininen) ja oikea puoli ylöspäin virtaavaa energiaa (maskuliininen). Lue myös kohta "yin ja yang".


Akupisteet ovat kiinalainen vastine chakroille. Akupisteet sijaitsevat likimain samoilla kohdilla kuin chakratkin. Kiinalaisessa lääketieteessä akupisteitä on vain monin verroin enemmän ja kiinalainen lääketiede on paljon monimutkaisempaa kuin chakraoppi. Kiinalainen lääketiede tuntee meridiaanit niinkuin chakraoppikin. Periaatteessa kiinalainen akupisteiden teoria on enimmäkseen samassa linjassa chakrajärjestelmän asiasisällön kanssa. Chakrojen teoria on kuitenkin niin yksinkertainen, että sen omaksumiseen ja optimaalisiin hyötyihin ei tarvita vuosien opiskelua niinkuin kiinalaisessa lääketieteessä.


Chakrojen hoidossa tai chakraterapiassa voidaan käyttää monia menetelmiä. Niitä ovat esimerkiksi meditaatio, jooga, kiviterapia, energiahoidot, värit, tuoksut ja ääni. Luonnollisesti on tärkeää hoitomuotojen rinnalla huolehtia ruokavaliosta, liikunnasta ja terveydestä sekä elämästään ylipäätään.


 -Kiviterapia ja meditaatio chakroille: Tehokkain itsehoitomenetelmä on meditaation ja kiviterapian yhdistelmä, jossa valikoidut kivet (chakrojen värien mukaan) asetetaan chakrojen kohdalle makuuasennossa ja annetaan kivien vaikuttaa ja mielen hiljentyä samalla noin puolisen tuntia. Menetelmä on hyvin yksinkertainen ilman monimutkaista teoriaa ja sen varman tehon voi jokainen itse kokeilla kaikessa rauhassa. Voit toimia esimerkiksi seuraavasti:
Hanki kullekin chakralle sopivat kivet, joita ovat perinteisesti juurichakralle punainen jaspis, sakraalichakralle karneoli, solarchakralle tiikerinsilmä, sydänchakralle malakiitti ja sen ylle ruusukvartsi, kurkkuchakralle sininen pitsiakaatti, otsachakralle sodaliitti ja kruunuchakralle ametisti tai kirkas kvartsi. Aseta kivet makuuasennossa kunkin chakran kohdalle ja rentoudu hiljentyen makuullaan noin puoli tuntia tai käytä sopivalta tuntuva aika. Nouse rauhassa ylös, juo lasi vettä ja palaa takaisin arkiaskereihisi. Huuhtele kivet hoidon jälkeen ja laita ne luonnolliselle alustalle (erilleen sähkölaitteista) 'latautumaan', kuten vaikkapa akaattilevyn päälle.
Kiviterapia perustuu kivien värähtelytaajuuteen. Kivien värähtelyä voidaan kutsua universaalin viisauden tai parantavan voiman värähtelyksi. Kivien energia saa chakramme, energiajärjestelmämme ja kehomme 'muistamaan' oikean toimintatavan, jolloin olemuksemme energia kohoaa ja paranemismekanismit aktivoituvat. Siinä on kyseessä eräänlainen peilaus, joissa olemuksemme ohjataan samaistumaan kivien puhtaaseen värähtelyyn.


Yin ja yang ovat itämainen (kiinalainen) käsite kahdesta toisistaan riippuvasta ja toisiaan täydentävästä vastavoimasta, positiivisesta (yang) ja negatiivisesta (yin), maskuliinisesta ja feminiinisestä, nousevasta ja laskevasta, valosta ja varjosta, päivästä ja yöstä, suorittavasta ja lepäävästä jne. Toinen ei voi olla ilman toista ja toinen sisältää aina toisen siemenen. Näkemys kuvaa miten asiat toimivat täällä kahtalaisuuden tasolla. Teoria rinnastetaan paljolti myös chakroihin ja energiavirtauksiin olemuksessamme. Energiajärjestelmässämme onkin nousevia ja laskevia virtauksia, sisään ja ulos virtaavia, aktiivista ja passiivista toimintaa, plussaa ja miinusta. Mutta energia vain on. Yhtä energiaa. Mikä nähdään negatiivisena voikin pian olla positiivinen voima. Esimerkiksi, jos pelkäät, on se ikävää (ja negatiivista energiaa), kun sitä niin katselet. Kun voitit pelon näet sen siunauksena (positiivisena energiana). Siinä on yin ja yang teoria pähkinänkuoressa. Mikään ei ole miltä näyttää. Kaikki on näkemyksestä kiinni. Käännä pöytä ylösalaisin, niin yläpuoli ei olekaan enää yläpuoli. Tästä syystä teoria voi olla ontuva, jos sen niin näkee. Siksi onkin parasta puhua vain neutraalista energiasta, tai pelkästään rakkauden energiasta, sillä rakkaus on ikuinen totuus kaiken takana. Kahtiajaottelu voi olla harhaanjohtavaa ja luoda ristiriitaa, jopa konflikteja ja sairauksia, mutta silläkin on hyvä tarkoitus. Ja se on se, että niistä pääsee yli, jolloin niidenkin takana on yksi ja sama energia: rakkaus, jumaluus. On hyvä tarkastella koko chakrajärjestelmää ja chakrateoriaa samalla tavalla yhtenä kokonaisuutena ilman ristiriitoja ja jakoja. On hyvä toki jaoetella mikä tuntuu todelta ja mikä epätodelta itselle.


Ego eli pelko on meidän suojamekanismimme. Sen synonyymejä voivat olla esimerkiksi pelkominä, egominä, varjominä ja alempi persoonallisuus tai alempi mieli. Itse asiassa ego on paljon laajempi käsite kuin yleensä ajatellaan. Se ei ole vain egon pönkitystä tärkeilyn muodossa. Se on koko persoonallisuutemme, tunteemme ja ajatusmallimme. Egon eli pelon alle lukeutuu kaikki kielteisyys sekä halut. Pelko ja halu ovat pohjimmiltaan samaa. Kielteinen on sellaista, joka ei johda välittömästi ehdottomaan rakkauteen. Jokainen kielteinen ajatus, tunne, käytösmalli, ihanne ja niin edelleen voidaan jäljittää pelkoon. Näitä ovat ymmärrettävissä olevien pelkojemme lisäksi arvomaailmamme, sääntömme, normimme ja uskomuksemme. Egon viestiä on niin ikään puolustatuminen, arvostelu, tuomitseminen, ylpeys, kostonhalu, kateus, mielihalut, riippuvuudet, paremmuudentunne, katumus ja syyllisyys (omatunto), jopa suurin osa sinsänsä positiivisen oloisista tunteista ja ajatuksistamme, kuten kiltteys ja velvollisuudentunne. Voitonriemu ja naurukin voi perustua pelkoon, kuten esimerkiksi kilpailuvietin sanelema ilo. Aito ilo tietenkin on puhdistavaa ja vapauttavaa, vaikka se olisikin virinnyt pelosta. Tällä tavoin pelko muuntuu. Ego-käsite on itsensä työväline, joka on tehokas siinä vaiheessa kun tullaan chakratyöskentelyssä ja elämässä risteyskohtaan, jossa alamme kunnolla henkistyä. Koko maailmankuva käännetään ylösalaisin ja uusitaan. "Ego (pelko) vai henki (rakkaus)" -kysymyksellä punnitaan tarkoin mikä sairastuttaa ja mikä parantaa, mikä palvelee erillisyyttä ja mikä ykseyttä. Tätä työvälinettä ei tarvita enää kun se on tehnyt tehtävänsä. Sen jälkeen egokin nähdään henkenä - rakkauden opettajana. Toisin sanoen ego ja pelot muunnetaan rakkaudeksi eli hengeksi kohtaamalla ne ja päästämällä niistä irti. Pelko on pohjimmiltaan vain ajatus mahdollisuudesta, että olisi olemassa jotakin muutakin kuin henki ja sen pyhyys (ateisti voi halutessaan käyttää hengen sijasta nimeä sisäinen viisaus tai muuta vastaavaa). Ajatus tällaisesta mahdollisuudesta tarkoittaa toisin sanoen, että meille jumalallisina olentoina voisi tapahtua jotakin jumaluudesta ja sen täydellisestä hyvästä poikkeavaa. Tämä taas johtaa väistämättä uhkakuviin ja itsensä puolustamiseen ja sitä kautta konflikteihin ja sairauksiin, kuolemaan. Tämä malli kasvaa ja ruokkii itseään kehässään niin pitkään, että ollaan totaalisessa umpikujassa. Ellemme ennen umpikujaa valitse toisin. Mahdollisuus valita henki egon sijasta on aina olemassa. Ego on epäluottamusta jumaluuden tai sisimmän viisautensa erehtymättömyyteen ja täydelliseen kykeneväisyyteen, sen takaamaan kaikkien tarpeiden automaattiseen täyttämiseen. Tuo rakkaudesta erossa olon kuvitelma, mielen temppu, saa siis aikaan kaikki ongelmamme. Tästä pelon ajatuksesta on pohjimmiltaan kyse jokaisen chakran tukoksenkin kohdalla. Myös niin sanottu varjominä on käytännössä egon synonyymi. Varjominässä on piilotellut, alas painetut pelkoon pohjautuvat tunteet ja ajatukset. On myös hyvä muistaa, että egosta irti pääsemisessä on tärkeintä unohtaa se kokonaan. Siksi egoon keskittyminen parantamismielessä ei onnistu, sillä se on egon työtä. Ego lakkaa olemasta vasta, kun se on kokonaan poissa mielestä. Se toki senkin jälkeen ymmärretään käsitteenä, mutta jäljellä on vain siunaus. Ja koska ego ja kielteisyys voi viedä vain rakkauteen, sen on oltava rakkautta. Siksi siitä pääsee eroon rakkaudella. Siksi egoa ei edes ole olemassa. Ja sen tähden itsensä tai toisten arvostelu "pelko vai rakkaus" -teeman tiimoilta tai koko aiheen ruotiminen ei periaatteessa olisikaan lainkaan tarpeen. Maailmankaikkeus on kuitenkin erehtymätön ja samalla hetkellä kun luovumme pelosta kokonaan toteutuu maailmankaikkeuden suunnitelma sen varalle täsmälleen aikataulussaan.

-Halu: esimerkiksi idän filosofioissa ego, pelko ja halu tarkoittavat pitkälti samaa. Pelon täytyykin olla samalla halua ja halun samalla pelkoa. Kun kuvittelemme olevamme erossa alkulähteen autuudesta, aiheuttaa se väistämättä heti halun eli puutteen ajatuksen ja tuntemuksen. Se taas täytyy olla pelkoa, sillä alkulähteestä erossa olon illuusio ei voi muuta tuntemusta aiheuttaakaan. Pelko ja halu ovat kurkottelua jonnekin mitä emme enää muista. Kun olemme alkulähteestä erossaolon kuvitelmassa, emme luonnollisestikaan samalla muista mistä olemme erossa, koska vain alkulähteen tietoisuudentilassa tiedämme kaiken selkeästi. Se mitä pelkäämme, sitä myös haluamme. Sitä mitä haluamme, sitä myös pelkäämme. Näin pysyy yllä puutteen ja uhan kierre. Tässä skenaariossa emme koskaan ole tyytyväisiä, haluamme yhä lisää peläten, ettemme sitä saa. Jos olemme jossakin pelon muodon tuntemuksessa, esimerkiksi vihaisia, pelkäämme jäävämme paitsi siitä minkä koemme elinehdoksemme, jottemme tuhoutuisi ennen aikoja. Samalla pelkäämme vihamme kohdetta, vaikka olemmekin näennäisesti vahvan oloisia vihassamme. Samalla heijastamme vihamme kohteeseemme, sekä vihamme että sen mitä vihaamme. Näemme pimeänä kohteessamme sen mikä meissä on pimeää. Sitä kutsutaan projisoinniksi. Tätä pimeyttä emme tahdo itsessämme myöntää pelko-moodissamme, emmekä sitä yleensä edes havaitse. Samalla heijastamme halumme kohteeseemme. Me yhtaikaisesti sekä vihaamme kohdettamme että haluamme kohteeseemme. Muutenhan olisimme jo vetäytyneet pois. Jos pelkäämme jotakin asiaa, sitä myös alitajuisesti haluamme. Pelko ja halu on itsetuhoinen ja nurinkurinen rooli. Samalla me teemme kaiken pysyäksemme hengissä ja tolpillamme, mutta samalla teemme sitä tavalla, joka murentaakin meitä loppupeleissä kohti 'tuhoamme', eli sitä mitä pelkäämme. Toisin sanoen meitä kiinnostaa oma tuho, vaikka väittäisimmekin toisin. Jos pelkäämme sairautta, voimme sairastua sen seurauksena. Taustalla on todennäköisesti ajatusmalli, jonka mukaan haluamme sairastua (itsetuho, huono itsetunto, ego, pelko). Tämä kaikki johtuu siitä, että hengen tasolla me tahdomme oppia pelosta ja halusta. Siitä oppimalla laajennamme itse asiassa valoamme. Tämän vuoksi pelko ja halu hoitavat itse itsensä 'pois pelistä' automaattisesti. Sen tähden pelkoa ja halua ei voi voittaa pakottamalla olemaan pelkäämättä tai haluamatta jotakin. Ne opitaan pois ymmärtämällä niiden siunaukset. Halusta irtipäästäminen ei siis tarkoita nautinnosta ja elämänilosta luopumista, päinvastoin. Löydämme itsestämme ja maailmastamme ikuisen onnen.


Harha on pelkoa, pelko on harhaa. Toisin sanoen, kaikki mikä perustuu pelon uskomukselle, sisältää aina harhaa. Harhassa ei nähdä totuutta. Siksi se ei ole luotettavaa. Se luonnollisestikaan ei pidä paikkansa, vaikka se olisi todentuntuinen. Harha on useimmiten voimakas ja eritoten siinä pistää silmään sen voimakas tunnelataus. Voidaan puhua 'mutusta'. Jotakin harhakin silti viestittää. Se kertoo vaikeuksien ja oireiden kautta milloin mennään sellaista tietä, joka verottaa hyvinvointia ja terveyttä. Harhassa voi kuluttaa halutessaan koko elämänsä, mutta ikuisesti se ei jatku. Harhassa voi rämpiä ja tuskailla ikuisuuksilta tuntuvia aikoja, mutta joskus siitä herätään. Harha ei voi kuin päättyä ja ikuinen totuus voi vain valjeta siellä missä se ei vielä valjennut ole. Sen vuoksi harhakin on lopulta osa totuutta.


Oireiden alkusyy on pelko. Se on yleensä jokin pettymys, päämäärän kadottaminen, säikähdys tai jokin muu tilanne, joka on aiheuttanut 'alas painetun' alemmuudentunteen ja riittämättömyydentunteen melko primitiivisellä tietoisuudentasolla, eli yleensä kyseessä on lapsena koettu tilanne. Tämä trauma on painettu alas, koska sitä ei olla pelon vallassa osattu käsitellä. Tämä muisto alitajuisesti ohjaa henkilön myöhempää käytöstä saman suuntaisesti kuin tuon alas painetun muiston sisältö, jolloin elämässä toistuu samankaltaiset tapahtumat. Jos trauma tuleekin mieleen ja mikäli sitä ei rakkaudellisesti käsitellä, niin se torjutaan silloin uudelleen pelolla painaen sen lujemmin alas, ja lopulta henkilö sairastuu henkisesti ja/tai fyysisesti.


Heijastaminen, kuvastaminen, peilaus ja projisointi ovat samaa käsitettä. Koska olemme samassa maailmankaikkeudessa ja sen osasia, meidän täytyy kuvastaa toisiamme väistämättä. Niin ollen maailmankaikkeudenkin täytyy kuvastaa meitä. Siksi mikään mitä ilmennämme ja teemme ei voi olla erillään muusta maailmasta eikä mikään meidän ulkopuolella voi olla erillään meistä. Sen tähden jokainen yksityiskohta maailmankaikkeudessa varmasti kuvastaa jokaista muuta yksityiskohtaa siinä. Sen vuoksi olemme toisillemme peilejä. Siksi elämämme tapahtumat ovat heijastuksia itsestämme. Täten meillä on valta elämämme tapahtumiin. Meidän on ensin muutettava itseämme, maailma muuttuu sen mukana. Jos emme usko tähän, se kuvastuu tukien uskomustamme. Jos kuvailemme toista esimerkiksi oudoksi, heijastamme oman outouden tunteemme toiseen haluamatta kohdata sitä. Jos meille tapahtuu jotakin ikävää, kuvastaa se omaa ikävyyttämme. Maailma vain vastaa kutsuihimme, signaaleihimme, joita sinne lähetämme.


Ajatukset ja ajatusmallit ovat tärkein avaimemme kaikkeen. Niillä luomme hetkestä hetkeen todellisuutemme ja muu maailma käyttäytyy niiden mukaisesti heijasteena. Tämä on maailman laki, jota ei voi väistää. Haasteita on niin kauan kuin tämän käsittäminen on puutteellista. Se, mitä ja miten ajattelee, tapahtuu. Lopputulos on tarkasti ajatusmallin mukainen. Ajatusten sisällöstä riippuu kuinka vahvasti se toteutuu ja kuuluuko tapahtuma siten elämäntarkoitukseesi. Muuntamalla ajatuksensa tarkalleen toivotun lopputuloksen mukaiseksi, lopputulos on toivotunlainen. Maailmankaikkeus toimii näin äärimmäisen yksinkertaisesti. Ihminen sen sijaan yrittää monimutkaistaa sitä olemalla uskomatta maailmankaikkeuden toimintatapaan ja siten itseensä. Siksi ihminen on ongelmissa. Ja toinen ihminen kokee onnea siksi, että on tajunnut maailmankaikkeuden ja itsensä toiminnan uskomalla maailmankaikkeuden antavan hänelle onnen ja samalla hän on uskonut omaan onnellisuuteensa. Kulutamme suurimman osan ajastamme pakertaen tämän ymmärtämättömyytemme parissa. Olemme tehneet ajatusmalleja muista ja maailmasta yleensä jonkin pettymyksen seurauksena ja selviytyäksemme. Elämme näistä malleista kuin ne olisivat oikeasti muu maailma, vaikka ne omaa energiaamme. Kun tämä kyseenalaistuu jossain vaiheessa, voimme hämmentyä. Ajatukset on parasta hiljentää kokonaan esimerkiksi meditaation avulla, koska viisain ja luovin mielemme toimii hiljaa. Hiljainen mieli lisää keskittymiskykyä ja terveyttä kaikilla tavoilla ja sillä on vain edullisia vaikutuksia koko ympäristöömme ja elämäämme. Mielemme ollessa suurimman osan päivästä hiljaa ja siksi kirkas sujuvoituu arkiaskareemmekin huomattavasti.


Tunteet ja käyttäytymismallit ovat samaa maaperää. Ajatuksemme luovat tunteemme. Tunne ikään kuin hedelmöittää ajatuksen, ja tunne saa meidät todennäköisesti myös toimimaan. Silloin käyttäydymme tietyllä tavalla. Tuo tapa on tarkasti se mitä oli valintanamme ajatella ja tuntea. Tämä väylä on 'luomistyötämme' maan päällä. Käyttäytymismallimme saavat puolestaan muut käyttäytymään samansuuntaisesti ja näin todellisuutemme muovautuu sellaiseksi kuin se kulloinkin muovautuu. Kun ymmärrämme kuinka elämä ja maailma on käsissämme suuntamme muuttu ja identiteettimme menee uusiksi. Teemme suuria elämänmuutoksia. Oivallamme olevamme todella jumalallisia. Ja että tapahtuipa mitä vaan, jumaluus toimii kauttamme, myös silloin kun tyrimme. Ei ole väärin tuntea voimakkaasti, ei ole liioin väärin olla tuntematta mitään. Tunne on se elämänkokemus, jonka teemme itse. Tunne ei ole ulkopuolisen voiman tekosia; voiman, jolle emme voisi mitään. Saadaksemme tuntea jotakin, emme tarvitse siihen ulkoista, vaan sisäistä. Kun sisin on tiedostettu ja toivottu tulos valitaan, 'ulkoinen' heijastuu siihen automaattisesti. Ja niin toivottu tulos ja tunne syntyy. Olemme vapaita valitsemaan siis tunteemme jokainen hetki. Pystymme hallitsemaan niitä. Pystymme vaikuttamaan käytökseemme. Muut heijastavat sen takaisin.


Karma ja sen paradoksi. Karma samaan aikaan on ja ei ole. Kuten yin ja yang, sekin on näkemysasia. Yksinkertaisimmillaan karma on syy ja seuraussuhde. Se on palautetta. Luomme itse todellisuutemme hetki hetkeltä ajatusten ja tunteiden avulla. Ne saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla ja se taas aiheuttaa muussa maailmassa samankaltaista liikehdintää. Toisin sanoen millaisia olemme sitä vedämme puoleemme. Sitä niitämme mitä kylvämme. Mitä lähetämme ulospäin sellaista on palaute. Sitä saa mitä tilaa. Siksi tunnemme saavamme 'rangaistuksen', 'huonoa karmaa', kun käyttäydymme epäedullisesti. Ja toisinpäin, saamme 'palkkion' eli 'hyvää karmaa', kun toimimme viisaasti. Karma toteutuu, jos siihen uskomme. Olemme vapaita kun uskomme olevamme vapaita. Maailmankaikkeus toimii sillä tavalla, eikä kukaan voi paeta sitä. Siksi se on myös lohdullista. Voimme siis hyvin mielin luopua kostonhalusta ja muusta vastaavasta, pelosta. Jokainen saa läksynsä omatoimisesti ollessaan osa maailmankaikkeutta. Karma on sama asia kuin pelätä tai olla pelkäämättä. Pelko on ainoa asia, joka meitä voi 'rajoittaa' täällä. Kaikki päätyy lopulta karma-käsitteen hylkäämiseen, sillä pelättävää ei ole. Koska maailmankaikkeus eli alkulähde perustuu ehdottamaan rakkauteen, ei karmaa lopulta ole. On parempi ottaa tämä lähtökohta heti alussa, kun alkaa aiheeseen tutustua, sillä muuhun se ei voi johtaa. On paras luopua karman ajatuksesta sen sijaan, että puntaroisi itsensä ja muiden karmavelkoja eli eläisi pelossa, eikä sen takia saisi rauhaa.


Jälleensyntymä (reinkarnaatio) liitetään vahvasti karmaan ja on osa sitä. Jälleensyntymisopin mukaan sielu tahtoo jälleensyntyä maan päällä uuteen kehoon niin monta kertaa, että on läpikäynyt läksynsä ja palvellut elämiensä tarkoituksen. Koska jälleensyntymiseen liittyy menneen, nykyisyyden ja tulevan aikakäsitys se sitoo meidät karmaan ja menneen taakkaan sekä velalliseen tulevaisuuteen. Se ei sinänsä anna meille mielenrauhaa juuri nyt. Siksi jälleensyntymäoppi on vain yksi itstutkiskelun vaihe, joka kuuluu ohittaa. Kun oppi jätetään siinä uskossa, että vain ikuinen vapaus on hengen totuus, koko karma raukeaa ja vapaudumme. Jälleensyntymän teoria on samanlainen paradoksi kuin karma, ego, pelko, aika ja muu vastaava. Ne ovatkin samaa illuusiovyyhtiä, joka on tarkoitus ymmärtääkin pelkkänä illuusiona. Ne ovat samaa linjaa. Näin ollen ne eivät voi itsessään ihmistä koskaan vapauttaa, koska syyllisyys ja velkaisuuden tunne ovat ainoita ihmistä rajoittavia asioita. Ja juuri niiden avulla vapaudumme. Käymällä tuon illuusioiden vyyhdin läpi, oivallamme, ettei se ole totta. Ja tästä syystä edelliset elämät ja tulevat elämät (ennustaminenkin) ovat sinänsä yhdentekeviä, vain työkaluja vapautumisemme tiellä. Ainoa todellinen todellisuuden puoli on nyt-hetki, jossa me ikuisesti jo olemme eheitä ja vapaita. Jälleensyntymän ja karman varjostin on varjonamme, jos siihen uskomme. Olemme sidottuja jälleensyntymään ja karmaan, kunnes vapaudumme siitä, mutta samaan aikaan olemme kokoajan vapaita hengen tasolla.


Oppiläksyt ovat elämämme aikana kohtaamamme asiat ja ihmiset, niin myönteiset kuin haasteellisetkin. Olemme täällä oppimassa. Opimme takaisin rakkautta eli jumaluuttamme pelon eli jumaluutemme kieltämisen kautta. Oppiläksyt ovat valintoja. Ne on tehty jo ennen syntymäämme hengen tasolla. Olemme täysin tyytyväisiä hengessä näihin läksyihin, vaikka maan päällä tuntisimme olomme tukalaksi emmekä pystyisi ymmärtämään miksi tapahtuu se mitä tapahtuu. Jos ymmärtäisimme heti kaiken ei meillä olisi opittavaa. Maapallo olisi vailla tarkoitusta. Otamme yleensä elämän vakavasti, varsinkin sen haasteet. Oikeastaan elämä on vain leikkiä, näytelmää. Meillä on ikään kuin vain naamiasasut päällämme. Kuollessamme riisuudumme niistä. Tuo naamiaisasu on eritoten pelkoamme, emme muista jumaluuttamme. Oppiläksyt ovat erittäin sitovia, koska ne ovat maanpäällisen olemassaolomme syy. Niihin kytkeytyy elämäntehtävämme. Siksi ne ovat monesti niin sitkeitä ja pitkiä tietä läpi käytäväksi. Kun puhdistamme energeettisesti olemustamme ja asioitamme, jotkut energiat puhdistuvat helposti. Jotkut pääsevät taakoistaan toisia helpommin. Kun mikään ei tunnu kunnolla tai lopullisesti auttavan ja hankala tilanne jatkuu, kyseessä on silloin aina oppiläksy. Niihin liittyy usein myös henkisiä valoja tai siteitä toisiin ihmisiin. Tällaiset valatkaan eivät purkaudu ennen kuin niihin sidottu oppi on käyty. Oppiläksyistä ja karmasta vapautuminen voi mennä henkisellä kulkijalla taisteluksi, jolloin henkilö yrittää puhdistautua vimmalla jopa kiukun kera ja palaa loppuun henkisessä puhdistautumisessaan. Tällainen tilanne on tyypillisimpiä ja haastavimpia henkisiä oppiläksyjä. Se on läksy siitä, että asiat annetaan ratketa omalla painollaan ja luotetaan, rauhoitutaan ja löydetään todellinen itse. Ymmärretään rakkaus ja hyvä tarkoitus kaikissa ja kaikessa, eritoten itsessä. Opitaan oma jumaluus eikä anneta minkään enää varjostaa sitä. Menemme rohkeasti eteenpäin ja pysymme järkkymättä jumaluudessamme tapahtuipa mitä vaan. Tämä läksy kätkeytyy kaikkiin läksyihin ja se onkin oikeastaan maapallon ainoa läksy. Moni henkinen ihminen yrittää löytää oikoteitä ja kiertoteitä oppiläksyjen ja raskaiden asioiden ohi. Se on tietenkin ymmärrettävää. Oppiläksyjä ei kuitenkaan pysty kiertämään tai perumaan. Niiden suorittaminen on siunaus ja raskaiden asioiden takana on helpotus. Oppiläksyjä ei siis kannata pitää taakkana. Ne voi suorittaa elämänilolla. Elämän kovimpiinkin asioihin on mahdollista suhtautua myönteisesti.


Suojautuminen 'negatiivisilta' energioilta, hengiltä, ihmisiltä tai muilta vaikutteilta on yleisimpiä käsitteitä, joihin törmää kun lähtee henkiselle tielle. Suojautumista suositellaan eri menetelmin laajalti henkisissä piireissä ja tietolähteissä. Tästäkin on kuitenkin olemassa monta näkemystä. Hyödyllisin näkemys on vuorenvarmasti se, ettei ole olemassa mitään mitä pitäisi varoa. Muut kannat ovat vain kiertoteitä siihen totuuteen. Jos kaikesta huolimatta tahtoo ajatella, että jotain suojauduttavaa hengen tasolla tai muutoin on, rakkauden ajatus on paras suojamme. Koska lopulta joutuu päätyä siihen, että mielemme aikaansaa kaiken mitä tapahtuu. Olipa kyse fyysisistä tai henkimaailman 'häiriötekijöistä', niin ne ovat vain heijaste sisäisestä draamastamme, eli pelostamme. Pelko on 'negatiivista' energiaa. Jos pelkäämme, olemme 'negatiivisia' olentoja. Vaikka seurassamme siis olisikin kielteistä energiaa tai negatiivisia henkiä, ne ovat ainoastaan opettamassa meille omasta kielteisyydestämme ja sen purkamisesta. Silloin kyseessä on rakkaus. Lisäksi, jos uskoo jo jumaluuteen ja esimerkiksi suojelusenkeleihin, mitä suojauduttavaa silloin vielä olisi? Mitä virkaa suojelusenkeleillä ja henkioppailla silloin olisi, jos he päästäisivät luoksemme hirviöitä ja pimeää voimaa? Suojautumistarve on pelkoa ja aito itsevarmuus on terveyttä. On paras luottaa, että kaikki on hyvin ja olemme turvassa, koska niin se on. Vaikka kuuntelisikin henkimaailmasta jotakin harhaanjohtavaa opasta, on joka tapauksessa kuunnellut silloin omaa sisäistä harhan opastaan (pelkoa, egoa). Kielteisten energioiden tai pahojen henkien läsnäolon aistiminen tarkoittaa aina oman pelon aistimista. Yleensä ympärillä ei silloinkaan ole mitään pimeyttä sen kummemmin. Vaikka olisikin, vain rakkaus, rauhallisuus ja luottamus (valo) auttaa, ei pelko tai mikään sen muodoista. Sillä se mitä ajattelee ja tuntee, sitä luo ja vetää puoleensa. Suojautuminen on näin ollen vain turvallisuudentunteen ja oman vahvuudentunteen lisäämistä ja tavoittelua. Jos turvallisuudentunnetta lisää rukous tai esimerkiksi violetin liekin visualisointi tai vaikkapa arkkienkeli Mikaelin varjelus, olkoon niin. Sillä tavoin voi päästä lähemmäs omaa todellista voimaansa ja kuvitella olevansa siipien tai jumaluuden valon suojassa. Silloin lisää hiljalleen omaa valoaan, toisin sanoen itsetuntoaan. Mutta kaikkein vahvin keino (johon kaikki lopulta päätyykin) on oman pyhyytensä ja valovoimansa käsittäminen ja siihen täydellisesti luottaminen. Väkevämpää suojausta tai apukeinoa ei ole olemassa. Mitä tapaa käyttääkään, se on ok, kunhan on hyvä olla. Suojausten toistuva pyytäminen tai visualisointi egoon perustuen kuitenkin lähinnä lisää egoa, jolloin seuraksena voi olla jatkuva epäluottamus suojauksiinsa ja suojausten jatkuva uusimiskierre. Se taas manifestoituu sillä tavoin, että jotakin 'pahaa' tapahtuu, jolloin usko suojauksiin, enkeleihin, jumaluuteen ja itseen verottuu merkittävästi. Seurauksena voi olla vakavat mielenterveysongelmat. Tällöin ei ymmärretä sitä, mikä suojautumistarpeen aiheuttaa, eli peruspelkoa, joka kuuluu käsitellä. Mitä pikimmin sisäistämme, että jumaluus meissä on tarpeeksi vahva valo taatakseen pyhyytemme, sitä nopeammin paranemme ja vapaudumme, ja lopulta tarve suojautua lakkaa.


Valotyö on henkistä puhdistautumista ja valon määrän lisäämistä. Yleensä sillä tarkoitetaan toimia, joita henkinen ihminen suorittaa puhdistaakseen itseä, toisia tai maailmaa. Tällainen voi olla esimerkiksi energiahoitoa tai muuta henkisen parannusmenetelmän käyttöä. Valotyössä pyritään levittämään valoa maailmaan. Valolla tarkoitetaan hyvinvointia ja terveyttä sekä hyvyyttä ja rakkautta. Se rinnastetaan jumalaan, henkeen, ja sitä kautta ammennettavaan valoon, alkulähteen (taivaan) valoon. Valon vastakohta on pimeys tai varjo. Tämä johtaa helposti harhaan. Pimeys ei ole valon vastavoima, vaan pimeys on myös lopulta valoa. Pimeydessä kuvitellaan olevan erossa valosta. Pimeys on yhtäkuin pelko ja ego. Valotyön ei pitäisi olla taistelua pimeyden voimia vastaan. Valotyön ei niin ikään kuuluisi tapahtua rahan tai maineen kartuttamiseksi. Vilpitön valotyö on lempeän myötätuntoista ja kunnioittaa hoidettavan olemassaoloa ja elämänpolkua haasteineen.


Mystiikka on sana, jonka alle voidaan lukea kaikki sellainen henkisyys, joka pyrkii selittämään selittämättömiä tai hengen todellisuuden ilmiöitä enemmän pelon kuin rakkauden kautta, eli enemmän harhan kuin totuuden kautta. Tyypillistä mystiikalle ja mystisyydelle ovat salamyhkäisen ja jännittävän sävyiset teoriat henkisyyden ja hengellisyyden ympärillä. Mystiikalle on ominaista asioiden monimutkaistuminen selkeyden ja yksinkertaisuuden sijaan. Mystisyys harvemmin tarjoaa pysyvää turvallisuudentunnetta tai rauhaa, vaikka se siltä saattaisi vaikuttaa. Mystiikka on paremminkin yritystä kurkistaa verhojen taakse kuin nähdä niiden taakse. Siksi se on enemmän ja vähemmän myös viihdettä. Lähes jokainen käy henkisessä kehityskulussaan läpi harhojen tason. Se on henkisyyden aloittelua, alkulämmittelyä. Voidaan myös puhua mystiikan harhasta, joka merkitsee sitä, että ihminen tahtoo henkistymisensä alkuvaiheessa ja ylipäätään elämässä nähdä kauniin valheen kuin ruman totuuden (vaikkakin totuus on lopulta aina kaunis ja hyvä). Ihminen janoaa jännitystä ja huippukokemuksia, vaikka tärkeintä olisi keskittyä siihen mitä hänellä on nyt. Mystiikan harhalla tarkoitetaan sitä, että ihminen yrittää ottaa varaslähtöjä henkisyydessä tai jumittuu tarkastelemaan henkisyyttä vanhojen sumeiden lasien läpi. Se tarkoittaa oppiläksyjen väistelyä ja toisaalta niissä rämpimistä, kun pitäisi jo päästä eteenpäin. Mystiikalle tyypillistä on myös tapa ajatella, että jotakin väärää voi tapahtua, sen mukaan on 'väärä' ja 'oikea' tapa toimia. Kun tajutaan, että kaikki asiat tapahtuvat hyvästä syystä, mystisyyden hämyisyys ja hämmentävyys haihtuu. Tämän tajuaminen on askel totuuden ymmärtämiseen. On tarpeen vain oppia käsittämään kuinka kaikki tapahtuva palvelee lopulta hyvää samalla huomaten mitkä asiat tai toimintatavat johtavat parhaaseen lopputulokseen nopeiten ja mitkä mutkien kautta. Mutkatkaan matkassa eivät silti ole vähempiarvoisempia asioista, päinvastoin, ne ovat tärkeitä oppeja ja maailmankaikkeuden liikettä. Muun kuin kirkkaan totuuden voidaan sanoa olevan mystiikkaa.

-Eräs esimerkki mystiikan harhoista: ihminen ryhtyy henkiselle tielle ja löytää itselleen hyvältä vaikuttavan ja selvästi hyvinvointia lisänneen opin muiden henkisten ihmisten keskuudesta. Oppiin kuuluu henkisten rasitteiden puhdistaminen valotyöllä. Ensimmäisten voimakkaiden ja positiivisten puhdistautumiskokemusten perusteella ihminen olettaa ilman muuta lopunkin opissa olevan totuudenmukaista, toimihan se niin hyvin. Ensimmäiset henkiset kokemukset 'näkymättömistä voimista' ovat huiseja, etenkin kun kokee oman henkisen voimansa ensi kerran. Ihminen ryhtyy siis henkiseen valotyöhön puhdistamaan itseään ja ympäristöään. Hän saattaa tehdä sitä hyvinkin vilpittömästi. Ja oppi näyttää yhä toimivan. Tulosta tulee ja itsetuntokin kasvaa. Mutta tärkein asia jää käsittämättä. Vaikka puhdistustyö saattaa toimiakin, sivuun jää kysymys siitä mihin näitä puhdistettavia energioita tarvitaan, miksi ne ovat olemassa ja mitä ne itseasiassa ovat. Puhdistustyö keskittyy paljolti vain 'pahan' poisajamiseen eikä liiemmin katso tuota 'pahaa' suoraan silmiin, vaan pikemminkin luikkii sitä pakoon. Sillä tehdäänhän valon työtä eikä missään nimessä kosketa siihen 'pahaan' sen enempää. Tällainen valotyö on upeaa ja jaloa toimintaa. Mutta onko se valon työtä, jos 'pahaa' ajetaan pois. Se onkin itse asiassa sen 'pahan' palvomista. Välttely ja kieltäminen on sen kohteen pelkäämistä ja siinä kiinni pysymistä ilman, että asia lopullisesti ratkeaisi. Se tekee siitä palvomista. Mystiikan harhoihin kuuluu siis se, että nähdään jokin asia pahana. Lisätään 'valovoimaa', mutta ei käsitetä, että kaiken takana on vain valo. Myös 'pahan'. Kun kielteisyys kohdataan todella valon nimeen se luhistuu maahan pian. Jos sitä sen sijaan paetaan tai pidetään hirveänä asiana, se säilyy ja kasvaa. Joskus on hyvä myös pitäytyä erossa 'liian raskaista' asioista ja energioista, kerätä voimia. Se kuitenkin vain siirtää raskaiden asioiden kohtaamista. Totuus (jumala) ei piilottele itseään. Totuus on aina saatavilla. Sen vastaanottamisesta kieltäytyminen ja totuuden kertomisesta kieltäytyminen ovat ainoita asioita, jotka voivat piilottaa tai pimittää totuutta. Se on mystiikan harhaa. Ja samalla se on oppiläksyä ja siis jumaluuden työtä. Valo on kaikkialla ja kaikki on valon työtä. Totuus siitä valkenee elämänoppiemme kautta. Valotyö sellaisena kuin sitä yleisesti henkisyydessä tehdään (eli henkisten haittatekijöiden puhdistamisena) lisää toki valon määrää hoidettavan ja hoitajan olemuksessa. Se on yksiä askeleita matkalla valoon.


Astraalitaso tarkoittaa lähinnä sitä todellisuuden ja värähtelyn tasoa, jossa voidaan katsoa sijaitsevan tunneperäisen energiamme muotoina ja väreinä. Astraalitasolla puhutaan majailevan negatiivisimmat energiamme, mörkömme. Siellä sanotaan myös sijaitsevan kauniita värejä ja kuvia. Astraalitasosta käytetään nimeä harhojen taso. Kysymys on peloistamme ja pelot aikaansaavat harhoja. Tästä seuraa, että astaalitason informaatioon ei ole luottamista, mutta se on neutraalisti tarkasteltavissa. Astraalimatkalla tarkoitetaan enimmäkseen tällä tasolla tehtävää sisäistä matkaa eli oman sisimpänsä tai maailman tarkastelua. Unet nähdään yleensä myöskin astraalitasolla.


Sisäinen matka tarkoittaa samaa kuin itsetutkiskelu. Se on esimerkiksi meditaation eli mietiskelyn myötä tehty mielikuvamatka. Se on ajatuksiin ja tunteisiin, sisäisiin mielikuviin, uppoutumista. Osa näistä matkoista tehdään erilaisten harjoitusten avulla, mutta matka voi tapahtua itsestäänkin. Osa matkoista voidaan kuvata kehosta irtautumisen kokemuksiksi. Tällöinkin kyseessä voidaan katsoa olevan sisäinen matka mielen maisemassa. 
Erästä kehosta irtautumisen kokemusta sanotaan astraalimatkaksi. Varsinainen kehosta irtautuminen on voimakas kokemus, jota ei voi suositella tehtäväksi kuin vasta sitten, kun henkilö on aivan varma ja valmis siihen mitä on tekemässä. Muutoin kokemus voi aiheuttaa lisähaasteita elämään. Usea henkisen kirjallisuuden mielikuvaharjoituksista on tekstinsä perusteella kehosta irtautumista. Niissä matkataan esimerkiksi tähtiin tai korkeille henkisille tasoille saamaan henkistä tietoa, inspiraatiota ja miellyttäviä kokemuksia. Jos tällainen matkustelu on henkilölle luontaista ja vaivatonta, silloin hänelle se toimii ja hän sitä tehköön. Jos henkilöllä on vähänkään pelkoja koskien kehosta irtautumista, tällaisia mielikuvaharjoituksia ei voi suositella. Sen sijaan yhtä hyvään, ellei parempaankin, tulokseen päästään kotisohvalla suoritetulla kehotietoisella mielikuvaharjoituksella ja hiljentymisellä, jossa pysytään kehossa. Henkinen tietämys ja hyvinvointi ei edellytä matkaamista tähtiin tai eri ulottuvuuksiin. On hyvä pitää jalat maassa. Pelkkä unelmointi tai uneksiminen on jo sisäinen matka, mielikuvamatka. Oikeastaan muusta ei missään henkisen matkaamisen muodossa olekaan kysymys. Silti totuudenmukaisin henkinen tieto löytyy harhakuvien tuolta puolen. Pelkkä mielikuvitus ja ajatustenjuoksu ei aivan vielä riitä. Vasta kun ihminen on hiljentänyt täysin mielensä, alkaa todellinen henkinen tieto tulla kirkkaana tajuntaan. Siihen riittää pelkkä omatoiminen hiljentymisharjoitus.


Heiluri on henkisyyden apuväline. Niitä on erilaisia. Heilurissa on painavampi riippuva osa alimmaisena. Yleisin malli on ketjun päässä oleva kiviriipus. Tällaista heiluria pidellään vakaasti sormien välissä. Jos henkilö on herkkä ja uskoo heilurin toimivan heiluri alkaa liikkua edestakaisin, toisin sanoen sen kärjessä oleva painava elementti ja ketju alkaa liikkua, heilua. Tämän liikkeen on tarkoitus antaa heilurin käyttäjälle vastauksia, yleensä myöntävän tai kieltävän vastauksen riippuen liikkeen laadusta. Myönteinen vastaus voi olla esimerkiksi vaakasuuntainen suora liike edes takaisin. Kieltävä vastaus voi olla heilurin ympyrän muotoinen liike. Vastaus on käyttäjälleen yksilöllinen. Käyttäjä määrittelee sen itse. Heilurin liike ensi kertaa koettuna on käyttäjälleen huisi ja mystinen kokemus. Ensimmäisenä herää kysymys: mikä voima heiluria heiluttaa, vaikka heiluria pitelee vakaasti ja liikkumatta? Jokin ulkopuolinen voimako? Liikkeen aikaansaa käyttäjän oma energia tai yhtälailla voidaan halutessa puhua maailmankaikkeuden, jumalan, alkulähteen energiasta. Heiluri todellakin heiluu henkilön tietoisuuden mukaan. Heiluri kuuluu henkisyyden alkutaipaleelle. Täysin henkistynyt ihminen ei enää heiluria tarvitse, vaan hänen sisäinen tietämyksensä vastaa hänelle heti ja oikein. Heilurin käyttöön liittyy ansoja. Vastaus on aina käyttäjän mielen mukainen. Se on juuri sitä mihin taajuuteen hän on virittäytynyt. Jos hän on virittäytynyt totuuden taajuudelle, hän saa totuudenmukaista tietoa. Jos hän on pelon eli egon taajuudella, hän saa sekasortoista ja harhaanjohtavaa, virheellistä tietoa. Heilurin antamaa tietoa on syytä kunnoittaa syvästi. Siihen on syytä suhtautua aina myös tietyin varauksin, varsinkin, jos omaa vähänkään pelkoja. Heilurin vastauksiin vaikuttaa merkittävästi erityisesti vastausten jännittäminen ja epäily. Rento, hiljentynyt ja lapsenmielinen asenne toimii parhaiten oikeiden vastausten saamikseksi. Heilurin vastaukset ovat aina tulkinnanvaraisia. Millä mielellä on kysymyksensä esittänyt. Mitä ja millä tavoin itse asiassa tarkalleen ottaen kysyjä kysyy. Heilurin käyttö voi olla sekä hyödyllistä että eksyttävää. On tärkeää pitää mielessä, että ihminen joko tietää totuuden aina tai sitten ei tiedä sitä aina. Heilurin käyttö onkin meditaatiota, herkistymistä totuuden, jumaluuden taajuudelle. Se on sisäisen oppaan opettelua. Heilureina voidaan pitää myös erilaisia 'taikavarpuja'. Idea niissäkin on sama. Heilureilla ja varvuilla on perinteisesti etsitty kaivonpaikkoja ja vesisuonia. Ne kertovat vastauksen kaikkiin kysymyksiin, mutta on tietenkin syytä pohtia mitä kysymyksiä esittää. Jos heilurille esittää kysymyksiä oman edun tavoittelua tai tungettelua varten, maailmankaikkeus pitää huolen, että tulee saamaan itsensä liemeen. Jos heiluria käyttää vilpittömästi, tulokset ovat vilpittömän hyviä.


Kundalini eli käärmeentuli on mahtava voimamme, joka on kiertyneenä kerälle juuricharan alueella. Kun hiljennymme ja henkistymme tarpeeksi saavuttaen kruunutietoisuutta, kundalinivoima alkaa nousta juurichakran tienoilta kehon keskilinjaa pitkin chakrojen läpi ylöspäin. Saavuttaessaan kruunuchakran se laskee samalla alaspäin takaisin juurichakraan. Se myös leviää koko olemukseemme joka tasolla parantaen ja puhdistaen kaiken tielleen osuvan. Kundalini on hyvä ensimmäisillä nousukerroilla laskea alas ja "lukita" se takaisin lähtöpaikkaansa. Kundalinin on kuitenkin tarkoitus olla lopulta kokoajan liikkeellä. Sitä onkin aina jonkin verran mukana energiajärjestelmässä. Kundalinin nousua ennen ja sen aikana ihminen voi kokea voimakkaita tunneryöppyjä ja tietoisuuden muutoksia, kun vanhat käsittelemättömät asiat (pelot) nousevat alitajunnasta arkitajuntaan. Kundalinin nousu on enemmänkin vuosien puhdistautumisprosessi kuin yksittäinen meditaatiokokemus. Varsinainen kundalinin nousu meditaatiossa voi silti olla elämän järisyttävin kokemus. Se voi saada aikaan suuria muutoksia niin mielessä kuin kehossa. Kun kundalini nousee kruunuchakraan asti sen jälkeinen olotila on täydellinen. Henkilö kokee olevansa ihmeparantunut ja valaistunut, kaiken tietävä ja ykseydessä kaiken kanssa. Harvoin kuitenkaan yksi kundalinin nousu riittää, vaan energiajärjestelmä puhdistuu vaiheittain kundalinin noustessa kerta kerralta enemmän ja perusteellisemmin. Kyseessä on jokaisen oma hallittavissa oleva voima. Kundalinin herääminen aiheuttaa yleensä runsaastikin erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, joista osa voi olla pelottavia ja outoja. Kuitenkin juuri pelottomana ja rauhallisena pysyminen olisi tärkein asia kun kundalini alkaa herätä, sillä pelkoja ja sen seurauksia siinä parannetaan. Kundalinin nousu tarkoittaa egon eli vanhan persoonan 'kuolemaa'. Chakratasolla kundalinin nousu edellyttää chakrojen olevan sen verran avoimet toisiinsa nähden, että kundalinilla on esteetön tie ylös. Tukokset eli pelot sekä niihin keskittyminen saavat kundalinivoiman pysähtymään. Liian pieni (ei kunnolla avoin) chakra tekee saman. Kundalini silti nousee uudelleen, kun on kerran liikkeelle lähtenyt.


Valaistuminen on tietoisuuden tila, joka saavutetaan otsa- ja kruunuchakran avautuessa. Valaistuneella henkilöllä ei ole minkäänlaisia pelkoja ja ongelmia itsensä tai maailman suhteen. Hän on täydellisen vapaa, eikä mikään rajoita häntä, hänen jumalallisuuttaan, luovuuttaan ja rakkauttaan. Hän näkee ainoastaan rakkauden kaikessa.


Transformaatio on yksilön puhdistautumisprosessi, jossa hänen persoonallisuutensa ja maailmankuvansa uusiutuu, yleensä perusteellisesti. Tämä on käytännössä otsa- ja kruunuchakran avautuminen sekä kundalinin nousu. Vanha minä (ego) kuolee ja uusi minä (henki) syntyy. Oikeastaan henki, todellinen minä, tulee vain uudestaan esiin. Oikeastaan se tarkoittaa sitä, että ego ja henki sulautuvat toisiinsa. Ateisti, joka ei tahdo käyttää uskonnollissävyisiä termejä, voi kutsua tätä yksinkertaisesti viisastumiseksi. Yksilön viisaus puhkeaa kukkaan ja aiemmat 'hölmöilyt' on jätetty taakse ja anteeksiannettu niin itselle kuin muille. Transformaatio tarkoittaa usein kivuliasta vuosiakin kestävää vaihetta, jossa kaikki vanhat asiat tunteineen nousevat arkitietoisuuteen ilman, että henkilö pystyy niitä estämään tai kontrolloimaan. Se voi tarkoittaa sairastumista ja esimerkiksi työelämästä poisjäämistä. Kaikki tulee silti parempaan kuntoon kuin henkilö olisi koskaan voinut kuvitellakaan.


Ylösnousemus kuvataan taphtumana, jossa yksilö, sielu, henki, valaistuu ja nousee jumaltietoisuuden tasolle, yleensä fyysisen kuoleman jälkeen. Siitä on eriäviä näkökantoja, kuten niin monesta henkisestä opinkappaleesta. Useimpien mielestä maanpäällinen elämä ei voi sisältää ylösnousemusta, vaan se edellyttää fyysistä kuolemaa ja kehon jättämistä. Voi miettiä mikä estäisi ylösnousemuksen fyysisessä kehossa ja miksi. Olisiko se silloin tuttu pelko, joka väittää vastaan, mutta ei tahdo sitä myöntää. Pelkohan tahtoo meitä estää elämästä täydellisen hyvää elämää. Jos pelko on ainoa asia, joka meitä 'voi estää', silloin se on ainoa asia, joka maanpäällisen ylösnousemuksen voisi kieltää. Jumaluus ei kiellä mitään ja sille kaikki on mahdollista. Siksi ylösnousemus jumaltietoisuus fyysisessä kehossa on mahdollista ja se on jopa koko elämän alkuperäinen tarkoitus. Maan kuuluukin olla paratiisimainen paikka.


Varjotyö on pelkojen käsittelyä ja vastuunottoa omista asioistaan. Se on kaikkien niiden tunteiden ja ajatusten muuntamista, jotka eivät palvele parasta hyvinvointia. Näitä voidaan kutsua varjoiksi. Varjot muunnetaan valoksi. Yleensä se tapahtuu meditaation kautta. Varjotyö on se koko rupeama, joka edeltää valaistumista. Pelkojen, ajatusten ja tunteiden käsittely on syytä aloittaa hyvissä ajoin, jo oireettomana ja hyvinvoivana. Varjotyö olisi erityisen suotavaa opettaa kaikille jo lapsena. Maailmamme meno on sellaista, että suurimmalla osalla meistä on sisällämme iso taakka. On ensiarvoisen tärkeää aloittaa niiden purkaminen ennen kuin niistä kasaantuu ja manifestoituu ongelmia. Jokainen elämämme kielteinen tapahtuma olisi selvittävä saman tien, sillä se mikä unohdetaan ja painetaan alas, ei katoa mihinkään, vaan jää tiedostamattomille alueillemme muhimaan. Usein pidämme kielteisyyttä tajunnassamme myös tiedostaen, kuten vihaa ja kaunaa. Emme arvaa miten tuhoisaa onkaan ylläpitää kielteisiä tunteita ja ajatuksia ennen kuin sairastumme vakavasti. Usein vasta silloin saatamme hoksata tunteidemme ja ajatustemme sekä sairautemme välisen yhteyden. Tällöin ryhdymme oireidemme lomassa tekemään varjotyötä, jos tahdomme kokonaisvaltaisesti parantua. Päämääränämme on antaa anteeksi kaikelle (myös itsellemme) kaikki painavat asiat, irtipäästää tuhoisista tunteistamme ja ajatuksistamme (eli peloistamme) ja jatkaa eteenpäin. Varjotyö on sitä kevyempää mitä varhaisemmassa vaiheessa se tehdään. Se on sitä helpompaa mitä rauhallisemmalla, kärsivällisemmällä ja myötätuntoisemmalla tekniikalla se tehdään. Varjot nousevat pintaan ja ne kohdataan suoraan. Tämä voi olla erittäin tuskallistakin. Haasteena on tällöin uskaltaa antaa periksi pelkojensa, kielteisyyksiensä, edessä. Ei heittäytyä niiden vietäväksi, vaan antautua. Näin varjot menettävät voimansa nopeiten. Pelot annetaan tulla pintaan, jolloin voidaan toki kokea rajukin tunnemyrsky, mutta samalla pysytään rauhallisena ja tilanne pysyy kohtuullisena. Jonkin ajan kuluttua, piankin, kielteinen energia menettää voimansa ja alkaa muuntua rauhaksi, vaikkei siltä tunnemyrskyn hetkellä ollenkaan tuntuisi. Samalla irtipäästö tapahtuu ja energia muuntuu positiivisemmaksi. Yleensä silloin oivalletaan ja opitaan jotakin. Tämä kohtaaminen voidaan joutua uusia samankaltaisten tuntemusten tiimoilta useastikin sekä lukemattomien muiden pintaan nousevien kielteisyyksien kanssa. Avainasemassa on lannistumattomuus. Purettavaa riittää varmasti, mutta se loppuu joskus. Varjotyö on useimmille meistä lopulta suhteellisen helppoa, joillekin se käy luonnostaankin, riippuen kuinka opittua tunteiden käsittely on. Joillakin se vie muutaman kuukauden, jopa vähemmän, joillakin vuosikymmeniä. Taukoa voi niin ikään olla vuosiakin välissä. Jotkut vapautuvat elämänsä aikana kokonaan, jotkut eivät. Tärkeintä on ottaa täysi vapautuminen päämääräksi (niin tahtoessaan), mutta ei pakonomaiseksi tähtäimeksi. Oleellisinta on varjotyönkin lomassa (ja juuri sen hyödyksi) nauttia elämästä ja jatkaa matkaa. Varjotyön ei kaikesta huolimatta kuulu olla syväluotaavaa raskasta pakerrusta, vaan mitä enemmän pääsee siinä elämästä nauttimiseen kiinni, sitä pidemmällä on. Varjotyö on näin ollen todellista vastuuntuntoa, mutta sekään ei tarkoita hapanta tai liian asialle omistautuvaa elämänasennetta. Kaikenlaista pakottamista ja ankaruutta on edullista välttää itsensä puhdistamisessa.

-Esimerkki varjotyön haastavuudesta: On ihmisiä, joilla elämän kokemusten ja luonteenpiirteiden sanelemana varjotyö voi olla äärimmäisen tuskallinen ja vaikea tie. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun henkilöllä on taustalla elämänsä ajalta tunteiden kieltämisen ja vaikenemisen malli, paljon patoutuneita vahvoja tunteita, vilkas ajatuksen juoksu ja mielikuvitus, sekä lisäksi voimakkaita pelkoja kontrollin menettämisen ja sairastumisen suhteen. Tällainen henkilö on tyypillisesti myös täydellisyyden tavoittelija. Jos tällainen henkilö on lisäksi jo loppuunpalanut ja hänen mielenterveytensä on vaakalaudalla, hän voi joutua laittamaan itsestään kaiken likoon, jotta selviäisi järjissään tai hengissä, kun hänen varjonsa nousevat rajusti esiin. Tilanne voi kärjistyä niin, että kaikki kielteinen mielenliike voi johtaa haastaviin terveysongelmiin, jolloin ollaan lähellä sairaalahoidon tarvetta. Vaihtoehtona hänelle voi olla äärimmilleen viety meditatiivinen tila, jossa hänen on mielessään ohitettava jokainen ajatus ja tunne, ja pysyttävä tässä moodissa jatkuvasti. Hän pääsee tällä harjoituksella onnistuessaan kirkkaaseen mielentilaan, josta hän voi seurata ja hallita 'alemman minänsä' toimintaa. Tällaiselle ihmiselle voi muodostua suuri kontrasti 'alemman minänsä' (egonsa) sekä 'korkeamman minänsä' (henki) välillä. Luottamus korkeampaan minäänsä (viisauteensa) muodostuu näissä tapauksissa ratkaisevaksi asiaksi terveydentilan kehittymisen kannalta. Vaihtoehtona on tietysti aina 'shokkihoito', jossa holtiton tunnetila päästetään vallalle ja terveys heikkenee merkittävästi. Siitä palautuminen heikkokuntoisena voi viedä aikaa varsinkin silloin, jos henkilö jää pelkäämään kohtaustensa uusiutumista. Noidankehä voi tuntua lohduttomalta ja musertavalta. Sen vuoksi edellä kuvattu ohitusmenetelmä on hyvä, kunhan se tehdään rauhallisesti. On tärkeää, ettei ohitusmenetelmästä oteta uutta stressiä, joka pahentaa oireita ja tuo niitä takaisin. Noidankehä katkaistaan rennon väkeväasenteisella meditaatiolla. Periaatteessa koko varjotyö kenellä tahansa on yksinkertaista: siinä vain rentona annetaan mielen hiljentyä, kunnes olo helpottaa. Se vaatii kuitenkin niin paljon tavallisuudesta poikkeavaa rohkeutta, lempeyttä ja järkkymättömyyttä, että siinä meistä jokaisen luonteenvahvuus punnitaan ja sisimpämme ydin tulee ravistelluksi esille. Vaikka varjotyö olisi erikoisherkille ja heikkokuntoisille ihmisille tavattoman haastavaa, olkoon lohdun sana paikallaan: jokainen selviää kaikesta, aina jollain tavalla. Edellä kuvatun kaltaisesta ihmisestä tulee parantuessaan henkinen mestari.


Puhdistusoireet ovat chakratyöskentelyssä, meditaatiossa, kiviterapiassa, energiahoidoissa ja muissa hoitomuodoissa mahdollisesti jälkeenpäin ilmaantuvia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, joista tyypillisimpiä ovat flunssan kaltaiset oireet, vatsatauti, voimakkaat tunteet ja ajatukset sekä vanhojen muistojen palaaminen mieleen. Yleensä oireet ovat melko lieviä tai niitä ei ole ollenkaan, mutta joissain tapauksissa ne voivat olla suhteellisen rajujakin. Tärkeintä olisi pysytellä rauhallisena ja päästää näistä tuntemuksista irti mahdollisimman pian ja rakastavasti. Ne ovat normaaleja ja menevät kyllä ohi.


Vapaa tahto on yhtä paradoksaalinen asia kuin maailma ylipäätään. Meillä on ja ei ole vapaata tahtoa, riippuen kuinka sen tahtoo nähdä. Olemme samassa universumissa, joten sen osina noudatamme sen tahtoa. Emme voisi tai tahtoisikaan toimia muutoin. Maailmankaikkeuden eli alkulähteen tahto on kuitenkin käydä läpi tällainen oppikoulu, joka meidän planeettamme ja elämämme on. Se on väistämättä meidän todellinen tahtomme, vaikka se karulta näyttäisikin. Tämä Maa ja elämä täällä on harhojen taso. Se tarkoittaa, että voimme valita täällä mielen illuusion, jota kutsutaan peloksi, toisin sanoen edellä mainitun todellisen tahdon kieltämiseksi; rakkauden, luottamuksen, alkulähteen kieltämiseksi. Meidän on turvallista toimia näin, koska alkulähde eli maailmankaikkeus (ja siis totuus, rakkaus jne.) ei vioitu siitä. Päinvastoin, se kasvaa. Sen rakkaus tässä pelon läksyssä paljastuu silloin, kun sen oivallamme. Tämän takia kaikki mikä tapahtuu on oikein ja noudattaa jo jumalallista maailmankaikkeuden järjestystä ja suunnitelmaa. Mikään ei voi johtaa muuhun kuin hyvään. Siksi vapaata tahtoa ei oikeastaan ole. Siksi hätääkään ei ole.


Henki, sielu, eli toisin sanoen rakkaus, todellinen itse, jumaluus ja pyhyys on se vilpittömin sisäinen viisautemme ja hyvyytemme, johon lopulta aina päädymme ja jota todella tahdomme. Henki on ikuinen, koska alkulähde on ikuinen. Mikään muu kuin ikuinen ei olisi voinut luoda maailmaa, sillä se olisi jo tullut tyhjäksi, mikäli se olisi tuhoutuva. Sellainen ei voisi edes olla olemassa. Sen tähden hengen ikuisuus on ainoa asia, joka meidän kuuluu täällä saavuttaa (muistaa, tiedostaa) ollaksemme oikeasti tyytyväisiä. Henki eli sisäinen viisautemme ja hyvyytemme näkee kaiken ehdottomasta rakkaudesta ja varmuudesta käsin. Mikäli seassa on hiven jotain muuta kyse on tuomitsemisesta ja epävarmuudesta, eli pelosta, egosta. Tuota "muuta osaa" voidaan nimittää myös persoonaksemme, alemmaksi itseksi tai kuinka halutaankaan. Kuten aiemmin todettu, todellinen itsemme näkee kuitenkin myös pelon rakkautena. Silloin kun pelkoa ei nähdä rakkautena ollaan loitonnuttu hengen näkemyksestä eikä siksi nähdä enää selvästi. Seurauksena on luonnollisesti aina hätää ja ristiriitaa, joka voi johtaa ainoastaan hengen uudelleen muistamiseen, sillä henki on tuhoutumaton, väistämätön, ja siksi vain sen näkemys on totta. Tämä on chakrojen ja paranemisen osalta tärkein seikka, joka lopulta ratkaisee kaiken. Henki tai sielu käsitetään useissa henkisissä opeissa ikään kuin kehosta erilliseksi tuolla jossain korkeuksissa sijaitsevaksi, jonka kanssa voi keskustella. Kuitenkin juuri sinä olet henkesi ja sielusi. Juuri siinä ja juuri nyt. Se on sinun tuhoutumaton ja puhdas sisimpäsi. Se on joka osassa sinua. Sisällät kaiken tiedon mitä olemassa on. Siksi ei ole kovin terveellistä keskustella jonkun erillisen "korkeamman minän" kanssa, se nimittäin on enemmänkin egon kanssa kommunikointia. Egokin on osa sinua. On paljon henkisiä käsityksiä siitä kuinka sielu tai henki on jakautunut elämään useissa kehoissa ja universumeissa. Näin voi vapaasti ajatella. Voi myös pohtia onko tuollainen näkemys mielenterveydelle tai elämälle ylipäätään hyväksi. Todennäköisesti ei. Totuus on parantava ja huojentava, sillä se on sen olemus. Harha on hämmentävää ja sairastuttavaa. Tärkeää on, ettei mieltä aleta pirstaloimaan kun tarkoitus on tehdä siitä kokonainen, tasapainoinen ja ehjä. Se palautuu siihen tilaan hiljentyessä. Henki mielletään silti myös yhdeksi hengeksi, jumaluudeksi, alkulähteeksi. Olemme yksilöitä yhdessä kokonaisuudessa, ykseydessä. Siltä kannalta olemme yksi mieli ja yksi henki. Ja juuri siksi myös sinä siinä kehossasi olet jo kokonaan siinä. Ei tarvitse kurkotella tähtiin löytääkseen henkensä, päinvastoin henki on hyvin yksinkertainen olemisen tila, joka on tarkoituskin kokea kehossa. Mitä fyysisen kuoleman jälkeen tapahtuu on tarkoitettu lähinnä sen vaiheen asiaksi. Ateistikin voi yhtä hyvin käsittää hengen, mikäli hän käsittää sisäisen viisautensa. Henki ei ole uskonnon asia.


Henkioppaat, enkelit ja muu auttajajoukkomme on yleisimpä henkisen tien käsitteitä, joita vastaan tulee. On oppeja, joiden mukaan nämä auttajat ovat tosiasiallisia henkiä ympärillämme. On oppeja, joiden mukaan nuo auttajahenget ovat "korkeampia olemuspuoliamme" aurassamme tai itsessämme. Molemmat pitävät paikkansa. Molempia on. Lisäksi on harhojen taso, jossa kohtaamme henkiä, jotka eivät ole sitä mitä luulisi, ja jossa kohtaamme omat pelkomme, eli sen mitä luulemme. Tämäkin asia on siis jälleen näkemyskysymys. Kuten teemme auraamme eli mieleemme, olemukseemme erilaisia 'negatiivisia' ajatus- ja tunnemuotoja, siellä on myös ajatus- ja tunnemuotoina enkeleitä ja henkioppaita, edesmenneiden läheistemme kuvia. Ja ympärillämme on hyvää tarkoittavia enkeleitä, henkioppaita, edesmenneitä läheisiämme ja niin edelleen. Jos edesmennyt läheinen miellettiin sieluksi, miksi hän ei olisi sielu edelleenkin ja lähellämme? Olemmehan toki osia yhteistä hengen kokonaisuutta, siltä kannalta ajateltuna henkioppaat voidaan toki luetella kenen tahansa "korkeammaksi olemuspuoleksi". Henkiopaat, enkelit ja muut vastaavat ovat aina olevaisuuden korkeampia ilmentymiä, suurta henkeä, jossa jokainen meistä jo on tälläkin hetkellä erottamattomasti.


Vaihtoehtoiset hoitomuodot, energiahoidot, hoitotyöntekijät, parantajat, kouluttajat, kurssit ja muu toiminta tulevat vastaan jollain tavoin jossain vaiheessa chakratyöskentelyä ja henkistä polkua. Esimerkkejä vaihtoehtoisista hoitomuodoista voivat olla reikihoidot, selvänäkötulkinnat, henkiparantajat, meediot, erilaiset hieronnat, akupunktio tai jäsenkorjaus. Ehkä aiot itse alalle tai olet jo alalla. Muutamia seikkoja on hyvä muistaa ja pohtia. Apua kannattaa hakea ja antaa. Näkemyksiä kannattaa jakaa. Kuitenkin jokaisella on oma tie. Jokaisella on oma näkemys ja sisäinen opas, jota kukaan tai mikään ei voi riistää. On syytä pitää silmänsä avoimina niin vertaistuen ja elämänlaadun paranemisen kuin huijaamisen ja harhaoppienkin varalta. Ei kannata olla silti varuillaan, mutta hereillä. Kannattaa käyttää intuitiota ja maalaisjärkeä. Kaikkeen ei pidä lähteä mukaan ja kaikkea ei pidä uskoa. Viisasta on hakeutua mahdollisimman yksinkertaisen ja suoraan vapauttavan hoitomuodon ja filosofian luo. Paraneminen ja itsetutkiskelu on luonnollisesti useimmiten vuosien jakso ja yleensä myös ajoittain tuskallinen, mutta siitä ei kannata tehdä ainakaan enää tuskallisempaa ja monimutkaisempaa erilaisilla opinkappaleilla. Hälytyskellojen kuuluisi soida mikäli vastaan tulee rahastusta, pelottelua, ehtoja, sääntöjä, käskytystä, painostusta, kilpailua, monimutkaisia oppijärjestelmiä, hämmennystä tai muuten epämukava ja epäilyttävä tunne hoitotyön tai henkisen opin tiimoilta. Apua hakeva ja itsetutkiskeleva henkilö on usein herkässä ja tiedonjanoisessa tilassa, jossa lähes kaikki hoitomuodot ja opit kelpaavat tai kiinnostavat. Tämän takia ihmistä on helppo harhauttaa ja saada riippuvaiseksi pelkoon perustuvilla uskomuksilla (kuitenkin ihminen tosiasiassa aina itse harhauttaa itseään, vastuu on eritoten itsellä). Tällaiset opit yleensä asettavat vaatimuksia hyvinvoinnille, syyllistävät tai arvostelevat hoidettavaa jotenkin, jolloin hoidettava pitää itsellään yllä syyllisyyden ajatusmallia, josta olisi tarkoitus luopua, jotta voisi parantua ja löytää todellisen itsensä sekä universaaleja totuuksia. Pelkoon perustuvat oppijärjestelmät johtavat erimielisyyksiin ja kaunoihin ryhmien sisällä, jopa hoitotyöntekijän ja hoidettavan välillä. Monimutkaiset, toisistaan eroavat ja päätä vaivaavat teoriat ovat yleisiä henkisyydessä. Sama hoitotyöntekijäkin voi antaa ristiriitaisia ohjeita. Hoitotyöntekijä voi antaa upeita viisaita neuvoja, mutta samalla arvostella ja vähätellä asiakastaan omien aistimustensa perusteella. Hämmennys ja ristiriita voi tuntua murskaavalta. Jälleen silti kaikella on hyvä tarkoitus. Se oppi mikä kuuluu käydä, käydään läpi, ja se on lopulta siunaus. Avain on kuunnella rakkauden opasta niin itsessä kuin muissakin, ja sivuuttaa loput. Avain on ottaa vastaan ja antaa hoitoja pyyteettömästi päämääränä vain rakkauden ja hyvinvoinnin kasvattaminen (ei pelon kasvattaminen). Niin hoitajat kuin hoidettavatkin tekevät parhaansa siitä tiedosta käsin minkä he ymmärtävät. Usea hoitaja ei ole käsitellyt kokonaan omia varjojaan, mikä merkitsee sitä, että he toimivat osin egostansa. Se tarkoittaa, että saatu informaatio voi olla vääristynyttä ja heidän työnsä ei ehkä ole pyyteetöntä. Tullaan tutun viisauden äärelle: jokainen päättää itse mitä uskoo ja mikä on totuus. Kukaan ei siksi voi pelastua ulkopuolisen tahon kautta. Jokainen pelastuu itse. Apuvälineitä ja auttajia on tarjolla. Enin osa vaihtoehtoisista hoidoista ja hoitotyöntekijöistä on pääosin positiivisia kokemuksia. Jos kuitenkin pitää jotakuta tai jotakin jumalana, pettyy myöhemmin. Totuus on löydettävä lopulta itse. Hoitaja ja hoidettava ovat toistensa peilejä. Opittavaa meillä on. Henkinen tie voi olla yksinäinen tie henkisissä piireissä varsinkin, jos ei linjaudu muiden näkemyksiin. Silloin tie käydään yksin ja parempi niin, kuin yrittää miellyttää henkistä väkeä 'rakkauden nimeen'. On paras kuitenkin pysyä ymmärtäväisenä muuta maailmaa kohtaan, sillä päämäärä on yhteinen. Kaikki löytävät sinne. Ristiriidaton henkinenkin yhteisöllisyys löytyy kyllä myöhemmin, ellei nyt. Voimme mielenrauhassa kulkea tiemme ja toimia niinkuin toimimme. Jätämme vain taaksemme omat ja muiden 'epäkohdat'. Voi kysyä itseltään myös tarvitseeko erikseen henkistä alan koulutusta tai todistuksia, jotka maksavat usein yhteensä tuhansiakin euroja. Tarvitseeko ketään kouluttaa tai auttaa henkiselle tielle 'ansaitakseen leipänsä'. Eikö elämä ja maailmankaikkeus huolehdi jo meistä. Eikö jokainen kouluttaudu elämänkoulussa jo tarpeeksi. On suotavaa antaa sydämestään apua silloin, kun joku sitä pyytää. On ok toimia alalla. Mutta pitäisikö ihmisellä olla tietty status ansaitakseen apua tai antaakseen apua tai ollakseen terve. Ainoaksi tehokkaaksi hoitokeinoksi näyttää jäävän tarjota itselle ja muille näkökulma, jossa keskitytään siihen miten hyvin asiat ovat tässä ja nyt, ja miten terve jokainen on nyt. Kun tähdätään suoraan maaliin (uskotaan olevamme jo siellä) sinne päästään helpommin. Pyyteetön apu on todennäköisimmin ilmaista ja kitkatonta. Pyyteettömästi hoitava henkilö ei myöskään tuomitse asiakasta, jaksaa olla myönteinen haastavankin asiakkaan kanssa ja lisätä vain hänen hyvinvointiaan. Itsen tai asiakkaan epäkohtien esilleotto halveksuvaan tai käskyttävään sävyyn on yleensä tilannetta merkittävästi mutkistavaa helpotuksen sijaan. Hoidettavaa ei tule missään tilanteessa moittia. Ongelmat kohdataan neutraalisti, ja vielä parempi, jos niistä saa esille myönteisyyttä.

    -Mottona kaikessa hoitotyössä tulisi olla kehittämistarpeiden ja oireiden neutraali tiedostaminen sekä voimavarojen huomaaminen ja niiden              lisääminen, toisin sanoen myönteisyyden ja terveyden kartuttaminen



Energiakokeilu
tarkoittaa yleisesti ottaen energioiden eli fyysisesti näkymättömien energiatasojen aistimista. Useimmiten kyse on ihmisen energioiden, toisen energioiden, tarkoituksellisesta aistimisesta kokeilun ja energiahoidon tiimoilta. Kokeilu voi olla myös esimerkiksi luonnon aistimista, kuten puiden tai kivien energiakenttien aistimista. Energiakokeilu voi olla muun muassa selvätuntoista aistimista tai selvänäköä.Kaikki energiahoitaminen ja henkinen parannustyö on energiakokeilua. Energiakokeilu voi tapahtua myös itsestään, tahattomasti.


Ykseys tarkoittaa kaiken olevan lopulta yhtä, samaa kokonaisuutta, kuin palapelin osia. Erillisyyden ajatus on ykseyden vastakohta, mutta illuusio. Erillisyyden harha on oppiläksy, jossa palataan takaisin ykseyteen. Siihen, jossa alun perinkin ja kokoajan oltiinkin. Ykseyden muistaessa ihminen on jumalyhteydessä ja siten vapaa pelosta ja kaikesta kielteisestä, koska hän ei näe erillisyyttä eikä siksi uhkiakaan. Tämän vuoksi hän luo jatkuvasti myös uhatonta todellisuutta itselleen ja muille, ja maailmankaikkeuden toimintatavan mukaisesti mikään ei enää tule sen tielle. Ykseydessä kaikki koetaan olevan hyvin. Ykseys on asia, jota emme pysty maailmankaikkeuden asukkeina kiistämään, vaikka kovasti sitä täällä olemme yrittäneetkin. Jos olemme samassa maailmankaikkeudessa, silloin jokainen meistä on sen osana läsnä siinä, jolloin sen täytyy jo sellaisenaankin olla ykseyttä.


Jumala, jumaluus, alkulähde, rakkaus, maailmankaikkeus, universumi, luottamus, henki, totuus ja muut vastaavat termit tarkoittavat kaikki samaa. Jos on olemassa kaiken alkulähde ja totuus, sen on oltava yksi ja sama. Monien eri jumalien tai jumalattomuuksien ja niistä kiistelemisen malli johtaa ristiriitaan ja kun väsytään lopulta kiistelemään johtaa se myöntymiseen siitä, että yksi ja sama voima vallitsee ikuisesti. Ainoastaan ikuinen voima voisi luoda ja ylläpitää tällaista maailmaa, jossa olemme. Alkulähteestä erossa olon tila on mielen temppu, jota kutsutaan myös nimellä ego. Tämä erossaolon kuvitelma saa aikaan ongelmamme ja sairautemme, sillä jumaluuden on virrattava puhtaana ja kokonaan olemuksessamme pysyäksemme terveinä. Kyseinen kuvitelma tukkii virtausta. Se on käsikädessä maadoituksen puutteen kanssa, ks. maadoitus. Maadoituksen puute taas on linjassa jumaluudesta erossaolon kanssa. Jumaluudelle kaikki on mahdollista, myös siitä erossaolo. Siksi se, joka sanoo "ei onnistu" on aina ego eli jumaluuden pelko. Jumaluus ymmärtää vain ehdottoman rakkauden. Siksi se, joka tarjoaa muuta kuin täyttä hyväksyntää, rakkautta, on ego. Ja vain egon mielestä tästä on poikkeuksia. Ego on kuitenkin sekin jumaluutta, koska jumaluudesta ei ole poikkeuksia. Koska jumaluus käsittää kaiken, se käsittää myös egon oppiläksyn.


Uskonto on järjestelmä, jossa etsitään jumaluutta oppien ja koulukuntien kautta. Tarkkaavainen ja henkisen tien kulkija huomaa pian, että uskonnot pohjautuvat pelkoon, eli itse asiassa pikemminkin jumaluuden kiistämiseen ja turhautuneeseen etsimiseen kuin jumaluuden tuntemiseen ja siihen luottamiseen. Katselemalla maailmantilannetta ja tutkimalla maailmanhistoriaa tämä päätelmä on kiistaton. Voimme kysyä itseltämme mikä tämän universumin ja esimerkiksi tuon kiven tuossa on tehnyt. Kyllä, se on sama jumaluus. Hänelle, joka on muistanut jumaluuden eli itsensä uskonto näyttäytyy enää ihmiskunnan oppiläksynä eikä uskonto siksi anna sen enempää hänelle. Chakrat eivät ole uskonto, vaikka ne ovatkin peräisin itämaisten uskontojen ja filosofioiden piiristä. Chakrat ovat jokaisen synnyinlahja ja pysyvä ominaisuus. Chakrat eivät siis edellytä uskontoa, mutta uskosta itseen niissä on kyse, sillä chakrat ovat tie itseen. Ja matka itseen on varma itse kullakin jossain vaiheessa. Matka todelliseen itseen eli sisimpänsä ymmärtäminen on ainoa tie, joka palkitsee pysyvällä hyvinvoinnilla. Heti, kun mennään sääntöihin ja dogmeihin (uskontoihin) alkavat riidat ja rypeminen, enemmän tai vähemmän. Henkisyyteen ei siis tarvita uskontoa. Itseensä ja maailmaan tutustuminen sekä sen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei ole uskontojen, normien tai lupien takana.


Tiede ja henkisyys sekä hengellisyys
näyttäytyvät tavallisimmin voimakkaassa kontrastissa toistensa vastakohtina. Maailmassa on riidelty aiheesta kerran jos toisenkin. Kuitenkaan länsimaisen tieteen ja henkisyyden ei tarvitse olla lainkaan ristiriidassa. Ne itse asiassa ovat lopulta hyvinkin sopusoinnussa keskenään. Otetaan esimerkkinä psykologia, jossa on samanlaisia käsitteitä ja teorioita kuin henkisyydessä tai jopa hengellisyydessä. Psykologia tuntee hyvinkin muun muassa hengitysharjoitukset ja meditaation, joka on linjassa esimerkiksi chakraopin kanssa. Psykologiassa (tieteessä) jätetään vain chakraoppi yleensä pois. Tieteellä on nykyään antaa näyttöä niiden ilmiöiden ja teorioiden paikkansapitävyydestä mitä henkisyys ja hengellisyys tuo esille. Jokainen voi vapaasti tutkia aihetta, omaa kehoa ja mieltään, ja tehdä huomioita siitä kohtaavatko tiede ja henkisyys ja millä tavoin. Voi hyvin olla, että henkisen tien kulkija huomaa lopulta esimerkiksi chakrojen ja eri kehon elinten yhteyden, ajatustensa ja tunteidensa vaikutuksen terveyteen ja kanssaihmisten käytökseen, tai fysiikan ja henkisen lakien yhteyden. Ihminen alkaa käsittää kokonaiskuvan eikä enää aseta maailman eri osa-alueita ristiriitaan ja vastakkain. On kaikin tavoin viisasta ottaa heti alkuun avaramielinen asenne lähestyttäessä niin tiedettä kuin henkisyyttäkin. On hyvä kätellä hyvässä hengessä näitä eri maailman olemuspuolia jo matkamme ensiaskeleilla. Toki on eduksi omata myös kriittistä silmää ja jopa skeptisyyttäkin. On tärkeää, ettemme vedä itseämme kumpaankaan äärilaitaan, sillä kompastuskiviä ja erehdyksiä löytyy sieltä ja täältä. On myös mielenkiintoista tutkia itämaista tieteen suuntaa ja verrata sitä länsimaiseen. Idässä (kuten kiinalaisessa lääketieteessä) henkisyys, kuten energiakanavat, ovat arkipäivää vielä nykyäänkin. Maailmankuvamme ja totuudenkäsityskykymme on pitkälti asennekysymys.


Rukous on itsensä lähentämistä itseensä ja maailmankaikkeuteen, jumaluuteen. Se on luottamusta niihin. Rukous on kuitenkin samalla uskoa avuntarpeeseen, jolloin se samalla pitää yllä avuntarvetta ja rukoilua. Vasta, kun ihminen luottaa täysin itseensä, maailmankaikkeuteen ja jumaluuteen, rukoilun tarve lakkaa. Silloin rukouksiin on todella vastattu, itse. Rukous ei ole pakko. Rukous lausutaan hiljaa voimallisesti (voimakas ääni ei ole tarpeen) niin, että koko olemus on sen kannalla. Silloin se toimii parhaiten. Kun pyytää apua tai mitä tahansa, on pyynnön jälkeen hyvä antaa asian olla ja jättää se jumaluuden käsiin. Se on silloin luottamusta, ja luottamus on avain kaikkeen.


Intuitio yhdistetään eniten otsachakraan eli kolmanteen silmään. Sitä voisi pitää synonyymina myös selvätietoisuudelle ja liittää kruunuchakraan. Se on kuitenkin koko olemuksessamme. Intuitiota kutsutaan aistien, vaiston ja hengen liitoksi. Alemmat chakrat (1-3) ovat enemmän kehollisia ja vaiston (aistien) keskuksia kun taas ylemmät chakrat (5-7) ovat hengellisiä keskuksia. Sydän on näiden keskellä. Tästä kokonaisuudesta syntyy intuitio, joka tarkoittaa yksinkertaisesti totuuden tietämistä tai vaistoamista. On erilaisia kantoja siitä kumpi puhuu ensin ego vai intuitio (henki). Yleensä kehoitetaan kuuntelemaan ääntä, joka puhuu ensiksi. Toiset taas sanovat egon puhuvan aina ensiksi. Ketä uskoa? On uskottava itseä. On opittava itsensä. Totuuden ääni (intuitio) on se ääni, joka on lempeä ja sanoo suoraan miten asia on, eikä se aiheuta pelkoa, vaikka vastaus olisi karmea. Intuitiossa on hyvä olla. Se on itseasiassa elinehto. Jos intuitio on hukassa, olemme hukassa ja sairaita. Tämä on jälleen sama asia kuin se olemmeko jumaluudesta erossa vai siihen suorassa yhteydessä. Tämä on sama asia kuin kysymys siitä kuunteleeko epäluottamusta vai luottamusta, pelkoa vai rakkautta, egoa vai henkeä. Intuitio toimii kehon kanssa linjassa. Keho onkin parempi totuuden mittari kuin pinnallinen mieli ja sellaiseksi se on tarkoitettukin, intuition välineeksi. Jos siis keho sanoo selvästi "mene tuonne", se todennäköisesti on totuuden ohjausta. Intuition saavuttaa parhaiten hiljentymällä. Tämän voi allekirjoittaa suurin osa koulukunnista ja ihmisistä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että väärin ei voi toimia. Intuitio on aina läsnä ja jokainen teko vähintäänkin sisältää intuitiota, joka vie eteenpäin, vaikka tehty valinta olisi johtanut pahoinvointiin ja kaaokseen. Virheistä aina opitaan. Niin monta kertaa toistetaan sama virhe, että sen läksy on opittu. Siksi täytyy olla lopulta vain yksi tie: intuition ja totuuden tie, hyvä tie. Helpottaa huomattavasti, jos heti alkutaipaleellansa ottaa ohjenuoraksi sen, että minne tahansa elämä viekin, se vie perille. Intuitio on luottamusta ja suoraviivaista etenemistä. Intuitio ei niinkään ole puntarointia ja hermoilua siitä mikä on oikea tie ja intuitiota.


Yliluonnolliset ilmiöt ovat tämän chakraoppaan mukaan ilmiöitä, joita länsimainen tiede ei ole ainakaan aukottomasti selittänyt. Näin ollen länsimaisen tieteen ja yleisen näkemyksen mukaan ne katsotaan olevan ilmiöitä, joita ei ole olemassa, ja jotka ovat mielikuvituksen tuotetta ja harhaa. Tämä chakraopas tarjoaa niistä teorian, jossa ne mielletään olemattoman sijasta luonnollisiksi ja oleellisiksi ilmiöiksi, jopa olennaisimmiksi ilmiöiksi mitä elämän, maailman ja sen toiminnan kannalta voi olemassa olla; ilmiöiksi, joita ei ole vain vielä selitetty länsimaisella tieteellä. Ne eivät ole luonnottomia tai uhkaavia ilmiöitä, vaan luonnollisia ja turvallisia. Tuntemattomia ne osittain vielä silti kyllä ovat, kunnes tietoisuutemme lisääntyy. Tässä valossa myös chakrat ovat yliluonnollinen ilmiö. Sana "yliaistillinen" on rinnastettavissa yliluonnolliseen. Kannattaa muistaa, että vaikka ei mieltäisikään yliluonnollisia ja yliaistillisia ilmiöitä ja kykyjä harhaksi, harhan mahdollisuus niissä on olemassa. Harhakäsitys on sellainen, missä totuutta ei nähdä selkeästi, katsontakannasta riippumatta. Yliluonnollinen on jotakin osin tuntematonta, ja tuntematon pelottaa meitä aina jossain määrin. Tuntemattoman ja yliluonnollisen kohtaaminen ja selittäminen onkin matka itseen ja pelkojen voittamiseen. Tätä ovat esimerkiksi chakrat.



Henkiset lahjat
eli yliaistilliset (yliluonnolliset kyvyt) tarkoittavat esimerkiksi selväkuuloisuutta, selvänäköisyyttä, selvätietoisuutta, mielen voimalla "fysiikan lakien kumoamista", manifestointia, materialisointia ja dematerialisointia, levitaatiota ja lukuisia muita ilmiöitä, joista kiinnostunut voi ottaa selvää mielin määrin kirjallisuudesta ja Internetistä.

- Esimerkkinä selväkuuloisuus, selvänäköisyys ja selvätietoisuus. Näillä ilmiöillä tarkoitetaan ihmisen kykyä kuulla, nähdä ja tietää muutakin kuin fyysinen tieteen todistama todellisuus. Chakrat liittyvät näihin ilmiöihin oleellisesti. Pään alueen chakrat hallitsevat näitä kykyjä. Tavallisesti kun tietty chakra on kyllin avoin nämä ilmiöt käynnistyvät. Selväkuuloinen ihminen kuulee henkimaailman, selvänäköinen näkee henkimaailman ja selvätietoinen tietää henkisiä asioita. Ihmisellä voi olla jokin näistä kyvyistä tai jopa kaikki. Ne voivat olla synnyinlahja tai aueta jossain elämän vaiheessa. Mikään niistä ei sulje pois toista. Selvätietoisen ihmisen ei tarvitse silti koskaan välttämättä nähdä tai kuulla henkimaailmaa, sillä riittää, että hän tietää. Yleisesti selvänäköisyyttä pidetään arvossa henkisissä piireissä (ja se on osin varsin kaupallinen alakin). Sitä pidetään helposti syvän henkisyyden ja henkisen totuuden käsittämisen todisteena, vaikka näin ei suinkaan aina ole. Selvänäköisyys totuudenmukaisimmillaankaan ei välttämättä tarkoita, että selvänäkijä olisi todella henkinen ihminen, vaan hän on jossain määrin tai tietyssä määrin henkinen. Selvätietoisuuteen (intuitioon) tarvitaan niin sanottu korkeampi tietoisuuden taso ja värähtelytaajuus. Selvätietoisuus edustaa sellaista käsityskykyä maailmasta, jossa harhakuvilla ja harhakäsityksillä ei enää ole niin suurta mahdollisuutta tulla värittämään sitä kanavaa, jota selvätietoinen käyttää. Pelkojen määrä kaikkine sen muotoineen vaikuttaa suuresti siihen informaatioon mitä yliaistillisia kykyjä omaava henkilö levittää. Sanoma voikin olla mitä tahansa lähes täyden "huuhaan" ja täydellisen maailmankaikkeuden totuuden tietämisen väliltä. Vain pelko sokaisee meidät. Yliaistillisiin kykyihin liittyy suuri vastuu. Tämä vastuu tarkoittaa sitä, että me emme tee henkistä työtä ahneesti, huomionhakuisesti ja vallanhimoisesti. Emme myöskään tee sitä henkisten kauhukuviemme pohjalta, vaan vastuullisesti yliaistillisia kykyjään käyttävä henkilö toimii vakaalta ja tyyneltä perustalta käsin. Näin ollen varteenotettavia henkisiä lahjoja omaava ihminen on todennäköisesti käytännössä tunnistettavissa muun muassa hänen terveydestään ja terveistä elintavoistaan. Sen tunnistaa myöskin siitä kylvääkö hän lievitystä pelkoihimme vai pyrkiikö hän lisäämään niitä. Yliaistillisiin kykyihin kohdistuu suuresti niin kritiikkä kuin ylistystäkin. On ensisijaisen tärkeää tällä saralla toimia avoimin mielin kriittisen tarkastelun läpi, tehdä omat päätelmät siitä mihin uskoo. Juuri tämä on tie myös omien yliastillisten kykyjen kehittymiselle. Ei ole kuitenkaan olemassa 'parempia' ja 'huonompia' henkisiä kykyjä omaavia ihmisiä oli heidän toimintatapansa tai levittämänsä tieto millaista vaan. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että myös hölynpölyssä on totuuden siemen. Jos jokin ajaa ihmistä tarkastelemaan asiaa uusin silmin ja ottamaan asioista selvää, olkoonkin vaikka kompastumisen kautta, niin silloin sillä oli hyvä tarkoitus. Juuri kaiken hyvän tarkoituksen ymmärtäminen vie nopeimmin ihmistä myös omien yliaistillisten kykyjen äärelle.


Henkiset lait ovat tuttu käsite henkisissä piireissä ja henkisessä kirjallisuudessa. Henkisiä lakeja tunnetaan lukuisia. Kaikissa niissä on sama peruasjatus. Ne ovat tapa, jolla maailmankaikkeus toimii. Esimerkiksi tunnetuin laki, vetovoiman laki, tarkoittaa sitä, että samanlainen vetää samanlaista puoleensa. Tässä oppaassa ei mennä sen syvemmälle henkisiin lakeihin, koska ymmärrys ajatusten ja tunteiden merkityksestä riittää. Henkiset lait eivät ole niihin takertumista ja juuttumista varten. Opettelemalla ulkoa monimutkaisiakin oppeja henkisistä laeista ja huolestumalla noudataako niitä, jottei saisi maailmankaikkeudelta nenille, ei ole paras mahdollinen tie. On ilman muuta mielenkiintoista tutkiskella henkisiä lakeja, niiden yksityiskohtia, maailmankaikkeuden toimintatapoja. Henkisissä laeissa opimme yksinkertaistettuna kokonaiskuvan siitä miten itse olemme toimillamme vastuussa elämämme tapahtumista, miten voimme joka hetki muuttaa elämämme suuntaa ja miten kaikki maailmassa heijastavat meitä itseämme. Jos emme usko tällaiseen sisäiseen voimaan tai maailmankaikkeuden toimintatapoihin, voimme aina uteliaina kokeilla henkisten lakien toimivuutta. Maailmankaikkeus liikkuu radallaan ja elämässäme käy niinkuin siinä käy piittasimme henkisistä laeista tai emme.


Ilmentäminen (manifestoiminen) on luomista valintojen, ajatusten, tunteiden ja tekojen kautta. Teemme todeksi sen mikä on mielessämme. Jokainen ajatus ja tunne ilmentyy jotenkin. Ne ovat kuin tilauslomakkeita maailmankaikkeuteen, joka ajattelee niin yksinkertaisesti ja avokätisesti, että se antaa meille kaiken sen mitä ajattelemme ja tunnemme. Tämän vuoksi on tarpeen tarkkailla mitä mielessään ilmentää, mutta varovaisuus ja stressin ottaminen tästä ei ole hyödyllistä.


Elämän tarkoitus on nauttia elämästä ja palvella maailmaa pyyteettömällä sydämellä koko maailman elämäniloksi. Elämämme tarkoitus on vapautua pelosta eli jumaluutemme pakenemisesta opettelemalla rakkaudellista (jumalallista) elämäntapaa tietoisuudentilassa, jossa jumaluuden ehdoton rakkaus ei ole täysin tiedostettua. Meidän olisi siis muistettava rakkauden kyky unohduksen tilassa; opeteltava se uudelleen täyteen kukoistukseensa. Kun oivallamme tämän elämämme muuttuu heti suloiseksi tanssiksi aiemman pakertamisen sijaan.


Elämäntehtävä on kaikki se mitä teemme elämässämme, pieninkin ele ja liike. Sillä on suuret vaikutukset koko maailmaan, sillä universumi ei liikahda tarpeettomasti. Se tietää mitä tekee. Siksi meidän elämäntehtävämmekin on hyvin varjeltu ja toteutuu varmasti. Kun puhutaan todellisesta tai korkeammasta elämäntehtävästä tarkoitetaan sillä sitä ihanteellista elämisen muotoa, jossa olemme valaistumisen myötä oivaltaneet mitä todella tahdomme täällä tehdä. Tuo tehtävä on aina pyyteetön palvelu ja elämästä nauttiminen. Nämä lahjat, joita jokaisella tähän tehtävään on, piilottelevat niiden haasteidemme takana, joiden kanssa sitä ennen painiskelemme. Se missä kokee olevansa heikoin, juuri siinä olisi kaikkein vahvin. Ja juuri se on se todellinen elämäntehtävä, joka avautuu heikkouksien kohtaamisen seurauksena. Opittuamme jonkin haastavan läksyn, tahdomme vilpittömästi auttaa etenkin samassa tilanteessa olevia.


Mantrat ovat voimasanoja tai voimalauseita, joita toistetaan parantamistarkoituksessa, usein meditaation aikana, jos tahdotaan joko keskittyä tiettyyn chakraan tai saavuttaa tietty mielentila. Mantrat toimivat kuten kaikki muukin ajatuksen ja tunteen voimalla. Jos ajatus ja tunne on linjassa mantran parantavan voiman kanssa, mantra toimii ja toivottu tulos saavutetaan. Jos mantra lausutaan epäonnistumisen pelossa, pakonomaisesti, hokemalla sitä turtumiseen asti tai muuten epäedullisen vaikutteen kanssa, mantra on tyhjä mantra ja voi sekoittaa, jopa sairastuttaa. Mantran toistamisessa arkitajunta on kuitenkin aina jossain määrin aktiivinen, siksi mantrat eivät ole hiljentymistä. Kaikkein parantavinta on kokonaan hiljentyminen.


Ulottuvuudet ovat käsite, joihin henkisen tien kulkija törmää kirjallisuudessa ja henkisissä piireissä. Ulottuvuuksilla tarkoitetaan tietoisuudentason, värähtelytason eroja. Paljon puhutaan siitä, kuinka ihmiskunta siirtyy esimerkiksi viidenteen ulottuvuuteen. Tämä kuulostaa melko mystiseltä. Henkisissä piireissä on tapana mutkistaa asioita ja luoda mystisyyden hämyisää tunnelmaa jonkinlaiseksi suojaksi tai vetonaulaksi. Ulottuvuuksissa puhutaan siis vain siitä millä tavalla näemme itsemme ja maailman. Kuinka paljon toimimme viisaasti ja rakkaudellisesti. Esimerkiksi viidenteen ulotuuvuuteen siirtyminen tarkoittaa sitä. On suotavaa suhtautua henkisyyteen maanläheisesti ja yksinkertaisesti, koska totuus on sekä maanläheinen että yksinkertainen. Ei ole tarpeen jakaa tietoisuutta ulottuvuuksiin tai luokkiin sen kummemmin. Henkisen maailmankuvan monimutkaistaminen totuuden löytämiseksi ja uusiin ulottuvuuksiin kohoamiseksi enemmän sulkee ovet sinne kuin avaa niitä. Voimme pyöritellä ajatuksia toisista universumeista, jumalallisesta geometriasta ja pyhistä luvuista, tai kuinka korkealentoisia mielikuvia hyvänsä. Voimme samalla pohtia mitä teemme tässä maailmassa näillä mielikuvillamme joistain muista maailmoista. Eikö tämä maailma riitä, emmekö tahdo kohdata tätä todellisuutta?


Aika on meille arkisimpia käsitteitä. Se tulee vastaan myös henkisyydessä. Siinä aikakäsityksemme saa uusia näkökulmia. Monen henkisen teorian mukaan aika ei ole lineaarista, kuten me olemme tottuneet ymmärtämään. Sanotaan, että henkimaailmassa aikaa ei ole. Yleinen teoria henkisyydessä on myös, että voimme liikkua ajassa tai ajattomuudessa jo maan päälläkin. Menneen, nykyisyyden ja tulevan sanotaan olevan läsnä yhtaikaa. Jotkut henkiset näkökulmat pitävät nykyisyyttä ainoana todellisuuden ilmentymänä, jolloin menneisyys ja tulevaisuus on vain harhaa ja riippuvaista nyt-hetken luomisesta. Tämä onkin varteenotettava näkökulma, joka ei sodi kovinkaan montaa maailmankatsomusta vastaan. On henkisiä teorioita, joiden mukaan voisimme olla kahdessa tai useassa paikassa samaan aikaan, kun olemme kyllin henkistyneitä. Tällaiset teoriat eivät ole välttämättä terveellisiä varsinkaan mieleltään herkille ihmisille. Nyt-hetkessä, tässä hetkessä, pysyminen on vahvasti suositeltavaa kaikille, sillä maailmamme on jo tarpeeksi hämmentävä ja hektinen muutenkin. Tarvitsemme hetkeen keskittymistä. Me paahdamme ajan perässä. Kiire näkyy myös henkisissä piireissä. Sen huomaaminen voi tuntua kummalliselta ja huvittavalta. Maailmankaikkeus toimii aina ajallaan, se ei tee virheitä. Siksi voimme luopua kiireestä ja rauhoittua siihen totuuteen, että kiirehdimmepä tai emme, olemme aina ajallaan missä olemmekin. Voimme niin tahtoessamme ajatella, että kaikki tapahtuu syystä ja ajallaan. Mikään ei ole väärässä paikassa väärään aikaan. Ajan suhteen voimme siten päätyä siihen, että aikaa ei lopulta ole olemassa. Jos ikuisuus on olemassa, mihin aikaa siinä tarvittaisiinkaan.


Telepatia eli ajatustenluku, toisten ajatusten ja tunteiden sekä elämäntilanteiden kuuleminen, aistiminen tai muuten tietäminen löytää tiensä henkisen kulkijan pohdittavaksi tai koettavaksi jossain muodossa. Kuten niin moni käsite henkisyydessä, on tämäkin yhtä paradoksaalinen ja käsityksistä riippuvainen ilmiö. Voidaan sanoa, että kykenemme telepatiaan ja se on todellista sekä oikeaa tietoa. Voimme yhtä hyvin saada enimmäkseen harhaista informaatiota; luulla kuulevamme tai tietävämme toisten ajatuksia. Voimme näin ollen sekä kukoistaa että luhistua tällaisten kykyjen kanssa. Telepatiassa on kyse läheisesti selväkuuloisuudesta, selvätietoisuudesta ja selvätuntoisuudesta. Telepatia on heijaste. Telepaattinen ihminen lukee toista omasta olemuksestaan. Hän saa tietoa, joka on hänen omassa tietoisuudessaan. Se väistämättä on kuvajainen toisesta ja toinen on väistämättä kuvajainen hänestä. Hän lukee sitä tietoa minkä toinen on antanut luettavaksi tiedostaen tai tiedostamatta. Teleapatiassa, kuten kaikessa maailmassa, katsotaan siis peiliin. Tosiasiassa telepaattinen ihminen ei pysty kykynsä suhteen sen enempään. Henkisissä piireissä on vallalla uskomus, että jokainen ajatus ja tunne on toisten luettavissa tai aistittavissa, etenkin toisten henkisten ihmisten aistittavissa. Henkisyydessä yleisesti kehotetaan huolellisesti tarkkailemaan ajatuksiaan ja niiden sävyä. Lisäksi kehotetaan varjelemaan ajatusten ja tunteiden (energioiden) kulkeutumiselta toisille. Vallalla on uskomus siitä, että jokainen ajatus ja tunne menee perille kohteeseensa. Tämä voi tuntua erittäinkin pelottavalle. Monet henkisiä kykyjä omaavat sanovat tietävänsä milloin ja mitä joku heistä ajattelee tai tuntee. Tällainen uskomus johtaa helposti taistelun kaltaisiin tilanteisiin, joissa aletaan suojautua 'henkisiltä hyökkäyksiltä', tarkkailla ja kuulostella, sekä jopa hyökkäämään takaisin. Se voi johtaa siihen, että henkilö alkaa varomaan omia 'pimeitä' ajatuksiaan tai sitä, ettei sellaisia vain koskaan tule, jottei muut saisi niitä tietää. Usko siihen, että muut saavat telepaattisesti kaiken tietoonsa, voi käynnistää mittaviakin draamoja. Tilanne voi riistäytyä käsistä ja muuttua vakavasti paranoidiseksi, mielenterveys ja koko elämä saattaa järkkyä. Entäpä jos tuo kaikki 'aistiminen' ei pidäkään paikkansa. Ihminen aistii aina vain omaa aistimustaan. Jos hän saa telepaattisesti uhkaavia viestejä, hän on virittäytynyt kuulemaan sellaisia viestejä. Hän on silloin itse jossain mielensä sopukassa uhkaava. Toinen on silloin korkeintaan vain hänen peilinsä. Peilauksesta on kyse myös positiivisten viestien kanssa. Henkisiä yhteyksiä meillä varmasti aidosti on, mutta ei meitä sido tai kahlitse mihinkään tai keneenkään muu kuin oma mielemme. Olemme yhtä ja yhdessä tässä maailmassa, olemme lähettimiä ja vastaanottimia, pystymme aistimaan ympäristöämme myös henkisesti. Se ei tarkoita, että pääsisimme suinpäin käsiksi kaikkeen, olisimme vailla yksityisyyttä tai että meistä voisi tulla jonkinlaisia uhreja.


Fengshui on kiinalainen oppi, jossa ympäristöstä halutaan luoda terveellinen esimerkiksi rakentamisen ja sisustamisen avulla. Fengshuihin liittyy yin ja yang, josta on muutama sana aiemmin tällä sivulla. Fengshuissa halutaan saada energia virtaamaan elinympäristössä hyvin ja terveyttä edistävästi. Tuhoisalta energialta suojaudutaan esimerkiksi erilaisin sisustuksellisin ratkaisuin. Fengshui noudattaa melko tarkkoja ja vaativiakin sääntöjä. Fengshuista on varmasti niin iloa kuin hyötyäkin, ja se toimii, etenkin kun siihen uskoo. Fengshuihin liittyy kuitenkin samanlaisia kompastuskiviä kuin kaikkeen henkisyyteen ja oppeihin. Siitä saa helposti itselleen stressin, orjallisesti ja pakonomaisesti suoritetun opinkappaleen, josta pitemmän päälle alkaa tulla haittoja, jotka huomataan myöhään. Tällöin fenghuikaan ei palvele päämääriään. Niinkuin kaikessa muussakin, on parasta ottaa vinkki sieltä toinen täältä ja intuitiivisesti (luottaen elämään) elää ja rakentaa elinympäristöstään mieluinen ja terveellinen. On paljon tärkeämpää, että ympäristö on viihtyisä ja itseä miellyttävä sen sijaan, että se noudattaisi jotakin oppia. On paljon tärkeämpää, että voi sisäisesti hyvin (mieli voi hyvin). Tällöin mahdollinen 'huono fenghuikin' kestetään paremmin, eikä terveyshaittoja ilmene. Ei ole niin paljoa väliä onko esimerkiksi kodin ihmissuhdesektorissa jotain tiettyä väriä tai tiettyjä esineitä, jotta asukaalla olisi kukoistava ihmissuhde. Eniten merkitsee se, millaisia ajatuksia ja tunteita ihminen itsellään elättää, mitä hän tekee ja miten hän käyttytyy. Tietenkin siivoaminen ja sisustaminen vaikuttavat alitajuisesti ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin sekä siihen miten hän käyttäytyy. Asia johtaa silloin toiseen ja jatkumo johtaa tiettyihin tuloksiin. Näin fenghui on vain yksi osa kokonaisuutta, apuväline ja kimmoke.


Stimulantit eli piristeet ovat kemiallisia aineita, joita me suurin osa nautimme jossain määrin päivittäin ruuassa ja juomassa, tai muuten. Niillä on tapana saada meistä eri piirteitä esiin. Henkisissä piireissä näille annetaan jälleen monia mystisiäkin kielikuvia, jotka voivat ruokkia pelkoja. Käytimme erilaisia stimulantteja tai emme, voimme pohtia mihin niitä tarvitsisimme. Emmekö toimisi kyllin hyvin ilmankin? Kemiallisilla aineilla on eittämättä vaikutusta energiajärjestelmäämme, mutta emme voi syyttää niitä. Teimme ensin valinnan ottaa niitä ja vastaamme seurauksista samoin itse. Henkisyys ja tietoisuuden kohottaminen on tarkoitus tapahtua tasapainoisesti ja puhtaasti, ilman stimulantteja. Toki stimulanttien käyttö voi olla hallittua ja onnistunuttakin. Pääasiassa niillä silti epätasapainotamme olemustamme, jolloin meillä on lisätaakkaa ja läksyä harteillamme. Ainoa tehtävämme on luopua taakastamme, joten miksi emme vain luopuisi siitä, kun emme periaatteessa edes tarvitse siihen ulkoista tukeakaan. Kun meillä on jo kaikkivoipa voima sisimmässämme, emme tarvitse sen tueksi ylimääräistä. Kun meidän on se kuitenkin käsitettävä, ei ole muuta tietä onneen.


Lempeä lujuus on rakkaudellista itsevarmuutta. Se on tasapainoa ja elämänhallintaa. Se on pitää kiinni periaatteistaan ja omasta hyvinvoinnistaan ilman kiistoja. Se on olemista joustava mutta samalla periksiantamaton. Se on kultainen keskitie ja neutraalius. Silti mikään osa itsestä ei jää kylmäksi ja parhaimmillaan ei muidenkaan mieli pahoitu. Jos kuitenkin muiden mieli pahoittuu lempeän lujan ihmisen toiminnan seurauksena, se ei ole lempeän lujan ihmisen vastuulla, vaan hän ymmärtää, että jokainen vastaa itse omista tunteistaan ja reaktioistaan. Lempeän luja ihminen ei suostu alistumaan tai tuntemaan syyllisyyttä, mutta käsittää kyllä miksi muut voivat tuntea niin ja haluta muiden tuntevan samoin. Lempeä lujuus on myötätuntoa ilman sääliä ja toisten voimavarojen aliarviointia.


Antaminen ja vastaanottaminen on käsite, joka tulee vastaan henkisen tien kulkijaa. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa sitä, ettemme voi hengittää pelkästään sisään tai ulos, vaan molempia tarvitaan. Maailmankaikkeus toimii tällaisen hengityksen kaltaisen liikkeen tavoin. Automaattisesti ja vääjäämättä me sekä annamme että vastaanotamme asioita elämässämme ja itsessämme. Siitä on tarkoitus vain ymmärtää se, että meidän kuuluisi olla tasapainossa tekemistemme ja itsemme kanssa. Tarvitsemme niin liikettä kuin lepoakin. Voimme niin ikään sekä tukea toisia että olla tuettuja. Jos teemme vain toista osa-aluetta, saamme jossain vaiheessa joitain oireita, joiden on tarkoitus herättää meitä tarkastelemaan aihetta ja miettimään elämmekö tasapainossa. Yin ja yang -käsite liittyy tähän olennaisesti. Kun antaa, saa. Kun saa, täytyy antaa. Antamisen ja vastaanottamisen käsitteessäkin piilee (kuten kaikessa henkisyydessä) kompastuskivensä ja ansansa. Koska elämämme ja asenteemme ovat yleisesti kilpailuhenkisiä ja velvoitteisia, saa antamisen ja vastaanottamisen käsitekin henkisyydessä helposti syyllisyyden ja syyllistämisen kaltaisia vivahteita. Se voi jopa saada henkisetkin ihmiset tuomitsemaan kanssaeläjiään esimerkiksi liian löysästä elämänasenteesta (laiskottelusta). Se voi saada henkistyvän länsimaisen ihmisen kiristämään tahtia entisestään, ja väsyneen ihmisen loppuunpalamaan 'henkisten velvoitteiden' vuoksi. Se voi tehdä lepäämisestä ja kiitollisuudesta teennäistä. Kysymys on vain siitä, tekeekö jotakin sydämellä, aidosti, ja itseään sekä toisia kunnioittavasti. Tehdessään asioita luottamuksella ja viisaudella pelon sijasta tekee varmasti asioita myös tasapainoisesti, automaattisesti.


Anteeksianto on irtipäästöä. Anteeksianto ei tarkoita julmien tekojen hyväksymistä tai pakkoa olla tekemisissä julman teon tehneen ihmisen kanssa. Anteeksianto on kyllin tehty silloin kun kaunaa ei enää kanneta. Se vapauttaa. Irtipäästön tulee olla täydellistä, ennen kuin vapaus voidaan kokonaan kokea. Siitä ei pidä ottaa stressiä. Irtipäästö on yksinkertainen suoritus. Yksinkertaiset suoritukset ovat ihmisille usein vaikeimpia. Tarvitsisi vain luottaa ja antautua, antaa menneen mennä. Tämäkin onnistuu parhaiten meditaation avulla. Yleensä luulemme jo anteeksiantaneemme jollekulle tai jollekin asialle, mutta asia pulpahtaa taas joskus mieleemme muassaan katkerat tuntemukset. Tällöin on tärkeää antaa tuntemusten vain mennä niin pitkään, että ne eivät enää ilmaannu. Vanhojen asioiden maltillinen setviminen voi olla hyödyllistä, mutta joka tapauksessa ainoa toimenpide, joka niille kuuluu tehdä, on irtipäästö. Ennen sitä ne eivät ratkea. Tämä johtuu siitä, että meillä ei ole hätää ja sisimmässämme olemme vapaita. Emme ole velvollisia eivätkä ole muutkaan kantamaan taakkoja harteillamme. Jumaluus ei odota meiltä anteeksipyyntöjä tai anteeksiantoja. Me roikumme niissä teemoissa. Anteeksianto on toki meidän oppiläksymme. Sen läksy on siinä, ettei sellaista lopulta tarvita. Tämä olisi käsitettävä, jotta todellinen anteeksianto voisi tapahtua.


Henkisyys ja leimautuminen tulee henkisen ihmisen punnittavaksi enemmän ja vähemmän. Henkisyys -sana on melko helppo ja yleistajuinen. Henkisyys tarkoittaa tässä oppaassa suuripiirteisesti chakroja ja niiden ympärillä esiintyviä käsitteitä. Se tarkoittaa sitä, että ihminen etsii sisintään, viisauttaan, elämän tarkoitusta, jotakin 'suurempaa'. Henkisyys tarkoittaa tässä oppaassa sitä, että ihminen uskoo hänessä olevan muutakin kuin fyysinen keho ja hän on kiinnostunut siitä onko meillä muutakin kuin vain tämä elämä. Henkisyys on monivivahteinen kenttä. Osittain se ulottuu vallalla olevien uskontojemme alueelle ja siten se voi olla niiden piirissä sekä hyväksyttävää että tuomittavaa. Yhtälailla on muita alueita, jonne henkisyys ylettyy. Se voidaan nähdä hyvänä asiana arjessa, työssä, ihmissuhteissa, jopa ateisimin ja tieteen parissa. Tai yhtälailla se voidaan niissä tuomita. Chakroilla ja henkisyydellä liikutaan alueella, jolle on vaikea antaa tiettyä lokeroa. Niiden piirissä vaikuttaa niin monen aatteen ja koulukunnan ihmisiä erilaisista olosuhteista, että yleisesti ottaen henkisyyden voidaan sanoa olevan sekalainen seurakunta. Henkisyyteen kuuluu enemmän ja vähemmän hengellisyys ja uskonnollisuus. Chakrat ja henkisyys voi kuitenkin kiinnostaa samassa määrin ateisteja kuin kristittyjä ja hindujakin. Henkisyyden ei tarvitse lokeroitua mihinkään. Niin ikään henkisen ihmisen ei tarvitse lokeroitua tai olla lokeroitavissa mihinkään. Henkinen ihminen saa kuitenkin helposti leiman. Yleensä tällainen leima on jotakin tyyliin 'hörhö' tai 'hihhuli'. Hän voi myös saada länsimaisten käsitysten tiimoilta erilaisia diagnooseja. Hän voi siis olla vaikkapa energiahoitaja tai omassa rauhassaan päivittäin meditoiva tai sitten hän voi olla mielenterveyspotilas. Kysymys on siitä millä tavalla henkisyyden näkee sekä henkinen ihminen itse että häntä arvioiva henkilö. Kysymys on siitä miten henkisiä taitoja käytetään ja millaista henkisyys on. Se määrittää onko henkisyys haitallista vai hyödyllistä. Periaatteessa kaikki henkiset ihmiset käyttävän samoja kykyjä. Toinen saa tai ottaa leiman ja toinen ei. Yleensä chakrat ja henkisyys voidaan katsoa lokeroituvan eniten 'new age' -sanan alle. New age voi olla sekä miellyttävä tai häiritsevä rinnastus henkisyydestä kiinnostuneelle. Kaikissa koulukunnissa on puolensa. Voikin olla parasta kun ei lue itseään minkään termin alle. On vapauttavaa pysyä neutraalina. Tällöin välttyy riitaisuuksilta kaikken eniten. Neutraalin asenteen ei tarvitse silti verottaa henkilön henkisyyttä, päinvastoin. Saipa henkinen ihminen leiman tai ei, tärkeintä on olla välittämättä leimoista ja jatkaa matkaansa. Mikäli jollakulla on ongelma henkisyyden kanssa, se on hänen ongelma, ei henkisen ihmisen. Henkisten piirienkin sisällä on koettu kitkaa ja eriarvoisuutta. Niinkuin muillakin elämän osa-alueilla, kannattaa muistaa, että mahdollisesti vastaantuleva kielteisyys on usein peruja kielteisen henkilön kateudesta kanssaeläjäänsä kohtaan. Kateus taas on kateellisen ihmisen heikkoa itsetuntoa ja tyytymättömyyttä elämäänsä. Henkisen ihmisen, kuten kenen tahansa, tulee olla oman elämänsä herra, jolloin mikään ei häntä lannista. Elämässä emme pääse eteenpäin, ellemme mene rohkeasti eteenpäin. Emme saa elettyä elämäämme parhaan mukaan, jollemme tee sitä, meidän on aloitettava jo saman tien. 'Virheiden' ja 'puutteiden' hyväksyminen sekä myötätunto ovat ensiaskel siihen. Miksi siis kuluttaisimme aikaamme kitkaan ja lannistukseen. Henkisyys ja elämä on kaikesta huolimatta henkilökohtainen ja yhteinen asia, jota kukaan tai mikään ei pysty viemään pois tai estämään. Jokainen elää elämänsä niin kuin elää. Jokainen elää parhaan mukaan 'virheineenkin'. Henkisyydestä voi yhtä hyvin puhua ja tuoda sen esille tai olla puhumatta ja pitää sen omana tietonaan, henkisyys ei koskaan himmene. Olemme kaikki henkisiä, vaikkemme itseämme sellaiseksi lukisikaan. Olemme ihmisiä. Se riittää.







Paraneminen ja totuuden löytäminen on hiljentymistä ja peloista vapautumista.